Omassa nuoruudessani 1990-luvulla malli seksiin saatiin pääasiallisesti kahta reittiä: Tv-sarjoissa, elokuvissa ja pornossa.  Ei kauhean suuri ihme, että seksielämän aloittamisessa saattoi tulla ongelmia – sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

Tähän päälle tulivat tietysti koulun opit siitä, että älä anna, ettet tule raskaaksi ja saa sukupuolitautia, ja jos kuitenkin annat, käytä kondomia. Kaikki muu kuin emätin-penis-yhdyntä oli pelkkää esileikkiä tai sitten jotain niin pervoa, ettei siitä tarvinnut nuorille edes mainita. Eikä seksistä tai siihen liittyvistä ongelmista tietenkään voinut kysyä keneltäkään, paitsi Suosikin Ekin palstalta.

Nykyään seksistä voi kysyä ja saada lähes reaaliaikaisia vastauksia ainakin Väestöliiton ja Sexpon nuorten ilmaisista seksuaalineuvontaverkkopalveluista.

Seksuaalineuvontachatissa tämän päivän nuoret miettivät esimerkiksi, miten annetaan suuseksiä ja miten anaaliseksiä tehdään. Esimerkiksi Sexpon Suuseksi-artikkeli, Hivpontin Anaaliseksin ABC -opas ja Väestöliiton Mitä yhdynnässä tapahtuu -artikkeli tuovat kaivattua lisätietoa pornosta nähdyn rinnalle.

Myös ekaa kertaa chat-keskusteluissa mietitään paljon. Kun yhtä aikaa haluttaisi ja pelottaisi. Useimmille eka kerta tarkoittaa nimenomaan yhdyntää ja sitä mietitään, vaikkei välttämättä oltaisi edes nähty kumppania alasti tai kokeiltu itsetyydytystä. Tässä tilanteessa keskustelemme siitä, olisiko hyvä ensin tutustua rauhassa niin kumppanin kuin omaan seksuaalisuuteen muulla tavoin kuin yhdynnässä.

Eka kerta ei aina osoittaudu menestykseksi, varsinkaan tytöillä. Hammasta purren sitä yritetään vielä kerta jos toinenkin, vaikka sattuukin niin pirusti. Hienoa, että nämä tytöt tietävät, että seksin ei kuulu sattua, vaan sen koko idea on tuntua hyvältä. Näissä tilanteissa keskustellaan toisinaan hyvinkin teknisistä yksityiskohdista kuten liukuvoiteesta ja tyynystä lantion alla, mutta silti näissäkin tilanteissa auttaa yleensä pieni takapakki – tutustuminen omaan kehoon ja kumppaniin sekä seksuaalisen nautinnon opettelu muilla tavoin. Oman kehon kuuntelu ei aina ole helppoa aikuisellekaan saatikka sitten nuorelle, joka haluaisi niin kovasti olla taitava seksikumppani.

Jos nuori kertoo seurustelevansa, kysyn lähes aina, onko hän puhunut seksistä kumppaninsa kanssa. Ilahduttavan moni kertoo puhuneensa, vaikka seksistä puhuminen onkin vaikeaa. Niinhän se on. Se on ihan hemmetin vaikeaa, ainakin jos mennään sille tasolle, että pitää oikeasti pystyä puhumaan omista tarpeistaan ja tunnistaa itsessään kummallisia rajoitteita. Tai tunnistaa se hirvittävä torjutuksi tai väärinnähdyksi tulemisen pelko, joka on aina riskinä, kun on paljaana toiselle ihmiselle.

Miksi nuorille pitää kertoa, miten seksiä tehdään? Siksi, että muut vaihtoehdot ovat, että nuorilla on vain se malli, miten seksiä tehdään pornossa ja se, että nuori kärsii tiedon puutteen takia vuosia asiasta, joka olisi voinut ratketa hyvinkin pienillä konkreettisilla neuvoilla. Vaikka puhuminen on tärkeää, seksi ei ole pelkkää tunneyhteyttä, vaan myös tekniikalla ja oman kehon tuntemuksella on merkitystä.

Usein tuntuu, että olisi paljon tehokkaampaa tavata nuori kasvotusten. Ja niinhän se tottavie olisikin, ainoa huono puoli siinä olisi se, että valtaosa keskustelijoistamme ei ikinä tulisi kasvotusten kysymään keneltäkään aikuiselta niitä asioita, joita he chatissa uskaltavat kysyä. Siksi Väestöliiton nuortentiimiläiset pohtivat neljänä päivänä viikossa chatissa yhdessä nuorten kanssa, että miten sitä seksiä tehdään ja mikä olisi itse kullekin nuorelle juuri se hänen elämäntilanteeseensa paras tapa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan.

Maria Nikunlaakso
Kirjoittaja on nuorten seksuaalisuuden asiantuntija, YTM ja seksuaaliterapeutti.

Lisätietoja seksuaalisuudesta

Nuorille suunnattuja materiaaleja seksuaalisen hyvinvoinnin teemoista löydät myös HyväKysymys -palvelusta.
Käy tutustumassa!