Category Archives: Samarakas

Rakkauden vuosi 2017

Posted on by
Vastaus

shutterstock_92075405Tammikuu: Uuden vuoden lupaukset käytäntöön. Jos kumppanisi lopettaa tupakoinnin tai laihduttaa tai tekee sovintoa vanhan riidan yli, tue häntä.

Helmikuu: Ystävänpäivän aikaa. Mitä vain toivotkin, sanothan sen. Ei toinen osaa lukea ajatuksiasi, ei vielä. Sitten kun olette vanha pari, hän osaa.

Maaliskuu: Kalpea kuukausi, kalpea naama. Mistä väriä? Hankkikaa kotiin värikäs lautapeli ja pelatkaa. Kummasta tuli Monopolin voittaja?

Huhtikuu: Kevät, ihana kevät. Mitä ihanaa teille kahdelle? Linnutkin laulavat jo puissa. Yhdessä kuoroon?

Toukokuu: On valoisaa, mutta vielä kylmää. Miten mukavaksi voisi tehdä yhteisen ikkunanpesun? Rokkia ja rakkautta?

Kesäkuu: Paljain varpain nurmelle. Aurinkoa on ja kesäsadetta. Aurinko paistaa molempien sydämii,n kun sanotte toisillenne: rakastan sinua. Sanokaa se usein.

Heinäkuu: Kuuma. Sängyssä pärjää pelkällä lakanapeitolla. Varsinkin kun ihana sekstailu on kesäloman tärkein ja kuumin juttu. Lomalla hotelliseksi.

Elokuu: Luonto muuttuu tummanvihreäksi. Täyteläiset syyskesän kukat kukkivat. Rakkauden saa kukkimaan sanoilla. Kerro, mitä rakkaassasi arvostat.

Syyskuu: Työtä ja kiirettä, kinaakin tulee. Miten ratkot riidat? Jos jäät vaille huomiota ja aikaa, kerro miltä se tuntuu. Kerro ajoissa, ja kumppanisi vastaa kutsuun.

Lokakuu: Talvea kohti, lämmintä esille. Mikä hurmaava keitto lumoaisi tuoksullaan kotiin palaavan väsyneen rakkaan?

Marraskuu: Pakkanen koristelee ikkunat ja puut kuurallaan. Millaiset tunnelmavalot teidän lemmenpesään?

Joulukuu: Lahjoja ja salaisuuksia. Tavallinen lahja voi olla lähinnä sydäntä. Kaikki rakkaan ilahduttaminen tulee sinulle moninkertaisena takaisin.

Kun lyöty ei lähde väkivaltaisesta suhteesta

Posted on by
Vastaus

shutterstock_64588597Väkivaltaiseen suhteeseen jääminen perustuu pelkoon ja taitavaan, manipuloivaan kontrollointiin. Se perustuu myös vääriin uskomuksiin, joita väkivallan uhri elättelee mielessään. Näistä vääristä uskomuksista kotiväkivallasta selviytynyt Johanna Hunter on kirjoittanut kirjan ”But He’ll Change” – Mutta hän vielä muuttuu!.

Johanna Hunter  pyöritteli kirjan teemaa mielessään, ja alkoi toistella uskomuksia, joita oli itse hokenut itselleen väkivaltaisessa suhteessa. Hämmästyttävästi hokemat olivat samoja, joita hän oli toisilta selviytyjiltä kuullut.

  • Mutta meillä on hyviäkin hetkiä
  • Mutta hän ei oikeasti halua satuttaa minua
  • Jos vain osaisin olla ärsyttämättä häntä, hän ei löisi minua
  • Mutta hän uhkaa tehdä itselleen jotain, jos jätän hänet
  • Minä muutan hänet!
  • Minä pelastan hänet!
  • Se mitä hän tekee minulle hermostuessaan ei oikeasti ole väkivaltaa!

Ihmisen tulee vastustaa kaikkea väkivaltaa. Väkivalta ei valikoidu sukupuolen mukaan, vaan se valikoituu sinne, missä tekijä hyväksyy tekonsa ja uhri ei saa tai hae apua pelastaakseen itsensä tilanteesta. Joskus hän jää uskoessaan, että vain hän voi pelastaa väkivallantekijän.

On tärkeää ymmärtää mitä väkivalta on, ettei joudu omien uskomusten ja vähättelyn valtaan. Väkivaltaa ovat lyöminen, läpsiminen, hakkaaminen ja potkut. Väkivaltaa on jättää uhri suojattomaksi ja vaaraan. Väkivaltaa on uhata polttaa hänet. Väkivaltaa on pureminen, kuristaminen, työntäminen ja töniminen sekä esineiden heittely. Kodista tai autosta ulos lukitseminen on väkivaltaa. Kieltäytyminen auttamasta, kun toinen on sairas, on väkivaltaa.

Vaikeampaa on tunnistaa henkinen väkivalta. Sitä on julkinen nöyryyttäminen vanhempien tai ystävien edessä. Sitä on jatkuva kritisointi ja nimittely, huuto ja haukkuminen. Sitä on taloudellisen itsenäisyyden uhkaaminen ja selittämätön, vakava mustasukkaisuus. Henkistä väkivaltaa on eristäminen perheestä ja tärkeistä ihmisistä.

Tutkimukset kertovat, miten väkivallan uhrin itsetunto heikkenee heikkenemistään suhteen edetessä ja väkivallan voimistuessa. Se nimittäin voimistuu, aina, ja emotionaalinen väkivalta muuttuu fyysiseksi hyvin usein. Kun pelot ovat suuret ja itsetunto puristunut lattianrakoon, ei itsensä pelastaminen ole helppoa.

Uhrin kannattaisi tutkia niitä uskomuksia, joita hokee mielessään, kun häntä on taas lyöty. Kuuluvatko ne vaikkapa näin?

  • Olen liian herkkä
  • Teen ison numeron pienistä kahnauksista
  • Hän ojentaa minua, koska rakastaa minua
  • Olen hänelle tärkeintä maailmassa

Kannattaa hakeutua kokeneen psykoterapeutin vastaanotolle, jotta saisi keskustella puolueettomasti ja voisi uskoa omiin tunteisiisi. Aikoja voi varata vaikkapa Väestöliitosta numerosta (09) 2280 5267.

Väestöliiton sivuilla on myös tukea väkivallan uhreille ja tekijöille.

Heli Vaaranen
parisuhdetoimintojen johtaja

Tänään on kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

Rakasta minua, kiireenkin keskellä, rakasta

Posted on by
2

shutterstock_96299513Nykyään on tapana valittaa, miten kiireessä ei ehdi eikä jaksa sekstailla. Kuinka pitkään kiirettä ja väsymystä voi pitää tekosyynä puolison nälkiinnyttämiselle? Onko kiire ja väsymys nykyajan ”minulla on päänsärky”? Voisitko sanoa suoraan, että ’ei kiinnosta’ ja ’et ole haluttava’. Siitä voisi seuratakin jotain.

Toinen voisi vaikka kysyä, mitä voisin tehdä, että olisin sinulle haluttavampi.

Ja puoliso voisi sanoa saman asian, mitä hän on hokenut jo vuosia. Tällä kertaa kuuntele. Puoliso ehkä sanoo näin:

Älä kohtele minua kuin itsestäänselvyyttä.

Viitsi huolehtia minusta.

Löydä päiviesi huiput onnellisesta arjesta minun kanssani.

Pidä minua kauniina, kun muutun ja vanhenen.

Anna minun tuntea itseni onnelliseksi.

Anna minun tunnistaa, mikä tekee sinut onnelliseksi.

Kumppanuus kestää ainoastaan, jos kumpikin sitoutuu rakastamaan. Voisitko sitoutua rakastamaan väsyneenäkin, kiireessä? Hermostuksissasi? Voisitko kertoa puolisolle: olen kiireinen, väsynyt ja hermostuksissani. Ja silti rakastan sinua.

Menen ottamaan nokoset, onhan loma, ja silti rakastan sinua. Kun herään, laitan meille kahvit, sillä rakastan sinua. Ja sitten me ehkä rakastelemme, sillä rakastan sinua.

Hipelöi kumppania, älä kännykkää

Posted on by
Vastaus

shutterstock_260499422Nykyään puhutaan känny-hylkäämisestä, jota kumppanit potevat parisuhteissaan. Känny-hylätyt joutuvat voimakkaiden tunteiden valtaan yrittäessään saada yhteyden puolisoihinsa. Hylätyt hämmentyvät, tuntevat olonsa epämukavaksi, alkavat ärtyä ja lopulta ovat raivoissaan. Kumppanista näkyy vain kumartunut niska. Miten niskan kanssa kommunikoidaan? Parit ovat aika yksin yrittäessään laatia sääntöjä sähköistyneisiin tilanteisiin.

Väitetään, että nykyaikana ihminen odottaa enemmän tekniikalta ja vähemmän puolisoltaan. Tämä väite on ristiriidassa sen pariterapian kantavan ajatuksen kanssa, että ihminen odottaa puolisoltaan todellista läsnäoloa ja luotettavaa kanssakulkemista. Parisuhteet perustuvat luottamukseen, mutta ylikorostunut näprääminen lisää parin välistä etäisyyttä. Känny-hylkääminen satuttaa.

Loma on parille mahdollisuus paikata talven mittaan kerääntynyt yksinäisyys ja erillisyys. Virtuaalinen yhteys ei voi koskaan korvata kahden ihmisen välistä tunnetta, joka nousee tuttuudesta, säännönmukaisuudesta ja siitä, että parin traditiot pysyvät muuttumattomina. Olen nähnyt työssäni pareja, jotka ujostelevat toisiaan – niin vähän heillä on ollut tekemistä toistensa kanssa kiireisen talven ja kevään aikana. Tästä lähtökohdasta käsin ei ole helppoa alkaa jutella, lähentyä ja olla sylikkäin.

Kumppaneiden välinen läheisyys elää jatkuvassa muutoksessa. Läheisyyden hetket vuorottelevat etäisyyden ja ärsytyksen kanssa. Tätä kutsutaan elämäksi. Ja kun pari löytää keskenään sen keinon, jolla läheisyys palautuu juuri heidän välilleen, sitä kutsutaan onneksi..

Loma on loistava hetki yhteyden vahvistamiseen. Mikä vuoden mittaan on muuttunut? Mitä ilonaiheita ja pettymyksiä olette vuoden aikana kohdanneet? Puhukaa niistä. Puhukaa myös siitä, millä tavalla aiotte hoitaa parisuhdettanne paremmin tulevan vuoden aikana. Ilman känny-hylkäämistä, ihan luomuna ja livenä. Parisuhteen ylläpidossa on sen salaisuus.

Olisitko kotisi rauhanturvaaja?

Posted on by
Vastaus

shutterstock_159173195Olin syömässä nopeaa lounasta työpöydän ääressä, kun työtoveri poikkesi huoneeseen.

– Nam! Haluatko maistaa italialaista leipää ja ihanaa, kotitekoista levitettä, kysyin kollegalta.

Hän maistoi.

– Hyvää! Kuka nämä on tehnyt?

– Kumppanini ex. Minustakin näissä on aivan ihana maku! Täytyy laittaa hänelle heti kiitokset.

– ?

– Me tehdään toisillemme ruokia, selitin. Minä teen hänelle syksyisin marjamehuja ja hän yllättää leivonnaisilla.

– ?

– Ja tietenkin tuodaan tuliaisia toisillemme matkoilta ja sellaista.

– !

– Hyvät, normaalit suhteet siis, selitin kädet levällään.

– No niin on! Mihin ne perustuvat? kollega kysyi.

– Tietoiseen rauhan turvaamiseen molemmilta puolilta. Silloin kaikilla on helpompaa, sanoin.

– Kerro lisää!

– Hyvä tuottaa lisää hyvää. Huono huonoa. Haluan olla rauhanturvaaja omissa parisuhde- ja perhekuvioissani. Haluan helpottaa omaa ja toisten elämää, enkä puutu. Voin olla tukena: se on eri asia kuin puuttuminen.

– Moni toimii toisin.

– Niin toimii! Mutta kysymys onkin siitä, mistä esimerkistä nappaa kiinni ja mitä asiaa alkaa kasvattaa. Meillä taisi käydä niin, että kumppanini ex leipoi minulle ensimmäisen leivän. Ja minä tartuin hyvään tekoon ja toin hänelle matkalta yrttiteetä, ja annoimme molemmat hyvän kiertää.

Kollega meni menojaan ja minä jäin miettimään rauhanturvaamista monimutkaisissa perhekuvioissa. Ikävät tunteet kasvavat etäisyydestä, jota exät ja uudet usein kasvattavat välilleen. Ikävät tunteet kasvavat myös siitä, että kumpikaan ei tunne toistaan. Vastaanotoillani minulla on aina yksi ja sama neuvo eronneille, joiden entinen puoliso on löytänyt uuden rakkauden: ”Mene ja sano kädestä päivää, ja sano, ettet koskaan tule puuttumaan heidän elämäänsä”. Perherauha on lahja itselle ja lahja toiselle. Tulee mieleen eräs lempikirjailijoistani, yhdysvaltalainen Maya Angelou. Kaivertavista, ikävistä tunteista hän sanoo näin: ”Anna anteeksi. Anna anteeksi kaikille. Kaikille.”

Ystävä ei ole itsestäänselvyys

Posted on by
Vastaus

shutterstock_271275386Minulla on tapana aamukävelylläni maalla viedä naapurilleni aamun sanomalehti. Naapuri on ikäiseni nainen, muusikko ja hyvä ystäväni. On kiva liikkua raikkaassa aamuilmassa, kävellä koivikon läpi sata metriä loivaan ylämäkeen ja taas alas, ja samalla viedä koira ulos. Sunnuntaiaamuna vein tuomiseni niin kuin ennenkin. Mukana oli glögiäkin. Me hemmottelemme toisiamme lämpimäisillä ja yllätyksillä, minä ja naapuri.

– Kiva kun tulit. Hei tuletko talkoisiin, puretaan trampoliini talven tieltä?
– En!

Minä olin pikkujoulujärjestelyistä väsynyt. Olin perjantai-iltana tanssinut niin, että jalkapohjissa oli rakot. Ei mitään trampoliinin purkua, ei! Mutta en osannut sanoa sitä ystävällisesti. Töksäytin vain, että ”Kaupunkiin lähtö tässä kohta koittaa. Hei vaan, hyvää sunnuntaita”, ja käänsin selkäni.

Ystäväni on niin tunteellinen, että hän itkee omissa konserteissaan. Tunsin hänen loukkaantumisensa selkänahassani.

Minulle tuli huono omatunto koko päiväksi. Tiesin, että hänellä on illalla kirkkokonsertti. Hänellä on paljon konsertteja, mutta minä olen käynyt vain yhdessä, vaikka aina kutsutaan. Lähdin ajoissa ajamaan Helsinkiin, heitin autoni parkkiin ja lensin kirkon ovelle juuri ajoissa. Minulle oli säästynyt paras paikka saksalaisen kirkon etupenkissä.

Kun ystäväni asettui kuoronsa kanssa riviin eteeni, hän yllättyi totaalisesti. Näytin hänelle ohjelmaani. Olin kirjoittanut siihen mustalla tussilla latinaksi mea culpa ”minun syyni”. Ystävä iski minulle silmää, hymyili ja nyökkäsi. Kaikki hyvin.

Sain kuulla upean kuorosovituksen. ”En etsi valtaa loistoa” ja ”Sydämeeni joulun teen”. Kylmät väreet tulivat. ”Sylvian joululaulu” ja ”Jouluyö, juhlayö”. Nyt silmät kostuivat. Klassikkojen välissä kuoro lauloi afrikkalaisen laulun, joka hämmästytti kauneudellaan. Ystäväni soitti urkuparvelta englantilaisen jouluteoksen trumpetilla, ja koko kirkkoväki taputti ihastuksissaan.

Lopussa veisasimme Hoosiannan seisaaltamme. Minun joulunaikani alkoi tästä veisuusta.

Konsertti oli ohi. Halasin naapuria. Kiitin häntä elämyksestä.
– Anteeksi, että äksyilin aamulla.

Sain anteeksi. Ja opin, että ystävyyden täytyy kulkea kahteen suuntaan. Aina ei jaksa auttaa, mutta sen voi sanoa nätisti. Aina ei jaksaisi osallistua, mutta toisen ilahduttaminen tuo itsellekin ilon ja tekee sydämeen joulun.

Halaus oikealla hetkellä

Posted on by
Vastaus

shutterstock_170655002Tiistai-iltana poikkesin työpaikalla hakemassa itselleni lukemista. Valot olivat päällä koko talossa. Ai niin, ajattelin, vastaanotothan ne siellä ovat täydessä käynnissä. Tempaisin ala-aulan oven auki – ja kas, siinä pariskunta syleili ja suuteli toisiaan tositoimissa.

He nojasivat seinään ja olivat kuin ei muita maailmassa olisikaan. Tilanteessa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Meillä Väestöliitossa syleilyjä näkee usein pariterapian päätteeksi. Ihminen purkaa luonnollisimmalla tavalla jännitteitään, kun on saatu puhuttua, on kuunneltu toista. On hyvä mieli ja helpottunut olo.

Mutta onhan se silti hieman nolo tilanne kävellä keskelle toisten intiimiä hetkeä. Painoin hissin kutsunappia muina miehinä, mutta syrjäsilmällä näin, miten pari katsoi minuun kujeilevasti. Käännyin ja hymyilin heille aurinkoisimman hymyni joka kumpusi sydämeni sopukoista. Tajusin siinä hetkessä, miten kaiken maailman kaaoksen, pelon ja arvaamattomuuten keskelläkin ihmisellä on kuitenkin kyky rakastaa ja uudistaa rakkautensa. Näin se on, ja näin sen pitääkin olla. Tuntui suurelta asialta saada siitä muistutus keskellä arkea.

Pari teki lähtöä, hissiaulassa kun oltiin.

– Oletteko menossa vai tulossa, kiusoittelin.
– Tulossa, rouva kihersi mennessään, ja hänen miehensä ohjasi hänet suojelevasti ulos. Astuin hissiin ja käännyin katsomaan heitä.
– Onnea, ja hyvää joulunodotusta!
– Kiitos!

Pari hävisi joulukuiselle kadulle ja minä palasin työpapereideni luo. Minulla on ollut pitkään hyvä olo tuosta kohtaamisesta. Ja pariterapiasta, ja pariterapian kehittämisestä, ja siitä, miten ihmisiä voidaan oikeasti auttaa takaisin toistensa luo.

Luovu alkoholista, kun luovut ehkäisystä

Posted on by
Vastaus
231889812_0462631cd0_z

Kuva: Opacity, Flickr

Hedelmällisyysikäisten naisten alkoholinkäyttö on lähes kaksinkertaistunut sitten 1980-luvun. Tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni nainen käyttää alkoholia raskaana ollessaan, ei ole olemassa. Kaikista päihteistä alkoholi aiheuttaa eniten haittaa syntymättömälle lapselle.

Varmasti kukaan ei tahdo aiheuttaa vauvalleen harmia, mutta tietämättömyydestä johtuen sekä esimerkiksi alkoholiriippuvuuden vuoksi vakavia, joskus myöhään havaittavia ja elinikäisiä seurauksia syntyy Suomessa runsaasti joka vuosi.

Raskaudenaikaiselle alkoholinkäytölle ei ole olemassa turvarajaa. Vauvan odottajan ja vauvaa suunnittelevan hyvä vaihtoehto vaikkapa pikkujouluissa skoolatessa ovat alkoholittomat oluet ja viinit ja virvokejuomat. Nämä valinnat on helppo tehdä, sillä alkoholittomia juomavaihtoehtoja on tarjolla aina myös autoilijoille.

Suomessa vallitsee voimakas humalajuomisen ja viikonloppujuomisen kulttuuri. Vauvan toivomisen ja odottamisen aikaan tämä elämäntapa muuttuu kertaheitolla. Vauvan odottajan ja toivojan mies tai ystävä: tue tulevaa äitiä juomattomuudessa. Siirry vaikka itsekin vissylinjalle kannatuksen vuoksi. Vaihda juoma hänen kädessään alkoholittomaksi. Älä anna toistenkaan tuputtaa. Vauvan tähden.

Heli Vaaranen
Parisuhdekeskuksen johtaja

Asiantuntijalähde on Sari Somer, FASD-koordinaattori, Kehitysvammaliitto.

Epätodellista

Posted on by
Vastaus
22684133709_13f486b725_z

Kuva: Yann Caradec, Flickr

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näin Albertin viimeksi heinäkuussa. Hän siirsi tapaamista kahdesti ja oli lopulta puolitoista tuntia myöhässä. Myöhästyin omalta paluulennoltani Pariisista. Aamupäivän tapaaminen loppui kolmelta. Ranskalaiset!

Tunnen Albertin kolmenkymmenen vuoden takaa. Hän on nuoruudenystäväni, vanha ihastukseni, kaverini. Soittelemme silloin tällöin. Toivottelemme hyvät joulut Skypessä. Meillä on yhteisiä ystäviä Atlantin takana.

Viime perjantain terroritekojen jälkeen en ole saanut Albertia kiinni. Hän on jo vanhempi kaveri ja uskoin, ettei hän olisi ollut kaupungilla terroritekojen sattuessa. Mutta Albertilla on poika, miniä ja lapsenlapsi. Missä he ovat? Missä Albertin kaunis, nuori vaimo? Entä jos Albert olikin kaupungilla syömässä tai oli saanut päähänsä mennä rokkikonserttiin?

En ole kuullut heistä. Soittoni ei mene perille. Nauhoituksessa keskuksen ranskatar hönkäilee: Numeroon, johon soititte, ei saada yhteyttä…

Missä olet, Albert? Miten voit, Pariisi?

Kenenkään meistä elämä ei ole enää samaa kuin ennen. Ennen sanoin, että Pariisi on kaunis, sädehtivä, romanttinen. Nyt sanon, että kaunis, mutta turvaton. Turvaton tarkoittaa vaarallinen, paikka, jossa ei ole turvaa. Nuoruuteni työkeikkakaupunki Pariisi on muuttunut lopullisesti.

Olin heinäkuun 14. päivä Ranskan kansallispäivän konsertissa Eiffel-tornin juurella. Konsertin teema oli Broadway ja maailmantähdet esittivät oopperan aarioita, kuoroteoksia ja teoksia musikaaleista. Soittajat olivat yhtä suuria huippuja kuin laulajat. Lavalla esiintyi Pariisin sinfoniaorkesteri ja heidän yläpuolellaan kimalteli maailman kuuluisin torni. Seisoin kymmenien tuhansien ihmisten kanssa katseet kohotettuina. Alkoi ilotulitus, joka toivotti maailman kansat tervetulleiksi olympialaisiin vuonna 2020. Eri maiden lippujen värien kanssa esiintyi paikallinen musiikki. Tunnistin väreistä ja musiikista Arabimaat, Afrikan, Venäjän, Iso-Britannian, Yhdysvallat ja lukemattomat muut. Kaikki maat ja kansat olivat tervetulleita, ja kaikille maailman kolkille hurrattiin.

Paljon ehtii muuttua vielä vuoteen 2020 mennessä. Kunpa maailma muuttuisi rauhan suuntaan. Ja voisimme tuntea turvaa tutuissa ja vieraissa maailman kolkissa. En mieti sitä enempää vielä.

Yritän saada kiinni ystäväni Albertin. Samalla, kun käännyn puhelinta kohti, saapuu viesti: – Kaikki hyvin. Suudelmin, Albert.

Olen onnellinen ja pohjattoman surullinen. Niin monet ranskalaiset suudelmat jäivät lopullisesti antamatta. Niin monia poskisuudelmia ja hyvän yön suukkoja ei anneta eikä saada enää koskaan.

Oletko varattu? Pikatreffaile!

Posted on by
Vastaus

shutterstock_227932867Kaksi ihmistä rakastuu, menee yhteen, tekee itselleen kodin, saa lapsia tai hoitaa lapsia edellisistä liitoista, tekee työtä ja säätää.

He eivät ole nauttineet toisistaan viikkoihin. Heillä ei ole aikaa edes nähdä toisiaan.

Etääntymisvaara!

Jos olet varattu, pikatreffaile, siis sen oman puolisosi kanssa. Yhdet pikatreffit kuukaudessa, edes. Pikadeittaile häntä juuri niistä syistä, joiden vuoksi te nyt säädätte yhdessä. Ellet muista, et saa pikatreffejä. Koeta nyt muistella.

Alussa oli a) salamarakkaus tai b) liekin hidas syttyminen. Mutta miksi, mikä oli se yhteys tai tuli joka hitsasi teidät yhteen? Oliko se musiikkielämys? Levy soimaan ja tanssiaskeleita yhdessä, 15 minuuttia. Oliko se ulkonäkö? Pukeutukaa toisillenne kotona ja ihailkaa toisianne kun syötte – 15 minuuttia. Oliko se hänen luonteensa? Pidä hänestä kiinni, halaa pitkään, ole lähellä, 15 minuuttia.

Vältä etääntymisvaara. Pikatreffaile rakastasi.