About Laura Lipsanen

Laura Lipsanen toimii kehitysyhteistyön asiantuntijana Väestöliitossa.

Viidakkojalkapalloa kuoppaisten teiden päässä

lauralipsanen122016

Mitä ihmettä! Nepaliin vievien pitkien lentojen, sekä lentopelkoiselle painajaismaisen ilmakuoppaisen Bharatpurin lennon jälkeen löydän itseni keskeltä Nepalin maaseutua 16 suomalaisen vapaaehtoisen kanssa. Nämä vapaaehtoiset kapuajat ovat koko vuoden keränneet varoja Väestöliiton, Kynnyksen ja Taksvärkin tekemälle kehitysyhteistyölle. Nyt he ovat täällä omakustanteisella matkallaan tutustumassa siihen, mihin heidän keräämänsä varat oikeasti menevät. Tämän jälkeen he lähtevät kirjaimellisesti kapuamaan ylös Himalajalle, aina Mount Everestin perusleiriin saakka.

Olemme Väestöliitossa tehneet Kapuan kanssa yhteistyötä jo kuusi vuotta, mutta siitä huolimatta minua ei lakkaa hämmästyttämästä vapaaehtoisten kapuajien omistautuminen ja innostus. He siis tekevät v.u.o.d.e.n. ajan hartiavoimin töitä kerätäkseen mahdollisimman paljon rahaa meidän hankkeillemme. Vaikka koenkin meidän järjestöjen tekemän työn tärkeäksi, en usko, että itseltäni löytyisi sellaista puhtia kuin kapuajilta löytyy. Kymmenet vapaaehtoiset ovat näiden vuosien aikana muun muassa leiponeet näkkäriä, pesseet ikkunoita, pitäneet joogatunteja, järjestäneet konsertteja tai tehtailleet koruja kasvattaakseen vuoden aikana kerrytettävää rahavuorta. Tämän lisäksi he ovat nykäisseet jokaista narua verkostoissaan saadakseen lahjoituksia, suuria tai pieniä. Olen edelleen sanaton.

Mutta palataanpa tänne Nepalin maaseudulle, Madin kylään, jossa kapuajien jalkapallojoukkue on juuri hävinnyt Nepalin perhesuunnittelujärjestö FPAN:n ja WWF:n vapaaehtoisten nuorten joukkueelle lukemin 3-4. Kun kyselen, mikä heitä on motivoinut vuoden ankaraan työrupeamaan, monet kertovat saman: valtava halu tehdä jotain konkreettista, jotta maailmasta tulee parempi paikka.

Tiiviin ohjelman jälkeen jatkamme omille teillemme: kapuajat takaisin Kathmanduun Taksvärkin työhön tutustumaan, ja minä Nepalin perhesuunnittelujärjestön toimistoon keskustelemaan hankehallinnon yksityiskohdista. Vaativa seurantamatkan ohjelma näyttääkin yhtäkkiä höyhenenkevyeltä, kiitos Kapua-energian.

Väestöliitto työskentelee seksuaalioikeuksien edistämiseksi. Voit tukea työtämme tekemällä lahjoituksen tästä.

 

 

 

 

 

 

Verisiä keskusteluja Nepalissa

periods”Öö, hmm, tiedätkö sinä kuukautisista?”, minulta kysyttiin empien ja varovaisesti taannoin eräällä Nepalin työmatkalla. Kun totesin, että kyllähän asiasta jotain saatan tietää, tuntui, kuin padot olisivat auenneet.

Tytöt alkoivatkin pommittaa kysymyksillä: siis teille on kerrottu kuukautisista? Milloin? Kuka sinulle kertoi? Mitä sinulle on kerrottu? Tiesitkö pienenä, että kuukautisten aikana vuotaa verta? Mitä teet kun vuodat verta? Saatko tehdä ihan normaaleja juttuja, kun sinulla on kuukautiset?

Vastailin hiki hatussa parhaani mukaan ja heitin keskusteluun tamponeja, kuukuppeja, biologian tunnin munasarjakuvia, särkylääkkeitä, noloutta tihkuvia keskusteluja äidin kanssa… Tyttöjen tiedonjano kuukautisista tuntui loputtomalta, mutta ihmetystä aiheutti se, miten tavallisena ja ongelmattomana pidin niitä.

Tytöt olivat aktiivisia Väestöliiton hankkeen myötä kehitetyssä nuorten ryhmässä. Ryhmä sai koulutusta seksuaaliterveys- ja -oikeusasioista kumppanijärjestöltämme, Nepalin perhesuunnittelujärjestöltä. Tiedon lisäksi nuoret saivat työkaluja kehittää itseluottamusta ja -varmuutta, jotka ovat avaimet itsensä arvostamiseen ja itsestään huolehtimiseen.

Olin aiemmin tavannut nuoria, jotka kertoivat koulutusten tuoneen heille lisää itsevarmuutta, ja tämän myötä he uskalsivat nyt olla vahvemmin omia itsejään ja kulkea pää pystyssä. Näin oletin tuossakin tapaamisessa kuulevani, mutta päädyimmekin keskustelemaan kuukautisista, kuukautisverestä ja mitä sille tehdä.

Kuukautiset on perinteisesti vaiettu kuoliaaksi Nepalissa, ja naisia pidetään epäpuhtaina niiden aikaan. Joillakin alueilla tytöt joutuvat jopa viettämään karjasuojissa koko kuukautisten ajan. Ei ihme, että tytöt nyt seksuaaliterveystietoa saatuaan innostuivat puhumaan asiasta. He saivat sanoja, joilla puhua aiemmin kielletystä asiasta, sekä turvallisen tilan, jossa loksauttaa koko kuukautiset omalle paikalleen: aivan tavalliseksi elämään kuuluvaksi asiaksi.

Väestöliitto koristelee porttinsa Halloweenina 31.10 sadalla tamponilla. 

Sata tamponia Väestöliiton portissa muistuttaa, että tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta taistelemista on jatkettava edelleen niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Kuukautisten ei tulisi olla häpeän ja kurjuuden aiheuttaja, vaan luonnollinen ja iloinen osa ihmisyyttä.

Väestöliiton Tamponiportti on nähtävissä maanantaina 31.10. klo 10–15 osoitteessa Kalevankatu 16 A.

Minun synnytykseni

Kun synnytin tytärtäni, olivat puitteet ylelliset: kokonainen synnytyshuone ilokaasuletkuineen, synnytysjakkaroineen ja -palloineen oli yksin minun! Kaksi ihanaa ja empaattista kätilöä tarkkaili synnytyksen etenemistä herkeämättä, ja kaikenmaailman laitteet rekisteröivät vauvani sykekäyriä. Lääkäri oli muutamassa minuutissa paikalla, kun jotain epänormaalia tapahtui. Saatoin itse keskittyä hengittämiseen (ja kovaääniseen sadatteluun ja huutoon). Myöhemmin omassa huoneessa sain apua tyhmiin kysymyksiini  napin painalluksella. Miksi tämä vauva päästää tällaista ääntä? Onko normaalia, että se yskii? Ainoa suuren suuri epäkohta kokemuksessani oli se, ettemme saaneet ensimmäisenä yönä perhehuonetta.

Työasiat tulivat äitiyslomani aikana mieleen äärimmäisen harvoin, mutta tuona ensimmäisenä yönä pienen ihmisen tuhinaa epäuskoisena kuunnellessani, näin mielessäni välähdyksiä Malawista.  Olin edellisenä vuonna käynyt ensimmäistä kertaa tutustumassa Väestöliiton tekemään työhön Malawin maaseudulla, jossa pienet terveyskeskukset ja aluesairaala saivat tukea rakennusten kohentamiseen ja henkilöstön osaamisen parantamiseen.

VauvatPölyisen ja kuoppaisen tien päästä löytyi Makanjiran kylä, jonka terveysasemalla synnytykset hoidettiin ilman kivunlievitystä ja muita lääkkeitä öljylampun valossa. Likaiset siivousrievut eivät vakuuttaneet perushygienian tasosta ja jos synnytyskomplikaatioita esiintyisi, olisi lähimpään sairaalaan koko päivän matka. Sielläkään ei välttämättä osattaisi auttaa.

75Alueen ihmiset olivat kuitenkin ylpeitä ja iloisia saatuaan terveyskeskukseen kaksi ammattitaitoista kätilöä Väestöliiton rakennettua henkilökunnalle asuintaloja. Hieman myöhemmin terveyskeskus vielä sähköistettiin ja odottaville äideille valmistui oma odotustalo, jonne he saattoivat tulla pitkien matkojen päästä odottamaan synnytyksen käynnistymistä.

Ajattelin tuona yönä malawilaisia äitejä ja sitä, miten kaukana ja kuitenkin lähellä meidän maailmamme tuntuivat olevan. Mietin, onko makanjiralaisessa sametinpehmeässä yössä, tähtitaivaan alla, samanlainen uusi äiti, joka ihmettelee epäuskoisena esikoisensa tuhinaa. Mietin, oliko juuri tuon äidin ja lapsen henki pelastunut uusien kätilöiden tai odotustalon ansiosta. Lähetin ajatukseni kauas maapallon toiselle puolelle ja toivoin kaikkea hyvää tuolle äidille.

Mitä Väestöliitto tekee Malawissa?

Kuvat: Thomas Hagström

Kesäunelma: miten kääriä hihat kehitysmaiden auttamiseksi

tytöt lipunmyynnissäKehitysmaat, tuo epämääräisen löyhä köyhien maiden joukko, jota aina autetaan liikaa tai liian vähän. Kehitysyhteistyön rahoituksesta, tavoista ja kohteista väännetään jatkuvasti kättä, ja mielipiteet lentävät laidasta laitaan. Kun kaikki tämä kuoritaan päältä pois, jää jäljelle se tosiasia, että Suomessa ja koko maailmassa on lukemattomia apua tarvitsevia ihmisiä sekä ihmisiä, jotka haluavat tavalla tai toisella auttaa muita.

Väestöliitossa on kohta jo 30 vuoden ajan tehty kehitysyhteistyötä, jolla on edistetty seksuaalioikeuksia ja -terveyttä. Tätä on tehty hankerahoitusten turvin. Kiitos ulkoasiainministeriö, EU ja säätiörahoitus! Mutta valtavan tärkeää tukea on saatu myös yksityisiltä henkilöiltä. Kiitos Kapua Malawi, Nepal ja Guatemala -ryhmät!

Viimeisimmän esimerkin ihmisten auttamishalusta saimme yllättäen kaksi viikkoa sitten. Kuulimme kolmesta tanssimisesta ja esiintymisestä pitävästä tytöstä, jotka olivat päättäneet kesälomallaan järjestää tanssiesityksen. Tämän esityksen tuoton he halusivat lahjoittaa Väestöliiton Malawin hankkeelle. Tytöt olivat kuulleet, kuinka vaikea tyttöjen asema Malawissa on ja kuinka hankala heidän on päästä kouluun.

Heiltä meni viikkoja esiintymislavan rakentamiseen sekä itse esityksen suunnitteluun, johon tuli kuulumaan tanssia, laulua ja sketsi. He harjoittelivat lähes joka päivä parin kuukauden ajan. Kutsuja jaettiin naapurustoon ja käsiohjelmaa laadittiin. Loppuun asti hiottujen valmistelujen jälkeen alkoi jännityskin jo nousta. Paikalle tuli pikkukylästä melkein parikymmentä ihmistä!

Tytöt kertoivat, että he haluavat oikeudenmukaisen maailman, jossa kaikilla on oikeus käydä koulua ja jossa ketään ei kiusattaisi. Heistä on tärkeä auttaa niitä, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä Suomessa. Kenties he järjestävät vielä uuden kesäesityksen ja mahdollisesti jopa talviesityksen.

varojen luovutus

Elokuisena kesäpäivänä tytöt lähtivät kohti pääkaupunkia luovuttamaan keräysvaransa. Väestöliitossa heitä oli vastassa kansainvälisten asioiden päällikkö Hellevi Hatunen ja allekirjoittanut. Tytöt saivat nähdä kuvia Malawin hankealueelta ja he kuulivat, kuinka Malawissa tehdään töitä muun muassa koulukiusaamisen ehkäisemiseksi.

Pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys. Tytöt saivat toteuttaa ideansa ja unelmansa. Vanhemmat, naapurit ja ystävät saivat ihanan kesäesityksen. Väestöliitto sai sydämellä annetun lahjoituksen hankkeelle. Itse taisin tirauttaa muutaman kyyneleen suloiset tytöt tavattuani…

Lue lisää Väestöliiton kansainvälisestä toiminnasta täältä.