”Jos sitä alettaisiin pitää normaalina, ei tabuna”

Posted on 26/09/2018 by Väestöliitto vaikuttaa

Joka viides yläkouluikäinen ei käyttänyt viimeisimmässä yhdynnässään mitään ehkäisyä, kertoo Kouluterveyskysely, ja se on paljon!

Tänään 26.9., Maailman ehkäisypäivänä, käynnistyy Kumita-kampanja, jossa Väestöliitto on lähettänyt yli 72 000 kondomia 829 yläkouluun. Kondomit jaetaan kasiluokkalaisille joko laajan terveystarkastuksen yhteydessä tai terveystiedon oppitunnilla. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman Kumitan tavoitteena on edistää nuorten kondomin käyttöä ja seksuaaliterveyttä. Kampanja kunnioittaa nuorten eritahtista kehittymistä ja antaa jokaiselle oman kasvurauhan.

Kasiluokkalaiset toivovat koululta tietoa kondomin käytöstä

Asiallisen tiedon saaminen parantaa nuoren kykyä pitää itsestään huolta ja välttää riskeihin joutumista. Seksuaalisuudesta, seksistä tai ehkäisystä puhuminen ei altista riskikäyttäytymiselle, eikä ole kimmoke aikaisemmin aloitettaviin seksikokemuksiin.

Kumita-kampanjan kyselyyn vastanneista nuorista yli 80 prosenttia toivoo saavansa tietoa kondomin käytöstä suullisesti terveydenhoitajalta ja osa myös terveystiedon tunnilla. Vertailun vuoksi verkosta tietoa haluaa alle puolet ja vanhemmilta vain joka kuudes. Opettajat ja kouluterveydenhoitajat ovat usein ainoa taho, joilta nuori saa asiallista tietoa ja henkilökohtaista neuvontaa seksuaaliterveydestä. Suurin osa vastaajista piti tärkeänä, että koulusta saa ilmaisen kondomin ja opastusta sen käyttöön.

Nuorten mielestä kondomeista pitäisi puhua yhä enemmän ja avoimemmin:
”Jos kondomin hankkimiseen liittyvä kiusallisuus saataisiin pois nuorten ja aikuistenkin ajatuksista.”
”Näistä hommista pitäis puhua niinku ne on.”
”Jos sitä alettaisiin pitää normaalina, ei tabuna.”

Tässä on mietittävää aikuisille ja kasvattajille.

Laura Kormano
Kirjoittaja on Kumita -hankkeen koordinaattori

Ehkäisy – konkreettinen väline ihmisoikeuksiin

Posted on 25/09/2018 by Riikka Kaukoranta

Vastaus

Kuva: Killroy Productions/Shutterstock.com

Mikä tilanne?

Saanko jälleen kertoa teille tästä hämmentävän isosta luvusta: 214 miljoonaa naista haluaisi käyttää ehkäisyä, mutta ei voi. Syitä on monia: Ei ole rahaa ostaa, pillereitä ja kortsuja ei ole saatavilla missään, puoliso ei anna lupaa käyttää ehkäisyä, paikallisen kirkon mielestä ehkäisy on syntiä. Tai sitten ei ole tietoa, että ehkäisyn käyttö on ihan turvallista, virallista seksuaalikasvatusta ei ole annettu. Muutamia mainitakseni.

214 miljoonaa on yhtä paljon väkeä kuin kaikki suomalaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja italialaiset yhteensä. Mutta nämä 214 miljoonaa naista eivät asu Euroopassa, vaan lähinnä kehittyvissä maissa. Eli siellä missä muutenkin esiintyy elämänhaasteita ja näillä pienillä asioilla voisi olla suuri merkitys hyvinvoinnille.

No mitä sitten?

Kun täällä nuorelle tarjotaan kunnan puolesta maksuttomia ehkäisyvälineitä, kyse on itseään suuremmasta asiasta. Tuskinpa siinä tilanteessa osapuolet kortsuja vaihtaessa yhdessä riemuitsevat, että ”Haa tässäpä ihmisoikeudet etenee kohisten!” Mutta itse asiassa siitä siinä isossa kuvassa on kyse.

Ilman ehkäisyä suunnittelemattomien raskauksien määrä kasvaa. Oikeus päättää omasta kehostaan ei toteudu.

Ilman ehkäisyä äitiys- ja vastasyntyneiden kuolemat lisääntyvät. Oikeus suojella itseään ja läheisiään ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksitaudit kuten hiv ja klamydia leviävät. Oikeus seksuaaliterveyteen ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksuaalisuudesta ja kaikesta sen upeudesta on vaikea nauttia. Oikeus omaan seksuaalisuuteen ei toteudu.

Ja jos nyt kasvatetaan vielä tätä kuvaa, niin on vaikea nähdä miten kestävä kehitys voisi edetä ilman ehkäisyä. Kestävän kehityksen eteen tarvitaan kaikkia. Mutta jos nuori joutuu jättämään koulut kesken suunnittelemattomien raskauksien takia ja kaikki energia menee ruoan hankkimiseen, niin kestävä kehitys jää kakkoseksi. Silloin ollaan valinnan edessä: ostaako perheelleen ruokaa vai itselleen ehkäisyvälineitä. Miten itse valitsisit?

Onko tilanne nyt sitten ihan toivoton?

No ei todellakaan! itse asiassa muutamat sellaiset maat, joilla on mahdollisuus auttaa kehittyviä maita, päättivät yhdessä panostaa ehkäisyn, tiedon ja palvelujen saatavuuden parantamiseen muutama vuosi takaperin. Ja tuloksia on syntynyt. Silloin ehkäisyä vaille oli 225 miljoonaa naista, joten jotain edistystä on tapahtunut. Mutta hommaa vielä riittää. Nämä maat ovat asettaneet tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä ehkäisyä ja palveluita olisi lisää 120 miljoonalle naiselle! Tätä tavoitetta on helppo kannattaa. Suomi voi osaltaan jyvittää kehitysyhteistyöstään rahoja perhesuunnittelulle.

Ja sinä voit vaatia Suomen rahakirstunpäälläistujia suuntamaan varat oikein!

Huomenna, 26.9. vietetään Maailman ehkäisypäivää.

Lähteitä:

Guttmacher Institute: Adding It Up: Investing in Contraception and Maternal and Newborn Health, 2017
Family Planning 2020

Kaikki puhuvat nyt maksuttomasta ehkäisystä. Miten tähän on tultu?

Posted on 13/07/2018 by Miila

Vastaus

Viime päivinä maksuton ehkäisy on ollut yksi näkyvimmistä aiheista mediassa. Yle uutisoi maksuttoman ehkäisyn vaikutuksista Vantaalla ja vielä samalla viikolla Ylen Aamu-tv:ssä peruspalvelunimisteri Saarikko esitti toiveen, että ehkäisyn maksuttomuudesta nuorille tulisi maan tapa. Myös Helsingin sanomat otti pääkirjoituksessaan kantaa maksuttoman ehkäisyn laajentamisen puolesta. Väestöliitto näkee maksuttoman ehkäisyn mahdollisuutena tasoittaa nuorten hyvinvointieroja ja saada mahdollisimman moni nuori luotettavan ehkäisyn käyttäjäksi. Asiat etenevät nyt vauhdilla toivottuun suuntaan, joten pysähdytään hetkeksi ja kerrataan, mitä tähän mennessä on tapahtunut.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Ensimmäinen kirjaus maksuttomasta ehkäisystä lienee Väestöliiton Seksuaalipoliittisessa ohjelmassa (2006). Paikoin edelleen yllättävän ajankohtaisessa ohjelmassa esitettiin, että kunnat tarjoaisivat alle 20-vuotiaille ehkäisyvälineet maksutta. Ohjelmaa oli työstetty aikana, jolloin teini-ikäisten aborttien määrä oli nykyhetkeä tuntuvasti suurempi ja toimenpidesuositus oli yritys vaikuttaa huolta herättävään tilanteeseen.

Vuotta myöhemmin ilmestyi STM:n Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma vuosille 2007-2014. Toimintaohjelma oli rakenteeltaan ja sisällöltään pitkälti Väestöliiton ohjelman kaltainen ja myös se sisälsi vastaavan suosituksen; alle 20-vuotiaille ehkäisy maksutta.

Väestöliitto otti maksuttoman ehkäisyn alle 20-vuotiaille eduskuntavaaliteemakseen vuonna 2007, kuntavaaliteemakseen 2008 ja taas eduskuntavaaliteemakseen 2011.

Toimenpidesuositus toistui THL:n Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa vuosille 2014-2020.

Väestöliitossa alettiin pohtia suosituksen ikärajan nostoa 25 vuoteen, sillä raskaudenkeskeytystilastoissa 20-24-vuotiaat eivät näyttäneet pääsevän mukaan samaan laskevaan aborttitrendiin kuin heitä nuoremmat.

Mitä sitten tapahtui?

Toimintaohjelmien julkaisun jälkeen jäimme odottamaan, alkaako kunnissa tapahtua. Kyllä alkoi. Siellä täällä yksittäiset kunnat alkoivat toteuttaa jonkinlaista maksuttoman ehkäisyn tarjonnan mallia. Kuitenkin vasta kun Rauman kaupunki toi alkuvuonna 2015 julki maksuttoman ehkäisyn tuottamat säästöt, alkoi laajempi kuhina.

Yhtäkkiä ympäri Suomen niin tavalliset kuntalaiset, kuin luottamushenkilöt alkoivat vaatia ehkäisyn maksutonta tarjontaa.

Väestöliitto otti teemaan eduskuntavaaliteemakseen 2015. Samana vuonna syntyi Maksuton ehkäisy helsinkiläisnuorille -liike, joka alkoi kerätä kuntalaisaloitteeseen nimiä syksyllä 2015. Vihreät nuoret rummuttivat aloitetta Helsingissä alkuvuonna 2016.

Syksyllä 2016 kansanedustaja Hanna Sarkkinen jätti lakialoitteen laiksi terveydenhuoltolain 13 §:n muuttamisesta. Asian käsittely seisoo yhä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Loppuvuodesta 2016 Väestöliitto kutsui kokoon poliittisia ja ei-poliittisia järjestötoimijoita ja aloimme miettiä yhdessä, miten saada maksuton ehkäisy laajenemaan kansalliseksi toimintakäytännöksi. Syntyi Maksuton ehkäisy -verkosto. Laadimme yhteisen kuntavaaliohjelman, sekä valtuutetuille ja kuntalaisille seikkaperäiset ohjeet asian edistämiseksi omassa kunnassa.

Maksuton ehkäisy -verkosto järjesti helmikuussa 2017 Helsingin yliopistolla kuntavaaliseminaarin, jossa puhuttiin nuorten seksuaaliterveyden edistämisestä seksuaalikasvatuksen, palveluiden ja ehkäisyn saatavuuden näkökulmista. Puheenvuoron piti myös kansanedustaja Annika Saarikko, jonka ministerikausi oli vielä edessäpäin. Paikalla olleille noin sadalle kuulijalle Saarikon puheenvuoro jäi varmasti mieleen, eikä Saarikon viime viikon kannanotto tullut meistä kenellekään yllätyksenä.

Tammikuussa 2018 Helsingin kaupunginvaltuusto päätti maksuttoman ehkäisyn laajentamisesta kaupunginvaltuutettu Reetta Vanhasen aloitteen mukaisesti. Kaupungin nuorille suunnattu iso tiedotuskampanja käynnistyi kesäkuun alussa.

Maaliskuussa 2018 julkaistiin väitöskirjatutkija Frida Gyllenbergin artikkeli maksuttoman ehkäisyn vaikutuksista aborttien määrään Vantaalla. Vuonna 2013 aloitettu ensimmäisen pitkäaikaisen ehkäisyvälineen (kierukka tai kapseli) tarjoaminen maksutta oli johtanut ehkäisyn käytön parantumiseen ja sitä myöten aborttien määrän nopeaan laskuun. Tulokset olivat liki sensaatiomaiset, sillä Vantaa oli saanut vähennettyä kaikkein nuorimpien naisten ryhmässä abortteja jopa 36 %. Tulokset herättivät laajan mediahuomion.

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Tällä hetkellä ehkäisyä maksutta nuorille tarjoaa arviolta 35-45 kuntaa. Päätöksenteon prosessi on käynnissä muutamissa kunnissa.

On selvää, että nuorten terveyttä ja hyvinvointia edistävä toimintamalli on laajennettava koko maan kattavaksi. Vain siten voimme tarjota nuorille yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset mahdollisuudet ehkäisyyn asuinpaikkakunnasta ja toimeentulosta riippumatta. Kunta- tai maakuntarajat eivät saa määritellä sitä, mitkä ovat nuoren edellytykset ja keinot suojata itseään ei-suunnitellulta raskaudelta ja seksitaudeilta.

Maksuton ehkäisy -verkostoon kuuluu tänä päivänä poliittisia nuorisojärjestöjä poliittisen kentän joka laidalta, sekä joukko kansalaisjärjestöjä. Verkosto on jo aloittanut valmistautumisen ensi kevään vaaleihin. Maksuton ehkäisy tulee olemaan monien ehdokkaiden ja toivottavasti myös monien puolueiden eduskunta- ja maakuntavaaliteemoja.

Myös Väestöliitto tulee jälleen ottaamaan maksuttoman ehkäisyn eduskunta- ja maakuntavaaliteemakseen. Totta kai.

Kuva: Natalia Pankova /Freeimages.com

Nautinnosta ja kehitysyhteistyöstä

Posted on 01/02/2018 by Laura Lipsanen

Vastaus

Seksi ei ole yhtä kuin seksitaudit, lisääntymiselimet, teiniraskaudet, ongelmat, vauriot. Siitä me seksiä harrastaneet aikuiset taidamme olla yhtä mieltä. Luulen, tai ainakin toivon, että suurin osa ihmisistä ajattelee seksin olevan hauskaa, iloista, ihanaa läheisyyttä ja kyllä vain – nautinnollista.

Vai olenko sittenkin väärässä? Usein tuntuu siltä, että jopa seksuaalisuuteen suhteellisen vapaamielisesti suhtautuvassa kansainvälisessä seksuaaliterveys- ja -oikeuskeskustelussa sekä seksuaalikasvatuksessa seksistä puhutaan lähinnä ongelmaperusteisesti: Seksi näyttäytyy vaarallisena asiana, johon liittyy valtavia ongelmia. Viestit keskittyvät seksin harrastamisen ikäviin ja surullisiin seurauksiin, joita luonnollisesti on olemassa, eikä niitä voi vähätellä.

Mutta voiko nautinto oikeasti olla sellainen asia, josta voidaan puhua vasta sitten, kun kaikki vaarat ja riskit, eli niin sanotut oikeat asiat on käsitelty? Ovatko seksi ja sen tuoma nautinto täysin toisarvoisia asioita suurten kehityskysymysten joukossa? Voiko tehdä sellaisen päätelmän, että ihmiset esimerkiksi pakolaisleireillä, kehittyvien maiden perinteisissä kyläyhteisöissä tai seksuaalisuuteen näennäisesti pidättyvästi suhtautuvissa kulttuureissa eivät olisi kiinnostuneita siitä, miltä seksi tuntuu tai sen pitäisi tuntua? Jos seksi ja seksuaalisuus ovat tabuja joissakin kulttuureissa, tarkoittaako se sitä, ettei seksistä ja nautinnosta saa puhua?

Ei, ei ja ei. Nautinnosta saa ja pitää puhua!

Kuvitelkaa, miten mullistavaa ja äärimmäisen voimaannuttavaa tieto oikeudesta nautintoon voi parhaimmillaan olla. Erityisesti maailman naisten käsiin pudotettuna tämä tieto voi olla elämänmullistava. Nautinnosta puhuminen on vallankumouksellista. Seksiin ei tarvitsekaan suostua jostain toisten määrittelemästä halusta tai syystä (miehen nautinto, lisääntyminen) vaan sen täytyy tuntua itsestäkin hyvältä ja sitä pitää saada haluta. Maailman naisilla pitää olla oikeus haluta nautinnollista seksiä. Mikä seksuaalisuudessa voisi antaa tämän vahvemman tunteen itsemääräämisoikeudesta?

Jos halutaan antaa tytöille ja naisille valtaa ja voimaa sanoa: ”Ei, tämä ei tunnu minusta hyvältä, en halua tätä, tämä tilanne tuntuu minusta oudolta ja epämiellyttävältä, en halua jatkaa, en halua että kosket minua noin”, eikö voimakkain ja tehokkain keino tähän ole nostaa jalustalle seksin nautinnollisuus? Seksin ja läheisyyden kuuluu tuntua hyvälle, ja jos se ei siltä tunnu, sitä ei tarvitse harrastaa.

Olen tehnyt Väestöliitossa töitä globaalien seksuaalioikeuskysymysten ja kehitysyhteistyön parissa yli 11 vuotta. Tänä aikana ei nautinnosta ole kansainvälisillä foorumeilla puhuttu juuri lainkaan. Tulevissa blogeissa kerron lisää seksuaalioikeuksia edistävistä kehitysyhteistyöhankkeistamme Malawissa, Nepalissa ja Keski-Aasiassa.

Saat, mitä mittaat

Posted on 11/10/2017 by Kamomilla Ilmonen

Vastaus

Kuva: freephotos

Indikaattorit, mittarit, tulos, tuotos, vaikuttavuus.

Kuulostaa puuduttavalta. Ainakin jos vertaa kestävän kehityksen suurenmoisiin tavoitteisiin. Vai miltä kuulostavat köyhyyden poistaminen, tyttöjen syrjinnän lopettaminen ja modernin ehkäisyn takaaminen kaikille?

Ainakin sukujuhlissa tuon jälkimmäisen luettelon kerrottuaan saa kuulla, että tekee tärkeää työtä.

Valitettavasti myös alussa luettelemiani mittaamiseen liittyviä termejä tarvitaan, jotta kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan. Voisi jopa sanoa, että ne ovat onnistumisen – tai ainakin onnistumisen todentamisen – elinehto.

Kysymykset laadukkaasta mittaamisesta ovat kuitenkin valtavan suuria, teknisesti ja filosofisestikin. Miten mitata tyttöjen syrjintää? Pitääkö sen olla joku numeerinen mittari, jota voidaan vertailla eri maiden välillä? Miten arvioidaan, kuinka moni jää ilman tarvitsemaansa ehkäisyä? Kuka määrittelee, millaiset ehkäisyvälineet ovat moderneja?

Laajuudestaan huolimatta juuri näihin kysymyksiin pitää kuitenkin kyetä vastaamaan, jotta tiedämme, teemmekö kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi oikeita toimenpiteitä.

Saat, mitä mittaat, sanotaan. Ja jotta tehdään oikeita asioita, meidän pitää mitata oikeita asioita.

Esimerkiksi 90-luvun laman aikaan Suomessa säästettiin seksuaalikasvatuksesta, mikä näkyi suurena määränä teiniraskauksia. Kun 2000-luvulla seksuaalikasvatukseen alettiin taas panostaa, lähti teiniraskauksien määrä laskuun. Määrä on jo puolittunut vuosituhannen vaihteen tasosta. Ja nyt – kiitos mittaamisen – päättäjät uskovat, että seksuaalikasvatukseen kannattaa satsata.

Meillä jokaisella on oikeus ja tarve hyvään tilastointiin, jonka pohjalta voidaan tehdä parempaa politiikkaa. Minulla on, näin kansainvälisenä tyttöjen päivänä, pyyntö maailman tilastonikkareille: ottakaa tytöt ja heidän todellisuutensa huomioon tilastoja laatiessanne. Varsinkin hyvin nuorten, 10–14-vuotiaiden tyttöjen seksuaaliterveyteen liittyviä tarpeita ei tilastoida ja siksi ne jäävät näkymättömiin.

Tilastot on kuivia, ei siitä pääse mihinkään. Niiden kanssa vääntäminen voi olla tuskastuttavaa, kyllä. Mutta se on työtä, jota on tehtävä, jotta voimme suhtautua vakavasti perimmäisiin tavoitteisiimme: köyhyyden poistamiseen, tyttöjen syrjinnän lopettamiseen ja modernin ehkäisyn takaamiseen kaikille.

Seksuaalioikeudet malawilaisen nuoren näkökulmasta

Posted on 20/09/2017 by Sanna Kotiranta

Vastaus

Väestöliitolla on ilo saada vieraaksi malawilainen nuorisoaktiivi Prisca Chakholoma. Priscaa on mahdollista kuulla Maailman ehkäisypäivän seminaarissa 26.9. Pikkuparlamentin auditoriossa Helsingissä.

Tutustutaan ensin Priscaan ja Malawin tilanteeseen paremmin.

Prisca on 23-vuotias nuorisoaktiivi, joka työskentelee valmiuksien kehittämisen ja koulutuksen koordinaattorina CYECE:llä Malawissa. CYECE eli Centre for Youth Empowerment and Civic Education edistää nuorten seksuaalioikeuksia, parantaa heidän valmiuksiaan ja vaikuttaa yhteisöjen ilmapiirin muutokseen nuoria kannustavaksi. CYECE toteuttaa myös Väestöliiton kehitysyhteistyöhanketta Malawissa. Työssään Prisca keskittyy suunnittelemaan ja koordinoimaan toimia, joilla edistetään ja suojellaan nuorten erityisesti tyttöjen seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia.

Prisca pyrkii intohimoisesti edistämään nuorten oikeuksia. Kysyin häneltä, miksi hän haluaa edistää nuorten ja erityisesti tyttöjen seksuaalioikeuksia. Hän kertoi tarinan ystävästään, joka tuli nuorena raskaaksi. Ystävä ei ollut valmis raskauteen nuoren ikänsä vuoksi, mutta myös siksi, ettei hänellä ollut kokonaisvaltaista tietoa omasta seksuaali- ja lisääntymisterveydestään. Ystävä sai loppujen lopuksi keskenmenon. Tilanne oli stressaava niin nuorelle itselleen, mutta myös koko perheelle.

Prisca halusi kertomuksellaan tuoda esille, että Malawissa monet tytöt tulevat raskaaksi liian nuorena. Seksuaaliterveys ja -oikeuksien toteutumattomuus vaikuttaa eniten juuri nuoriin tyttöihin. Prisca kertoi, että pojat pääsevät usein kuin koira veräjästä tytön tullessa raskaaksi. Tyttö taas joutuu kantamaan vastuun lapsesta sekä mahdollisesta stigmasta. Tytöt ovat myös niitä, jotka joutuvat kärsimään vaarallisen abortin seuraukset.

Prisca kertoi, miten Malawissa tytöt joutuvat jättämään koulun kesken raskauden vuoksi, heidät pakotetaan avioliittoon, he altistuvat seksitaudeille ja kärsivät vakavia seurauksia siitä, että heillä ei ole tietoa seksuaaliterveydestä tai -palveluista. Prisca on myös huolissaan seksitautien määrän kasvusta, sillä nuoret tytöt eivät uskalla kieltäytyä suojaamattomasta seksistä. Prisca haluaa korostaa tyttöjen voimaannuttamisen tärkeyttä, jotta he voivat tehdä päätöksiä omasta tulevaisuudestaan.

Prisca kertoi myös Malawin tilanteesta. Hänen mukaansa, että poliittista tahtoa löytyy ja aloitteita on tehty, jotta seksuaaliterveydestä ja -oikeuksista tulisi valtion prioriteetti. Ongelmiksi Prisca näkee vielä esimerkiksi sen, että abortti on edelleen laiton ja samaa sukupuolta olevien parisuhde ja avioliitto on rangaistavaa. Haasteita lisää myös resurssien ja materiaalien puute, negatiivinen asenneilmapiri nuorten seksuaaliterveyspalveluita kohtaan yhteisöissä sekä stigmat. Prisca haluaa korostaa, että muutosta on tapahtunut, mutta edelleen on haasteita ja töitä oikeuksien toteutumiseksi on tehtävä.

Nyt sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla, mitä Priscalla on kerrottavaa Malawin nuorista ja seksuaalioikeuksista.
Ilmoittaudu Maailman ehkäisypäivän seminaariin ”Samat oikeudet, eri haasteet” 24.9. mennessä osoitteeseen sanna.kotiranta@vaestoliitto.fi.
Tule kuuntelemaan ja keskustelemaan tärkeistä asioista! Tervetuloa!

Lisätietoja ja seminaarin ohjelma

Nuorten seksuaalioikeudet politiikan keskiöön

Posted on 13/08/2017 by Sanna Kotiranta

Vastaus

Nuorten seksuaalioikeuksien edistäminen ja turvaaminen tulisi olla politiikan keskipisteenä.

Maailman väkiluvusta 1,8 miljardia on 10–24-vuotiaita nuoria. Suurin osa näistä nuorista elää kehitysmaissa. Nuorten määrän arvioidaan kasvavan vielä huomattavasti erityisesti Afrikan ja Aasian alueilla. Nuoret ovat haavoittuvaisessa kehitysvaiheessa, jonka vuoksi on erityisen tärkeää keskittyä nuorten seksuaalioikeuksien toteutumiseen.

Nuorten valinnoilla ja mahdollisuuksilla on käänteentekevä merkitys koko maailman tulevaisuuden kannalta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että politiikkalinjausten ja investointien avulla varmistetaan nuorten seksuaalioikeuksien toteutuminen. Ilman seksuaalioikeuksia nuorten mahdollisuudet tehdä itselleen ja yhteisölleen edullisia valintoja vähenevät.

Nuoret saattavat kohdata monenlaisia haasteita pyrkiessään seksuaaliterveyspalveluihin. Nuorten seksuaalisuuteen liittyvät tabut voivat vaikuttaa siihen, ettei nuori itse uskalla hakeutua näihin palveluihin tai ne voivat vaikuttaa negatiivisesti terveydenhoitohenkilökunnan käyttäytymiseen nuoria kohtaan. Nuoren hakeutumista seksuaaliterveyspalveluihin rajoittaa myös mahdollinen huoltajalta tarvittava lupa tai ilmoitusvelvollisuus.

Minkälaista politiikkaa sitten tulisi tehdä, jotta nuorten seksuaalioikeudet toteutuisivat?

Nuorten seksuaalioikeudet toteutuvat mahdollistamalla jokaisen nuoren pääsy nuorisoystävällisiin seksuaaliterveyspalveluihin. Nuorisoystävälliset palvelut ovat ilmaisia ja lähellä nuoria, niihin hakeutumiseen on mahdollisimman matala kynnys. On tärkeää, että palvelut kunnioittavat nuorten erilaisuutta ja ovat luottamuksellisia. Nuorisoystävällisten palveluiden saatavuus ehkäisee tehokkaasti seksitauteja ja tahattomia raskauksia.

Nuorten tarve seksuaaliterveyspalveluille on suuri. Sen vuoksi kehitysyhteistyön painopisteenä tulisi olla nuorten seksuaalioikeuksien edistäminen.

Nuorten seksuaalioikeuksia edistetään turvaamalla jokaiselle nuorelle pääsy nuorisoystävällisiin seksuaaliterveyspalveluihin. Palvelut, jotka edistävät nuorten seksuaalista hyvinvointia ja oikeuksia vaikuttavat nuorten valintoihin ja mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Panostamalla nuoriin vaikutetaan tulevaisuuteen.

Väestöliitto järjestää yhdessä Eduskunnan Väestö- ja kehitysryhmän ja Bayerin kanssa Maailman ehkäisypäivän seminaarin tiistaina 26.9.2017 klo 12.00–14.00 Eduskunnan Auditoriossa. ”Samat oikeudet, eri haasteet” – seminaari etsii ratkaisuja siihen, miten oikeus ehkäisyyn voitaisiin toteuttaa jokaisen kohdalla, jokaisen omista lähtökohdista ja toiveista käsin.

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan tärkeästä asiasta!

Lisätietoja ja ilmoittautumiset seminaariin sanna.kotiranta(at)vaestoliitto.fi

Seminaarin aikataulun ja lisätietoja löydät täältä

Kehitysyhteistyö auttaa niin ihmistä kuin metsää

Posted on 26/06/2017 by Tua Videman

Vastaus

Kuva: Tua Videman

Metsä on mulle tärkeä. Tila, jossa haukkoa sisään märkää ilmaa, kulkeutua jalkojen mukana satunnaisiin notkelmiin ja näyttämö vuodenaikojen lumoavalle, jatkuvalle muutokselle. Metsässä voi hetken olla paossa arjen tehtäviä, ruutuja ja kulmia.

Jo alakoulussa tiesin tärkeimmän itselleni kuviteltavissa olevan työn liittyvän luontoon. Jotain, missä tuntuisi, että saan tehtyä oman osuuteni estääkseni metsien kuoleman ja merten tukehtumisen. Ilmastonmuutoksesta kuuli jo silloin, ja se huolestutti kymmenvuotiasta.

Pienen minäni metsäretkistä jäi kytemään ajatus tarpeesta päästä muuttamaan jotenkin tätä maailmaa. Mikä olisi juuri oma kutsumus, jossa voisi mahdollisimman kokonaisvaltaisesti vaikuttaa niin tärkeiksi kokemiini ympäristöasioihin? Opiskellako biologiaa ja tehdä tutkimusta biodiversiteetistä, tavoitellako toimittajan ammattia päästen raportoimaan maailman tilasta mediaan? Uppoutuako politiikkaan tehdäkseen päätöksiä rajoittamaan liikaa luonnovarojen kulutusta vai tavoitellako suurta omaisuutta lahjoittaakseen sen lopulta luonnonsuojelujärjestöille?

Ajan kanssa ja teemoista lukemalla päässä alkoi jäsentyä yleiskäsityksiä – ihmiskunta kuluttaa liikaa luonnovaroja ja ylikulutusta nopeuttaa ihmiskunnan alati kasvava koko. Näihin paneutumalla metsäkin kiittäisi.

Useat tutkijat arvioivat, että maapallon kestää elättää nykyistä enemmänkin ihmisiä. Suosituimmat arviot vaihtelevat kahdeksasta miljardista yhteentoista, jos vain ruoka ja energia onnistutaan jakamaan ja tuottamaan aiempaa tasaisemmin ja tehokkaammin. YK arvioi väestönkasvun pysähtyvän lähelle arvioituja lukemia, yhteentoista miljardiin. Jos näin on, toivoa paremmasta tulevaisuudesta riittää. Väestönkasvu ei kuitenkaan pysähdy itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä.

Haaveilen, että pystyisin tulevassa työelämässäni tekemään sitä muutosta, joka edistää globaalia tasa-arvoa ja yhteisen maapallomme hyvinvointia. Väestönkasvun hillitseminen kehittyvissä maissa ei tarkoita lisääntymisen kieltämistä, vaan esimerkiksi tyttöjen ja naisten kouluttamista, joka lykkää paitsi ikää perustaa perhe myös vaikuttaa positiivisesti perheiden hyvinvointiin ja elintasoon. Seksuaaliterveydestä ja -oikeuksista puhumalla ja ehkäisyn saatavuutta parantamalla voidaan parantaa ihmisten hyvinvointia ja samalla saada lapsiluku naista kohden laskemaan.

Kaikkeen tähän vaikuttaa kehitysyhteistyö, jossa suuria toimijoita ovat kansalaisjärjestöt pitkäjänteisen työnsä ja kokemuksensa avulla. Kehitysyhteistyö ei vain paranna ihmisten elämänlaatua ympäri maailman, vaan on myös avainasemassa ilmastonmuutoksen ja maapallon laajuisten ympäristöongelmien ratkomisessa. Valtionbudjetteja ja muita rahoitusvirtoja määrätessä ei saisi unohtaa, mikä merkitys sillä on niin yksittäisille ihmisille, kokonaisille maille kuin laajemmin nähtynä kotimaisille metsillemmekin.

Tua Videman
Kirjoittaja on Väestöliiton nuorten työryhmän jäsen

Seksuaalikasvatuksella voi vaikuttaa

Posted on 12/06/2017 by Sanna Kotiranta

Vastaus

Kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen tavoite on lisätä tietoa, taitoja, mahdollisuuksia ja vastuullisuutta. Seksuaalikasvatuksella on merkittävä rooli nuorten kehityksessä.

Seksuaalikasvatus ehkäisee riskikäyttäytymistä vahvistamalla nuoren itsetuntemusta, itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa. Se antaa tietoja murrosiästä, raskauden ja seksitautien ehkäisystä, seksuaalikäyttäytymisestä sekä lisääntymisestä ja vanhemmuudesta. Kuulostaa hyvältä, eikö niin?

Mutta mitä tapahtuu, jos nuoret eivät saa tarvittavaa seksuaalikasvatusta?

Joka päivä yli 20 000 alle 18-vuotiasta tyttöä synnyttää lapsen. Vuosittain se tekee noin 7,3 miljoonaa alaikäisen synnytystä. Aikaiset raskaudet vaarantavat niin tytön terveyden kuin tulevaisuuden. Usein aikainen raskaus pakottaa tytön jättämään koulun kesken, jonka vuoksi hänen mahdollisuutensa saada töitä ja vaikuttaa omaan ja perheensä tulevaisuuteen pienenee.

Nuorilla on myös suurempi riski komplikaatioihin ja kuolemaan raskauden ja synnytyksen aikana. Raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot ovat 15–19-vuotiaiden tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy maailmassa.

Joka päivä todetaan yli miljoona uutta seksitautitartuntaa. Suurin osa voitaisiin estää tarvittavalla tiedolla. Kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen avulla nuoret saavat tietoa siitä, miten ehkäistä seksitauteja. Vaikuttavaa, eikö olekin?

Suomessa ajankohtaisessa keskustelussa ollut maksuton ehkäisy olisi myös suunta kohti parempaa seksuaalikasvatusta. Ehkäisystä tulisi puhua enemmän ja siitä tulisi tehdä arkisempaa ja hyväksyttävämpää. Kokonaisvaltaisella seksuaalikasvatuksella turvataan se, että jokainen tietää, miten ehkäisyvälineitä käytetään. Maksuton ehkäisy varmistaa jokaiselle yhtäläiset oikeudet ehkäisyyn.

Seksuaalikasvatus tulisi mahdollistaa kaikille nuorille ympäri maailman. Toimiva seksuaalikasvatus on kulttuurisensitiivistä eli ottaa huomioon maan kulttuurin ja uskonnon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, sitä etteikö kaikilla nuorilla olisi oikeutta oikeaan tietoon myös seksuaalisuudesta.

Kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus on seksuaalioikeus. Jokaisella on oikeus tietoon!

Maksuton ehkäisy avartaa maailmaa

Posted on 10/02/2017 by Väestöliitto vaikuttaa

shutterstock_390676132 Tiesitkös, että nuorille aikuisille, eli 20-24-vuotiaille, tehdään lukumääräisesti eniten abortteja, vaikka raskaudenkeskeytysluvut ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan Suomessa? Nuoret aikuiset saavat myös kiusallisen kärkipaikan klamydiatartuntojen toteamismäärissä. Hoitamaton klamydia voi aiheuttaa muun muassa hedelmällisyyden alenemista, ja suurin harmi klamydiassa on sen yleinen oireettomuus. Ilman asianmukaista ehkäisyä klamydiaa voi tartuttaa muihin täysin tietämättään. Aika tautista hommaa.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma vuosille 2014–2020 suosittaa ehkäisyn maksuttomuutta nuorille, eli alle 25-vuotiaiden tulee saada raskaudenehkäisy, niin kondomit kuin hormonaalinen ehkäisy, maksutta. Suomessa jo muutama kunta tarjoaa ilmaisen ehkäisyn nuorille. Way to go, ottakaas loputkin mallia!

Maksuton ehkäisy koskettaisi jokaista alle 25-vuotiasta nuorta, olisi heillä itselleen varaa hankkia sitä tai ei. Itselleen sopivan hormonaalisen ehkäisyn löytämiseen voi mennä hetki, ja joskus sopivin on myös kallein. Nykymaailmassa varallisuus ei saa olla este sopivalle ehkäisymuodolle,vaan on tärkeää, että nuoret löytävät itselleen sopivimman ehkäisymuodon melkein hinnalla millä hyvänsä.

Jos alle 25-vuotiaat saisivat ehkäisyvälineet maksutta, edistäisi se niin valtakunnallista seksuaaliterveyttä kuin myös yksilön omaa terveyttä ja elämänsuunnittelua. Huonoon elämäänvaiheeseen saatu lapsi voi joissain tapauksissa pysäyttää vanhempien opiskelun, ajaa heidät matalapalkkaisiin töihin tai jopa kouluttautumattomina työttömiksi. Elämä on kuitenkin täynnä valintoja, ja jokainen tekee itselleen sopivaksi kokemat päätöksensä, ja se on ihan okei. Vahinkojen syynä ja parhaan valinnan esteenä ei kuitenkaan saisi olla raha.

Maksuttomuus on myös harppaus kohti terveempää seksuaalikasvatusta. Ehkäisystä tulee puhua enemmän, siitä tulee tehdä arkisempaa ja hyväksyttävämpää. Maksuttomuus lieventää tabun ja hyssyttelyn leimaa, ja ehkäisystä tulee jokaista koskettavaa. Jokaisen tulisi tietää mitä ehkäisyvälinettä käyttää ja kenen kanssa, omasta ja kumppanin sukupuolesta riippumatta. Tieto on voimaa ja valtaa, myös ehkäisyasioissa.

Renja Tolvanen, 24, Väestöliiton Nuorisotyöryhmän jäsen
Nuorisotyöryhmä aloitti työskentelynsä helmikuun alkupuolella. Tämä 19-25-vuotiasta koostuva vaikuttajaryhmä on Väestöliiton nuorten ääni ja tiukka kansalaisvaikuttajaelin.

	Anna Rotkirch: Onko lapsen saaminen epäekolog…
	Anakonda: Aina sama kaava treffeill…
	steriloimislaki: Onko lapsen saaminen epäekolog…
	steriloimislaki: Vuosipäivä muistuttaa: Kaikkie…
	timotlampinen: Otetaan konservatiiviset liikk…

Väestöliiton blogi

Rohkeasti elämässä.

Tag Archives: seksuaaliterveys

”Jos sitä alettaisiin pitää normaalina, ei tabuna”

Ehkäisy – konkreettinen väline ihmisoikeuksiin

Kaikki puhuvat nyt maksuttomasta ehkäisystä. Miten tähän on tultu?

Nautinnosta ja kehitysyhteistyöstä

Saat, mitä mittaat

Seksuaalioikeudet malawilaisen nuoren näkökulmasta

Nuorten seksuaalioikeudet politiikan keskiöön

Kehitysyhteistyö auttaa niin ihmistä kuin metsää

Seksuaalikasvatuksella voi vaikuttaa

Maksuton ehkäisy avartaa maailmaa