About Mina Zandkarimi

Monikulttuurisuuden asiantuntija, Väestöliitto

Otetaan heidät mukaan ja annetaan mahdollisuus!

syria-1682292_1280Kansainvälistä Suvaitsevaisuuden päivää on vietetty YK:n julistamana 20 vuotta. Juhlan kunniaksi haluan jakaa ajatuksia ammattilaisena ja myös omia kokemuksia pakolaisena.

Suvaitsevaisuuden päivänä YK muistuttaa kaikkia kunnioittamaan ihmisten moninaisuutta, vapautta ja tasa-arvoa. YK kannustaa erilaisten kulttuurien, yhteiskuntien ja ihmisten väliseen yhteistyöhön, arvostukseen ja vuorovaikutukseen.

Suvaitsevaisuus on ehdoton edellytys sille, että uussuomalaiset pystyvät asettumaan tiiviisti yhteiskuntaan sen kokonaisvaltaisina ja aktiivisina jäseniä. Ilman meidän kaikkien ymmärrystä ja tukea tämä ei onnistu.

Työssäni Väestöliitossa olen huomannut, kuinka moni uusi tulija eksyy meidän hienossa ja monimutkaisessa yhteiskunnassa. Olen myös huomannut, että kotouttamistyö ei tapahdu pelkästään viranomaistyönä vaan tarvitaan meitä kaikkia.

Viime syksynä Suomeen tuli ennätyksellisen paljon turvapaikanhakijoita. Itse teen jonkin verran asiakastyötä heidän parissaan. Yksi oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija ilmoitti, että on saanut oleskelulupapäätöksen ja nyt pystyn rauhallisella mielellä keskittymään suomen kielen oppimiseen. Hänellä on selkeät suunnitelmat: Ensin opiskelen suomea ja sitten opiskelen ammatin ja/tai hankin työtä.

Mutta pian turvapaikan saatuaan hän huomasi, että kun on saanut luvan jäädä Suomeen, niin vasta sitten alkaa meidän palveluviidakon läpikäynti. Ensimmäisenä pitäisi saada asunto. Asunnon saaminen ei ole nykyään helppoa, varsikaan jos henkilö on maahanmuuttaja eikä osaa vielä suomea.

Tällä onnekkaalla asiakkaalla on vapaaehtoinen tukihenkilö:

”Kun soittelin vuokranantajille, että etsimme asiakkaalle asuntoa ja voisimmeko tulla näytölle, niin useat sanoivat, ettei ole mitään maahanmuuttajavuokralaista vastaan. Mutta sitten rivien välistä kuitenkin kuuli, että mieluummin joku työssäkäyvä, joka puhuisi edes englantia.”

Ymmärrän, että vuokranantaja miettii asiointikieltä. Mutta toisaalta kuinka monella vasta maahan tulleella tai oleskeluluvan saaneella muuttajalla/pakolaisilla on heti alussa työtä ja englannin tai suomen kielen taitoa? Taas toisaalta kun on saanut asunnon, kyllä asiointi on kokemusteni mukaan hoitunut vaikkei aluksi yhteistä kieltä oikein olisikaan. Sillä ihminen oppii ja on kekseliäs löytämään ratkaisun!

Se, että ihmisellä ei ole vielä kunnollista suomen kielen taitoa, ei tee ihmisestä ”huonoa” tai ”epäluotettavaa”.  On annettava mahdollisuus myös elämäänsä täällä vasta rakentavalle.  Onneksi tämä ihminen sai asunnon ennakkoluulottomalta vuokranantajalta.

Vapaaehtoinen tukihenkilö kertoo kokemuksiaan:

”on paljon asioita, jotka vaan olisivat todella hankalia ilman tukihenkilöä. Juurikin kaikki henkilökorttiasiat, pankkiasiat.. Kelan työmarkkinatukilomake oli sellainen, että itsekin raavin päätäni sen kanssa monessa kohdassa.

Jos ”viraston kieli” on syntyjään suomalaisellekin haastava, miten maahanmuuttaja kykenee asioimaan kielitaitottomana tai vieraalla kielellä? Meillä on hieno mutta monimutkainen palvelujärjestelmä. Kuinka moni ymmärtää esim. Kelan lähettämiä päätöksiä?

”Viranomaistyö ei mielestäni sillä tavalla riitä, että ilman vapaaehtoistyötä tulija jää usein moneksi kuukaudeksi odottelemaan asioita, jotka hoituvat suitsait sukkelaan. Pankkitiliähän ei kukaan viranomainen heille esimerkiksi avaa, ja sitten etuudet pitää hakea jostain pankin konttorista, ja kulkea käteisen kanssa ympäriinsä.

Naapurikin voi olla ja on hyvä kotouttaja. Itse muistan kun vasta olimme tulleet Suomeen, kuinka tärkeä rooli meidän naapureilla taloyhtiössä oli meidän kotoutumisessa. Kuinka ennakkoluulottomasti he tulivat meidän elämään mukaan. Toki me itse myös olimme aktiivisia ja kiinnostuneita uudesta yhteiskunnasta.

Oli tärkeätä ja kullan arvoista saada tavallisilta ihmisiltä luottamusta ja tukea päästä taas omille jaloille. Opimme kantapään kautta monia asioita, mutta kyllä meillä oli myös ihania tukihenkilöitä tukenamme.

Ollaan ennakkoluulottomia ja suvaitsevaisia ja uskotaan ihmisten ihmisyyteen! Yhteistyöllä pääsemme tavoitteisiin – viranomaiset, järjestöt ja vapaaehtoiset.

Maailmassa on lähes 45 miljoonaa pakolaista. Vastuu pakolaisten suojelusta kuuluu koko kansainväliselle ja kansalliselle yhteisölle.

 

 

 

Turvapaikanhakija – väkivaltainen vai väkivaltaa paennut?

minan blogikuvaViime aikoina mediassa on kerrottu, että Suomeen on tullut paljon turvapaikanhakijoita. Heitä on sen verran paljon, että he eivät mahdu vastanottokeskuksiin ja uusia vastaanottokeskuksia ollaan perustamassa. Media on myös kertonut siitä, että joillakin kuntalaisilla on pelkoa esim. oman tai perheen turvallisuuden puolesta.

Muistan oman tuloni Suomeen kahdenkymmenen vuoden takaa, jolloin taloyhtiön asukkaat vastustivat pakolaisperheemme muuttoa taloon. Heillä oli sellainen mielikuva, että olemme väkivaltaisia häirikköjä.
Kun sitten muutaman vuoden päästä olimme muuttamassa pois kyseisestä taloyhtiöstä, naapurit tulivat kyyneleet silmissä hyvästelemään ja kertomaan, kuinka hienoa oli tutustua meihin.

Peräänkuulutankin nyt ennakkoluulotonta lähestymistapaa. Avain ennakkoluulojen poistamiseen on tasa-arvo, keskinäinen ymmärrys, vuorovaikutus ja keskustelu. Haluan muistuttaa, että turvapaikanhakijat eivät ole väkivaltaisia vaan tavallisia ihmisiä, jotka ovat yrittäneet pelastaa oman henkensä mm. väkivallasta ja sodasta.

Voisimme kysyä itseltämme, kuka järkevä ihminen huvikseen jättäisi oman maansa, ympäristönsä, rakkaat ihmisensä, yhteisönsä, perheensä ja lähtisi vaaralliselle matkalle eli salakuljetuksen kautta maailmalle ilman päämäärää? Jos asetumme näiden ihmisten asemaan, niin ehkä käsityksemme muuttuu.

Olemme osa globaalia maailmaa. Se mitä tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella, kuuluu meille ja myös meidän pitää ottaa vastuuta siitä. Kun Lähi-idän alueelle on syttynyt sota, joskus kysyn itseltäni, ketkä ovat sen takana? Meidänkin ”hyvinvointimme” liittyy mm. Lähi-idän rikkaan alueen öljyyn.

Toivon meiltä kaikilta solidaarista ajattelutapaa. Otetaan turvapaikanhakijoita avoimin mielin vastaan ja jokainen omassa roolissamme kotoutetaan heitä!

”Tahdon palvella maatani rehellisesti”

shutterstock_166934222Poikani suoritti asepalveluksen aivan kuten syntysuomalaisetkin nuoret.

Osallistuin hänen äitinään varusmiesten vakuutuspäivään Espoon Vermossa. Paikalla oli hyvin paljon ihmisiä. Varusmiesten omaiset, Espoon kaupunginjohtaja, veteraaneja ja korkeassa asemassa olevia tahoja armeijasta.

Oli ihanaa nähdä, että kaikki nuoret asepalveluksen suorittajat olivat tasavertaisesti antamassa vakuutta, riippumatta taustastaan eli mistä päin he olivat kotoisin. He lupasivat palvella rehellisesti isänmaan koskemattomuutta kaikissa tilanteissa ja ylläpitää yhteiskunnan järjestystä.

Joukossa oli pääsääntöisesti ”kantaväestöön” kuuluvia nuoria, mutta mukana oli toki myös maahanmuuttajataustaisia nuoria miehiä.  Jäin itse miettimään, miten me aikuiset teemme hyvin helposti johtopäätöksiä siitä, ketkä kuuluvat suomalaiseen yhteiskuntaan, ketkä eivät.

Kysymme monesti nuorelta joka näyttää vähän erilaiselta tai eriväriseltä, että mistä päin sinä olet kotoisin. Armeijan valapäivässä nuoret joutuvat – riippumatta ihoväristä ja äidinkielestä – toistamaan ”minä tahdon kaikkialla kaikissa tilanteissa rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta”. Onko tässä ristiriitaa sen kanssa mitä nuori kokee yhteiskunnassa? Joskus häntä ei hyväksytä suomalaisena hänen ulkonäkönsä takia.

Suomi ei ole enää homogeeninen maa, vaan Suomen kansalaisista löytyy paitsi vaaleita ja sinisilmäisiä myös tummaihoisia. Suomalainen voi olla myös tummatukkainen ja ruskeasilmäinen.

Jäin myös miettimään sitä, kuinka monessa tilanteessa nuorille voi tulla ristiriitainen tunne. Nuori mietti mihin minä oikein kuulun. Kun puhutaan isänmaasta, mitä se tarkoittaa ja mikä on minun isänmaani? Olen antanut lupaukseen puolustaa isänmaata, mutta mitä jos minua ei hyväksytä suomalaisena, onko tämä sitten minun maani vai ei??

On aika ymmärtää ja hyväksyä, että yhteiskunta kuuluu kaikille tasavertaisesti. Kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Luovutaan ennakkokäsityksistä ja hyväksytään, että yhteiskunnastamme on tulossa koko ajan monikulttuurisempi. Ja pidetään tämä voimavarana eikä uhkana.

Kauniit häät

20130628_170026Olin viime viikonloppuna mukavissa ja mielenkiintoisissa häissä Tukholmassa. Oli ihana nähdä konkreettisesti, että tällä maapalolla on meille kaikille tilaa ja voimme elää yhdessä  väristä, kielestä ja taustasta huolimatta.

Hääjuhlissa yhdistyi kolme eri kulttuuria. Sulhanen on kurditaustainen (muuttanut pienenä Ruotsiin) ja morsian intialaistaustainen (syntynyt Ruotsissa).  Hääparissa yhdistyvät sekä omien kulttuurien piirteet, että länsimaalaisen kulttuurin piirteet. Kolmen kulttuurin yhdistyminen oli kaunista kateltavaa.

Hääpäivänä, muutama tunti ennen juhlien alkamista, sulhanen haluaisi oman kulttuurinsa mukaisesti hakea morsiamen vanhempien kotoa. Intialaisilla taas on tapana luovuttaa morsianta sulhaselle ja hänen perheelleen. Kulttuurit kohtasivat liikuttavasti, kun sulhanen lähisukulaisineen haki kurdilaisen musiikin tahdittaman morsiamen. Limusiini haki hääparin ja koko tilanne näytti ihanalta, kuin kuvankauniilta elokuvalta.

20130628_170227

Kun hääparit saapuivat juhlasaliin, siellä näkyi kurdi, intialainen ja ruotsalainen kulttuuri niin  musiikissa ja ruoassa kuin tansseissakin. Maistraatin edustaja suoritti vihkimisen ja joka kolmas musiikkikappale oli vuorollaan kurdi, intialaista ja länsimaista musiikki.

Morsiamen veli piti ihanan puheen. Samalla kun hän toivotti sulhasen tervetulleeksi perheeseen hän kertoi:

”Kun kuulimme, että nämä kaksi nuorta ovat päättäneet mennä naimisin meitä jännitti, varsinkin minua. Ajattelin, että miten me tästä selviämme. Mutta tänään ymmärsin, että se ei ole mahdotonta. Varsinkin tänä iltana olen niin kiitollinen hääparille. Omalla hyvällä esimerkillään he kertoivat meille, että vaikka eri kulttuurien ihmisissä on eroavaisuuksia, on meissä ennen kaikkea myös paljon samaa.”