Miksi homous on jossain kielletty?

Kysymys:
Miksi homous on niin monessa maassa kielletty lailla?

Petteri vastaa:
Homoseksuaalisuuden historia on moninainen. Jopa yhden kulttuurin tai valtion sisällä
suhtautuminen on voinut paikallisesti vaihdella huomattavastikin, eikä tahtotila
lainsäädännön noudattamiseen aina ole yhtenäinen. Homoseksuaalista suuntautumista
itsessään ei oikeastaan voi tehdä laittomaksi, useistakaan syistä, mutta kahden tai
useamman samaa sukupuolta olevien ihmisten väliset seksiteot voi. Nuo ”sodomialait”
eivät siten koske ainoastaan homoja, biseksuaaleja tai muita seksuaalivähemmistöjä,
vaan ihan kaikkia ihmisiä. Yllättävän usein tämä pätee myös ihmisiin, joiden ajattelemme olevan heteroja.

Ei ole täysin selvää, kuinka monessa maassa homoseksuaaliset teot ovat edelleen
kriminalisoituja, mutta todennäköisesti luku asettuu jonnekin seitsemänkymmenen
yläpuolelle. Käytännössä kaikki noista valtioista sijaitsevat globaalissa etelässä,
enimmäkseen Afrikassa, Lähi-Idässä ja Aasiassa.

Syitä sille, miksi tuo luku on noin korkea, täytyy etsiä kolonialismista. Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi länsimaissa johti aikanaan myös samojen säädösten sisällyttämiseen siirtomaiden rikoslakeihin. Perinteisesti seksuaalisuuden
monimuotoisuutta oli suvaittu monilla alueilla, kuten osissa Afrikkaa, jossa nykyisin on
käynnissä ikään kuin itsenäisen linjan hakeminen siirtomaahallitsijoiksi mielletyistä
länsimaista, mutta kolonialistisen järjestelmän levitessä tuotiin myös ”luonnonvastaiset
teot” rikoslakien piiriin huomattavassa osassa maailmaa.

Toisen maailmansodan jälkeinen dekolonisaatioprosessi johti entisten siirtomaahallintojen purkamiseen, mutta vanha lainsäädäntö jäi edelleen voimaan. Iso-Britannia kyllä dekriminalisoi homoseksuaalisuuden 60-luvun loppupuolella, mutta tapahtuessaan sillä ei enää ollut vaikutusta entisten siirtomaiden lainsäädäntöön.

Toinen selitys liittyy kulttuuriin ja uskonnollisuuteen. Länsimaissa seksuaalinormeja
säätelevä lainsäädäntö murrettiin sekularisaatiokehityksen ja yleisen arvojen
vapaamielistymisen seurauksena, mutta Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-Idässä
samankaltainen kehitys ei ole ollut vielä yhtä voimakasta. Toisaalta myös  demokraattisen hallintomuodon leviäminen on osaltaan vaikuttanut.

Petteri Keränen
Kirjoittaja on Väestöliiton Hurma-lehden toimituskunnan jäsen.

Kurkistus kulisseihin: harjoittelijana Väestöliitossa

Uutiset Osmo Kontulan suomalaisten seksuaalisuuteen liittyvistä tutkimustuloksista ja Raisa Cacciatoren antamat lasten kehitykseen liittyvät asiantuntijalausunnot lienevät ensimmäisiä muistiin jääneitä mielleyhtymiäni Väestöliitosta. Molemmat olivat jääneet mieleeni jo reilun kymmenen vuoden takaa. Varmasti Väestöliitolla on näppinsä pelissä myös seksuaaliterveyteen, nuoriin ja perheisiin liittyvissä asioissa ja eikös se jotain terapiapalveluitakin taida tarjota, ajattelin viime keväänä, ennen kuin oppimistehtävään liittyen tutustuin Väestöliiton toimintaan paremmin.

Onneksi tutustuin. Kirjoitan tätä blogimerkintää nimittäin omassa työpisteessäni Väestöliiton Kansainvälisen kehityksen yksikössä, jossa tällä hetkellä olen opintoihini liittyvässä harjoittelussa. Takana on kahdeksan työn- ja oppimisentäyteistä viikkoa Poikien Puhelimessa sekä nykyisessä yksikössä. Niiden aikana olen saanut  rautaisannoksen järjestöosaamista, tietoa ja taitoa, ammatillista itsetuntemusta, näkemystä hankkeiden ja toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen ja läpileikkauksen Väestöliiton toimintaan. Perinteisissä mielikuvissa harjoittelijan hommaksi miellettyyn kahvinkeittoon en ole joutanut – tämä tosin lienee kaikkien väestöliittolaisten kahvin ystävien onni.

Kahvinkeiton sijaan olen tähänastisessa harjoittelussani päässyt mm. kartoittamaan yhteistyökumppaneita ja -mahdollisuuksia, osallistumaan Väestöliiton nuorten työryhmän toimintaan, suunnittelemaan tulevia tapahtumia ja päivittämään eri yksiköiden sähköisiä kanavia. Olen saanut myös kuulla ja oppia monista toiminnan kehittämiseen liittyvistä hankkeista ja projekteista sekä viestintään liittyvistä asioista, tekemään muistioita, kehittämään yksiköiden toimintaa mm. keräämällä yhteen yksiköitä hyödyttävää tietoa ja tuomaan toimintaan pyynnöstä uusia näkemyksiä. Olen päätynyt astelemaan eduskuntatalon portaistakin sisään.

Epämukavuusalueellakin on käyty ja toivottavasti tulevien viikkojen aikana käydään vielä uudelleen. Juuri tästä onnistuneessa harjoittelussa on kysymys: omien osaamisen rajojen rikkomisesta rohkeasti, tarvittaessa apua pyytäen ja saaden ja oman ammattitaidon kehittämisestä. Vastavuoroisesti koen, että harjoittelijana olen pystynyt tuomaan yksiköiden toimintaan sellaista näkemystä, ideoita, palautetta ja voimavaroja, mitkä ovat hyödyttäneet Väestöliittoa. Win-win, sanoisi amerikkalainen.

Väestöntutkimuslaitos. Väestöliiton Terapiapalvelut Oy. Väestöliiton Kotisisar. Poikien Puhelin. Nuoret, parisuhde, vanhemmuus, kansainvälinen kehitys, monikulttuurisuus, työ ja perhe… Väestöliiton toiminnan hahmottaminen yksiköittäin ja tiimeittäin ei johda ihan lyhyeen listaukseen. Toiminnan laaja-alaisuus oli minulle yllätys, vaikkei tuo alkuperäinen, vajaan vuoden takainen ennakkokäsitykseni Väestöliitosta aivan pieleen osunutkaan. Hyvin nopeasti selväksi on kuitenkin käynyt se, että Väestöliiton toiminta on erityisen asiantuntevaa, organisoitunutta ja moniammatillista ja että täällä töissä olevat ihmiset kokevat työhönsä sellaista paloa, että se varmasti koituu asiakkaiden ja sidosryhmien hyödyksi.

Erityisesti Väestöliiton poikaspesifi osaaminen ja tehokkaaksi hioutunut kehitysyhteistyöpoliittinen osaaminen, joita olen päässyt lähietäisyydeltä seuraamaan, ovat tehneet suuren vaikutuksen. Ilahduttavaa oli törmätä myös oman alan ammattilaisiin, yhteisöpedagogeihin, jotka ovat päätyneet jakamaan omaa ammattitaitoaan osaksi Väestöliiton moniammatillista työyhteisöä. Mainiota on ollut myös havaita, että työntekijöiden tiukka asiaosaaminen ja asiantuntijuus jättävät tilaa myös rennon työilmapiirin luomiseen.

Kirjoittaja on yhteisöpedagogiopiskelija ja harjoittelijana Väestöliitossa.

Oma transprosessini

Moi kaikille lukijoille!

Haluan kirjoittaa tän mun viimeisen tekstin siitä, miten mun sukupuolenkorjausprosessi on edennyt kuluneen vuoden aikana.

Transpolikäyntejä on kertynyt nyt yhteensä neljä. Viides käynti olisi ollut kaksi viikkoa sitten, mutta jouduin pyytämään uutta aikaa huonon ajoituksen vuoksi.

Käynneillä on tehty psykologin tutkimuksia ja puhuttu mun menneisyydestä, nykypäivästä ja tulevaisuudesta. Olen hoitohenkilökunnan mukaan saanut hoidettua käynnit nopeasti ja seuraavalla käynnillä päätetään diagnoosin saamisesta. Odotan päätöstä hyvällä ja varmalla mielellä.

Transpolikäynnit ovat tuoneet mulle varmuutta itsestäni, sekä tietoa tulevaisuudesta. Käynnit voivat olla välillä todella raskaita. Mulla on Tampereelle matkaa kotoa yli 300 kilometriä, joten jokaisella käynnillä tapaan useampia hoitajia peräkkäin. Joidenkin kanssa olen puhunut raskaistakin menneisyydessä tapahtuneista asioista ja olo on ollut uupunut kotiin palatessa.

Silti prosessi antaa enemmän kuin ottaa. Toivo siitä, että muutaman vuoden kuluttua voin olla enemmän oma itseni ja sinut oman kroppani kanssa, antaa voimaa. Osa mulle siellä annetusta informaatiosta on vaikeaa ja raskasta käsitellä. Esimerkiksi se, että jos haluan edetä prosessissa haluamallani tavalla ja saada miehen sosiaaliturvatunnuksen, vaatii hedelmättömyystodistuksen. En siis voi tulevaisuudessa saada biologisia lapsia.

Mielestäni Suomen translaki on huono siinä mielessä, että ihmisen tulee olla kyvytön saamaan biologisia lapsia, jotta voi muuttaa sosiaaliturvatunnuksensa ja näin ollen olla myös yhteiskunnan silmissä kokemaansa sukupuolta. Se loukkaa mielestäni ihmisoikeuksia. Tottakai hormonihoitojen aloittaminen suoraan tekee ihmisestä kyvyttömän lisääntymään, mutta kaikki transihmiset eivät halua ollenkaan hormonihoitoja. Translain muuttamisesta on tietääkseni tehty aloite, mutta jää nähtäväksi, milloin muutoksia tapahtuu.

Odotan kuitenkin tulevaisuutta hyvillä mielin.

Jusa

Kirjoittaja on 16 vuotias. Hän on kirjoituksissaan valottanut elämäänsä nuorena transkundina. Blogisarjassa on käsitelty erilaisia elämänkokemuksia ja suhteita toisiin ihmisiin sekä koulumuistoja, jotka normittivat, hetkiin kun seksuaalisuus ja sukupuoli sotkeentuivat toisiinsa sekä ihmissuhteisiin, jotka toivat onnea mutta myös sydänsuruja. Tämä on sarjan viimeinen kirjoitus.

Hiv:n yleisin tarttumistapa Suomessa on huonosti tunnettu

”Se on toinen näistä: homoseksi tai suonensisäisten huumeiden käyttö…” Näin pähkäili moni nuori viime kesänä suorittaessaan Naimamaisterin tutkintoa festivaalien Seksikiskoilla Kesäkumikampanjan puitteissa. Tutkinnon suorittamiseen kuului viiteen seksuaalista hyvinvointia koskevaan monivalintakysymykseen vastaaminen. Yli puolella vastaajista Naimamaisterin tutkinnon ja tutkinnosta kertovan Naimamaisteri-pinssin saaminen jäi kiinni kysymyksestä, jolla haettiin vastausta hiv:n yleisimpään tarttumistapaan Suomessa.

Suurin osa uusista hiv-tartunnoista Suomessa saadaan heteroseksissä eli miesten ja naisten välisessä emätin- tai anaaliyhdynnässä. Tämä tulee yllätyksenä monelle nuorelle ja onpa Seksikiskalla kaiveltu THL:n tartuntatautitilastojakin väitteen tueksi. Viime vuonna Suomessa todettiin 183 hiv-tartuntaa ja kaikkiaan lähes kolmannes kotimaisista tapauksista on todettu 15–29-vuotiailla. Hiv siis koskettaa myös Seksikiskan kohderyhmään kuuluvia nuoria. Edellisenä vuonna todetuista hiv-infektioista lähes 15 % oli ehtinyt edetä AIDS-vaiheeseen ennen taudin toteamista. Hiv-infektiota ei voida parantaa, mutta ajoissa aloitetun lääkehoidon avulla elinikä tartunnan saamisen jälkeen ei välttämättä lyhene ja AIDS-vaihe voi jopa jäädä tulematta.

Keskeiseksi tekijäksi taudin varhaisessa toteamisessa nousee hiv-testissä käyminen aina, kun on harrastanut suojaamatonta seksiä muun kuin vakituisen kumppanin kanssa. Hiv-testi on maksuton omalla terveysasemalla ja sen voi halutessaan pyytää nimettömästi. Tartunta näkyy testissä kolmen kuukauden kuluttua, mutta hiv voi tarttua eteenpäin myös tänä aikana ja kaikessa seksissä tulisikin käyttää kondomia silloin, kun tartunta on mahdollinen. Käyttämällä kondomia aina uuden kumppanin kanssa voi suojautua hiv-infektion lisäksi myös mahdolliselta pelolta ja ahdistukselta, mitä testaukseen pääsyä odotellessa voi nousta pintaan. Turhaan ei kannata pelätä, sillä suojautuminen on helppoa: kumi matkaan ja nauttimaan!

Jenna Flinck
Kirjoittaja on terveyskasvatuksen opiskelija Jyväskylän yliopistosta. Jenna tutki Pro Gradu-työssään Kesäkumikampanjaan kuuluvia Seksikiskoja.

Lupa koskea – mikä on suostumus

Kuva on linkki animaatioon

 

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on yksi seksuaalioikeuksista, jotka koskevat meitä kaikkia. Siihen liittyy vahvasti suostumus: sinulla on lupa kieltäytyä teoista, joihin et halua osallistua. Seksuaalisiin tekoihin tarvitaan aina suostumus.

Suostumus tarkoittaa sitä, että näytät vihreää valoa kumppanisi toiminnalle. Suostumuksen antaminen vaatii jatkuvaa kommunikointia kumppanin (tai kumppanien) kanssa. Mitään lomakkeita ei tarvitse allekirjoitella – hyvä tapa pyytää suostumusta kumppanilta on kysyä esimerkiksi “Saanko koskea?” ja “Tuntuuko tämä hyvältä?” Silloin sinulla on oikeus vastata kyllä tai ei tai vaikka ehkä oman tuntemuksesi mukaan. Jos et ole ihan varma tykkäätkö siitä, mitä on meneillään, on syytä pysähtyä keskustelemaan ja pohtimaan.

Toisaalta suostumuksen voi tilanteesta riippuen antaa myös eleillä, kuten toisen käteen tarttumisella tai nyökkäilemällä. Tärkeintä on, että vuorovaikutus välillänne toimii ja teillä on selvät sävelet tekojen suhteen. Jos joku siirtää kätesi pois tai pyörittää päätään, hän ei anna sinulle suostumusta. Silloin sinun on syytä perääntyä.

Joissain maissa seksuaalirikoksen tunnusmerkit on sidottu suostumukseen. Esimerkiksi Ruotsissa seksuaalirikos tapahtuu, kun sinuun kohdistetaan seksuaalinen teko vastoin tahtoasi. Suomessa suostumuksen puutetta on myös toivottu raiskauksen tunnusmerkiksi rikoslakiin, mutta viimeksi kun lakia uudistettiin, näin ei tehty.

Suostumuksen kysyminen on yleistynyt kulttuurissamme viime vuosina. Harvassa Hollywood-elokuvassakaan seksikohtaukset tapahtuvat enää täysin tuppisuina ja siten myös meidän kuluttajien keskuuteen on rantautunut hyvä tapa puhua seksistä ennen sen harrastamista. Puhe on vahvasti yhteydessä seksin laatuun. Kun uskallat avata suusi, saat myös sellaista seksiä mitä itse haluat ja mistä nautit. Jos puhuminen hävettää tai pelottaa, et selvästi ole valmis harrastamaan seksiä tai kumppanisi saattaa olla väärä.

Suostumus liittyy sekä oikeuksiin että velvollisuuksiin. Paitsi että sinulla on oikeus kieltäytyä seksuaalisista teoista, sinulla on myös velvollisuus pyytää kumppanisi suostumusta ja kunnioittaa hänen itsemääräämisoikeuttaan. Suostumuksen saaminen kerran ei tarkoita, että jatkossa aina kyseinen teko olisi okei, vaan suostumus pitää saada joka kerta uudestaan. Päihtynyt, nukkuva tai muuten tiedoton ihminen ei voi antaa suostumusta!

Vilja Luomala ja Iida Yliannala
Kirjoittajat kuuluvat Väestöliiton nuorisotyöryhmään

Lue lisää:

 

 

Voiko homous johtua yksinhuoltajuudesta?

Kysy homolta – Petteri vastaa

Kysymys:
Minulla on 14-vuotias poika. Hän kertoi jo 13-vuotiaana olevansa homo. Hän on tosin aina ollut tosi herkkä ja ”naismainen”, en tiedä, liittyykö tämä siihen? Lisäksi olen ollut
yksinhuoltajaäiti ja asunut hänen kanssaan aina kaksin, huolestuttaa, että myös tämä on vaikuttanut tilanteeseen. Johtuuko pojan homous siitä, että olen yksinhuoltaja?
ÄITI 38 vuotta

Petteri vastaa:
Voi hyvin olla, tai voi olla ettei liity. Seksuaalisuus on monimutkainen kokonaisuus
sosiaalisia, kulttuurisia ja biologisia tekijöitä. Ei ole ollenkaan varmaa voidaanko yksittäisiä luonteenpiirteitä, habitusta, toimintatapoja palauttaa henkilön  seksuaalisuuteen tai sukupuoleen. Se mitä taas voidaan tietää, on että seksuaaliselle suuntautumiselle sosiaalisia merkityksiä antaa kulttuuri. Onko poikasi “naismaisuus”, kuten itse sanoit, jollain tavalla huono merkki? Yhteiskunnalliset normit hyväksyttävästä maskuliinisuudesta ovat jokseenkin kapeat. Eikö noista normeista piittaamattomuus voisi päinvastoin olla myös merkki rohkeudesta?

Toisaalta on myös evidenssiä sen puolesta, että tietyn sukupuolen viehättävyydellä ja
aivojen rakenteilla on ainakin jonkinlainen yhteys. Esimerkiksi homoseksuaalisten miesten aivokurkiainen, eli aivopuoliskot toisiinsa yhdistävä “silta” muistuttaa enemmän
heteronaisten aivokurkiaista kuin heteromiesten. Ei liene täysin poissuljettua, etteikö
naissukupuolisille tyypilliseksi katsotut luonteenpiirteet, toimintatavat tai roolit voisi osin
saada vaikutteita biologiasta.

Seksuaalista suuntautumista pidetään joka tapauksessa yksilön valinnoista
riippumattomana osana persoonallisuutta. Siihen vaikuttavat monet tekijät sikiöaikaisesta hormonialtistuksesta alkaen, mutta hyvin todennäköisesti se joka tapauksessa on enemmän tai vähemmän muuttumaton. Homoseksuaalisuutta ei valita, eikä siihen vaikuta lapsuuden- tai nuoruudenaikainen perhemuoto — oli se sitten minkälainen tahansa.

Petteri Keränen
Kirjoittaja on Väestöliiton Hurma-lehden toimituskunnan jäsen.

Isänä olemisen ylpeys

”Osanamme ei ole loputon murhe, vaan ikuinen toivo.”
– Michael Tippet, A Child of Our Time, 1944

Vuoden isä-palkinto jaettiin jälleen Smolnassa. Arvokas paikka takasi hienot puitteet, mutta vielä vaikuttavampaa oli tapa, jolla palkitut puhuivat isyydestä.  Puheissa korostuivat isyyden monet kasvot, kun isät kuvasivat liikuttavalla tavalla isyyden haasteita, mutta ennen kaikkea siitä koettua ylpeyttä.  Nimenomaan ylpeys ja siitä kumpuavat kertomukset isyydestä ovat niitä, joita soisi kuulevan enemmänkin julkisessa keskustelussa.

Suomen satavuotiaan historian saatossa olemme kuulleet myös traumatisoituneista tai poissaolevista isistä, alkoholismista ja väkivallasta, perhevapaiden käyttämättömyydestä ja vastuuttomasta aikuisuudesta. Valitettavasti nämä tarinat elävät edelleen, mutta onneksemme ne eivät määrittele satavuotiasta isyyttämme.

Toivoisin, että isyydestä puhuttaessa korostettaisiinkin enemmän välittämistä ja huolenpitoa, vastuunottoa sekä uhrauksia, rakkautta, halaamista  – ylpeyttä omasta vanhemmuudesta. Sitä isyys ja vanhemmuus ovat aina olleet ja tämän kokemuksen toivon yhä vahvistuvan.

Isyys, tai vanhemmuus ylipäätään, ei ole koskaan helppoa. Joillekin se on luontevampaa kuin toisille. Isyys vaatiikin aina kasvamista, joka pitää sisällään epäonnistumista, itsensä vajavuuden hyväksymistä, iloa ja onnistumista, rakkauden ja vihan tunteiden vuoropuhelua, pysähtymistä ja anteeksiantamista, mutta ennen kaikkea yksilöllistä oman isyyden tien löytämistä. Isyys ei ole aina biologista, vaan se voi olla myös sosiaalista tai kasvatuksellista.

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Kukaan ei ole edes lähellä sitä. Eikä tarvitsekaan. Tulevaisuuden isille on tärkeää tarjota tarinoita siitä, mikä isyydessä on hyvää ja kunnioitettavaa. On aika katsoa eteenpäin. Aika antaa tuleville sukupolville myös muunlaisia tarinoita.

Kysyimme nyt miestenviikolla Poikien Puhelimeen soittavilta, mikä on parasta isässä ja tässä muutama esimerkki:

”Isä on vaan hyvä ja rakas.”

”Se kun saa pelata iskän kanssa fudista ja bränkätä iskää. ”

”Iskältä saa viikkorahaa kun hoitaa tiskit.”

Toivotan koko sydämestäni onnellista ja rakastavaa isänpäivää Isälleni, Vuoden Isille Antero Lindbergille, Janne Nordmanille ja Miika Niemelälle sekä kaikille itsensä Isäksi kokeville tai sen arvonimen itsensä suoville!

Sateenkaareva nuori löytää vertaistukea somesta

Transnuoren aatteita 7

Vertaistuki on aina tärkeää, myös transsukupuoliselle nuorelle. Muut transnuoret ymmärtävät tilanteen parhaiten ja prosessissa pidemmällä olevat osaavat usein antaa vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin, joihin ei aina löydy kunnon vastauksia netistä.

Vertaistukea löytää mielestäni helpoiten sosiaalisesta mediasta. On useita keskustelufoorumeita ja facebook-ryhmiä, joihin on helppoa liittyä. Muita transihmisiä on myös helpoin löytää somen kautta. Hashtagien käyttö ja niiden avulla hakeminen tekee jo paljon.

Isommissa kaupungeissa voi myös olla esimerkiksi nuorisotiloissa kokoontuvia vertaistukiryhmiä, joilla on usein myös oma ohjaaja mukana kokoontumisissa. Näistä tukiryhmistä kannattaa kysyä oman paikkakunnan nuorisotyöntekijöiltä.

Itse olen kokenut vertaistuen erittäin tärkeäksi prosessini aikana. Aluksi löysin vertaistukea somen kautta ja se on edelleen minulle tärkein vertaistuen lähde. Olen myös mukana oman kaupunkini seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille tarkoitetussa ryhmässä ja sen toiminnassa.

Kannattaa reippaasti googlailla! Usein keskustelufoorumeilla voi pysyä täysin anonyyminä ja silti saada vastauksia kysymyksiinsä. Nykyään löytyy jo hyvin paljon suomenkielisiä ryhmiä, joten kielimuuri ei ole este. Itse olen hyötynyt vertaistuesta todella paljon ja toivon, että muutkin saavat siitä iloa elämäänsä!

Jusa

Kirjoittaja on 16 vuotias. Hän valottaa kirjoituksissaan elämäänsä nuorena transkundina. Blogi vie meidät koulumuistoihin jotka normittivat, hetkiin kun seksuaalisuus ja sukupuoli sotkeentuivat toisiinsa sekä ihmissuhteisiin, jotka toivat onnea mutta myös sydänsuruja.

Voiko transsukupuolinen olla homo?

Kysy Homolta – Petteri vastaa

Kysymys:
Voiko transsukupuolinen edes olla homo? Eikö olis järkevämpää vain pysyä ”väärässä”
sukupuolessa ja olla hetero?

Petteri vastaa:
Hyvin voi olla! Historiallisesti seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti on ajoittain yhdistetty toisiinsa, ellei niillä ole sitten katsottu olevan jonkinlaista suoraa
yhteyttä. Nykyään ajatellaan, että seksuaalinen suuntautuminen on enemmän tai
vähemmän pysyvä seksuaalisen, romanttisen, ja emotionaalisen viehätyksen kohteen
määrittävä piirre. Sukupuoli-identiteetti taas on — jälleen kerran, enemmän tai vähemmän pysyvä — sisäinen kokemus omasta sukupuolesta.

Huomattavasti yksinkertaistettuna voi sanoa, että näitä kahta ominaisuutta voi
havainnollistaa kuviolla, jossa vaaka-akseli kuvaa seksuaalista suuntautumista, ja
pystyakseli sukupuoli-identiteettiä. Seksuaalisuus voi asettua mihin tahansa kohtaan
janaa, samoin kuin sukupuoli-identiteetti, mutta kumpikaan sijoitus ei määritä toisen
paikkaa.

Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt usein sijoitetaan samaan joukkoon, eroaa
noiden kahden yläjoukon kohtaamat spesifit haasteet toisistaan huomattavasti.
Sukupuolivähemmistöjen asema on usein reilusti seksuaalivähemmistöjen tilannetta
hankalampi: ihmisoikeuksia rikkova lainsäädäntö suurimpana ongelmana, jonka lisäksi
yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ja yleisessä suhtautumisessa olisi korjausliikkeen varaa.

Kuului sitten kumpaan ryhmään tahansa — tai molempiin — joutuu etsimään keinoja
selviytyä ja menestyä vihamielisyyden keskellä. Sukupuolen korjaaminen vastaamaan
omaa, todellista sukupuolta on yksi mahdollinen tie siihen.

Petteri Keränen
Kirjoittaja on Väestöliiton Hurma-lehden toimituskunnan jäsen

Sukupuoli ei ole päätettävissä

Transnuoren aatteita 6

Kun lapsi kertoo olevansa transsukupuolinen, se voi olla monelle vaikeaa ymmärtää tai sisäistää. Toiset ovat voineet aavistella asiaa vuosia, toiset ovat tienneet aina ja joillekin se voi tulla täysin puskista. Voi olla vaikeaa hyväksyä asiaa, mutta lasta täytyy silti tukea ja kunnioittaa. Jos kotoa ei saa tukea niin mistä sitten? Se on kasvavalle nuorelle ja kehittyvälle itsetunnolle erittäin tärkeää. On vaikeaa neuvoa vanhempia, kuinka toimia tällaisessa asiassa, kun ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Tiedon kerääminen aiheesta voisi joka tapauksessa olla hyvä alku. Mitään asiaa ei ole helppoa hyväksyä, jos sitä ei ymmärrä. Sama pätee lapsen transsukupuolisuuteen. Googlesta löytyy hyvin kattava tietopaketti, esimerkiksi transtukipisteen sivuilta. Myös asiantuntijoihin voi olla itse yhteydessä, mikäli sen kokee tarpeelliseksi.

Asia kannattaa ottaa puheeksi myös lapsen kanssa sitten, kun vanhempi kokee siihen pystyvänsä. Lapsi voi kertoa vanhemmille omia ajatuksiaan, tunteitaan ja tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Jos vanhempi ei jostain syystä ollenkaan hyväksy lapsensa transsukupuolisuutta, on silti muistettava kunnioittaa lasta ja tämän kokemusta omasta sukupuolestaan. Kun lapsi on sopivan ikäinen, hän saattaa hakeutua sukupuolenkorjausprosessiin, ja on väärin, jos vanhempi on sille esteenä tai yrittää estellä. Sukupuoli kun ei ole päätettävissä.

Jos asia vaikuttaa aluksi ylitsepääsemättömältä, kannattaa aluksi sulatella asiaa rauhassa ja edetä sen käsittelyssä sopivaa vauhtia. On väärin vanhempaa kohtaan, jos lapsi olettaa, että vanhempi on heti sinut asian kanssa. On vanhempia, joille se on heti okei ja vanhempia, jotka eivät koskaan hyväksy sitä. Tärkeintä on kommunikaatio lapsen ja vanhemman välillä.

Jusa

Kirjoittaja on 16 vuotias. Hän valottaa kirjoituksissaan elämäänsä nuorena transkundina. Blogi vie meidät koulumuistoihin jotka normittivat, hetkiin kun seksuaalisuus ja sukupuoli sotkeentuivat toisiinsa sekä ihmissuhteisiin, jotka toivat onnea mutta myös sydänsuruja.