Oikeus olla oma itsensä ei toteudu kaikkien kohdalla

On ihmisryhmiä, jotka piilottavat seksuaalisen suuntautumisensa, koska he pelkäävät, että yhteiskunta syrjii heitä. Miksi? Koska heidän seksuaalinen suuntautumisensa on eri kuin enemmistöllä. Kun nämä ihmiset pelkäävät syrjintää, he päätyvät piilottelemaan sen, mikä on totta heidän seksuaalisessa suuntautumisessaan. Näin kertoo nuori Mosambikista Väestöliiton haastattelussa.

Pidämme monesti itsestäänselvyytenä sitä, että me kaikki voisimme esimerkiksi pitää kumppanimme kädestä kiinni kadulla kulkiessamme, pukeutua tai ilmaista itseämme kuten haluamme. Mutta mitä jos joutuisit pelkäämään huutelua, kiusaamista tai jopa tuomiota siitä? Tällöin joutuisit pelon vuoksi piilottelemaan osan sinusta itsestäsi. Osan siitä, mikä tekee sinusta juuri omanlaisen itsesi.  Tämä on todellisuutta esimerkiksi 73 maassa, jossa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu.* Suomessa mekkoon pukeutuvan tai meikkaavan miehen miehisyys kyseenalaistetaan. Olemassa olevien ennakkoluulojen poistamiseksi meidän on opetettava avarakatseisuutta ja jokaisen hyväksyvää ajattelua seuraavalle sukupolvelle.

Emme voi siis pitää itsestäänselvyytenä, että jokainen saa olla oma itsensä. Seksuaalioikeudet eivät voi toteutua jos joutuu piilottelemaan omaa itseään: omaa seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan.  Meillä jokaisella on oikeus näkyä yhteiskunnassa juuri sellaisena kuin me olemme. Meillä on oikeus olla oma itsemme ja ilmaista itseämme haluamallamme tavalla. Tämä ei kuitenkaan toteudu meidän kaikkien kohdalla.

Seksuaalioikeuksien toteutumisella vaikutetaan ihmisten hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen

Nepalissa on paljon ihmisryhmiä, jotka ovat syrjittyjä ja marginalisoituja. Sen vuoksi heillä ei ole mahdollisuutta seksuaaliterveyteen tai –oikeuksiin. Haluaisin muuttaa sitä vaikuttamalla järjestöihin ja eri toimijoihin. Tällä hetkellä ei ole hyvin suunniteltua menettelytapaa liittyen seksuaalioikeuksien toteutumiseen. Haluaisin saada päättäjät ja muut toimijat mukaan edistämään seksuaalioikeuksia. Näin kertoo nuori Nepalista Väestöliiton haastattelussa.

Seksuaalioikeuksien toteutumisella on merkittävä vaikutus koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Emme voi hyvin yksilöinä tai yhteiskuntana, jollei jokainen yhteiskunnan jäsen saa olla juuri sellainen kuin on. On tärkeää murtaa ennakkoluuloja ja luoda turvallista tilaa jokaiselle. Tässä korostuu erityisesti tiedon merkitys. Kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus takaa sen, että jokaisella on tietoa seksuaalisuudesta ja sitä kautta voimme murtaa ennakkoluuloja.

Oikeus olla oma itsensä linkittyy vahvasti seksuaalioikeuksien kautta kestävään kehitykseen. Tasa-arvo ja sitä kautta kestävä kehitys ei voi toteutua ilman, että jokainen saa olla oma itsensä ja tuntea kuuluvansa tähän maailmaan. Meidän kaikkien tulee tehdä työtä ja vaikuttaa, jotta meistä jokainen saa olla oma itsensä ilman pelkoa. Emme voi, emmekä saa jättää ketään yhteiskunnan kehityksen ulkopuolelle. Jokainen on merkittävä ja arvokas omana itsenään.

Nuorten tarinat on kerätty osaksi Väestöliiton uutta podcast-sarjaa SexualRightsQ&A. Huhtikuussa julkaistava podcast-sarja käsittelee kestävää kehitystä ja seksuaalioikeuksia. Saat kuulla, mitä nuorilla on sanottavaa esimerkiksi yhdenvertaisuuteen liittyen. Väestöliiton podcastit puhuvat nuorille antaen samalla äänen nuorille itselleen. Jokainen podcast-jakso esittelee yhden seksuaalioikeuden. Tarinoiden lisäksi kuulet, miten seksuaalioikeudet toteutuvat maailmassa juuri nyt ja miten niiden toteutumisella muutetaan maailmaa.  Saat myös vinkkejä siihen, miten juuri SINÄ voit edistää kestävää kehitystä seksuaalioikeuksien kautta.

Podcast-sarjan SexualRightsQ&A löydät Spotifystä, Apple-podcasteista ja muista podcast-palveluista sekä Väestöliiton nettisivuilta ja Hyväkysymys-verkkopalvelualustalta.

Podcastit tuotetaan Frame, Voice, Report! –hankkeen tuella.

*Lähde: https://76crimes.com/76-countries-where-homosexuality-is-illegal/

Suloinen joutilaisuus

Vuosi sitten elämäni tuntui olevan täynnä asioita, joita piti ratkaista tai päättää miten toimia. Mielenkiintoinen työhanke vei kaiken energian ja kotona keskittymiskyky oli olematon, kysykää vaikka perheeltäni.  Olin varannut maaliskuulle matkan suosikkikaupunkiini Roomaan, mutta sekin tuntui lisäävän stressiä.

Toisena Rooman matkapäivänä olo alkoi helpottaa. Ehkä etäisyys ja minulle rakkaat  mukulakivikadut auttoivat asiassa, mutta suurin asia oli sisäisen puheeni sävyn muuttuminen: se ei enää pakottanut toimimaan, vaan kehotti olemaan hätäilemättä. Että itseään voi kuunnella, täytyy pystyä pysähtymään. Lomalla ja levossa se onnistui.

Helsingin yliopiston aivotutkija Katri Saarikivi toteaa Ylen Akuutti ohjelman haastattelussa myönteisen, lyhytkestoinen stressin auttavan meitä selviämään hankalista tilanteista.

Tieto pitkittyneen stressin vaikutuksesta aivoille on lisääntynyt. Liiallinen stressi tekee aivoissa tuhoa. Impulssikontrolli vähenee, toiminnanohjaus heikkenee, sairastumme herkemmin ja muisti voi pätkiä. Tämä on lisännyt ymmärrystä levon tarpeellisuudesta (Akuutti 4.11.2018).

Moni vastaanotolleni tuleva kertoo olevansa stressaantunut. Hoitoon on hakeuduttu pariskuntana tai yksin. Osa tunnustaa keksineensä viimeiseen asti syitä, että vauhti voisi jatkua sillä pysähtyminen pelottaa. Kuormittuminen on saattanut alkaa työpaineista, hankalasta parisuhdetilanteesta tai sairastumisesta. Syitä saattaa olla useita. Stressiä on jatkunut niin pitkään, ettei siitä tunnu pääsevän irti. On tullut ensimmäisiä masennuksen oireita tai pinna puolisoon palaa todella helposti. Tuntuu, että kiukku on jäänyt päälle ja syyllisyys omasta käyttäytymisestä painaa. Terapia auttaa pysähtymisessä ja sykkeen tasaamisessa, ymmärrys itsestä voi vahvistua.

Italialaisilla on sanonta Dolce far niente, suloinen joutilaisuus. Sitä olen elämässäni viljellyt vuoden ajan ja vahingollinen stressi on pysynyt poissa. Pysähdy, hengitä syvään ja kuuntele mitä sinulle kuuluu. Suloinen joutilaisuus  voi alkaa kun suorittaminen loppuu.

Emma Hyvärinen on psykoterapeutti ja hän ottaa vastaan Väestöliiton terapiapalveluissa. Hänen erityisosaamisalueensa ovat toiminnan- ja tarkkaavuuden häiriöt (ADHD ja ADD), autismin kirjon häiriöt ja tunteidensäätelyn tarkastelu, erityisesti miten ne näyttäytyvät perheessä ja parisuhteessa.

Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Kumppanin epätäydellisyyden hyväksyminen

Kun rakastumisen alkuhuuma alkaa hiipua, näet kumppanisi realistisemmin. Yrität ratkoa ongelmaa erilaisilla vaatimuksilla: ”Voitko alkaa käydä salilla?”, ”Voitko vähentää tota kännykän käyttöä ja keskittyä välillä muhun?”. Sinulla on uskomus, ettet voi olla onnellinen, jos kumppanisi ei ole tietynlainen.

Todennäköisyys sille, että kumppanisi muuttuu, on pieni. Vaatimuksesi lähinnä kiristävät tunnelmaa ja molempia alkaa stressata. Pitäisikö vain erota?

Ero voi olla järkevä vaihtoehto, jos suhteessasi on henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai tulevaisuudentoiveenne ovat erilaiset. Jos kumppanisi pettää luottamuksesi jatkuvasti, on hyvän arjen rakentaminen työlästä.

Jos vaatimuksesi parisuhteen ja puolison kannalta ovat kohtuuttomia, joudut todennäköisesti erokierteeseen. Uutta kumppania valitessasi valitset aina uuden puutelistan.

Täydellisyyden tavoittelija voi saada avun tietoisuustaitojen harjoittelusta. Englanniksi hyväksyvää tietoista läsnäoloa kutsutaan käsitteellä mindfulness. Viime vuosina on saatu uutta tutkimustietoa siitä, kuinka tietoisuustaidoilla voi lisätä parisuhdeonnea. Vaikka olisit täydellisyyden tavoittelija, voit oppia armollisempaa asennetta itseäsi ja kumppaniasi kohtaan.

Asenteen muutos ei tarkoita, että ärtymyksen tai pettymyksen tunteet katoaisivat. Se tarkoittaa, että huomaat kyllä vaikeat tunteesi, mutta hallitset niitä paremmin. Tämä vaatii harjoittelua.

Mitään taitoa ei opita hetkessä, vaan ihminen oppii toistojen kautta. Mindfulness-harjoittelun hyödyt ilmenevät aikaisintaan kuukausien säännöllisen harjoittelun jälkeen. Treenaamista tukevat erilaiset nettikurssit ja kännykkäapplikaatiot.

Vaivannäkö palkitaan. Hyväksyvä asenne rauhoittaa ahdistunutta mieltä ja tyynnyttää kehoa. Se vapauttaa jatkuvasta pohdinnasta, onko kumppani juuri se oikea. Kun hyväksyt kumppanisi rosoisuuden, teet samalla tilaa ilon ja onnen hetkille.

Aloita harjoittelu näin

Rauhoittava hengitys: Istahda hetkeksi tuolille siten, että kannattelet kehoasi rennon ryhdikkäästi. Hengitä pari kertaa syvään ja anna uloshengityksen päästä rentona ulos keuhkoistasi. Ryhdy sitten laskemaan sisäänhengityksiäsi. Aina, kun huomaat ajattelevasi jotain muuta kuin hengitystäsi, palauta huomiosi lempeästi takaisin hengitykseesi ja aloita laskeminen alusta. Jatka harjoitusta niin kauan, kuin se sinusta tuntuu hyvältä.

Ystävällisyysmeditaatio: Aloita harjoitus rauhoittavalla hengitysharjoituksella. Kun tunnet olosi rauhalliseksi ja miellyttäväksi, ohjaa ajatuksesi kumppaniisi tai henkilöön, joka on sinulle tärkeä. Kuvittele, miltä hän näyttää, tuntuu ja tuoksuu. Toivota hänelle sitten mielessäsi tai ääneen lausumalla onnellisuutta, terveyttä ja rakkautta. Jatka harjoitusta niin kauan, kuin se sinusta tuntuu hyvältä.

Jaana Ojanen
psykologi
Väestöliiton Terapiapalvelut Oy

”Joskus ihminen tarvitsee aikaa ja toista ihmistä selkiyttämään ajatuksiaan. Silloin auttaa, kun saa purkaa tilannettaan ammattilaisen kanssa. Minun tehtäväni on tarjota työvälineitä ja kannustaa kohti muutosta.”

Toivotan sekä yksilöt että parit tervetulleiksi vastaanotolleni!
Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Lähteet:
Karremans, J., Schellekens, M. & Kappen, G. (2017). Bridging the Sciences of Mindfulness and Romantic Relationships: A Theoretical Model and Research Agenda Personality and Social Psychology Review 2017, Vol. 21(1) 29–49.

Kappen, G., Karremans, J. & Burk, W. & Buyukcan-Tetik, A. (2018). On the Association Between Mindfulness and Romantic Relationship Satisfaction: the Role of Partner Acceptance. Mindfulness, 9, (5),1543–1556.

Adair, K, Boulton, A. & Algoa, S. (2018). “The Effect of Mindfulness on Relationship Satisfaction via Perceived Responsiveness: Findings from a Dyadic Study of Heterosexual Romantic Partners.” Mindfulness, 9,(2), 597–609.

 

Kiitollisuus auttaa parisuhdetta kestämään

Flickr, Marco40134

Pitkässä parisuhteessa kumppanista voi tulla itsestäänselvyys. On hyvä pysähtyä huomaamaan oma kumppani ja arvostaa häntä arjen kiireen keskellä. Joskus elämä huolehtii tästä pysähtymisestä. Yllättävä kriisi omassa tai vaikka jonkun läheisen elämässä voi havahduttaa arvostamaan omaa kumppania. Tutkimukset osoittavat, että parisuhteessa on tärkeä voida myös itse tietoisesti pysähtyä ja olla kiitollinen omasta kumppanista.

Hyvän kumppanin löytämisessä voidaan painottaa psykologista ja tieteellistä puolta sekä henkilöiden omaa aktiivisuutta. Näinhän se on, ettei kumppaninvalinta ole pelkkää sattumaa tai kohtalon oikkua. Toisaalta elämään liittyy aina myös hallitsemattomuus. Se, että olet juuri oman kumppanisi kanssa, on aina sattumaakin. Elämän sattumanvaraisuuden tiedostaminen voi lisätä kiitollisuuden tunteita omaa kumppania kohtaan. Ehkä teidänkin rakkaustarinaanne liittyy tapahtumia, joissa esimerkiksi ensitapaamisenne oli hiuskarvan varassa? Tai ehkä kumppanissasi on jokin erityinen asia, jonka vuoksi koet yhteyttä häneen?

Tutkimukset osoittavat, että kiitollisuus omasta kumppanista on keskeinen tekijä parisuhteen kestävyydessä. Kiitollisuus synnyttää ”anteliaisuuden kehän”: 1) ihminen huomaa oman kumppaninsa arvon 2) hän motivoituu pitämään kumppanistaan enemmän ”kiinni” 3) hän huomioi kumppania ja kuuntelee kumppaniaan enemmän 4) kumppani tuntee sitten itsensä arvostetuksi 5) kumppani tuntee kiitollisuutta toisesta 6) kun kumppani tuntee kiitollisuutta, hän alkaa huomioida toista enemmän. Kiitollisuus omasta kumppanista saa sinut siis herkemmin vastaamaan kumppanisi tarpeisiin. Tutkimukset osoittavat kiitollisuuden olevan motivoiva voima, joka lisää tyytyväisyyttä parisuhteeseen ja syventää tunneyhteyttä parin välillä.

Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että vaikeudet sivuutetaan tai että täytyisi väkisin ”lietsoa” itseä kiitollisuuteen, vaikka olisit tyytymätön parisuhteeseesi. Hankalat asiat täytyy toki tunnistaa ja käydä läpi, jotta ne eivät jää kalvamaan. Jokaisessa parisuhteessa on omat akilleenkantapäät, mikään suhde ei ole täydellinen. Mutta ehkä hankalien asioiden keskellä on myös jotain hyvää, minkä vuoksi vielä olet tässä parisuhteessa? Voit aloittaa ”anteliaisuuden kehän” myös toisesta suunnasta: muutoksen tekeminen ja toisen aito huomioiminen voivat lisätä kiitollisuutta parisuhteessa. Jos parisuhteessa on vakavaa turvattomuutta, kuten väkivaltaa, kiitollisuus tai väkivaltatilanteiden välissä tapahtuva ”hyvittely” eivät voi luoda todellista läheisyyttä ja turvallisuutta.

Ihmisessä herää kiitollisuutta kumppania kohtaan silloin, kun hän kokee kumppanin todella ajatelleen häntä. Jokainen ihminen tarvitsee kokemuksen siitä, että hän on toisen mielessä. Kiitollisuus ja toisen huomiointi menevät yksittäisiä ”niksejä” ja tekoja syvemmälle. Tärkeää ei ole vain se, että huomioi toista – vaan että toinen on ollut mielessäsi juuri hänenä, ainutlaatuisena kumppaninasi.

Mistä sinun kumppanisi pitää? Miten voisit huomioida häntä tavalla, jonka juuri hän ymmärtää? Jos kumppanisi rakastaa tiettyä välipalaa työmatkallaan, voisitko sujauttaa sellaisen hänen laukkuunsa? Tai jos hän stressaantuu ruoanlaitosta, voisitko huomioida häntä siinä? Arjen huomionosoitusten ei tarvitse olla järin romanttisia, jos se ei ole tyyliäsi. Tärkeintä on, että kumppanisi huomaa sinun kuulevan hänen tarpeitaan ja ymmärtävän hänen mieltään, tykkäämisiään, inhokkejaan ja unelmiaan.

Omaan kiitollisuuden tunteeseen virittäytymisessä voi auttaa vaikka ensikohtaamisenne muisteleminen.  Mihin ihastuit puolisossasi? Mistä pidät hänessä erityisesti? Minä hetkenä tiesit, että tämän ihmisen kanssa haluat jakaa elämääsi?

Miten voisit osoittaa tänään kiitollisuutta kumppanillesi siitä, minkälainen ihminen juuri hän on?

Lähteet:

Algoe, S., Gable, S. & Masiel, N. (2010) It’s the little things: Everyday gratitude as a booster shot for romantic relationships Personal Relationships, 17 (2), 217-233 DOI: 10.1111/j.1475-6811.2010.01273.x

Gordon, A. M., Impett, E.A., Kogan, A., Oveis, C. & Keltner, D (2012). To have and to hold: gratitude promotes relationship maintenance in intimate bonds. Journal of personality and social psychology, 103 (2), 257-74.

Voinko luottaa sinuun?

Kun seuraa pientä vauvaa joka etsii hyvän hoitajansa katsetta, voi vauvan eleissä ja ilmeissä havaita luottamuksen. Vauva odottaa, että hänen katseeseensa ja eleisiinsä vastataan. Kun odotukset täyttyvät ja yhteys vauvan ja hoitajan välillä on voimakas, syntyy hyvä perusluottamus. Luottamus siihen, että maailma on ennakoitava paikka ja siellä on olemassa ihminen, jonka läsnäolosta ja toiminnasta voi olla varma.

Kun havainnoi vastarakastunutta paria, voi aistia jotakin samankaltaista. Kaksi toisiinsa virittäytynyttä ihmistä vastailee herkästi toistensa katseisiin ja viesteihin. Parin välillä voi aistia toivoa ja luottamusta siihen, että toinen on olemassa itseä varten. Pari synnyttää pikkuhiljaa välilleen luottamuksen oman toimintansa kautta: Molemmat tekevät tietoisen päätöksen tehdä asioita suhteen eteen ja olla avoimia toisen edessä. Kuitenkin surullisen usein, vuosien myötä, jotakin tulee tuon luottamuksen ja toivon väliin.

Luottamus ajatellaan usein asiaksi joka joko on olemassa tai ei ole. Parisuhdetutkija John Gottman (2011) kirjoittaa, että luottamus on toimintaa; sitä miten käyttäydymme puolisoamme kohtaan ja kohtelemme häntä. Sitä rakennetaan koko ajan. Luottamuksen syntymiseen ei riitä pelkkä toisen fyysinen läsnäolo. Turvallisuuden tunne syntyy kutsusta ja siihen vastaamisesta. Kuten vauvan ja hoitajan välillä, luottamus on vuorovaikutusta, tunnetason virittymistä toiseen.

Vauva kysyy, että oletko sinä siellä minua varten. Näin tekee myös aikuinen omassa parisuhteessaan. Hän kysyy sitä silloin, kun hän tulee väsyneenä pitkän päivän jälkeen kotiin tai kun hän kuulee, että tärkeä läheinen on sairastunut. Tuo pieni kysymys sijaitsee kaiken luottamuksen ytimessä. Se on luottamuksen kokemuksen perusta. Kun, Gottman havainnoi vastavihittyjen parien riitoja, luottamukseen liittyvät kysymykset olivat pääosassa: Voinko luottaa siihen, että valitset minut ennen äitiäsi? Voinko luottaa, että et käytä päihteitä? Voinko luottaa siihen, että et harrasta seksiä muiden kanssa? Voinko luottaa siihen, että kannat oman vastuusi perheestä? Voinko luottaa siihen, että olet rehellinen minulle?

Yleensä luottamusongelmista puhutaan silloin, kun puoliso on vahingoittanut luottamusta vakavasti. Tämä voi olla valehtelua, uskottomuutta, peli- tai päihderiippuvuutta tai vaikka talousasioiden pimittämistä kumppanilta. Myös epäluottamus on toimintaa. Toimintaa, jossa joku asia ajaa oman kumppanin hyvinvoinnin ohi. Tämä nakertaa kumppanin tunnetta siitä, että on toiselle tärkein ja että puoliso on vierellä turvallisesti ja ennakoitavasti.

Luottamus syntyykin ennakoitavuudesta. Pieni vauva tietää, miten päivä tulee menemään ja tietää, että hoitaja vastaa lämpimästi ja ystävällisesti kutsuun. Ennakoitavuus on myös parisuhteessa tärkeä asia. Voiko puolison käytöstä tietää ennalta? Tiedänkö, että hän vastaa minulle ymmärtäen ja arvostaen? Tuleeko puoliso kotiin silloin kun on luvannut? Tekeekö hän asiat, joista on yhdessä sovittu? Suojeleeko hän suhteen rajoja? Pitääkö hän mielessä minut, kun ilta venyy ja alkoholia kuluu? Ennakoivuus on myös sitä, että toisen käytös pysyy melko samanlaisena. Jos käytös on epävakaata, ei luottamusta pysty rakentamaan.

Luottamuksen rikkoutumista kuvataan usein symbolisesti haavana. Haava tuottaa kipua ja muistuttaa olemassaolostaan. Haava ei yleensä parane kovin nopeasti, vaan se ottaa aikaa. Kuitenkin oikealla hoidolla yksittäinen haava paranee melko hyvin. On olemassa kuitenkin haavoja, jotka aukeavat yhä uudelleen. Jos tilanne käy riittävän pahaksi tuo haava saattaa märkiä ja jäädä ikuiseksi riesaksi.

Luottamus palautuu samoin kuin se syntyy. Hyvässä kohtaavassa vuorovaikutuksessa, jossa toisen käytös on ennakoitavaa. Haava paranee hellällä ja säännöllisellä hoidolla ajan myötä.

 

Gottman, J. (2011) Science of trust: Emotional attunement for couples. WW Norton & Company.

 

 

Testailetko kumppaniasi?

Oletko joskus pyytänyt kumppaniltasi palvelusta tutkiaksesi, kuinka tärkeä hänelle olet? Tai oletko esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa ja odottanut hänen yhteydenottoaan? Kumppanin testaileminen on yksi keino hallita epävarmuuden tunteita. Parisuhdetutkimuksissa on tunnistettu ainakin seitsemän testailuun liittyvää vuorovaikutusilmiötä. Näiden tunnistaminen voi auttaa sinua ymmärtämään tarpeitasi ja kohentamaan suhdettasi paremmilla tavoilla.

  1. Kumppanin lähipiirin haastattelu. Joskus voi tuntua houkuttelevalta tehdä pientä tutkimustyötä deittikumppanin kavereiden keskuudessa. Sinulla voi olla epäilys, että ihastuksesi ei itse anna rehellisiä vastauksia sinulle. Kukapa haluaisi esittää itsensä huonossa valossa. Kumppanin läheiset voivat kuvautua luotettavina tietolähteinä mutta heille avautuminen voi syödä luottamusta orastavalta parisuhteeltasi. Toimivan suhteen perusta on avoimuus. Pyri läpinäkyvyyteen kaikessa.
  2. Suorat kysymykset kumppanille. Naistenlehdet ja parisuhdeoppaat korostavat puhumisen tärkeyttä. Vuorovaikutus onkin syvien ihmissuhteiden kivijalka. Mutta jos ainoa tavoitteesi on selvittää sinua kaihertava asia ja teet sen pommittamalla kumppaniasi, ajat hänet nurkkaan. Tenttaaminen on toisen yläpuolelle asettumista ja rajojen ylittämistä eikä kysymystulva rauhoita levotonta sydäntäsi. Kokeile mieluummin lämmintä kylpyä ja kävelyä luonnossa. Keskustelu onnistuu paremmin, kun hyökkäämisen sijaan kerrot omista tunteistasi tyynesti.
  3. Kolmiodraamat. Oletko sortunut lähettämään kumppanillesi vihjailevan viestin tuntemattomasta numerosta nähdäksesi, miten hän reagoi? Tai oletko yrittänyt tehdä kumppaniasi mustasukkaiseksi flirttailemalla muille? Tällainen teatteri on vaarallista ja ruokkii epävarmuuttasi. Mikäli toivot läheisyyden lisääntyvän suhteessanne, vältä kaikenlaisia pelejä. Nokkelat ansasi ja keimailusi ulkopuolisille eivät lisää kumppanisi arvostusta sinua kohtaan.
  4. Yhteydenpidon rajoittaminen. Harrastatko mykkäkoulua ja esitätkö vaikeasti tavoiteltavaa? Pyritkö yhteydenpitoa rajoittamalla selvittämään, kuinka kauan kumppanisi kestää olla erossa sinusta? Jos perimmäinen toiveesi on saada suhde kukoistamaan, kerro läheisyyden kaipuustasi suoraan ja viipyilemättä. Omien tunteiden tukahduttaminen voi näyttää kumppanin silmissä siltä, ettet ikävöi häntä. Lopputuloksena teitä on kaksi toistensa tunteista epävarmaa yksilöä.
  5. Kestävyystestit. Myöhästeletkö tahallasi tai kiukutteletko? Arvosteletko itseäsi peilin edessä kuullaksesi, näkeekö hän sinut täydellisenä vatsamakkaroistasi huolimatta? Näiden toimintamallien taustalla vaikuttaa epävarmuutesi siitä, riitätkö kumppanillesi puutteistasi huolimatta. Varmin keino saada hyväksyntää on kuitenkin armollisuus itseä kohtaan. Kun olet sinut itsesi kanssa, on rinnallasi helpompi elää.
  6. Reaktiot julkisessa tilanteessa. Sosiaalinen tilanne näyttää oivalta tutkimuskentältä kumppanin sitoutumisen arvioimiselle. Ehkä tutkit hänen reaktioitaan, kun tartut deittikumppaniasi kädestä kaupungin kadulla tai esittelet hänet ystävillesi uutena kumppaninasi. Suhteen edetessä testailu voi ilmetä myös kutsuna sukujuhliin tai lopultakin pyyntönä kantamaan sormusta. Vaikka teot voivat puhua puolestaan, etukäteen käyty keskustelu yhteisistä toimintatavoista julkisissa tilanteissa luo turvallisuuden tunnetta.
  7. Epäsuorat kysymykset. Olet jo pitkällä, jos pyrit hienovaraisella keskustelulla lähemmäs kumppaniasi. Sorrutko kuitenkin epäsuoriin heittoihin? Piiloudutko vitsin varjoon? Tällainen kommunikointi suojaa sinua suoralta torjunnalta ja auttaa säilyttämään kasvosi. Vaarana on kuitenkin se, että kumppanisi ei poimi piiloviestiäsi tai hän vastaa yhtä epäsuorasti kuin sinä. Keskustelun jälkeen molemmat ovat hämmentyneitä vakava-aiheisesta vitsailusta.

Joissain tilanteissa ihminen päättää elää mieluummin epätietoisuudessa. Jännitystä kaipaavalle epävarmuus voi olla lääke tylsään parisuhdearkeen ja tarjota etäisyyttä. Tietämättömyys voi luoda teennäisen tyyneyden tilan. Tätä kutsutaan itsepetokseksi. Pienet testisi voivat antaa sinusta myös epäluuloisen kuvan. Syvempää tyytyväisyyttä ja jännitystä tuo aito ja välitön yhteys toiseen ihmiseen. Hylkää kiertotiet ja epäsuorat viestit. Tie toisen lähelle on lyhyempi kuin ajattelitkaan.

Jaana Ojanen
psykologi
Väestöliiton Terapiapalvelut Oy

”Joskus ihminen tarvitsee aikaa ja toista ihmistä selkiyttämään ajatuksiaan. Silloin auttaa, kun saa purkaa tilannettaan ammattilaisen kanssa. Minun tehtäväni on tarjota työvälineitä ja kannustaa kohti muutosta.”

Toivotan sekä yksilöt että parit tervetulleiksi vastaanotolleni!
Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Lähde: Guerrero, Laura,  Andersen, Peter & Afifi, Walid (2017). Close Encounters: Communication in Relationships. Edition 5. SAGE Publications.

Sinkku, tyydytkö rakkauden rippeisiin?

Joissain tapailusuhteissa ”pallo” on aina toisella osapuolella. Treffit ja tapaamiset toteutuvat vain toisen ehdoilla, ja pelin henki on ”ota tai jätä”. Tiiviimpää yhteydenpitoa ja suhteen syvenemistä toivova osapuoli tyytyy rakkauden rippeisiin. Voi tuntua pienemmältä riskiltä tyytyä vähempään, kuin ilmaista omia tarpeita ja ottaa riski jäädä yksin. Toisaalta myös etäisyyttä vaaliva osapuoli voi suojella itseään torjunnalta. Pelko voi olla sama kummallakin, vaikka selviytymiskeino on erilainen.

Tietynlainen jännitys tai etäisyys kuuluu jokaisen tapailusuhteen alkuun. On tärkeää saada aikaa omille ajatuksille ja antaa ”happea” toisellekin. Kun huomaa kaipaavansa toista, ihastuksen ja kiintymyksen tunteet voivat vahvistua. Parisuhteessa tarvitaan sekä läheisyyttä että erillisyyttä.

Joskus pelot, kuten torjutuksi tulemisen pelko, voivat kuitenkin saada ihmisen toimimaan omia arvojaan ja tulevaisuuden haaveitaan vastaan. Kaipuu ja pelko voivat kietoutua tiiviisti yhteen. Jokin osa ihmisestä kaipaa rakkautta enemmän kuin mitään muuta, ja jokin toinen osa puolestaan pelkää sitä – enemmän kuin mitään muuta, ja haluaa väistää suhteen syvenemistä. Moni voi tunnistaa sisäisen ristiriidan, mutta sitä voi olla hankala käsitellä.

Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että parisuhdetta kaipaava ihminen alkaakin vetäytyä ja ahdistuu, kun suhde voisi syventyä. Toinen sinkku, kenelle parisuhde on tärkein asia elämässä, valitseekin puolison, jolle tärkeintä on työ tai kaverit. Kolmas, julkista yhdessäoloa ja sitoutumista kaipaava sinkku voi esimerkiksi deittailla sellaista henkilöä, joka ei ole kiinnostunut tutustumaan hänen läheisiinsä tai ei halua tulla nähdyksi yhdessä. Saavuttamaton rakkaus voi tiedostamattomalla tavalla tuntua turvallisemmalta kuin läheinen parisuhde.

Hylätyksi tulemista pelkäävällä on usein kielteisiä uskomuksia omasta itsestään: ”jos olen sellainen, kuin oikeasti olen, toinen ei kestä minua ja lähtee”. Tiedostamattaan sinkku voi toteuttaa pelkoaan tapailemalla ihmisiä, joiden kanssa ei ole turvallista ilmaista omia tarpeita – ja näin oma kielteinen uskomus itsestä pysyy yllä. ”Minut jätetään aina, en kelpaa kenellekään.” Rakkauden rippeisiin tyytyvä sinkku voi odottaa, että toinen osapuoli tekee päätöksen myös tapailusuhteen loppumisesta – sen sijaan, että hän pohtisi, voiko hän itse hyvin suhteessa.

Tässä välissä on hyvä muistuttaa, että rakkauden rippeet eivät ole itsessään huono asia. Kukin voi hakea sellaista rakkautta, mikä tuntuu itsestä riittävältä ja omaan elämään sopivalta. Jonkun rakkauden rippeet ovat toiselle juuri sopiva määrä läheisyyttä ja sitoutumista. Riittävää sitoutumisen määrää ei voi kukaan määrittää ulkopuolelta. Se on aina henkilökohtainen kysymys. Omaa itseä on lupa suojata sellaiselta läheisyydeltä, joka tuntuu ahdistavalta tai kahlitsevalta.

Jos tapailusuhteet yksi toisensa jälkeen tuntuvat epätyydyttäviltä, silloin on hyvä pohtia asiaa. Läheistä rakkaussuhdetta kohti voi olla pelottavaa mennä, sillä se voi valaista omatkin säröt. Omia pelkoja ei ole helppoa tiedostaa ja voikin tuntua helpommalta keskittyä kumppaniehdokkaaseen ja siihen, mitä tämä haluaa, kuin kohdata omia tunteita.

Kumpikaan rakkauden rippeistä elävä osapuoli ei ole toistensa uhreja, vaan kumpikin tuntee omista syistään vetoa tällaiseen asetelmaan. Rakkauden rippeissä ”riutuva” valitsee itse, että hän jää tapailusuhteeseen, jossa hänen tarpeensa sivuutetaan. Tämä ei toki tunnu omalta valinnalta. Tarve jäädä suhteeseen voi olla hyvin pakottava, koska pinnan alla pelot voivat olla tiedostamattomia. Ihastuksen tunteita ei tietoisella tasolla voi valita.

Rakkauden rippeet voivat myös lohduttaa, tuoda lämpöä ja läheisyyttä sillä välin, kun pysyvämpää tai tiiviimpää parisuhdetta ei ole vielä löytynyt. Rakkauden rippeistä nauttiessa tai niissä riutuessa on kuitenkin tärkeää tiedostaa kummankin osapuolen odotukset ja tarvittaessa puhua niistä ääneen. Jos toinen odottaa rippeistä kasvavan vuosisadan rakkaustarinan, ja toinen hakee pientä lohtua tai laastarisuhdetta, seurauksena voi olla särkynyt sydän.

Onkin hyvä kysyä, onko oma tapa deittailla linjassa omien haaveiden ja toiveiden kanssa. Keskeistä on ”positiivinen aggressio”, eli uskallus pitää omista unelmista kiinni ja toisaalta kyky laittaa rajoja.

Kumpi tunne ohjaa sinua enemmän rakkaussuhteissasi, pelko vai kaipuu? Minkälaisessa tapailusuhteessa sinun olisi turvallista olla? Mikä on sinulle riittävä määrä sitoutumista?

Mikä on huono parisuhde?

Netti ja lehdet ovat täynnä vinkkejä siitä, miten määrittää huono parisuhde.

Tärkeintä on kuitenkin oma kokemus suhteesta. Oman elämän ja parisuhteen äärelle on viisasta pysähtyä, kuulla ja kuunnella itseä ja toista. Tätä ei voi ulkoistaa kenenkään toisen tehtäväksi.

Työssäni kohtaan pariskuntia ja yksilöitä joiden kanssa pohdimme parisuhteen tilannetta. Usein kuulen kokemuksen huonosta suhteesta määrittyvät alla olevan kaltaisesti: ”Koen väheksyntää puolisoni taholta, mustasukkaisuutta, koen itseni suhteessa eriarvoiseksi, tunne puuttuu, suhteessa on henkistä/ fyysistä väkivaltaa, suhteessa on välinpitämättömyyttä, alkoholin liikakäyttöä, kommunikointiongelmia, kotityöt jakautuvat epätasaisesti, vastuu lasten hoidosta toisen vastuulla, yhteisen mielenkiinnon/ ajan puute, paljon riitelyä, sairautta, seksuaalisten tarpeiden erilaisuus.

Onneksi asioille voidaan tehdä paljon jos molemmat osapuolet ovat siihen valmiita. Olenkin usein pariskunnille sanonut, että suhde voi olla ”maailman paras tai pahin” ja lähtökohtaisesti siihen vaikuttaa pariskunta itse.

Jos parisuhteesta puuttuu kunnioitus ja arvostus, on mahdotonta voida hyvin yksin tai yhdessä. Pysähtyminen, oivaltaminen ja tahtominen ovat isossa roolissa kun parisuhteen kanssa tehdään töitä. Mitä sinä toivoisit puolison/suhteen suhteen? Miten toiveesi näyttäytyvät arjessa? Oletko valmis antamaan takaisin sitä mitä itse toivot? Hyvässä parisuhteessa ei toimi laki ”minäminunminulle” vaan jo tutkimustenkin todentama viisaus on, että onnelliseksi tekee pyyteetön hyvän tekeminen toista kohtaan. Jos kohtelet toista kuten itseäsi toivoisit kohtelevan ja tämä toteutuu molemmin puolin, on suuri mahdollisuus, että suhde voi hyvin.

On hyvä pitää mielessä, että vain itseään voi muuttaa, ei toista. Kohtuullisen hukkaan heitettyä energiaa on koittaa ”operoida puolison mielen kanssa” mutta sen sijaan oman mielen kanssa voi ja saa tehdä töitä niin paljon kun haluaa. Systeemiteorian mukaan muutos yhdessä perheenjäsenessä vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Muutos on aina mahdollista mutta harvemmin, josko koskaan se tapahtuu ”sormia napsauttamalla”. Uusia tapoja toimia, esim. ratkaista riitoja pitää opetella ja harjoitella. A. Einstein totesi aikoinaan: ” hölmöyttä on jatkaa samaa toimintaa ja odottaa eri lopputulosta”. Jotain pitää siis tehdä toisin, että muutos on mahdollinen.

Aina ongelma ei ole parisuhteessa.

Voi olla myös niin, että pahaa oloa tuottavat omat kasvukriisit tai menneet käsittelemättömät asiat.

Siksi on hyvä miettiä liittyykö pahoinvointi suhteessa itseen vai suhteessa tapahtuviin asioihin? Jos itsensä kanssa on käsittelemättömiä asioita, ei puolison vaihto poista niitä. Itseä ei pääse pakoon. Paras teko ja investointi itsesi, lastesi ja läheisten suhteen on selvittää asiat, jotka sisällä painavat. Tämä on myös ainut keino katkaista negatiivisten toimintojen ja ajatusten ketju sukupolvelta toiselle.

Pariterapia on oivallinen paikka pohtia parisuhteen tilannetta yksin tai yhdessä. Joskus jo ensimmäisessä tapaamisessa tulee isoja oivalluksia, mutta tarvittaessa omalle mielelle pitää antaa tilaa asioiden prosessointiin myös useamman tapaamisen verran.

Jokaisella on oikeus voida hyvin ja tämä on myös lasten etu. Lasten koti on vanhempien suhde ja jos suhde voi hyvin tai huonosti, se heijastuu myös lapsiin.

Tasapaino, arvostus, kannustus ja kehut on hyvä kasvupohja hyvälle parisuhteelle ja lasten elämälle.

Sari Pettersson
Kirjoittaja on paripsykoterapeutt, perheterapeutti ja ratkaisukeskeinen yksilöpsykoterapeutti (6/19). Hän ottaa vastaan Väestöliiton Tarapiapalveluissa.

Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

 

Tehokkain ehkäisy ei ole kaikkien saatavilla

Kierukka kohdussa

Pysäyttäkää painokoneet: Kaikki ehkäisyvälineet eivät ole yhtä tehokkaita keskenään. On tehokkaita ja paljon tehokkaampia.

Ehkäisymenetelmien tehoa voidaan tutkia siten, että mitataan kuinka monta sadasta ehkäisynkäyttäjästä tulee vuoden aikana raskaaksi. Siis otetaan sata raskauden ehkäisyn tarvitsijaa, aloitetaan ehkäisy vuoden alussa ja katsotaan vuoden viimeisenä päivänä kuinka kävi. Mittari tunnetaan lääketieteessä Pearlin indeksinä.

Lääkäriyhdistys Duodecimin raskauden ehkäisyn Käypä hoito -suosituksesta löytyy menetelmien tehoa vertaileva taulukko. Olennaista on huomata, että tulokset vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä ollut ohjeenmukainen käyttö vai tyypillinen käyttö.

Tuloksissa on merkittäviä eroja sen mukaan, kummanlaista ehkäisyn käyttö on ollut, siis täsmälleen valmisteen pakkausselosteen ja mahdollisesti lääkärin tai hoitajan antamien ohjeiden mukaista, vai sitten sitä toista, eli tyypillistä, kaurapuuroarjen mukaista käyttöä.

Kaurapuuroarjenmukaista käyttöä on se, että joskus e-pilleri unohtuu ottaa, pilleripakkaus ei muistu mukaan viikonloppumatkalle, ehkäisyrengas unohtuu emättimen ulkopuolelle yli kolmeksi tunniksi, kondomi liukuu pois peniksen päältä ja niin edelleen.

Tiedättehän, tyypillistä käyttöä, tyypillistä elämälle.

Ehkäisymenetelmien välillä on siis eroja, mutta miten suuria. Hahmottaaksemme tilannetta, otetaan lähtökohdaksi henkilöt, jotka eivät käytä mitään ehkäisyä. Heistä 85 % tulee vuoden aikana raskaaksi. Miesten kondomia huolellisesti käyttävistä sadasta henkilöstä kaksi tulee raskaaksi, mutta tyypillisessä käytössä peräti 15 vuoden aikana. E-pillerin käyttäjistä raskaaksi tulee 0-2 sadasta.

Erot ohjeenmukaisen ja tyypillisen käytön ryhmissä ovat sitä suuremmat, mitä isompi on käyttäjän vastuu. Mitä enemmän muistettavaa ja huolehdittavaa menetelmän käyttöön liittyy, sitä suuremmat ovat erot. Tämä on ymmärrettävää; unohtamista voi pitää kuitenkin aika inhimillisenä.

On kuitenkin myös valmisteita, joiden tehoa ei käyttäjä voi toiminnallaan heikentää. Ne ovat pitkävaikutteisia valmisteita, ehkäisykierukoita ja -kapseleita. Näiden ryhmässä ovat kaikista olemassa olevista ehkäisyvaihtoehdoista kaikkein tehokkaimmat; hormonikierukoiden ja -kapseleiden Pearlin indeksi on 0.05-0.2, siis käytännössä yhdenkään ehkäisyn käyttäjän ei pitäisi vuodessa tulla raskaaksi. Ehkäisykapseleiden teho on jonkin verran kierukkaa parempi, syynä ehkä yksinkertaisempi asettamistapa ja varmempi paikallaan pysyminen.

Harmillista kyllä pitkäaikaisten, tehokkaiden välineiden hinnat ovat monelle este ehkäisyn hankinnalle ja käyttöönotolle. Esimerkiksi kolmen vuoden tehokkaan suojan raskautta vastaan tarjoavan ehkäisykapselin hinta on reilut 150 euroa. Kela-korvausta ehkäisystä ei saa, koska kyse ei ole sairauden hoidosta, mikä on korvauksen myöntämisen ehto.

Sataviisikymmentä euroa on iso summa työssäkäyvällekin, mutta se on valtava, suorastaan giganttinen nuorelle.  Ja juuri nuorille henkilöille pitkäaikainen ehkäisy sopisi loistavasti – teho säilyy, eikä vaadi käyttäjältä huolellisuutta. Teho kestää raskaammankin festarijuhlinnan, hajamieliset tenttiviikot ja psykoottistasoiset ihastumisilmiöt.

Ehkäisykapseli

Juuri kapseleiden ja kierukoiden maksuton tarjonta laski Vantaalla nuoruusikäisten raskaudenkeskeytysten määrää. Samanlaisia havaintoja on maailmalla runsaasti.

Joukko kuntia tarjoaa tänään ehkäisyä maksutta nuorille ja nuorille aikuisille. Osassa myös pitkäaikaiset menetelmät ovat mukana valikoimassa. Kokemukset ovat pääsääntöisesti hyviä. Nuorten kiinnostus pitkäaikaisiin vaihtoehtoihin on kasvanut ja käyttöönotot ovat yleistyneet.

Vaikuttaa siltä, että on olemassa joukko ihmisiä, joilla on tarve luotettavalle ehkäisylle ja kun heidän kohdaltaan esteitä käyttöönoton tieltä puretaan, lisääntyy käyttökin. Hyvin yksinkertaista, hyvin tehokasta.

 

 

Arvostava vuoropuhelu on tärkeää seksuaalikasvatuksessa

Median uutisoimat seksuaalirikokset ovat herättäneet aiheellisen huolen siitä, miten  erilaisista yhteiskunnista Suomeen muuttaneet tuntevat suomalaisen lainsäädännön ja tasa-arvon periaatteet.

Olemme Väestöliitossa tehneet viime vuosina paljon työtä monikulttuurisuuden ja seksuaalikysymysten parissa. Olemme tuottaneet seksuaalikasvatuksen materiaaleja kotoutumiskoulutuksiin, selkokielisen verkkokurssin seksuaalioikeuksista ja tasa-arvosta sekä videon 8 kielellä. Olemme myös kouluttaneet vapaaehtoisia toimimaan tasa-arvon lähettiläinä keskustelutilaisuuksissa vastaanottokeskuksissa eri puolilla maata sekä mentoreina seksuaalisuuden asioissa Helsingissä.

Maahanmuuttajien tieto suomalaisesta lainsäädännöstä ja tavoista ei kasva sillä, että lakipykälät ja muu tieto kaadetaan tulijoiden päähän jonakin tietopakettina, pahimmillaan kirjallisen esitteen muodossa. Nämä asiat ovat vaikeita ja käsitteellisiä, joten niistä on voitava keskustella. Uusia asioita voidaan omaksua vain arvostavan vuoropuhelun kautta.

Keskeistä onnistuneessa seksuaalikasvatuksessa on, että se perustuu aidosti kaksisuuntaiseen vuorovaikutukseen. Täytyy siis kuunnella, ei vain saarnata yhtä totuutta. Täytyy pohtia ja vastata vaikeasti muotoiltaviin kysymyksiin.

Erityisesti nuorilla maahan tulleilla on paljon pohdintoja siitä, miten intiimeissä ihmissuhteissa tulisi täällä toimia. Mikä on oikein? Mitä minulta odotetaan? Miten pitäisi suhtautua humalaiseen tyttöön? Mitä teen, kun baarissa tai koulussa nainen istuu syliini ja yrittää suudella väkisin? Entä jos olen päätynyt sänkyyn ja nainen alkaakin sanoa, ettei halua? Vaatii opettelua ymmärtää, että täälläpäin naisen ei tarkoittaa todellakin ei, eikä ole pelkkää sievistelyä. Ja ettei miehenkään tarvitse olla aina valmis.

On tärkeää kertoa jokaiselle suomalaisesta lainsäädännöstä ja rangaistuksista. Jos asiat kertoo poliisi muodollisesti ilman keskustelua ja perusteluja, asia ei uppoa. Vastaanottokeskuksissa asuvat vakuuttavat usein asiantuntijoillemme kiitollisuuttaan saada keskustella seksuaalikysymyksistä. He voivat väittää, ettei heille kukaan koskaan ole kertonut näistä asioista halaistua sanaa, vaikka paikalla olisi todistetusti käynyt joku viranomainen tulkin kanssa kertomassa lainsäädännöstä. Kyse on siitä, että viestin perille menemiseksi tarvitaan keskustelua sekä selkokieltä. Muuten asia ei tunnu merkitykselliseltä tai itseä koskevalta ja jää käsitemössöksi, jolla ei koeta olevan kosketusta omaan elämään. Monella kriisimaista tulleella on myös masennusta, joka heikentää oppimis- ja muistamiskykyä.

Seksuaalikasvatuksessa on suuri hyöty kokemusasiantuntijoista. Niitä, jotka ovat itse kokeneet menestyksekkään Suomeen asettumisen ja kotoutumisen, kuunnellaan tarkkaan. On myös hyvä jos seksuaalisuudesta voi keskustella asioihin perehtyneen vanhemman henkilön kanssa omalla kielellä. Näin ehkäistään miesporukoissa toisinaan syntyvää naisia esineellistävää keskustelukulttuuria.

Asiat uudessa asuinympäristössä avautuvat pikku hiljaa, kun on tekemisissä ihmisten kanssa ja pystyy keskustelemaan asioista. Kun tänne tulijat otetaan vastaan tasaveroisesti, annetaan mahdollisuuksia tehdä työtä ja heidän kanssaan ollaan ylipäätään tekemisissä, on meillä avaimet vähentää väkivaltaa.

Muistetaan, että maahan muuttaneissa on hyvin erilaisia ihmisiä, eri puolilta maailmaa ja eri perustein maahan tulleita. Seksuaalirikoksiin syyllistyy kuitenkin vain hyvin pieni murto-osa maahan tulleista. Viime kädessä kaikki häviävät, jos kokonaisia ihmisryhmiä leimataan ja hyljeksitään.