Miksi homo on haukkumasana?

Miksi homo on haukkumasana?

Petteri vastaa:
Homoseksuaalisuuden historia on varsin pitkä — ainakin joitain tuhansia vuosia. Suuri osa siitä ajasta homoja on karsastettu ja kohdeltu muita huonommin.

Homoksi haukkuminen on tapa käyttää valtaa, irroittaa kohteeksi joutunut sosiaalisesta ympäristöstään ja osoittaa ettei hän ole samalla tavalla osa tätä yhteiskuntaa kuten tavanomaisempaa seksuaalista suuntautumista ilmentävät ovat.

Esimerkiksi kouluissa homottelulla voidaan nähdä olevan sekä seksuaalisuutta että sukupuolen ilmentämistä valvova ja kontrolloiva merkitys, opettajien homottelun kohdalla mukaan tulee myös tavoite kyseenalaistaa hänen auktoriteettinsa. Heteroseksuaalisuus nähdään edelleen vähemmistöseksuaalisuuksia validimpina ja arvokkaampana, jolloin elämän murrosvaiheissa, kuten yläkouluissa ja toisella asteella, voidaan kokea tarpeelliseksi ilmentää heteroseksuaalisuutta ulossulkevalla kielenkäytöllä.

Homottelu asettaa vähemmistöön kuuluvan kohteen siihen — ainakin joissain tapauksissa — kiusalliseen tilanteeseen että hän joutuu pohtimaan onko järkevämpää kieltää seksuaaliseen vähemmistöön kuuluminen, ja siten valehdella suuntautumisestaan, vai ei. Sen sijaan toisen heteroseksuaalisuuden avoimesti kyseenalaistava ihminen voi ajatella pönkittävänsä näin julkikuvaa omasta heteroseksuaalisuudestaan, riippumatta siitä mikä se todellinen suuntautuminen on.

Koska homoseksuaalisuutta ja heteroseksuaalisuutta arvotetaan eri tavoin, on
homottelu myös tapa järjestää ihmisiä arvohierarkiaan. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta hierarkioiden luominen ja ylläpitäminen on sietämätöntä, joten kaikkien täytyy osallistua näiden rakenteiden purkamiseen. Homottelun lopettaminen, ja siihen puuttuminen silloin kuin siihen törmää, on hyvä alku.

Petteri Keränen
Kirjoittaja on Väestöliiton Hurma-lehden toimituskunnan jäsen.

Työpaikan perheystävällisyys arjessa

Törmäsin netissä Lotta Niemisen tekemään julisteeseen, jossa lukee ”sinun arkesi on jonkun lapsuus”.

Lause herätti miettimään, miten lasteni arki rakentuu minun käydessäni töissä? Miten arkea voisi tehdä paremmaksi yhteisellä vapaa-ajalla? Aamulla on kiire ja illalla väsyttää. Lakkasin hokemasta kiirettä, vaikka ei se tietenkään ollut mihinkään kadonnut. Juna lähtee, kun se lähtee. Ja sillä junalla pitäisi matkustaa tunnin verran töihin päästäkseen.

Oman työpaikkani perheystävällisyys näkyy arjessani monin tavoin. Liukuva työaika helpottaa kuopuksen päiväkotikuljetuksissa. Voin tehdä etätöitä silloin tällöin. Tiedän etukäteen, jos työpäivästä on tulossa pitkä, joten pystyn sopimaan lapsen hakemisesta. Töissä ymmärretään, että joskus pitää mennä lapsen koululle arviointikeskusteluun tai hakea sairastunut lapsi eskarista. Kouluikäiset lapseni tietävät, että minulle voi soittaa töihin, jos on jotain hätää. Saan vuosilomani sijoitettua koulujen loma-aikaan. Meillä on myös mahdollisuus vaihtaa lomaraha vapaaksi. Se auttaa koululaisten pitkän kesäloman järjestelyissä.

Minulta työpaikan perheystävälliset käytännöt ovat säästäneet paljon energiaa, jonka voin suunnata työhöni. Asiantuntijatyössä on tiukkoja työskentelyjaksoja, joina ajatukset pyörivät tiiviisti jonkin kehitettävän asian ympärillä, jotta tulosta syntyy. Ennen deadlineja päivät voivat venyä pitkiksi. Lisäksi järjestötyöhön liittyy matka-, ilta- ja viikonlopputyötä, koska silloin tavataan yhdistysten vapaaehtoisia. Perhearjen kannalta siinä on paljon hyviä puolia, koska hektisempinä kausina kertyvä työaika tuottaa joustomahdollisuuksia arkipäiville. Esimerkiksi kun lapset olivat pieniä, pystyin joskus järjestämään arkiviikolle lepopäivän saldotunteja käyttämällä.

Mitä tulee lasten arkeen, olen itse tehnyt valintoja. Tällä hetkellä työskentelen 1,5 tunnin matkan päässä kotoa. En ole pyytänyt lyhennettyä työaikaa, vaikka työpaikallani siihenkin suhtaudutaan myönteisesti. Sekä omani että lasten isän työpaikan liukuva työaika ovat mahdollistaneet työssäkäynnin pitkästä matkasta huolimatta. Lapset ovat saaneet olla heille tutuissa päiväkodissa ja koulussa, eikä perheen ole tarvinnut muuttaa työn perässä.  Minullekin on ollut tärkeää tuntea koulun ja päivähoidon aikuiset. Arjen lapsiystävällisyyttä pohdiskellessa tulee tarkkailtua, millaisella mielellä lapset ovat. Iltaisin kyselen, mitä he ovat tehneet päivällä. Luemme, pelaamme, katsomme telkkaria, teemme ruokaa. Silloin kukin ehtii puhua, mistä haluaa. Joskus rupean kirjoittamaan työsähköposteja – mutta lapset osaavat kätevästi keskeyttää tarvittaessa.

Ja kyllä sillä työpaikan perheystävällisyydellä on merkitystä myös vanhempien jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Kannattaa lukea Miia Ojasen juuri julkaistu väitöskirja ” Työn ja perheen ristiriidat, sairauspoissaolot ja avioeroriski suomalaisilla palkansaajilla.

Jenni Helenius
asiantuntija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Kirjoittaja on kolmen lapsen äiti, joka on työskennellyt MLL:ssa mm. perhekeskustoiminnan, ehkäisevän päihdetyön, nuorisotyön sekä arviointitehtävissä. KM ja vanhemmuutta tutkiva tohtoriopiskelija Tampereen yliopistossa.

Perheystävällinen kunta – miksi?

 

 

Kuntavaalien lähestyessä ehdokkaat lupaavat kuntalaisille yhtä jos toista. Milloin pitää rakentaa toinen uimahalli, kansainväliset mitat täyttävä urheilupyhättö tai uusi nuorisotalo. Nämä ovat tietenkin tärkeitä asioita kuntalaisille. Kuntien palvelutuotannon tehokkuus ja sen suuntaaminen oikeisiin asiakkaiden tarpeisiin tuottaa vaikuttavuutta.
Mutta mitä ehdokkaat lupaavat kuntaorganisaatiolle? Tarvitseeko sille luvata mitään? Toisaalta ymmärtävätkö kunnanvaltuustoihin äänestetyt oman roolinsa kuntaorganisaation johtamisketjussa ja työhyvinvoinnin mahdollistajana? Onko kuntatyönantajan perheystävällisyyden edistäminen relevantti vaalilupaus? Voisiko tulevaisuuden poliittisista päättäjistä löytyä perheystävällisten kuntaorganisaation edistäjiä?

Perheystävällisyyden huomioivat työnantajat ovat tulevaisuudessa haluttuja työpaikkoja. Inhimillinen työelämä ja yksilöä ymmärtävä johtaminen ovat avainasemassa missä tahansa hyvässä työyhteisössä. Vaikka juuri tällä hetkellä työvoimasta on enemmän tarjontaa kuin kysyntää, rakennetaan tulevaisuudessa menestyvät organisaatiot tämän hetken valinnoilla. Perheystävällisyys on valinta, jolla työnantaja voi halutessaan erottautua ja houkutella tulevaisuuden parhaimmat osaajat. Myös ne perheelliset työntekijät, jotka miettivät ruuhkavuosissa selviytymisen strategiaansa.

Perheystävällinen työnantaja on kunnalle erottautumistekijä kilpaillessaan osaavasta työvoimasta. Perheystävällisyyden kehittäminen voi käynnistyä niin poliittiselta tasolta, kuin vaikkapa kunnan operatiivisesta johdostakin. Mikään ei estä kehittämästä myös organisaation osia tai tiimejä perheystävällisyydessä esimerkiksi kevyen itsearvioinnin perusteella. Mikäli koko kunta haluaa profiloitua perheystävällisenä kuntana, tulee sitoutuminen lähteä ylimmästä johdosta. Väestöliiton jatkossa tarjoama Perheystävällinen työpaikka -merkki voidaan myöntää kokonaisarvioinnin perusteella kaikenkokoisille organisaatioille toimialasta riippumatta.

Ohjelmassa perheystävällisyyden kehittäminen lähtee liikkeelle nykytilan tunnistamisesta. Perheystävällisen henkilöstökyselyn toteuttaminen auttaa hahmottamaan mistä asioista henkilöstö on jo nyt tyytyväinen. Ja toisaalta mihin työn ja perheen paremman yhteensovittamisen asioihin kohdistuvat suurimmat parantamistoiveet. Pienemmissä organisaatioissa toteutetaan koko organisaation itsearviointikeskustelu, joka antaa hyvä pohjan seuraavan vaiheen kehittämissuunnitelman luomiselle. Kehittämissuunnitelma ja siinä olevien toimenpiteiden toteuttaminen ovat perheystävällisyyden kehittämisessä keskeistä. Näiden jälkeen tehtävillä työpaikkavierailuilla varmistetaan perheystävällisyyden jalkautuminen koko organisaatioon.

Perheystävällinen työpaikka -ohjelman pilotoinnissa ovat tällä hetkellä mukana jo Joensuun kaupunki ja Puolangan kunta. Ne pääsevät aitiopaikalta seuraamaan suomalaisen työelämän perheystävällisyyden kehittymistä ja osaltaan myös vaikuttamaan Väestöliiton luoman ohjelman muotoutumiseen. Ohjelmaa lähdetään pilotoimaan myös Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä kevään aikana. Katso kaikki pilotoinnissa mukana olevat organisaatiot.

Liittyykö Sinun kuntasi seuraavana edelläkävijänä mukaan?

Perheystävällinen työpaikka -ohjelma

Missiona huutaminen ja epätoivo

”Joskus luulee olevansa epätäydellinen, mutta onkin vain nuori.” –Italo Calvino

Poika huutaa ja vittuilee pahaa oloaan puhelimessa. Vastaaja yrittää saada selville vihan alkuperää. Ei poika itsekään tiedä. On vain paha olla. Ja tulevaisuus näyttää mustalta. Paha olo ulkoistetaan erilaisuuteen, tässä tapauksessa homoihin ja maahanmuuttajiin. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että pojalla ei ole mitään perusteluita vihan kohteelleen. Ei luettua kirjaa, ei tilastoja, ei tutkittua tietoa kritiikille, ei elävää esimerkkiä elämästä. Emme löydä kaikesta keskitietä, mutta kun suurin vyöry on otettu vastaan, voimme toivotella päivänjatkoja.

Viimeisimmän nuorisobarometrin mukaan kyynisyys ja epäluottamus ovat nopeasti lisääntyneet nuorten keskuudessa. Luottamus on heikentynyt niin kanssaihmisiin, Suomen tulevaisuuteen asuinmaana kuin koko maailmankin tulevaisuuteen. Tämä kuuluu ja vaikuttaa jo liian monen pojan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Onneksi barometrissä oli myös positiivisia asioita kuten se, että osa nuorista on suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia kuin aiempi sukupolvi.

Suomi on jakaantumassa yhä enemmän niihin jotka pärjäävät ja niihin jotka eivät pärjää. Myös alueellinen eriarvoisuus on hälyttävää. Samaan aikaan poikien sivistystason tippuminen ja lukutaidottomuus kasvattaa alustan sekä rasismille että äärimmäiselle radikalisoitumiselle. Eriarvoisuuden lisääntymiselle ei kannatta antaa yhtään enempää jalansijaa. Se ei tulevaisuudessa vähennä väkivaltaa ja vihapuhetta tai tuo yhteiskuntaamme tasa-arvoisemmaksi.

Mitä aikaisemmin puhumme ja kannustamme poikia löytämään elämälleen jotain arvokasta tai jotain minkä vuoksi tehdä asioita, sen paremmin pojilla menee. Mitä enemmän pojille luetaan ääneen tai kuuntelutetaan äänikirjoja, sen vahvemmin he tulevaisuudessa tarttuvat kirjaan. Mitä moninaisemmin kannustamme poikia löytämään myös muita polkuja kuin ”perinteiset miesten työt” tai stereotyyppiset roolit, sen parempi mahdollisuus pojilla on löytää oma tiensä.

Myös terve kilvoittelu voi olla hyvä asia. Esimerkkinä tästä on Patrik Laine, joka laukoi kiekkoja takapihalla kun muut tuskailivat tylsyyttä lähikaupan pihalla. Olisi myös hienoa, jos pojat alkaisivat saamaan kannustusta ja kunnioitusta viiteryhmässään, kun he pärjäävät koulussa tai lukevat. Tämä vaati isoa muutosta ja petraamista meidän aikuisten keskuudessa.

Mikäli haluamme tehdä jotain, se kannattaa tehdä nyt. Vika ei ole pojissa tai nuorissa. Ongelma on meissä aikuisissa, jotka emme luo uskoa tulevaan, vaan puramme pahan olon vihapuheeseen sekä annamme eriarvoisuuden kasvaa.

Poikien Puhelimen missio on alusta asti perustunut poikien tulevaisuudenuskon ja itsetunnon nostamiseen moninaisessa yhteiskunnassa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että työtämme tarvitaan vielä kauan.

 

 

Kiusaamisen lopettaminen vaatii sinnikkyyttä

Kuulemme kiusattujen tarinoita Poikien Puhelimessa yhtenään. Aina emme ole kuitenkaan taho, jonka puoleen käännytään ensimmäisenä. Liian usein käy ilmi, että kiusaamisesta on jo kerrottu. Vanhemmille, opettajille, rehtorille. Silti kiusaamista ei ole saatu loppumaan.

Keinot kiusaamisen vähentämiseen ovat olemassa, mutta usein erityisesti pitkäaikaisen kiusaamisen lopettamiseen menee aikaa ja tarvitaan useita keinoja. Näin asioiden ei tietenkään pitäisi olla, mutta käytännön kokemuksemme mukaan sinnikkyys on asiassa usein välttämätöntä.

Olemme Poikien Puhelimessa päätyneet nuoren kanssa yhteistyössä purkamaan kiusaamisen lopettamista selviin erillisiin osioihin. Tämä helpottaa nuorelle tilanteen hahmottamista ja antaa tavoitteita, joita kohti pyrkiä.

  1. Kiusaamisesta on kerrottava opettajalle ja vanhemmille, tai muulle luotettavalle aikuiselle. Jos opettaja ei puutu asiaan riittävästi, tilanteesta tulee kertoa rehtorille ja muille opettajille.
  1. Kiusaamiseen puututtaessa kiusaaja tulee saada ymmärtämään, että hän toimii väärin eikä hänen toimintansa ole hyväksyttävää. Tätä voi tehdä esimerkiksi sanoittamalla kiusaajan toimintaa kovaan ääneen. Harva haluaa kuulla koulun pihalla tai käytävällä toisen juontavan omaa kiusaamistaan ja muuta pahantekoaan selväsanaisesti.
  1. Kannattaa pyytää kavereita, sisaruksia tai muuta luotettavaa henkilöä mukaan kiusaustilanteeseen, sekä todistamaan, että kertomaan niistä. Yhdessä on helpompi mennä kertomaan asiasta.
  1. Kiusaamistilanteiden ylöskirjaaminen on tärkeää. Kaikista kiusaamisista kannattaa tehdä muistiinpanot. Jos kiusaaminen tapahtuu sähköisesti, kannattaa viestit säilyttää. Mitä paremmat todisteet tapahtuneesta on, sitä varmemmin siihen tulla puuttumaan.
  1. Kiusatuksi joutuminen ei ole oma vika. Omaa persoonallisuuttaan ei pitäisi tarvita muuttaa tämän takia. Yleensä kiusaaminen on kiusaajille tapa yrittää saada arvostusta ryhmässä ja saada mielihyvää toisen alistamisesta. Omien selviytymiskeinojen muuttaminen voi olla kuitenkin hyödyllistä. Helposti ärsyyntyvä on helppo kiusattava. Kun kiusaajat tietävät jonkun reagoivan helposti nälvimiseen, he saattavat keskittyä tämän kiusaamiseen. Itsehillinnän, rauhallisena pysymisen ja vastaan sanailemisen opettelu voi olla yksi keino vähentää kiusausta. Tähän ei tietenkään pitäisi joutua, kiusaus pitäisi saada loppumaan muilla keinoin.
  1. Joskus kaikki keinot ovat käytetty, mutta kiusaamista ei silti saada loppumaan. Joskus joudutaan pohtia jopa koulun vaihtamista. Se voi lopettaa kiusaamisen. Se on silti väärin, koska aikuisten vastuunottokyky tilanteesta on pettänyt, eivätkä kiusaajat joudu vastuuseen. Uudessa koulussa on myös mahdollisuus joutua kiusatuksi.
  1. Jos kiusaamiseen ei löydy apua koulun sisältä tai siihen liittyy pahoinpitelyä, kannattaa tehdä rikosilmoitus poliisille. Kannattaa myös tehdä itsestään ja kiusaajista lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen saatuaan viranomaiset puuttuvat muiden riittämättömään toimintaan.

Helposta asiasta ei ole siis kyse eikä yksittäinen ratkaisu todennäköisesti pure. Kokemuksesta voimme kuitenkin sanoa, että jos asiassa on sinnikäs, tilanne ennen pitkää helpottaa ja kiusaaminen loppuu. Itsestään näin ei käy. Kiusaamiseen on puututtava silloin, kun sitä tapahtuu.

Skam saa sukeltamaan nuoren nahkoihin

Vasemmalta Eva (Lisa Teige), Sana (Iman Meskini) Chris (Ina Svenningdal) & Vilde (Ulrikke Falch). Yle Kuvapalvelu.

Jos seuraat nuoria sosiaalisessa mediassa, et luultavasti ole voinut välttyä sanalta Skam. Norjalainen suursuosioon noussut tv-sarja lukioikäisistä nuorista on herättänyt keskustelua myös useissa tiedotusvälineissä. Sarjan kaikki kolme tuotantokautta löytyvät tällä hetkellä Yle Areenasta ja neljäs kausi julkaistaan Norjassa tänä keväänä.

Miksi aikuisen kannattaa katsoa Skamia? Luulet kurkistavasti 2010-luvun teini-ikäisen sielunmaisemaan, mutta huomaatkin kiitäväsi serpentiinitietä omaan sisimpääsi. Vaikka sarjan nuorten vaatteet, muotisanat ja sosiaalisen median suvereeni käyttö saattavat aluksi hämätä, ei sukupolvien kuilu ole pohjaton. Ihminen pinnan alla on sama.

Kun tv-sarjan nuori ihastuu yksipuolisesti, joutuu kiusatuksi, rakastuu ensimmäistä kertaa tai pitää ystävänsä puolia, nousevat tutut tunteet pintaan. Ilo, suru, pelko, viha tai rakkaus eivät ole muuttaneet muotoaan, eivätkä nuoren elämään liittyvät paineet tai leimautumisen pelko ole kadonneet mihinkään. Norjankielen sana skam tarkoittaa häpeää. Häpeä, erilaisuus ja anteeksianto niin itselle kuin muille liittyvätkin jokaisen päähenkilön tarinaan.

Sarjassa ehditään käsitellä niin ystävyyttä, mielenterveyden ongelmia, seksiä ja ehkäisyä, päihteitä, uskontoa kuin pettämistäkin. Skam tulee iholle ja tarttuu rohkeasti ja raikkaasti aiheisiin, joita aikuiset käsittelevät usein tunkkaisesti. Yhtäkkiä onkin helppoa muistaa, mitä on olla 16-vuotias ja hieman eksyksissä. Mieleen häivähtää ajatus: kuinka paljon itse on lopulta muuttunut?

Entä mikä Skamissa vetoaa nuoreen? Räävittömyys, rohkeus ja aitous. Finnejä ei piiloteta, hiukset rasvaisena voi tulla kouluun, ja hyväksyttäviä kehonmalleja on muitakin kuin se yksi median määrittämä. Kuten todellisesta elämästä, puuttuvat täydelliset kiiltokuvat myös sarjasta. Jokainen epäonnistuu joskus, mutta maahan ei jäädä makaamaan. Aina löytyy toivoa. Satunnaisia sekoiluja ja ylilyöntejä ei myöskään turhaan sensuroida. Nuoren maailma on usein mustavalkoinen, ja tunteet eletään täysillä hetkessä. Huumori onneksi keventää elämän synkeämpiä sävyjä.

Oli juoniratkaisuista tai draaman toteutuksesta mitä mieltä tahansa, voi nuorille suunnattuja sarjoja taatusti hyödyntää keskustelun herättelijänä. Miten itse toimisit, jos sinua olisi petetty? Kuinka kannattaisi puuttua ystävän syömishäiriöön? Millä tavalla voi toimia, jos joutuu toisten loanheiton kohteeksi?

Samaistumiskohteita voi löytää vaikkapa vahvan selviytyjän rooliin kätkeytyvästä Noorasta, seksuaalista identiteettiään etsivästä Isakista, uskonsa takia ennakkoluuloja kohtaavasta Sanasta tai Evasta, joka pettää toisen luottamuksen. Vaikka itseään ei sarjan hahmoista tunnistaisi, todentuntuinen kuvaus saa katsojan sujahtamaan vaivattomasti päähenkilön nahkoihin. Kaikkea ei tarvitse itse kokea ymmärtääkseen toista. On vain yritettävä katsoa maailmaa toisen silmin – ja se voi onnistua tv-draaman kautta mainiosti!

Mitä on tunnefobia?

Tunteet ohjaavat ihmisen käyttäytymistä niin hyvässä kuin pahassa. Tunteet auttavat sopeutumaan muutoksiin ja suojelemaan omaa itseä. Tunne kertoo, ”missä mennään”.

Monien psyykkisten pulmien taustalla voi toisaalta olla vaikeus kokea jotain tunnetta. Psykologi McCullough kollegoineen kutsuu tätä vaikeutta tunnefobiaksi eli tunteen pelkäämiseksi.

Pohditaan ensin muunlaisia pelkoja: ihminen, joka pelkää korkeita paikkoja, voi vältellä lentokoneella matkustamista. Hän saattaa jättää ottamatta vastaan työtarjouksen, jos työpiste sijaitsee korkealla kerrostalossa. Bakteereja pelkäävä ei useinkaan halua hakeutua sairaanhoitajaksi. Hän saattaa avata ovenkahvat hihalla ja vältellä ihmisten kättelyä. Tunnefobia toimii samalla periaatteella. Ihminen välttää tietyn tunteen kokemista. Välttelyä voi tapahtua monella tavalla.

Tunnefobia syntyy, kun alkuperäiseen tunteeseen liittyy jokin sisäinen este. Esimerkiksi surun, innostuksen tai vihan kokemukseen liittyviä esteitä voivat olla häpeä, syyllisyys tai ahdistus. Ihmisellä voi olla vaikkapa tarve kertoa palaverissa innostavasta ideasta, mutta samalla hetkellä kun hän avaa suunsa, hän kokeekin voimakasta häpeää.  Häpeä aiheuttaa sisäisen ristiriidan. Toinen esimerkki: ihminen voi tunnistaa, että hänen on vaikea kohdata omia seksuaalisia tunteitaan, koska niihin liittyy voimakas ahdistus. Tällöin tunnefobia, sisäinen ristiriita, on tiedostettu ja sitä voi tutkia omassa mielessä.

Tunnefobia voi olla myös tiedostamaton. Tällöin ihminen suojautuu sisäiseltä ristiriidalta ymmärtämättä, mistä pohjimmiltaan on kysymys. Suojautumiskeinoja voi olla monia. Joku voi saada päänsäryn aina, kun häntä loukataan. Hänelle ei tule mieleenkään, että nyt voisi suututtaa tai että jokin estää suuttumusta. Toinen ajattelee, ettei hän halua vaikuttaa ihastuksensa silmissä liian innokkaalta, eikä viestitä tälle viikkoon. Kolmas sanoo kumppanin lähdettyä, että ”en oikeasti edes rakastanut häntä”. Itselle ahdistavilta tunteilta suojautuminen on inhimillistä.

Jonkin tunteen pelkääminen ei johda kaikkien tunteiden välttämiseen. Ensisijainen tunne voi korvautua jollakin toisella tunteella: esimerkiksi jos joku pelkää surun tunnetta, hän voi surun sijaan kokea vaikkapa vihaa. Henkilön ihmissuhteet saattavat kärsiä yllättävistä vihanpuuskista, ja oma surutyö jää tekemättä. Tunne ohjaa käyttäytymistä silloin haitalliseen suuntaan hyvinvoinnin kannalta.

Tunnefobian taustalla on yleensä traumaattisia elämäntapahtumia tai kokemuksia menneistä ihmissuhteista. Vanhemmat ja muut hoitajat, laajemmin koko yhteiskunta, voivat viestiä, että jotkut tunteet ovat sallitumpia kuin toiset. Lasta on voitu kieltää esimerkiksi itkemästä, suuttumasta tai vaikka koskettelemasta itseään. Tunteisiin liittyvät ihanteet ovat syvällä yhteiskunnassa, ja toisaalta jokaisella perheellä on oma tunnekulttuurinsa.

Tunnefobian ennaltaehkäisyyn auttaa se, että lapsen hoitajat pohtivat, mitkä tunteet ovat vaikeita heille itselleen. Kun vanhempi on sujut omien tunteidensa kanssa, hänen on helpompi ottaa vastaan lapsen tunteita. Lasta auttaa jo se, jos aikuinen nimeää hänen tunteensa. ”Taidat olla kiukkuinen.” ”Nyt sinun on ikävä äitiä, mutta pian äiti tulee.”

Miten sinun lapsuuden perheessäsi on suhtauduttu tunteisiin?  Voit pohtia seuraavia tunteita: viha, suru, pelko, ilo, innostus, hellyys, ylpeys, seksuaalinen halu. Minkä tunteen käsittelyyn olet saanut hyvät eväät kotoa? Onko jokin tunne ollut väärin tai häpeällinen? Jos jokin näistä tunteista tuntuu sinusta häpeälliseltä tai kielletyltä, miten olet suojautunut kokemasta tätä tunnetta? Tunnetko sen sijaan jotain muuta tunnetta, onko mielessäsi jokin tietty ajatus vai pyritkö ratkaisemaan tilanteen muulla tavoin? Oletko saanut läheisiltäsi palautetta tavastasi reagoida esimerkiksi iloisiin, surullisiin tai ärsyttäviin tilanteisiin?

Lähteet:

http://www.affectphobiatherapy.com/

McCullough, L., Kuhn, N., Andrews, S., Kaplan, A., Wolf, J. & Hurley, C. L. (2003) Treating Affect Phobia: A Manual for Short-Term Dynamic Psychotherapy. The Guilford Press.

Kuva: Hermosolut: Sebastian Kaulitzki/Shutterstock. Kasvot: Lassedesignen/Shutterstock. Kuvitus: Dan Bishop/Discover

Miksi naisten kehoilla tehdään politiikkaa?

 

 

StockSnap

Hyvää kansainvälistä naisten päivää! Nyt jos koskaan naisten oikeudet tarvitsevat puolustajia.

Tämän päivän kuohuvassa maailmassa naisten oikeudet ovat nousseet poliittisen taistelun välineeksi. Samalla keskusteluista unohtuu ihmisoikeuksien turvaaminen.

Ensi töikseen astututtuaan valtaan Trump kiristi aborttiin liittyvää säätelyä allekirjoittamalla niin kutsutun Global Gag Rulen. Järkytystä aiheuttaa erityi­sesti se, että presidentti Trump ulotti Global Gag ­Rulen koskemaan ­kaikkia terveysjärjestöjä, joiden toiminta tai arvot millään tavalla sivuavat turvallista aborttia.

Samaan aikaan Euroopassa aborttia vastustava ja konservatiivisia perhearvoja peräänkuuluttava liikehdintä on nostanut päätään. Europarlamentaarikko Heidi Hautalan tekemän selvityksen mukaan EU:n alueelle toimii tällä hetkellä yli 500 aborttia vastustavaa ryhmää. Liikkeellä ovat voimakkaat lobbauskoneistot, jotka haluavat mm. muuttaa Euroopan unionin kielen konservatiivisemmaksi niin, että se ei sisällä viittauksia naisten oikeuksiin tai seksuaalioikeuksiin.

Miksi naisten oikeudet ovat nousseet tämän päivän poliittiseksi taistelutantereeksi? Miten on mahdollista, että poliittisessa retoriikassa painotetaan moraalia ja eettisyyttä puhumatta naisten itsemääräämisoikeudesta ja oikeudesta kehon koskemattomuuteen? Miten yksilön oikeudet voidaan mitätöidä politiikan nimissä?

Ominaista esimerkiksi aborttia vastustavalle keskustelulle on se, että sitä käyvät lähinnä miehet ja sen pohjana ovat uskonnolliset arvovalinnat. Yhdysvalloissa tehdyn selvityksen perusteella katolisen kirkon edustaja esiintyi television aborttikeskusteluissa asiantuntijana 6 kertaa useammin kuin esimerkiksi gynekologi. On vaikea ajatella, että jostain toisesta ihmisoikeuskysymyksestä konsultoitaisiin ensin kirkon edustajaa, ennen kuin ääni annetaan esimerkiksi kohderyhmälle itselleen. Tässä tapauksessa tytöille ja naisille, jotka loistavat politisoituneessa aborttikeskustelussa poissaolollaan.

Naisten oikeuksia mitätöivä politiikka perustuu naisiin kohdistuvaan vihapuheeseen, jota on vaikea huomata: kyse ei ole suorasta huorittelusta vaan sortavien arvojen normalisoimisesta politiisessa puheessa.

Kansainvälisenä naisten päivänä vuonna 2017 on ensiarvoisen tärkeää, että jokainen meistä laittaa pisteen naisvihamieliselle puheelle ja sitä kautta tasa-arvoa vesittävälle politiikalle.

Me olemme kaikki vastuussa siitä, minkälaisessa maailmassa lapsemme kasvavat. Kenenkään ei pitäisi kokea, että hänen ihmisarvonsa on pienempi kuin muiden jonkun ominaisuuden, esimerkiksi sukupuolen, takia. Ihmisoikeudet tarvitsevat meitä kaikkia.

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

 

 

 

 

 

 

Nuoriin kannattaa panostaa

shutterstock_102000970Kunnallisvaalit ovat keväällä ja nuorille tärkeitä teemoja on jokaisen puolueen puolueohjelmassa. Nuorten osallistuminen politiikkaan ja vaikuttaminen päätöksentekoon riippuu puolueitten painottamista asioista. Nuoret ovat kiinnostuneita koulutukseen liittyvistä asioista kuten korkeakoulutukseen liittyvistä muutoksista ja leikkauksista. Lisäksi nuoria kiinnostaa oman ikäisten terveydenhoidon vaihtoehdot, kuten se miten pääsee hoitoon ja mitä se maksaa opiskelustressin iskiessä.

Nuoria on turha odottaa tulevan vaalitilaisuuksiin tai tapahtumiin, jotka eivät nuoria koske. Nuoria saadaan osallistumaan yhteiskuntaan olemalla nuorten kanssa nuorten paikoissa kuten nuorisotiloissa, kauppakeskuksissa ja koulussa.

Nuoret ovat tärkeää saada osallistumaan päätöksentekoon, sillä nuoret ovat suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus, joihin kannattaa panostaa. Toki esimerkiksi koulutus ja siihen liittyvät oppilashuollon palvelut ovat vain yksi osa puolueiden painopisteitä, mutta jos yhteiskunta satsaa lapsiin ja nuoriin heistä kasvaa tasapainoisia nuoria voi yhteiskunta saada heihin satsaamansa rahat moninkertaisesti takaisin.

Kuntien on edistettävä nuorten vaikuttamista nuorisolain edellyttämällä tavalla. Nuorille on annettava tilaisuuksia, joissa he saavat vaikuttaa. Lisäksi kuntien on suunniteltava ja toteutettava strategia, jolla he toteuttavat nuorten osallistumisen päätöksentekoon. Nostaisin tärkeänä nuorten joukosta myös esille erityisryhmät (mm. vammaiset, maahanmuuttajat ja seksuaalivähemmistöt). He tarvitsevat eritystä tukea kaikenlaiseen osallistumiseen ja siihen, että uskaltavat ottaa kantaa asioihin.

Nuorten osallistumiseen vaikuttamiseen ei siis tarvita mitään ihmetekoja vain nuorten kuulemista nuorten paikoissa ja nuorille tärkeiden asioiden esille nostamista. Kunnilla on parempi tulevaisuus, jos he kuuntelevat nuoria.

Annamari Pulliainen
Väestöliiton nuorisotyöryhmän jäsen

Nuorisotyöryhmä tuli taloon

nuorisokuva_vlPerjantai 5.2. oli historiallinen päivä, sillä Väestöliiton pitkään suunniteltu ja innolla odotettu nuorisotyöryhmä kokoontui silloin ensimmäisen kerran. Väestöliiton nuorisotyöryhmä on vaikuttajaelin, joka ottaa jalansijaa sekä järjestön sisällä että yhteiskunnassa laajemmin. Työryhmään kuuluu kymmenen huikean osaavaa ja motivoitunutta jäsentä (tässä demokraattisesti aakkosjärjestyksessä): Aaron, Annamari, Anni, Iida, Iina, Jaana, Paula, Renja, Tua ja Vilja. Jäsenillä on monipuoliset taustat ja kiinnostuksen kohteet, ja siksi olemmekin mitä sopivin porukka muuttamaan maailmaa.

Ensimmäinen tapaaminen sujui innostuneissa tunnelmissa, kun saimme kuulla monia mielenkiintoisia puheenvuoroja ja tutustua toisiimme. Työryhmä valitsi näin aluksi itselleen kolme pääkohdetta (ns. kolme pointtia), joista maailmanparannus aloitetaan. Kärjet ovat seksuaalikasvatukseen liittyvä veckan sex, monelle tärkeä ja ajankohtainen translaki ja tämänkeväiset kuntavaalit.

Veckan sex on useissa Pohjoismaissa jo käynnissä oleva seksuaalivalistusprojekti, jossa viikolla kuusi järjestetään erilaisia teemaan liittyviä tapahtumia, tuotetaan oppimateriaaleja ja tehdään kampanjoita. Suomessa ei ole ehditty vielä tähän kelkkaan, mutta asia muuttuu vuonna 2018, kun nuorisotyöryhmä ottaa asiakseen tuoda Suomeen muualla jo hyväksi havaitun konseptin. Laittakaa kalenteriin!

Nuorisotyöryhmän yksi tärkeimmistä aiheista on translaki, ja sen tiimoilta työryhmä tekee yhteistyötä muiden (nuoriso)järjestöjen kanssa lain uudistamisen edistämiseksi. Nykyinen translaki on vahingollinen, ja nuorisotyöryhmä haluaa inhimillisen ja nuorten asemaa parantavan translain.

Kuntavaalit järjestetään 9.4.2017. Ennakkoäänestys kotimaassa on 29.3.-4.4. ja ulkomailla 29.3.-1.4. Kuntavaaleihin nuorisotyöryhmä lähtee kahdella kärjellä: maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen. Jäsenemme Renja ehtikin jo blogata maksuttomasta ehkäisystä, ja hänen tekstinsä voi lukea täältä.

Työryhmä odottaa innolla kaksivuotiskautensa tapahtumia ja tarttuu nyt toimeen reippaasti, koska kuntavaalit ja monelle tärkeä Helsinki Pride ovat jo ovella! Toimintaamme voi seurata täällä blogissa. Loppukevennyksenä kerrottakoon, että nuorisotyöryhmän virallinen teemabiisi on Güntherin ja D’Sanzin Love Yourself. Aurinkoista kevättalvea kaikille!

Svensk sammanfattning:
En ungdomsarbetsgrupp har börjat sin verksamhet inom Väestöliitto. Gruppen består av tio motiverade och kunniga ungdomar: Aaron, Annamari, Anni, Iida, Iina, Jaana, Paula, Renja, Tua ja Vilja. Gruppens tre främsta verksamhetsområden gäller en projektvecka för sexuell upplysning (veckan sex) som kommer i februari 2018, translagens förnyelse så att den nuvarande, kränkande lagen blir histori och kommunvalet som hålls i april. Ungdomsarbetsgruppen har två ledande teman inför kommunvalet: gratis preventivmedel åt ungdomar under 25 år och ungdomarnas deltagande- och påverkningsmöjligheternas förbättring.

 

Vilja Luomala, Väestöliiton nuorisotyöryhmän jäsen