Tag Archives: ihmisoikeudet

Ehkäisy – konkreettinen väline ihmisoikeuksiin

Posted on by
Vastaus

Kuva: Killroy Productions/Shutterstock.com

Mikä tilanne?

Saanko jälleen kertoa teille tästä hämmentävän isosta luvusta: 214 miljoonaa naista haluaisi käyttää ehkäisyä, mutta ei voi. Syitä on monia: Ei ole rahaa ostaa, pillereitä ja kortsuja ei ole saatavilla missään, puoliso ei anna lupaa käyttää ehkäisyä, paikallisen kirkon mielestä ehkäisy on syntiä. Tai sitten ei ole tietoa, että ehkäisyn käyttö on ihan turvallista, virallista seksuaalikasvatusta ei ole annettu. Muutamia mainitakseni.

214 miljoonaa on yhtä paljon väkeä kuin kaikki suomalaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja italialaiset yhteensä. Mutta nämä 214 miljoonaa naista eivät asu Euroopassa, vaan lähinnä kehittyvissä maissa. Eli siellä missä muutenkin esiintyy elämänhaasteita ja näillä pienillä asioilla voisi olla suuri merkitys hyvinvoinnille.

No mitä sitten?

Kun täällä nuorelle tarjotaan kunnan puolesta maksuttomia ehkäisyvälineitä, kyse on itseään suuremmasta asiasta. Tuskinpa siinä tilanteessa osapuolet kortsuja vaihtaessa yhdessä riemuitsevat, että ”Haa tässäpä ihmisoikeudet etenee kohisten!” Mutta itse asiassa siitä siinä isossa kuvassa on kyse.

Ilman ehkäisyä suunnittelemattomien raskauksien määrä kasvaa. Oikeus päättää omasta kehostaan ei toteudu.

Ilman ehkäisyä äitiys- ja vastasyntyneiden kuolemat lisääntyvät. Oikeus suojella itseään ja läheisiään ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksitaudit kuten hiv ja klamydia leviävät. Oikeus seksuaaliterveyteen ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksuaalisuudesta ja kaikesta sen upeudesta on vaikea nauttia. Oikeus omaan seksuaalisuuteen ei toteudu.

Ja jos nyt kasvatetaan vielä tätä kuvaa, niin on vaikea nähdä miten kestävä kehitys voisi edetä ilman ehkäisyä. Kestävän kehityksen eteen tarvitaan kaikkia. Mutta jos nuori joutuu jättämään koulut kesken suunnittelemattomien raskauksien takia ja kaikki energia menee ruoan hankkimiseen, niin kestävä kehitys jää kakkoseksi.  Silloin ollaan valinnan edessä: ostaako perheelleen ruokaa vai itselleen ehkäisyvälineitä. Miten itse valitsisit?

Onko tilanne nyt sitten ihan toivoton?

No ei todellakaan! itse asiassa muutamat sellaiset maat, joilla on mahdollisuus auttaa kehittyviä maita, päättivät yhdessä panostaa ehkäisyn, tiedon ja palvelujen saatavuuden parantamiseen muutama vuosi takaperin. Ja tuloksia on syntynyt. Silloin ehkäisyä vaille oli 225 miljoonaa naista, joten jotain edistystä on tapahtunut. Mutta hommaa vielä riittää. Nämä maat ovat asettaneet tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä ehkäisyä ja palveluita olisi lisää 120 miljoonalle naiselle! Tätä tavoitetta on helppo kannattaa. Suomi voi osaltaan jyvittää kehitysyhteistyöstään rahoja perhesuunnittelulle.

Ja sinä voit vaatia Suomen rahakirstunpäälläistujia suuntamaan varat oikein!

Huomenna, 26.9. vietetään Maailman ehkäisypäivää.

Lähteitä:

Kiitos, Kalle, elävistä oikeuksista

Posted on by
Vastaus

Kuva: Charlotta Boucht

Kaksikymmentä vuotta sitten sain HUS:n lasten- ja nuorten sairaalassa kuulla, että muutaman kuukauden ikäisellä pojallamme on pysyvä liikuntavamma ja hän tuskin tulee kävelemään omin avuin.  Muistan hetken kuin hidastetun filmin. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Kalle Könkköläkin pääsi eduskuntaan ja sinne rakennettiin luiskat häntä varten.” Kallen nimi jo yksin loi mielikuvan selviämisestä ja täysipainoisesta, rikkaasta elämästä. Tiistaina saimme suruviestin Kallen kuolemasta.

Perheessämme pyörätuolille sopivien reittien hakeminen ja jokapäiväisen henkilökohtaisen avun tarpeen järjestely aamusta iltaan on ollut jokapäiväistä arkea. Sukkulointi ja räätälöinti ovat kuitenkin vain yksi näkökulma. Toinen ja olennainen on se, että lapsestamme on kasvanut optimistinen ja huumorintajuinen, sitkeä nuori ja koulunsa päätökseen saanut ylioppilas. Olemme molemmat vanhemmat pojan ensi vuosien jälkeen voineet tehdä kokopäivätyötä.

Oman ammattini kautta tiedän, että tällainen vammaisen lapsen ja vammaisperheen polku ei olisi ollut mahdollinen edes kaikissa Euroopan maissa. Henkilökohtaisen kokemukseni kautta olen oppinut syvällisesti ymmärtämään ja arvostamaan sitä työtä, jota lukemattomat järjestöjen aktiivit, tutkijat ja tinkimättömästi ihmisoikeuksiin sitoutuneet virkamiehet ja poliitikot ovat vuosikymmenten ajan tehneet kansainvälisten ihmisoikeussopimusten aikaansaamiseksi ja niiden toimeenpanemiseksi kansainvälisesti ja omissa maissaan.

Sopimukset ja lait ovat perustavaa laatua oleva askel ihmisoikeuksien määrittelyssä. Ihmisoikeuksien toteutuminen arjessa on Suomessakin lopulta kiinni tuhansien ja tuhansien kanssaihmisten ymmärryksestä, sitoutumisesta ja osaamisesta. Poikamme kohdalla hänen polkuaan ovat olleet avaamassa ja kasvuaan tukemassa ammattilaiset HUS:n lasten ja nuorten sairaalassa, Kilon päiväkodissa, Tapiolan hammashoitolassa, Toppelundin ja Haukilahden kouluissa, Espoonlahden lukiossa, Espoon kaupungin vammaispalveluissa, Kelassa ja muualla. Joskus on ollut kitkaa, kyllä, mutta polku on saatu ja pysynyt auki.

Saimme poikamme kanssa monesti Kallelta henkilökohtaisesti neuvoja ja rohkaisua omaan arkeemme. Uskon, että Kalle Könkkölän toiminta ja hänen tunnettuutensa ovat olleet tämänkin nuoren polkua silottava voima. Oikeudet eivät tosin edelleenkään ole täysimääräisiä, vaan itsemääräämisoikeuden toteutumisessa on monia haasteita vammattomiin verrattuna.

Vammaisten oikeudet, kuten ihmisoikeudet muutenkin, ovat yleismaailmallisia. Jokaisen ihmisarvo on loukkaamaton. Vaikka oikeudet ovat samat, toteutumisessa on valtavia eroja. Suomen kehitysyhteistyövaroin ja lahjoituksin työskennellään suunnitelmallisesti ihmisoikeuksien toteuttamiseksi kehittyvissä maissa. Väestöliitto on tehnyt Keski-Aasiassa yhteistyössä Kalle Könkkölän johtaman Kynnys ry:n kanssa vuosien ajan työtä vammaisten tyttöjen ja naisten voimaannuttamiseksi ja heidän itsemääräämisoikeutensa ja seksuaalioikeuksiensa puolesta. Näistä naisista kasvaa Keski-Aasian Könkkölöitä.

Nyt Kalle Könkkölä on poissa. Väestöliiton kehitysyhteistyöhankkeiden asiantuntija kiteytti: ”Kallea ei voi korvata kukaan.” Työ on onneksi ehtinyt kantaa hedelmää. Vammaisten ihmisoikeudet elävät ja Kallen työ jatkuu Suomessa ja maailmalla laajuudessa, jota hän ei ehkä itsekään vaikuttamistyöhön ryhtyessään osannut aavistaa.

Aborttikeskustelu meni metsään

Posted on by
Vastaus

Kuva: Flickr

Minun on vaikea kuvitella, että yksikään ihminen haluaisi maailmaan lisää abortteja. Kuitenkin taas Suomessakin erittäin ajankohtaiseksi noussut aborttikeskustelu toistelee samoja, jo aikansa eläneitä argumentteja.

Kyllä, joillakin ihmisillä on uskonnollinen ja moraalinen vastustus aborttia vastaan. Heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan emme voi perustaa ihmisten elämään vaikuttavia poliittisia päätöksiä yksittäisten ihmisten vakaumusten varaan.

Kenenkään uskonnollinen vakaumus ei saa asettaa vaakalaudalle miljoonien tyttöjen ja naisten itsemääräämisoikeutta, ihmisarvoa ja oikeutta päättää omasta lisääntymisestään. 

Aborttikeskustelu menee hakoteille silloin, kun päättäjät käyttävät henkilökohtaista uskontoaan argumentoinnin välineenä. Tämä kuulostaa siltä, kuin palaisimme vuosikymmeniä tai satoja ajassa taaksepäin. Keskustelemmeko seuraavaksi siitä, kenen uskonto ja moraali on kaikista arvokkain ja oikein? Kenellä on oikea maailmankuva ja ihmiskäsitys? Vai pitäisikö meidän kuitenkin keskittyä kunnioittamaan kansainvälisen yhteisön sopimia ihmisoikeuksia, jotka takaavat jokaiselle naiselle itsemäärämisoikeuden omaan kehoon?

Kaiken moraalisen juupas-eipäs –keskustelun keskellä unohtuu se, että me tiedämme, miten abortteja vähennetään. Meillä on tähän kaikki keinot, mutta abortin kieltäminen lailla ei tutkimusten mukaan ole sellainen. Sen sijaan aborttioikeutta rajoittavat lait aiheuttavat sietämätöntä inhimillistä kärsimystä tyttöjen ja naisten turvautuessa vaarallisiin keinoihin keskeyttää ei-toivottu raskaus.

Abortteja vähennetään tarjoamalla laadukasta seksuaalikasvatusta ja ehkäisyvälineitä, sekä suojelemalla tyttöjä väkivallalta.

Voisimmeko aloittaa aborttikeskustelun uudelleen ja pohtia, miten jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisen oikeus tietoon, palveluihin ja koskemattomuuteen saadaan varmistettua?

Kuka täällä saa näkyä ja kenen ääni kuulua?

Posted on by
Vastaus

Näkyminen on olemassa olemista. Se mitä katsomme ja näemme, on meille totta ja olemassa. Kun sydämensä särkenyt poistaa valokuva-albumista tai puhelimesta ex-rakkaansa kuvat, hän tekee symbolisen teon: ”En enää näe sinua, et ole enää olemassa minulle.” Koulukiusattu suttaa tussilla kiusaajansa kasvot luokkakuvasta ja symbolisesti estää tätä enää näkemästä – ”Et voi enää satuttaa minua. Et ole olemassa minulle.”

Tämä ajatus on laajennettavissa yhteisöjen ja yhteiskunnan tasolle. Miten näytämme tai teemme näkyväksi kaikki yhteisömme jäsenet? Saavatko kaikki luvan olla yhtä paljon esillä, siis yhtä paljon olemassa? Miten esimerkiksi mediakuvastossa näkyväksi tulevat vähemmistöihin kuuluvat tai henkilöt, joiden ei katsota olevan tuottavia yhteiskunnan jäseniä? Leikataanko yhteiskunnan luokkakuvasta pois he, joiden ääni ei kanna ja joiden tarina on vain osalle samaistuttavissa? Onko niin, että täällä saa näkyä ja kuulua vain he, joilla on eniten valtaa ja kovin ääni?

Se, joka ei näy, on näkymätön.

Ihmisellä on tarve tulla katsotuksi, siis nähdyksi. Pieni lapsi kasvaa katseista, hän kokee olevansa olemassa ja rakastettu katseiden kautta. Identiteettimme kehittyy kohtaamisista, siitä miten meidät on nähty. Onko katse ollut lempeä ja kunnioittava vai ivallinen, loukkaava, julma?

Katseiden puuttuminen on yhtä kuin näkymättömyyys. Näkymättömät lapset kasvavat näkymättömiksi aikuisiksi, joilta puuttuu kokemus omasta arvokkuudesta.

On välttämätöntä, että kaikki yhteisöjemme jäsenet tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi. Jokaisen tarina on tärkeä. Erityisesti vähemmistöihin kuuluvilla on paljon kokemuksia ohitetuksi tulemisesta, ymmärtämättömistä kohtaamista, syrjinnästä ja ulkopuolelle sulkemisesta.

Juuri siksi olen onnellinen siitä, että Väestöliiton Nuorisotyöryhmä päätti toteuttaa Helsinki Pride -viikon yhteyteen näyttelyn, jossa 10 sukupuolivähemmistöön kuuluvaa nuorta tulee näkyviksi. Meillä on kunnia nähdä heidät valokuvien kautta juuri niin, kuin he itse ovat halunneet ja itsensä määrittäneet. Heidän äänensä kuuluu nyt suodattamattomana ja aitona. Tämä on ainutlaatuisen tärkeää ja merkityksellistä. Yhteiskunnassa meistä jokaisella on oikeus tulla todeksi myös muiden katseissa.

Väestöliiton Nuorisotyöryhmän ja Annantalon yhdessä tuottama näyttely ”Mun vuoro puhua” on nähtävissä 25.-29.6.2018 Helsingissä osoitteessa Annankatu 30, Annantalon takapiha A-lava. Tapahtuma on osa Helsinki Pride -viikkoa ja sen avajaiset 25.6. osa Nuorten Pride -viikon tapahtumia.

Kuva: Ales Cerin /Freeimages.com

 

 

Vuosipäivä muistuttaa: Kaikkien pitää saada päättää itse kehostaan

Posted on by
1

AU UN IST PHOTO / TOBIN JONES.

Muistatko millaista oli vuosi sitten? Oli vuoden 2017 alku ja maailma alkoi totutella uuteen maailmanjärjestykseen, jossa Trump on Amerikan presidentti. Ensi töikseen Trump sanoi kylmän ein kaikelle rahoitukselle sellaisille järjestöille, joiden toiminta tai arvot millään tavalla sivuavat turvallista aborttia. Tämän tunnemme kirosanana Global Gag Rule.

Se oli kova shokki seksuaalioikeuksille. Ja se oli merkki seksuaalioikeuksien puolesta taistelleille; nyt on käärittävä hihat.

Ihmisoikeustaistelijat eivät vaienneet, vaan päättivät yhdistää voimat. Alettiin kerätä rahaa ja poliittista tahtoa seksuaalioikeuksien edistämiseen. Liike sai nimekseen She Decides, koska naisilla pitää olla oikeus päättää omasta kehostaan. Suomi liittyi eturintamassa liikkeeseen muiden liberaalien maiden kanssa.

Vuosi sitten Alankomaat, Belgia, Tanska ja Ruotsi järjestivät She Decides -konferenssin, johon osallistui 450 ihmistä 50 eri maasta. Kaikki jakoivat saman aatoksen; Kehitysmaan tyttöjä ja naisia ei jätetä, Global Gag Rulen jättämä rahoitusvaje on karsittava umpeen.

Tähän mennessä eri maat ovat luvanneet lisätä seksuaalioikeuksiin kohdennettua kehitysyhteistyötään yhteensä 400 miljoonalla eurolla. Se on hieno juttu, mutta rahoitusta tarvitaan lisää ja työtä seksuaalioikeuksien edistämiseksi on jatkettava.

Mitä ongelmia seksuaalioikeuksille kohdennetulla rahoituksella ratkotaan?

Kehitysmaiden tytöt ja naiset jäävät seurauksena ilman kriittisiä terveyspalveluita ja ehkäisymenetelmiä. Ei-toivotut raskaudet ja niistä johtuvat vaaralliset abortit lisääntyvät. Tytöt ja naiset maksavat seurauksista usein hengellään.

  • 15 miljoonaa alle 18-vuotiasta tyttöä joutuu joka vuosi naimisiin. Kehitysmaissa yksi kolmesta tytöstä menee naimisiin alaikäisenä.
  • Raskaus ja synnytys ovat kehitysmaissa teini-ikäisten tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy. Yleisin kuolinsyy ovat itsemurhat.
  • Yli 200 miljoonaa tyttöä ja naista on kokenut sukuelinten silpomisen.
  • 150 miljoonaa alaikäistä tyttöä on joutunut raiskatuksi tai seksuaalisen väkivallan uhriksi.
  • Joka vuosi 44 000 naista kuolee vaaralliseen aborttiin, joka tehdään epäammattimaisten henkilöiden toimesta. Trumpin politiikka on kaventanut varsinkin köyhien naisten mahdollisuuksia turvalliseen aborttiin entisestään.
  • Maailmassa on 214 miljoonaa naista, jotka haluaisivat käyttää turvallista ja tehokasta ehkäisyä, mutta heillä ei ole sitä varten tietoa, ehkäisymenetelmiä tai heillä ei ole siihen varaa.

Ongelmat ovat niin haastavia, että yksittäinen maa, järjestö tai muu yhteiskunnan toimija ei voi niitä ratkaista yksin. Siksi meidän on tehtävä yhteistyötä laajalla rintamalla. Väestöliitto haluaa tehdä osansa ja päätti lyödä hynttyyt yhteen verkkokauppa Weecosin kanssa. Aloitamme yhteiskampanjan valinnanvapauden puolesta tasa-arvon päivänä 19.3.2018. Weecos on verkossa toimiva kauppapaikka, joka yhdistää asiakkaat ja vastuullisesti toimivat yritykset. Weecosin ja Väestöliiton kampanja mahdollistaa kaikkien, myös sinun, osallistumisen seksuaalioikeuksien puolustamiseen.

Voit seurata seksuaalioikeuksien ympärillä käytävää keskustelua tänään 2.3. hästägeillä: #SheDecides #SheDecidesDay #WithoutQuestion

Maailma kuuluu kaikille!

Posted on by
Vastaus

Väestöliiton uusi kehityspoliittinen ohjelma haluaa, että kaikki saavat nauttia yhteiskuntien kehityksestä ja että jokaisen ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

Seksuaalioikeudet ovat keskeinen osa ihmisen itsemääräämisoikeutta – oikeutta tehdä omaan terveyteen, kehoon, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvät päätökset ilman pakottamista tai väkivaltaa. Seksuaalisuuteen liittyvät normit ja tabut sekä suoranainen syrjintä estävät ihmisiä kehittymästä täyteen potentiaalinsa ja nauttimasta omasta seksuaalisuudestaan.

Kenen asiaa ajamme?

Tytöt kohtaavat maailmanlaajuista syrjintää ikänsä ja sukupuolensa vuoksi; tämän vuoksi heitä kutsutaankin välillä maailman suurimmaksi vähemmistöksi.

  • 15 miljoonaa alle 18-vuotiasta tyttöä joutuu joka vuosi naimisiin. Kehitysmaissa yksi kolmesta tytöstä menee naimisiin alaikäisenä.
  • Raskaus ja synnytys ovat kehitysmaissa teini-ikäisten tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy. Yleisin kuolinsyy ovat itsemurhat.
  • Yli 140 miljoonaa tyttöä ja naista on kokenut sukuelinten silpomisen.
  • 150 miljoonaa alaikäistä tyttöä on joutunut raiskatuksi tai seksuaalisen väkivallan uhriksi.

Syrjintä ja väkivalta estävät tyttöjä kehittymästä täyteen potentiaaliinsa, vaikuttamasta omaan tai yhteiskuntansa kehitykseen ja nauttimasta omasta seksuaalisuudestaan.

Pojat ja miehet tarvitsevat mahdollisuuden saada tarvitsemaansa tietoa. Poikien ja miesten osallistuminen seksuaalioikeuksien edistämiseen on oleellista niiden toteutumisen kannalta. Väestöliitossa on maailman parasta poikaspesifiä osaamista, jota tulemme hyödyntämään kehityspoliittisen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa.

Väestöliitto tunnistaa ja tunnustaa sen, että kaikki ihmiset eivät identifioidu yksiselitteisesti naiseksi tai mieheksi. Jokaisella on oikeus määritellä itse oma sukupuolensa tai olla määrittelemättä sitä.

Ihminen tarvitsee myönteisiä kokemuksia itsestään ja seksuaalisuudestaan läpi elämänkaaren. Monissa yhteiskunnissa kuitenkin lasten, nuorten, vanhusten ja vähemmistöjen seksuaalisuus on tabu, joka johtaa usein seksuaalioikeuksien laiminlyönteihin. Laiminlyönti näkyy esimerkiksi seksuaaliterveydenhoidossa: palveluita tarjotaan monissa maissa usein vain täysi-ikäisille, eikä muiden ikäryhmien tarpeita huomioida. Lisäksi monia ihmisryhmiä, kuten vammaisia ei välttämättä huomioida palveluiden tarjonnassa lainkaan.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä on yleistä kaikkialla maailmassa. Homoseksuaalisuus määritellään edelleen rikokseksi yli 80 maassa. Väestöliitto tukee seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyvien kriminalisointien poistamista sekä muun tällä perusteella syrjivän lainsäädännön ja syrjivien viranomaistoimien poistamista.

Ketään ei saa jättää jättää yhteiskuntien kehityksen ulkopuolelle: Oikeudenmukainen maailma on sellainen, jossa jokainen saa olla oikeanlainen omana itsenään.

Tutustu Väestöliiton kehityspoliittiseen ohjelmaan.

 

 

Oma transprosessini

Posted on by
Vastaus

Moi kaikille lukijoille!

Haluan kirjoittaa tän mun viimeisen tekstin siitä, miten mun sukupuolenkorjausprosessi on edennyt kuluneen vuoden aikana.

Transpolikäyntejä on kertynyt nyt yhteensä neljä. Viides käynti olisi ollut kaksi viikkoa sitten, mutta jouduin pyytämään uutta aikaa huonon ajoituksen vuoksi.

Käynneillä on tehty psykologin tutkimuksia ja puhuttu mun menneisyydestä, nykypäivästä ja tulevaisuudesta. Olen hoitohenkilökunnan mukaan saanut hoidettua käynnit nopeasti ja seuraavalla käynnillä päätetään diagnoosin saamisesta. Odotan päätöstä hyvällä ja varmalla mielellä.

Transpolikäynnit ovat tuoneet mulle varmuutta itsestäni, sekä tietoa tulevaisuudesta. Käynnit voivat olla välillä todella raskaita. Mulla on Tampereelle matkaa kotoa yli 300 kilometriä, joten jokaisella käynnillä tapaan useampia hoitajia peräkkäin. Joidenkin kanssa olen puhunut raskaistakin menneisyydessä tapahtuneista asioista ja olo on ollut uupunut kotiin palatessa.

Silti prosessi antaa enemmän kuin ottaa. Toivo siitä, että muutaman vuoden kuluttua voin olla enemmän oma itseni ja sinut oman kroppani kanssa, antaa voimaa. Osa mulle siellä annetusta informaatiosta on vaikeaa ja raskasta käsitellä. Esimerkiksi se, että jos haluan edetä prosessissa haluamallani tavalla ja saada miehen sosiaaliturvatunnuksen, vaatii hedelmättömyystodistuksen. En siis voi tulevaisuudessa saada biologisia lapsia.

Mielestäni Suomen translaki on huono siinä mielessä, että ihmisen tulee olla kyvytön saamaan biologisia lapsia, jotta voi muuttaa sosiaaliturvatunnuksensa ja näin ollen olla myös yhteiskunnan silmissä kokemaansa sukupuolta. Se loukkaa mielestäni ihmisoikeuksia. Tottakai hormonihoitojen aloittaminen suoraan tekee ihmisestä kyvyttömän lisääntymään, mutta kaikki transihmiset eivät halua ollenkaan hormonihoitoja. Translain muuttamisesta on tietääkseni tehty aloite, mutta jää nähtäväksi, milloin muutoksia tapahtuu.

Odotan kuitenkin tulevaisuutta hyvillä mielin.

Jusa

Kirjoittaja on 16 vuotias. Hän on kirjoituksissaan valottanut elämäänsä nuorena transkundina. Blogisarjassa on käsitelty erilaisia elämänkokemuksia ja suhteita toisiin ihmisiin sekä koulumuistoja, jotka normittivat, hetkiin kun seksuaalisuus ja sukupuoli sotkeentuivat toisiinsa sekä ihmissuhteisiin, jotka toivat onnea mutta myös sydänsuruja. Tämä on sarjan viimeinen kirjoitus.

Voiko transsukupuolinen olla homo?

Posted on by
Vastaus

Kysy Homolta – Petteri vastaa

Kysymys:
Voiko transsukupuolinen edes olla homo? Eikö olis järkevämpää vain pysyä ”väärässä”
sukupuolessa ja olla hetero?

Petteri vastaa:
Hyvin voi olla! Historiallisesti seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti on ajoittain yhdistetty toisiinsa, ellei niillä ole sitten katsottu olevan jonkinlaista suoraa
yhteyttä. Nykyään ajatellaan, että seksuaalinen suuntautuminen on enemmän tai
vähemmän pysyvä seksuaalisen, romanttisen, ja emotionaalisen viehätyksen kohteen
määrittävä piirre. Sukupuoli-identiteetti taas on — jälleen kerran, enemmän tai vähemmän pysyvä — sisäinen kokemus omasta sukupuolesta.

Huomattavasti yksinkertaistettuna voi sanoa, että näitä kahta ominaisuutta voi
havainnollistaa kuviolla, jossa vaaka-akseli kuvaa seksuaalista suuntautumista, ja
pystyakseli sukupuoli-identiteettiä. Seksuaalisuus voi asettua mihin tahansa kohtaan
janaa, samoin kuin sukupuoli-identiteetti, mutta kumpikaan sijoitus ei määritä toisen
paikkaa.

Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt usein sijoitetaan samaan joukkoon, eroaa
noiden kahden yläjoukon kohtaamat spesifit haasteet toisistaan huomattavasti.
Sukupuolivähemmistöjen asema on usein reilusti seksuaalivähemmistöjen tilannetta
hankalampi: ihmisoikeuksia rikkova lainsäädäntö suurimpana ongelmana, jonka lisäksi
yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ja yleisessä suhtautumisessa olisi korjausliikkeen varaa.

Kuului sitten kumpaan ryhmään tahansa — tai molempiin — joutuu etsimään keinoja
selviytyä ja menestyä vihamielisyyden keskellä. Sukupuolen korjaaminen vastaamaan
omaa, todellista sukupuolta on yksi mahdollinen tie siihen.

Petteri Keränen
Kirjoittaja on Väestöliiton Hurma-lehden toimituskunnan jäsen

Yhtäläinen oikeus seksuaaliseen hyvinvointiin

Posted on by
Vastaus

Kun kasvuympäristökseni sattui 2010-luvun Suomi, olin onnekkaampi kuin moni muu nuori maailmassa. Nepalissa murrosikäisten tyttöjen toisiksi yleisin kuolinsyy on raskauden ja synnytyksen aiheuttamat komplikaatiot, yleisempää on vain itsemurha.

Maailmanpankin mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lapsiluku naista kohden on edelleen korkeampi kuin missään mualla, melkein viisi, kun Euroopassa sama luku on 1,6. Lukujen ero ei selity vanhempien henkilökohtaisilla valinnoilla, vaan taustalla ovat erot ehkäisyn saatavuudessa ja kulttuureihin liittyvissä uskomuksissa ja asenteissa perhesuunnitteluun. Vaikka jättäisi mainitsematta kokonaisia teemoja alkaen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kokemasta syrjinnästä, lienee selvää, että seksuaalioikeuksien puolesta riittää yhä tehtävää niin paikallisesti kuin globaalisti ympäri maailmaa.

Seksi on mielenkiintoinen, ihmeellinen ja ihana asia. Kiehtovalla tavalla se yhdistyy osaksi esihistoriaa ja tulevaisuutta, ihmissuhteita ja uuden elämän ihmettä – sen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus, yhdessä tai erillään, voivat antaa valtavasti iloa ja nautintoa koettavaksi.

Ihmiset ajattelevat maailmasta ja seksistä eri tavoin, ja toisille abortti tai vaikkapa ehkäisy eivät ole vaihtoehtoja, jotkut ovat onnellisimmillaan usean kumppanin kanssa, toiset yksin ja joitain seksi ylipäätään ei kiinnosta lainkaan. Ajatukset siitä, minkälaiseen suhteeseen seksin harrastaminen sopii, vaihtelevat ja oma seksuaalisuus ja seksi voi olla myös jotain määritelmien väliltä tai ulkopuolelta. Parhaimmillaan seksi on osa itselle sopivaa hyvää elämää, tekijänsä näköistä ja itse valitulla tavalla toteutettua. Melkein kaikki on oikein ja sallittua, kunhan seksi perustuu vapaaehtoisuuteen, sillä seksuaalioikeudet ovat yhtäläisiä ja mielipiteistä riippumattomia.

Mulle on kerrottu oikeudestani keholliseen koskemattomuuteen ja päättää itse seksielämästäni ja kumppaneistani. Tiedän, mitä tehdä jos haluan tai en halua lapsia, miten vältetään seksitauteja ja miten riisto, väkivalta ja pakottaminen eivät kuulu seksin kanssa yhteen. Yksi monista syistä, miksi meidän maailmamme ei kuitenkaan ole vielä valmis on, etteivät kaikki maailman ihmiset tunne näitä oikeuksiaan tai saa riittävää seksuaalikasvatusta.

Koska ihmiset ovat epätäydellisiä ja erehdyksiä ja vahinkoja sattuu, kuuluu seksuaalioikeuksiin mahdollisuus jatkaa elämää myös harmien jälkeen. Aborttiharkinta on harvoin naisen tavoittelema tila, mutta vaikeassa tilanteessa on hurjan tärkeää saada tukea ja aborttiin päädyttäessä myös turvalliset toimenpiteet sen suorittamiseksi. Tälläkin hetkellä sadat miljoonat naiset ovat vailla asiallista tietoa ja välineitä turvalliseen perhesuunnitteluun, eikä aborttioikeus toteudu kaikkialla.

Tiistaina 26.9. vietetään maailman ehkäisypäivää ja tämän viikon torstaina kansaivälistä turvallisen abortin päivää, kummankin taustalla seksuaalioikeuksiin kuuluva oikeus seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin. Erityisesti naisten seksuaalioikeuksiin ja -terveyteen vaikuttamalla yhä useampi tyttö pystyy kouluttautumaan ja niin yksilön kuin yhteiskunnankin taloudellinen tilanne paranee, köyhyys vähenee, sukupuolet tasa-arvoistuvat ja perhekokojen siirtyessä perheiden toivomalle tasolle myös ympäristöhaasteet helpottavat.

Maailma muuttuu, kun vääriin käsityksiin perustuvat uskomukset vaihtuvat ja välineitä ja lääkkeitä, rahoitusta, mediatilaa ja poliittista tahtoa käytetään sen muuttamiseen.

Tua Videman, Väestöliiton nuorten työryhmän jäsen

Seuraa maailman ehkäisypäivän seminaaria ”Samat oikeudet, eri haasteet” nettilähetyksen kautta Väestöliiton sivulla www.vaestoliitto.fi tiistaina 26.9. klo 12-14.

Oikeus olla oma itsensä tyttönä, poikana ja siltä väliltä

Posted on by
Vastaus

Lapsiasiavaltuutetun tehtävissä aikoinaan keskustelin usein lasten ja nuorten kanssa ihmisoikeuksista. Pohdimme, mikä on niissä kaikkein tärkeintä.

Monta kertaa päädyimme samaan lopputulokseen: tärkeintä on oikeus olla oma itsensä ja vaikka erilainen kuin muut. Lapset ja nuoret kokevat paljon painetta olla samanlainen kuin muut ja vastata ulkopuolisia odotuksia.

Oikeudessa olla oma itsensä on kyse yhdenvertaisuudesta ja siitä, että lasta tai nuorten ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa tai sisaruksiensa ominaisuuksien takia, ei rodun, kielen, mielipiteen, alkuperän, uskonnon, ihonvärin tai sukupuolen.

Tämä on toki monessa laissa huomattu ja aikuisia patistettu toimimaan syrjinnän estämiseksi. Esimerkiksi koulujen pitää nykyisin tehdä yhdenvertaisuussuunnitelma. Luin omien lasteni koulun suunnitelman. Siellä käsiteltiin perusteellisesti maahanmuuttajien syrjintää ja kiusaamista. Hyvä näin, mutta suunnitelmassa ei puhuttu mitään sukupuolen moninaisuudesta tai sukupuolivähemmistöjen syrjinnän ehkäisystä.

Kuitenkin juuri sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvä kiusaaminen ja syrjintä ovat lasten ja nuorten arjessa usein kaikkein vaikeinta ja satuttavinta.

Sukupuoli ei ole on/off –kategoria vaan pikemminkin jatkumo. Kaikki lapset eivät ole varmoja siitä, ovatko he tyttöjä vai poikia, tai heidän käsityksensä asiasta voivat olla muuttuvia. Kaikki tytöt eivät ole tyttöjä samalla tavalla eivätkä kaikki pojat ole samanlaisia.  Eikä tällä tarvitse olla välttämättä tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa, joka on vielä asia erikseen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskysely (2015) tuotti tietoa lasten hyvinvoinnista myös sukupuolen moninaisuuden ja seksuaalisen suuntautumisen kannalta.  Kyselyn tulokset olivat surullisia. Ne kertoivat, että omaan sukupuoleensa tai molempiin sukupuoliin ihastuneet yläkoululaiset olivat huomattavasti yksinäisempiä ja kiusatumpia kuin muut nuoret.

Kaikista 8. ja 9. luokkalaisista pojista 12 prosentilla ja tytöistä 6 prosentilla ei ollut yhtään läheistä ystävää. Mutta pojista jotka olivat ihastuneet samaa tai molempia sukupuolia oleviin peräti 30 prosenttia ja tytöistä 13 prosenttia oli ilman yhtään läheistä ystävää.

Sama ero näkyi koulukiusaamisessa. Vähintään kerran viikossa kiusatuksi joutui vuonna 2015 kuusi prosenttia perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista. Samaan tai molempiin sukupuoliin ihastuneista pojista peräti 33 % koki itsensä kiusatuksi säännöllisesti ja tytöistä vastaavasti 13 prosenttia.

Ainakin kotona jokaisen pitäisi pystyä olemaan oma itsensä ja vaikka erilainen kuin muut. Omien huolten ja ilojen jakaminen omien vanhempien kanssa sekä kannustava kodin ilmapiiri on lasten ja nuorten mielenterveyden perusta.

Sukupuolen moninaisuus ja oman nuoren kuuluminen sukupuolivähemmistöön ei ole vanhemmillekaan niin yksinkertainen asia kohdata. Yläluokkalaisilla, jotka olivat ihastuneet samaan tai molempiin sukupuoliin tilanne kotona oli paljon huonompi kuin nuorilla keskimäärin. Heistä peräti 25 % eli joka neljäs koki keskusteluvaikeuksia vanhempiensa kanssa. Nuorista keskimäärin vastaavasti noin kahdeksan prosenttia ei juuri koskaan pysty keskustelemaan vanhempiensa kanssa asioistaan.

Samaan tai molempiin sukupuoliin ihastuneita oli Kouluterveyskyselyssä 2015 kaiken kaikkiaan 6 % perusopetuksen 8. ja 9. luokkalaisista.

Lasten hyvinvointia kannattelevat läheiset ihmissuhteet: omat vanhemmat, muut aikuiset ja kaverit.  Ajattelepa itsesi tilanteeseen, jossa et voi olla oma itsesi kotona etkä koulussa. Lapselle ja nuorelle se on suuri mielenterveyden uhka ja horjuttaja.

Nuorten hyvinvoinnin turvaamisen ja edistämisen kannalta on tärkeää, että Suomessa lisätään tietoa sukupuolen moninaisuudesta sekä myös transihmisyydestä. Tämä edellyttää, että varhaiskasvatuksen ja opetuksen sekä hoitoalan ammattilaisilla on sukupuolen moninaisuudesta asiallista tietoa sekä välineitä tukea lapsia, nuoria sekä heidän vanhempiaan asiassa, joka voi olla monelle vieras.

Väestöliitto on vanhemmuuden tuen sekä perheen ihmissuhteiden asiantuntija ja edistäjä. Haluamme olla mukana helpottamassa sukupuolisesti eri tavoin suuntautuneiden ja transnuorten elämää auttamalla lasten ja nuorten vanhempia ymmärtämään ja hyväksymään omat lapsensa sellaisina Luojan luomina kuin he ovat.

Oma erityiskysymyksensä on alaikäisten sukupuolen vahvistamismenettely, josta on käyty paljon keskustelua muissa Pohjoismaissa. Tanskassa ja Ruotsissa sukupuolen vahvistaminen on mahdollista yli 18-vuotiaille ja Norjassa jo 16-vuotiaille. Ruotsissa on valmistelussa ikärajan alentaminen. Mahdolliset muutokset tulee valmistella YK:n lapsen oikeuksien sopimus huomioiden siten, että lapsen edun sekä lapsen osallisuuden ja lapsen kuulemisen periaatteet toteutuvat uudistuksessa.

Hyvää Pride-kulkuetta !

Maria Kaisa Aula
Väestöliiton puheenjohtaja

Väestöliiton kannanotto sukupuolen moninaisuuden tunnustavan lainsäädännön valmistelusta