Tag Archives: ihmisoikeudet

Meillä ei ole varaa vaieta seksuaalioikeuksista

Posted on by
Vastaus

On taas aika opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku päiväyksiin. Aika tehdä lupauksia, vilkaista menneeseen, kohdistaa katse kohti tulevaa.

Viime vuosi oli monin tavoin ristiriitainen – seksuaalioikeuksista puhuttiin enemmän kuin koskaan. Joka puolella maailmaa seksuaalioikeudet alkoivat nousta poliittisen keskustelun keskiöön – Suomessa media heräsi kirjoittamaan yhä nousevasta, naisten oikeuksia ja seksuaalioikeuksia vastustavasta liikkeestä. Myös oikeus turvalliseen aborttiin puhutti. Tähän vaikutti osaltaan ulkoministerin abortin vastaiset kirjoitukset ja osallistuminen vallinnanvapautta vastustavaan marssiin Kanadassa.

Tilanne on siis ristiriitainen – toisaalta hyvin järjestäytynyt ja rahoitettu fundamentalistinen liike taistelee yhä voimakkaammin sen eteen, että naisten oikeuksia ja seksuaalioikeuksia ei enää tunnustettaisi olennaisiksi ihmisoikeuksiksi, ei edes EU:ssa. Toisaalta päättäjät tiedostavat yhä vahvemmin, että ilman ihmisten mahdollisuutta valita lapsilukuaan, kumppaniaan, elää suojassa väkivallalta ja saada tietoa seksuaalisuudesta, ei YK:n Kestävän kehityksen tavoitteita voida saavuttaa – eivätkä muutkaan ihmisoikeudet voi yksilön kohdalla toteutua.

Väestöliitto on tehnyt väsymätöntä työtä sen eteen, että seksuaalioikeudet tunnistetaan ja tunnustetaan joka puolella maailmaa ihmisten perustavanlaatuisiksi oikeuksiksi, joita valtioiden tulee suojella. Oikeuksien toteutuminen vaatii sosiaalisten normien muuttumista ja investointeja terveys- ja koulutussektoreille. Mikään investointi ei toisaalta ole yhtä tuottoista. Silloin, kun ihmiset saavat päättää kehostaan, on heillä mahdollisuus myös saada koko pontentiaalinsa yhteiskuntansa käyttöön.

Vuonna 2019 seksuaalioikeudet vaativat puolustajia, enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Vuosi 2019 tulee monin tavoin olemaan merkittävä vuosi. Suomen pitkäaikainen yhteistyökumppani YK:n väestörahasto UNFPA täyttää 50 vuotta, Suomi toimii EU:n puheenjohtajana ja luvassa on useammat vaalit.

Suomella on loistava hetki ja myös velvollisuus nostaa esille seksuaalioikeuksien merkitystä maapallon tulevaisuuden ja tulevien sukupolvien takia. Ja meidän jokaisen tehtävä on äänestää sellaisia päättäjiä, jotka uskaltavat puhua seksuaalioikeuksista ja vaatia niiden toteutumista sekä Suomessa että globaalisti. Vaikenemisella on liian kova hinta.

Väestöliitto jatkaa poliittista asiantuntija- ja vaikuttamistyötä, globaalikasvatuksen kehittämistä ja kehitysyhteistyöhankkeita Malawissa, Nepalissa, Keski-Aasiassa ja Tadjikistanissa vuonna 2019.

 

Nuoret kestävän kehityksen keskiössä

Posted on by
Vastaus

Joukko nepalilaisia nuoria pohtimassa, miten vaikuttaa lähiyhteisössä. Joulukuu 2018, Väestöliitto.

Miltä sinusta tuntuisi jos et saisi mahdollisuutta vaikuttaa sinulle tärkeisiin asioihin? Turhauttaa? Ärsyttää? Suututtaa? Aivan varmasti turhauttaisi, sillä meillä jokaisella on oikeus vaikuttaa. Emme voi tehdä kestäviä päätöksiä jättämällä osan porukasta päätöksenteon ulkopuolelle. Tästä syystä nuorten osallistuminen yhteiskuntaan ja päätöksentekoon on ehdottoman tärkeää.

Maailmassa on tällä hetkellä 1,8 miljardia 10–24-vuotiasta nuorta. Nuorten sukupolvi on nyt suurin koko historiassa. Tässä porukassa on potentiaalia vaikka millä mitalla ja se kaikki potentiaali menee hukkaan, mikäli nuoria ei kuunnella ja oteta mukaan aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi. On annettava tilaa nuorille ja heidän ajatuksilleen. Emme voi tehdä päätöksiä, jotka koskettavat nuoria ja tulevia sukupolvia ilman heidän osallistumistaan.

Nuorilla on uutta näkemystä asioihin ja innokkuutta olla mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta maailmaan. Nuoret osaavat katsoa asioita boksin ulkopuolelta ja sen vuoksi heillä on uutta ja kaivattua näkemystä yhteiskunnallisista asioista. Monesti pelkäämme muutosta, mutta tässä kohtaa muutos on hyvästä. Pohditaan kriittisesti omia valintojamme ja otetaan vastaan uusia ideoita ja näkemyksiä. Tehdään yhdessä muutosta kestävämmän maailman puolesta.

Agenda2030 eli kestävän kehityksen tavoitteiden ytimessä on tavoite, että ketään ei jätetä tässä kehityksessä jälkeen (leave no-one behind). Tässä kiteytyy se tärkein pointti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kestävää kehitystä ei voi tapahtua, mikäli kaikki eivät ole tässä mukana. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että kuuntelemme nuorten ajatuksia kestävästä kehityksestä ja myös otamme nuoret mukaan tekemään päätöksiä.

Kestävän kehityksen tavoitteissa jokainen tavoite on yhtä tärkeä ja ne ovat vahvasti linkittyneitä toisiinsa. Emme siis voi saavuttaa yhtä tavoitetta ilman toista ja mukaan tarvitaan kaikkia. Ei siis riitä, että nuoret otetaan esimerkiksi mukaan päättämään vain koulutuksesta vaan nuorten osallistuminen tulee taata jokaisen kestävän kehityksen tavoitteen saralla.

Nuorten toimijuutta korostetaan eri sektoreilla ja tasoilla yhä enemmän ja se on juuri oikea suunta. YK lanseerasi viime vuoden syyskuussa Youth2030-nuorisostrategian. Sen tavoitteena on maailma, jossa jokaisen nuoren ihmisoikeudet toteutuvat. Tällä varmistetaan, että jokainen nuori voi saavuttaa täyden potentiaalinsa ja omalta osaltaan toimia kehityksen muutosagentteina. Nuorten osallistaminen ja voimaannuttaminen ovat läpileikkaavia teemoja myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa.

Kun nuorten ihmisoikeudet toteutuvat ja he saavat mahdollisuuksia sitä kautta saavuttaa täyden potentiaalinsa, he myös vaikuttavat osaltaan kestävän kehityksen toteutumiseen. Kestävä kehitys on vastavuoroista ja emme voi saavuttaa sitä, jos kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia. Ei jätetä ketään kehityksessä jälkeen vaan ollaan kaikki yhdessä mukana toteuttamassa kestävää kehitystä.

Pian sinulla on mahdollisuus kuulla, mitä nuorilla on sanottavaa seksuaalioikeuksista. Väestöliiton podcastit puhuvat nuorille antaen samalla äänen nuorille itselleen. Nuoret ympäri maailmaa vastaavat kysymyksiin elämästä, rakkaudesta ja seksistä. Jokainen podcast-jakso esittelee yhden seksuaalioikeuden. Tarinoiden lisäksi kuulet, miten seksuaalioikeudet toteutuvat maailmassa juuri nyt ja miten niiden toteutumisella muutetaan maailmaa. 

Podcast-sarja seksuaalioikeuksista julkaistaan keväällä 2019. Pysy kuulolla!

Podcastit tuotetaan Frame, Voice, Report! –hankkeen tuella.

 

 

 

 

 

 

Aika päivittää perhearvot 2020-luvulle

Posted on by
Vastaus

Suomalaiset odottavat nyt lapsi- ja perhepolitiikalta kolmea asiaa: joustavia tapoja yhdistää perhe ja työelämä, investoimista lasten koulukseen ja varhaiskasvatukseen sekä solidaarisuutta sosiaaliturvaan niin, että lapsiperheiden köyhyys ratkaistaan. Näin minulle ovat kiteytyneet Väestöliiton tämän vuotisen Perhebarometrin tulokset. Vastaajissa oli niin nuoria kuin varttuneita, lapsettomia ja lapsellisia.

Elämme arvojen ja asenteiden jyrkentymisen aikaa. Esimerkiksi naisten oikeuksista keskustellaan kiihkeämmin kuin pitkiin aikoihin. Suomessa keskustelu on pysynyt kohtuullisen maltillisena. Euroopassa kuulemme jo laajasti näkemyksiä, jotka ovat yllättäneet ainakin minut, esimerkiksi aborttioikeutta kiistävät ja eri tavoin kaventavat vaatimukset. Kun Saksan johtajasukupolvi on vaihtumassa ja jos Britannian EU-ero toteutuu, kasvaa huoli siitä, mihin suuntaan EU:n arvoperintö ja sen myötä unionin eri toimielinten linjaukset alkavat painottua. Tarvitaan jo vuosikymmeniä sitten hyväksymiemme ihmisoikeuksien jatkuvaa puolustamista.

’Perhearvot’ kalskahtaa sanana vähän vanhanaikaiselta tai konservatiiviselta. Melkein alan odottaa jo sen lausujalta vaatimusta, että naisten olisi jäätävä kotiin hoitamaan lapsia. Toisaalta tuore Perhebarometri viestii vahvasti sitä, että perheellä ON arvoa Suomessa vuonna 2018. Reilu enemmistö lapsiperheiden aikuista kokee, että perhe on erittäin tärkeä osa elämää. Perhe on meille tämän päivän ihmisille merkittävä, arvokas. Olemmeko siis vanhanaikaisia, nuoretkin?

Perhearvojen käsite pitää avata. Ehdotan, että otetaan ja uudistetaan perhearvot, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja kestävää kehitystä edistävän politiikan käyttöön. Määritellään tulevaisuuteen katsovat, 2020-luvun perhearvot.

Ehdotan seuraavaa listausta keskustelun pohjaksi.

1. Yhteiskunnan kaikki toimijat kantavat yhdessä vastuun siitä, että
yhteiskunnassa on tilaa lapsille ja tukea vanhemmuuteen nyt ja tulevaisuudessa.
2. Perheet ovat monimuotoisia ja jokainen perhe on arvokas.
3. Lapsitoive on henkilökohtainen ja jokaisella on oikeus valita myös itsellinen elämä ja lapsettomuus
4. Niitä, jotka toivovat lasta, tuetaan tähän toiveeseen pääsemisessä.
5. Vanhemmat ovat sukupuolesta riippumatta yhtä arvokkaita lasten hoivaajia ja kasvattajia.
6. Vanhempia rohkaistaan ja tuetaan rakentamaan hyvä kiintymyssuhde lapseen tämän varhaislapsuudessa.
7. Vanhempia ei jätetä yksin hoiva- ja kasvatusvastuun kantajiksi.
8. Työpaikat ja oppilaitokset ovat perheystävällisiä.
9. Lasten ja heidän huoltajiensa perustoimeentulo turvataan.
10. Yksin elävät kuuluvat yhteisöön eivätkä perheelliset jätä heitä sivuun.

Oman näköistä joulurauhaa rakentaessa tai uudenvuoden lupauksia miettiessä, voi testata arvoja käytännössä, vaikkapa kohtia 7 ja 10.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja rauhallista ja virkistävää joulun ja vuoden vaihteen aikaa!

Ehkäisy – konkreettinen väline ihmisoikeuksiin

Posted on by
Vastaus

Kuva: Killroy Productions/Shutterstock.com

Mikä tilanne?

Saanko jälleen kertoa teille tästä hämmentävän isosta luvusta: 214 miljoonaa naista haluaisi käyttää ehkäisyä, mutta ei voi. Syitä on monia: Ei ole rahaa ostaa, pillereitä ja kortsuja ei ole saatavilla missään, puoliso ei anna lupaa käyttää ehkäisyä, paikallisen kirkon mielestä ehkäisy on syntiä. Tai sitten ei ole tietoa, että ehkäisyn käyttö on ihan turvallista, virallista seksuaalikasvatusta ei ole annettu. Muutamia mainitakseni.

214 miljoonaa on yhtä paljon väkeä kuin kaikki suomalaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja italialaiset yhteensä. Mutta nämä 214 miljoonaa naista eivät asu Euroopassa, vaan lähinnä kehittyvissä maissa. Eli siellä missä muutenkin esiintyy elämänhaasteita ja näillä pienillä asioilla voisi olla suuri merkitys hyvinvoinnille.

No mitä sitten?

Kun täällä nuorelle tarjotaan kunnan puolesta maksuttomia ehkäisyvälineitä, kyse on itseään suuremmasta asiasta. Tuskinpa siinä tilanteessa osapuolet kortsuja vaihtaessa yhdessä riemuitsevat, että ”Haa tässäpä ihmisoikeudet etenee kohisten!” Mutta itse asiassa siitä siinä isossa kuvassa on kyse.

Ilman ehkäisyä suunnittelemattomien raskauksien määrä kasvaa. Oikeus päättää omasta kehostaan ei toteudu.

Ilman ehkäisyä äitiys- ja vastasyntyneiden kuolemat lisääntyvät. Oikeus suojella itseään ja läheisiään ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksitaudit kuten hiv ja klamydia leviävät. Oikeus seksuaaliterveyteen ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksuaalisuudesta ja kaikesta sen upeudesta on vaikea nauttia. Oikeus omaan seksuaalisuuteen ei toteudu.

Ja jos nyt kasvatetaan vielä tätä kuvaa, niin on vaikea nähdä miten kestävä kehitys voisi edetä ilman ehkäisyä. Kestävän kehityksen eteen tarvitaan kaikkia. Mutta jos nuori joutuu jättämään koulut kesken suunnittelemattomien raskauksien takia ja kaikki energia menee ruoan hankkimiseen, niin kestävä kehitys jää kakkoseksi.  Silloin ollaan valinnan edessä: ostaako perheelleen ruokaa vai itselleen ehkäisyvälineitä. Miten itse valitsisit?

Onko tilanne nyt sitten ihan toivoton?

No ei todellakaan! itse asiassa muutamat sellaiset maat, joilla on mahdollisuus auttaa kehittyviä maita, päättivät yhdessä panostaa ehkäisyn, tiedon ja palvelujen saatavuuden parantamiseen muutama vuosi takaperin. Ja tuloksia on syntynyt. Silloin ehkäisyä vaille oli 225 miljoonaa naista, joten jotain edistystä on tapahtunut. Mutta hommaa vielä riittää. Nämä maat ovat asettaneet tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä ehkäisyä ja palveluita olisi lisää 120 miljoonalle naiselle! Tätä tavoitetta on helppo kannattaa. Suomi voi osaltaan jyvittää kehitysyhteistyöstään rahoja perhesuunnittelulle.

Ja sinä voit vaatia Suomen rahakirstunpäälläistujia suuntamaan varat oikein!

Huomenna, 26.9. vietetään Maailman ehkäisypäivää.

Lähteitä:

Kiitos, Kalle, elävistä oikeuksista

Posted on by
Vastaus

Kuva: Charlotta Boucht

Kaksikymmentä vuotta sitten sain HUS:n lasten- ja nuorten sairaalassa kuulla, että muutaman kuukauden ikäisellä pojallamme on pysyvä liikuntavamma ja hän tuskin tulee kävelemään omin avuin.  Muistan hetken kuin hidastetun filmin. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Kalle Könkköläkin pääsi eduskuntaan ja sinne rakennettiin luiskat häntä varten.” Kallen nimi jo yksin loi mielikuvan selviämisestä ja täysipainoisesta, rikkaasta elämästä. Tiistaina saimme suruviestin Kallen kuolemasta.

Perheessämme pyörätuolille sopivien reittien hakeminen ja jokapäiväisen henkilökohtaisen avun tarpeen järjestely aamusta iltaan on ollut jokapäiväistä arkea. Sukkulointi ja räätälöinti ovat kuitenkin vain yksi näkökulma. Toinen ja olennainen on se, että lapsestamme on kasvanut optimistinen ja huumorintajuinen, sitkeä nuori ja koulunsa päätökseen saanut ylioppilas. Olemme molemmat vanhemmat pojan ensi vuosien jälkeen voineet tehdä kokopäivätyötä.

Oman ammattini kautta tiedän, että tällainen vammaisen lapsen ja vammaisperheen polku ei olisi ollut mahdollinen edes kaikissa Euroopan maissa. Henkilökohtaisen kokemukseni kautta olen oppinut syvällisesti ymmärtämään ja arvostamaan sitä työtä, jota lukemattomat järjestöjen aktiivit, tutkijat ja tinkimättömästi ihmisoikeuksiin sitoutuneet virkamiehet ja poliitikot ovat vuosikymmenten ajan tehneet kansainvälisten ihmisoikeussopimusten aikaansaamiseksi ja niiden toimeenpanemiseksi kansainvälisesti ja omissa maissaan.

Sopimukset ja lait ovat perustavaa laatua oleva askel ihmisoikeuksien määrittelyssä. Ihmisoikeuksien toteutuminen arjessa on Suomessakin lopulta kiinni tuhansien ja tuhansien kanssaihmisten ymmärryksestä, sitoutumisesta ja osaamisesta. Poikamme kohdalla hänen polkuaan ovat olleet avaamassa ja kasvuaan tukemassa ammattilaiset HUS:n lasten ja nuorten sairaalassa, Kilon päiväkodissa, Tapiolan hammashoitolassa, Toppelundin ja Haukilahden kouluissa, Espoonlahden lukiossa, Espoon kaupungin vammaispalveluissa, Kelassa ja muualla. Joskus on ollut kitkaa, kyllä, mutta polku on saatu ja pysynyt auki.

Saimme poikamme kanssa monesti Kallelta henkilökohtaisesti neuvoja ja rohkaisua omaan arkeemme. Uskon, että Kalle Könkkölän toiminta ja hänen tunnettuutensa ovat olleet tämänkin nuoren polkua silottava voima. Oikeudet eivät tosin edelleenkään ole täysimääräisiä, vaan itsemääräämisoikeuden toteutumisessa on monia haasteita vammattomiin verrattuna.

Vammaisten oikeudet, kuten ihmisoikeudet muutenkin, ovat yleismaailmallisia. Jokaisen ihmisarvo on loukkaamaton. Vaikka oikeudet ovat samat, toteutumisessa on valtavia eroja. Suomen kehitysyhteistyövaroin ja lahjoituksin työskennellään suunnitelmallisesti ihmisoikeuksien toteuttamiseksi kehittyvissä maissa. Väestöliitto on tehnyt Keski-Aasiassa yhteistyössä Kalle Könkkölän johtaman Kynnys ry:n kanssa vuosien ajan työtä vammaisten tyttöjen ja naisten voimaannuttamiseksi ja heidän itsemääräämisoikeutensa ja seksuaalioikeuksiensa puolesta. Näistä naisista kasvaa Keski-Aasian Könkkölöitä.

Nyt Kalle Könkkölä on poissa. Väestöliiton kehitysyhteistyöhankkeiden asiantuntija kiteytti: ”Kallea ei voi korvata kukaan.” Työ on onneksi ehtinyt kantaa hedelmää. Vammaisten ihmisoikeudet elävät ja Kallen työ jatkuu Suomessa ja maailmalla laajuudessa, jota hän ei ehkä itsekään vaikuttamistyöhön ryhtyessään osannut aavistaa.

Aborttikeskustelu meni metsään

Posted on by
Vastaus

Kuva: Flickr

Minun on vaikea kuvitella, että yksikään ihminen haluaisi maailmaan lisää abortteja. Kuitenkin taas Suomessakin erittäin ajankohtaiseksi noussut aborttikeskustelu toistelee samoja, jo aikansa eläneitä argumentteja.

Kyllä, joillakin ihmisillä on uskonnollinen ja moraalinen vastustus aborttia vastaan. Heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan emme voi perustaa ihmisten elämään vaikuttavia poliittisia päätöksiä yksittäisten ihmisten vakaumusten varaan.

Kenenkään uskonnollinen vakaumus ei saa asettaa vaakalaudalle miljoonien tyttöjen ja naisten itsemääräämisoikeutta, ihmisarvoa ja oikeutta päättää omasta lisääntymisestään. 

Aborttikeskustelu menee hakoteille silloin, kun päättäjät käyttävät henkilökohtaista uskontoaan argumentoinnin välineenä. Tämä kuulostaa siltä, kuin palaisimme vuosikymmeniä tai satoja ajassa taaksepäin. Keskustelemmeko seuraavaksi siitä, kenen uskonto ja moraali on kaikista arvokkain ja oikein? Kenellä on oikea maailmankuva ja ihmiskäsitys? Vai pitäisikö meidän kuitenkin keskittyä kunnioittamaan kansainvälisen yhteisön sopimia ihmisoikeuksia, jotka takaavat jokaiselle naiselle itsemäärämisoikeuden omaan kehoon?

Kaiken moraalisen juupas-eipäs –keskustelun keskellä unohtuu se, että me tiedämme, miten abortteja vähennetään. Meillä on tähän kaikki keinot, mutta abortin kieltäminen lailla ei tutkimusten mukaan ole sellainen. Sen sijaan aborttioikeutta rajoittavat lait aiheuttavat sietämätöntä inhimillistä kärsimystä tyttöjen ja naisten turvautuessa vaarallisiin keinoihin keskeyttää ei-toivottu raskaus.

Abortteja vähennetään tarjoamalla laadukasta seksuaalikasvatusta ja ehkäisyvälineitä, sekä suojelemalla tyttöjä väkivallalta.

Voisimmeko aloittaa aborttikeskustelun uudelleen ja pohtia, miten jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisen oikeus tietoon, palveluihin ja koskemattomuuteen saadaan varmistettua?

Kuka täällä saa näkyä ja kenen ääni kuulua?

Posted on by
Vastaus

Näkyminen on olemassa olemista. Se mitä katsomme ja näemme, on meille totta ja olemassa. Kun sydämensä särkenyt poistaa valokuva-albumista tai puhelimesta ex-rakkaansa kuvat, hän tekee symbolisen teon: ”En enää näe sinua, et ole enää olemassa minulle.” Koulukiusattu suttaa tussilla kiusaajansa kasvot luokkakuvasta ja symbolisesti estää tätä enää näkemästä – ”Et voi enää satuttaa minua. Et ole olemassa minulle.”

Tämä ajatus on laajennettavissa yhteisöjen ja yhteiskunnan tasolle. Miten näytämme tai teemme näkyväksi kaikki yhteisömme jäsenet? Saavatko kaikki luvan olla yhtä paljon esillä, siis yhtä paljon olemassa? Miten esimerkiksi mediakuvastossa näkyväksi tulevat vähemmistöihin kuuluvat tai henkilöt, joiden ei katsota olevan tuottavia yhteiskunnan jäseniä? Leikataanko yhteiskunnan luokkakuvasta pois he, joiden ääni ei kanna ja joiden tarina on vain osalle samaistuttavissa? Onko niin, että täällä saa näkyä ja kuulua vain he, joilla on eniten valtaa ja kovin ääni?

Se, joka ei näy, on näkymätön.

Ihmisellä on tarve tulla katsotuksi, siis nähdyksi. Pieni lapsi kasvaa katseista, hän kokee olevansa olemassa ja rakastettu katseiden kautta. Identiteettimme kehittyy kohtaamisista, siitä miten meidät on nähty. Onko katse ollut lempeä ja kunnioittava vai ivallinen, loukkaava, julma?

Katseiden puuttuminen on yhtä kuin näkymättömyyys. Näkymättömät lapset kasvavat näkymättömiksi aikuisiksi, joilta puuttuu kokemus omasta arvokkuudesta.

On välttämätöntä, että kaikki yhteisöjemme jäsenet tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi. Jokaisen tarina on tärkeä. Erityisesti vähemmistöihin kuuluvilla on paljon kokemuksia ohitetuksi tulemisesta, ymmärtämättömistä kohtaamista, syrjinnästä ja ulkopuolelle sulkemisesta.

Juuri siksi olen onnellinen siitä, että Väestöliiton Nuorisotyöryhmä päätti toteuttaa Helsinki Pride -viikon yhteyteen näyttelyn, jossa 10 sukupuolivähemmistöön kuuluvaa nuorta tulee näkyviksi. Meillä on kunnia nähdä heidät valokuvien kautta juuri niin, kuin he itse ovat halunneet ja itsensä määrittäneet. Heidän äänensä kuuluu nyt suodattamattomana ja aitona. Tämä on ainutlaatuisen tärkeää ja merkityksellistä. Yhteiskunnassa meistä jokaisella on oikeus tulla todeksi myös muiden katseissa.

Väestöliiton Nuorisotyöryhmän ja Annantalon yhdessä tuottama näyttely ”Mun vuoro puhua” on nähtävissä 25.-29.6.2018 Helsingissä osoitteessa Annankatu 30, Annantalon takapiha A-lava. Tapahtuma on osa Helsinki Pride -viikkoa ja sen avajaiset 25.6. osa Nuorten Pride -viikon tapahtumia.

Kuva: Ales Cerin /Freeimages.com

 

 

Vuosipäivä muistuttaa: Kaikkien pitää saada päättää itse kehostaan

Posted on by
1

AU UN IST PHOTO / TOBIN JONES.

Muistatko millaista oli vuosi sitten? Oli vuoden 2017 alku ja maailma alkoi totutella uuteen maailmanjärjestykseen, jossa Trump on Amerikan presidentti. Ensi töikseen Trump sanoi kylmän ein kaikelle rahoitukselle sellaisille järjestöille, joiden toiminta tai arvot millään tavalla sivuavat turvallista aborttia. Tämän tunnemme kirosanana Global Gag Rule.

Se oli kova shokki seksuaalioikeuksille. Ja se oli merkki seksuaalioikeuksien puolesta taistelleille; nyt on käärittävä hihat.

Ihmisoikeustaistelijat eivät vaienneet, vaan päättivät yhdistää voimat. Alettiin kerätä rahaa ja poliittista tahtoa seksuaalioikeuksien edistämiseen. Liike sai nimekseen She Decides, koska naisilla pitää olla oikeus päättää omasta kehostaan. Suomi liittyi eturintamassa liikkeeseen muiden liberaalien maiden kanssa.

Vuosi sitten Alankomaat, Belgia, Tanska ja Ruotsi järjestivät She Decides -konferenssin, johon osallistui 450 ihmistä 50 eri maasta. Kaikki jakoivat saman aatoksen; Kehitysmaan tyttöjä ja naisia ei jätetä, Global Gag Rulen jättämä rahoitusvaje on karsittava umpeen.

Tähän mennessä eri maat ovat luvanneet lisätä seksuaalioikeuksiin kohdennettua kehitysyhteistyötään yhteensä 400 miljoonalla eurolla. Se on hieno juttu, mutta rahoitusta tarvitaan lisää ja työtä seksuaalioikeuksien edistämiseksi on jatkettava.

Mitä ongelmia seksuaalioikeuksille kohdennetulla rahoituksella ratkotaan?

Kehitysmaiden tytöt ja naiset jäävät seurauksena ilman kriittisiä terveyspalveluita ja ehkäisymenetelmiä. Ei-toivotut raskaudet ja niistä johtuvat vaaralliset abortit lisääntyvät. Tytöt ja naiset maksavat seurauksista usein hengellään.

  • 15 miljoonaa alle 18-vuotiasta tyttöä joutuu joka vuosi naimisiin. Kehitysmaissa yksi kolmesta tytöstä menee naimisiin alaikäisenä.
  • Raskaus ja synnytys ovat kehitysmaissa teini-ikäisten tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy. Yleisin kuolinsyy ovat itsemurhat.
  • Yli 200 miljoonaa tyttöä ja naista on kokenut sukuelinten silpomisen.
  • 150 miljoonaa alaikäistä tyttöä on joutunut raiskatuksi tai seksuaalisen väkivallan uhriksi.
  • Joka vuosi 44 000 naista kuolee vaaralliseen aborttiin, joka tehdään epäammattimaisten henkilöiden toimesta. Trumpin politiikka on kaventanut varsinkin köyhien naisten mahdollisuuksia turvalliseen aborttiin entisestään.
  • Maailmassa on 214 miljoonaa naista, jotka haluaisivat käyttää turvallista ja tehokasta ehkäisyä, mutta heillä ei ole sitä varten tietoa, ehkäisymenetelmiä tai heillä ei ole siihen varaa.

Ongelmat ovat niin haastavia, että yksittäinen maa, järjestö tai muu yhteiskunnan toimija ei voi niitä ratkaista yksin. Siksi meidän on tehtävä yhteistyötä laajalla rintamalla. Väestöliitto haluaa tehdä osansa ja päätti lyödä hynttyyt yhteen verkkokauppa Weecosin kanssa. Aloitamme yhteiskampanjan valinnanvapauden puolesta tasa-arvon päivänä 19.3.2018. Weecos on verkossa toimiva kauppapaikka, joka yhdistää asiakkaat ja vastuullisesti toimivat yritykset. Weecosin ja Väestöliiton kampanja mahdollistaa kaikkien, myös sinun, osallistumisen seksuaalioikeuksien puolustamiseen.

Voit seurata seksuaalioikeuksien ympärillä käytävää keskustelua tänään 2.3. hästägeillä: #SheDecides #SheDecidesDay #WithoutQuestion

Maailma kuuluu kaikille!

Posted on by
Vastaus

Väestöliiton uusi kehityspoliittinen ohjelma haluaa, että kaikki saavat nauttia yhteiskuntien kehityksestä ja että jokaisen ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

Seksuaalioikeudet ovat keskeinen osa ihmisen itsemääräämisoikeutta – oikeutta tehdä omaan terveyteen, kehoon, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvät päätökset ilman pakottamista tai väkivaltaa. Seksuaalisuuteen liittyvät normit ja tabut sekä suoranainen syrjintä estävät ihmisiä kehittymästä täyteen potentiaalinsa ja nauttimasta omasta seksuaalisuudestaan.

Kenen asiaa ajamme?

Tytöt kohtaavat maailmanlaajuista syrjintää ikänsä ja sukupuolensa vuoksi; tämän vuoksi heitä kutsutaankin välillä maailman suurimmaksi vähemmistöksi.

  • 15 miljoonaa alle 18-vuotiasta tyttöä joutuu joka vuosi naimisiin. Kehitysmaissa yksi kolmesta tytöstä menee naimisiin alaikäisenä.
  • Raskaus ja synnytys ovat kehitysmaissa teini-ikäisten tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy. Yleisin kuolinsyy ovat itsemurhat.
  • Yli 140 miljoonaa tyttöä ja naista on kokenut sukuelinten silpomisen.
  • 150 miljoonaa alaikäistä tyttöä on joutunut raiskatuksi tai seksuaalisen väkivallan uhriksi.

Syrjintä ja väkivalta estävät tyttöjä kehittymästä täyteen potentiaaliinsa, vaikuttamasta omaan tai yhteiskuntansa kehitykseen ja nauttimasta omasta seksuaalisuudestaan.

Pojat ja miehet tarvitsevat mahdollisuuden saada tarvitsemaansa tietoa. Poikien ja miesten osallistuminen seksuaalioikeuksien edistämiseen on oleellista niiden toteutumisen kannalta. Väestöliitossa on maailman parasta poikaspesifiä osaamista, jota tulemme hyödyntämään kehityspoliittisen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa.

Väestöliitto tunnistaa ja tunnustaa sen, että kaikki ihmiset eivät identifioidu yksiselitteisesti naiseksi tai mieheksi. Jokaisella on oikeus määritellä itse oma sukupuolensa tai olla määrittelemättä sitä.

Ihminen tarvitsee myönteisiä kokemuksia itsestään ja seksuaalisuudestaan läpi elämänkaaren. Monissa yhteiskunnissa kuitenkin lasten, nuorten, vanhusten ja vähemmistöjen seksuaalisuus on tabu, joka johtaa usein seksuaalioikeuksien laiminlyönteihin. Laiminlyönti näkyy esimerkiksi seksuaaliterveydenhoidossa: palveluita tarjotaan monissa maissa usein vain täysi-ikäisille, eikä muiden ikäryhmien tarpeita huomioida. Lisäksi monia ihmisryhmiä, kuten vammaisia ei välttämättä huomioida palveluiden tarjonnassa lainkaan.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä on yleistä kaikkialla maailmassa. Homoseksuaalisuus määritellään edelleen rikokseksi yli 80 maassa. Väestöliitto tukee seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyvien kriminalisointien poistamista sekä muun tällä perusteella syrjivän lainsäädännön ja syrjivien viranomaistoimien poistamista.

Ketään ei saa jättää jättää yhteiskuntien kehityksen ulkopuolelle: Oikeudenmukainen maailma on sellainen, jossa jokainen saa olla oikeanlainen omana itsenään.

Tutustu Väestöliiton kehityspoliittiseen ohjelmaan.

 

 

Oma transprosessini

Posted on by
Vastaus

Moi kaikille lukijoille!

Haluan kirjoittaa tän mun viimeisen tekstin siitä, miten mun sukupuolenkorjausprosessi on edennyt kuluneen vuoden aikana.

Transpolikäyntejä on kertynyt nyt yhteensä neljä. Viides käynti olisi ollut kaksi viikkoa sitten, mutta jouduin pyytämään uutta aikaa huonon ajoituksen vuoksi.

Käynneillä on tehty psykologin tutkimuksia ja puhuttu mun menneisyydestä, nykypäivästä ja tulevaisuudesta. Olen hoitohenkilökunnan mukaan saanut hoidettua käynnit nopeasti ja seuraavalla käynnillä päätetään diagnoosin saamisesta. Odotan päätöstä hyvällä ja varmalla mielellä.

Transpolikäynnit ovat tuoneet mulle varmuutta itsestäni, sekä tietoa tulevaisuudesta. Käynnit voivat olla välillä todella raskaita. Mulla on Tampereelle matkaa kotoa yli 300 kilometriä, joten jokaisella käynnillä tapaan useampia hoitajia peräkkäin. Joidenkin kanssa olen puhunut raskaistakin menneisyydessä tapahtuneista asioista ja olo on ollut uupunut kotiin palatessa.

Silti prosessi antaa enemmän kuin ottaa. Toivo siitä, että muutaman vuoden kuluttua voin olla enemmän oma itseni ja sinut oman kroppani kanssa, antaa voimaa. Osa mulle siellä annetusta informaatiosta on vaikeaa ja raskasta käsitellä. Esimerkiksi se, että jos haluan edetä prosessissa haluamallani tavalla ja saada miehen sosiaaliturvatunnuksen, vaatii hedelmättömyystodistuksen. En siis voi tulevaisuudessa saada biologisia lapsia.

Mielestäni Suomen translaki on huono siinä mielessä, että ihmisen tulee olla kyvytön saamaan biologisia lapsia, jotta voi muuttaa sosiaaliturvatunnuksensa ja näin ollen olla myös yhteiskunnan silmissä kokemaansa sukupuolta. Se loukkaa mielestäni ihmisoikeuksia. Tottakai hormonihoitojen aloittaminen suoraan tekee ihmisestä kyvyttömän lisääntymään, mutta kaikki transihmiset eivät halua ollenkaan hormonihoitoja. Translain muuttamisesta on tietääkseni tehty aloite, mutta jää nähtäväksi, milloin muutoksia tapahtuu.

Odotan kuitenkin tulevaisuutta hyvillä mielin.

Jusa

Kirjoittaja on 16 vuotias. Hän on kirjoituksissaan valottanut elämäänsä nuorena transkundina. Blogisarjassa on käsitelty erilaisia elämänkokemuksia ja suhteita toisiin ihmisiin sekä koulumuistoja, jotka normittivat, hetkiin kun seksuaalisuus ja sukupuoli sotkeentuivat toisiinsa sekä ihmissuhteisiin, jotka toivat onnea mutta myös sydänsuruja. Tämä on sarjan viimeinen kirjoitus.