Kumppanin epätäydellisyyden hyväksyminen

Kun rakastumisen alkuhuuma alkaa hiipua, näet kumppanisi realistisemmin. Yrität ratkoa ongelmaa erilaisilla vaatimuksilla: ”Voitko alkaa käydä salilla?”, ”Voitko vähentää tota kännykän käyttöä ja keskittyä välillä muhun?”. Sinulla on uskomus, ettet voi olla onnellinen, jos kumppanisi ei ole tietynlainen.

Todennäköisyys sille, että kumppanisi muuttuu, on pieni. Vaatimuksesi lähinnä kiristävät tunnelmaa ja molempia alkaa stressata. Pitäisikö vain erota?

Ero voi olla järkevä vaihtoehto, jos suhteessasi on henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai tulevaisuudentoiveenne ovat erilaiset. Jos kumppanisi pettää luottamuksesi jatkuvasti, on hyvän arjen rakentaminen työlästä.

Jos vaatimuksesi parisuhteen ja puolison kannalta ovat kohtuuttomia, joudut todennäköisesti erokierteeseen. Uutta kumppania valitessasi valitset aina uuden puutelistan.

Täydellisyyden tavoittelija voi saada avun tietoisuustaitojen harjoittelusta. Englanniksi hyväksyvää tietoista läsnäoloa kutsutaan käsitteellä mindfulness. Viime vuosina on saatu uutta tutkimustietoa siitä, kuinka tietoisuustaidoilla voi lisätä parisuhdeonnea. Vaikka olisit täydellisyyden tavoittelija, voit oppia armollisempaa asennetta itseäsi ja kumppaniasi kohtaan.

Asenteen muutos ei tarkoita, että ärtymyksen tai pettymyksen tunteet katoaisivat. Se tarkoittaa, että huomaat kyllä vaikeat tunteesi, mutta hallitset niitä paremmin. Tämä vaatii harjoittelua.

Mitään taitoa ei opita hetkessä, vaan ihminen oppii toistojen kautta. Mindfulness-harjoittelun hyödyt ilmenevät aikaisintaan kuukausien säännöllisen harjoittelun jälkeen. Treenaamista tukevat erilaiset nettikurssit ja kännykkäapplikaatiot.

Vaivannäkö palkitaan. Hyväksyvä asenne rauhoittaa ahdistunutta mieltä ja tyynnyttää kehoa. Se vapauttaa jatkuvasta pohdinnasta, onko kumppani juuri se oikea. Kun hyväksyt kumppanisi rosoisuuden, teet samalla tilaa ilon ja onnen hetkille.

Aloita harjoittelu näin

Rauhoittava hengitys: Istahda hetkeksi tuolille siten, että kannattelet kehoasi rennon ryhdikkäästi. Hengitä pari kertaa syvään ja anna uloshengityksen päästä rentona ulos keuhkoistasi. Ryhdy sitten laskemaan sisäänhengityksiäsi. Aina, kun huomaat ajattelevasi jotain muuta kuin hengitystäsi, palauta huomiosi lempeästi takaisin hengitykseesi ja aloita laskeminen alusta. Jatka harjoitusta niin kauan, kuin se sinusta tuntuu hyvältä.

Ystävällisyysmeditaatio: Aloita harjoitus rauhoittavalla hengitysharjoituksella. Kun tunnet olosi rauhalliseksi ja miellyttäväksi, ohjaa ajatuksesi kumppaniisi tai henkilöön, joka on sinulle tärkeä. Kuvittele, miltä hän näyttää, tuntuu ja tuoksuu. Toivota hänelle sitten mielessäsi tai ääneen lausumalla onnellisuutta, terveyttä ja rakkautta. Jatka harjoitusta niin kauan, kuin se sinusta tuntuu hyvältä.

Jaana Ojanen
psykologi
Väestöliiton Terapiapalvelut Oy

”Joskus ihminen tarvitsee aikaa ja toista ihmistä selkiyttämään ajatuksiaan. Silloin auttaa, kun saa purkaa tilannettaan ammattilaisen kanssa. Minun tehtäväni on tarjota työvälineitä ja kannustaa kohti muutosta.”

Toivotan sekä yksilöt että parit tervetulleiksi vastaanotolleni!
Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Lähteet:
Karremans, J., Schellekens, M. & Kappen, G. (2017). Bridging the Sciences of Mindfulness and Romantic Relationships: A Theoretical Model and Research Agenda Personality and Social Psychology Review 2017, Vol. 21(1) 29–49.

Kappen, G., Karremans, J. & Burk, W. & Buyukcan-Tetik, A. (2018). On the Association Between Mindfulness and Romantic Relationship Satisfaction: the Role of Partner Acceptance. Mindfulness, 9, (5),1543–1556.

Adair, K, Boulton, A. & Algoa, S. (2018). “The Effect of Mindfulness on Relationship Satisfaction via Perceived Responsiveness: Findings from a Dyadic Study of Heterosexual Romantic Partners.” Mindfulness, 9,(2), 597–609.

 

Kiitollisuus auttaa parisuhdetta kestämään

Flickr, Marco40134

Pitkässä parisuhteessa kumppanista voi tulla itsestäänselvyys. On hyvä pysähtyä huomaamaan oma kumppani ja arvostaa häntä arjen kiireen keskellä. Joskus elämä huolehtii tästä pysähtymisestä. Yllättävä kriisi omassa tai vaikka jonkun läheisen elämässä voi havahduttaa arvostamaan omaa kumppania. Tutkimukset osoittavat, että parisuhteessa on tärkeä voida myös itse tietoisesti pysähtyä ja olla kiitollinen omasta kumppanista.

Hyvän kumppanin löytämisessä voidaan painottaa psykologista ja tieteellistä puolta sekä henkilöiden omaa aktiivisuutta. Näinhän se on, ettei kumppaninvalinta ole pelkkää sattumaa tai kohtalon oikkua. Toisaalta elämään liittyy aina myös hallitsemattomuus. Se, että olet juuri oman kumppanisi kanssa, on aina sattumaakin. Elämän sattumanvaraisuuden tiedostaminen voi lisätä kiitollisuuden tunteita omaa kumppania kohtaan. Ehkä teidänkin rakkaustarinaanne liittyy tapahtumia, joissa esimerkiksi ensitapaamisenne oli hiuskarvan varassa? Tai ehkä kumppanissasi on jokin erityinen asia, jonka vuoksi koet yhteyttä häneen?

Tutkimukset osoittavat, että kiitollisuus omasta kumppanista on keskeinen tekijä parisuhteen kestävyydessä. Kiitollisuus synnyttää ”anteliaisuuden kehän”: 1) ihminen huomaa oman kumppaninsa arvon 2) hän motivoituu pitämään kumppanistaan enemmän ”kiinni” 3) hän huomioi kumppania ja kuuntelee kumppaniaan enemmän 4) kumppani tuntee sitten itsensä arvostetuksi 5) kumppani tuntee kiitollisuutta toisesta 6) kun kumppani tuntee kiitollisuutta, hän alkaa huomioida toista enemmän. Kiitollisuus omasta kumppanista saa sinut siis herkemmin vastaamaan kumppanisi tarpeisiin. Tutkimukset osoittavat kiitollisuuden olevan motivoiva voima, joka lisää tyytyväisyyttä parisuhteeseen ja syventää tunneyhteyttä parin välillä.

Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että vaikeudet sivuutetaan tai että täytyisi väkisin ”lietsoa” itseä kiitollisuuteen, vaikka olisit tyytymätön parisuhteeseesi. Hankalat asiat täytyy toki tunnistaa ja käydä läpi, jotta ne eivät jää kalvamaan. Jokaisessa parisuhteessa on omat akilleenkantapäät, mikään suhde ei ole täydellinen. Mutta ehkä hankalien asioiden keskellä on myös jotain hyvää, minkä vuoksi vielä olet tässä parisuhteessa? Voit aloittaa ”anteliaisuuden kehän” myös toisesta suunnasta: muutoksen tekeminen ja toisen aito huomioiminen voivat lisätä kiitollisuutta parisuhteessa. Jos parisuhteessa on vakavaa turvattomuutta, kuten väkivaltaa, kiitollisuus tai väkivaltatilanteiden välissä tapahtuva ”hyvittely” eivät voi luoda todellista läheisyyttä ja turvallisuutta.

Ihmisessä herää kiitollisuutta kumppania kohtaan silloin, kun hän kokee kumppanin todella ajatelleen häntä. Jokainen ihminen tarvitsee kokemuksen siitä, että hän on toisen mielessä. Kiitollisuus ja toisen huomiointi menevät yksittäisiä ”niksejä” ja tekoja syvemmälle. Tärkeää ei ole vain se, että huomioi toista – vaan että toinen on ollut mielessäsi juuri hänenä, ainutlaatuisena kumppaninasi.

Mistä sinun kumppanisi pitää? Miten voisit huomioida häntä tavalla, jonka juuri hän ymmärtää? Jos kumppanisi rakastaa tiettyä välipalaa työmatkallaan, voisitko sujauttaa sellaisen hänen laukkuunsa? Tai jos hän stressaantuu ruoanlaitosta, voisitko huomioida häntä siinä? Arjen huomionosoitusten ei tarvitse olla järin romanttisia, jos se ei ole tyyliäsi. Tärkeintä on, että kumppanisi huomaa sinun kuulevan hänen tarpeitaan ja ymmärtävän hänen mieltään, tykkäämisiään, inhokkejaan ja unelmiaan.

Omaan kiitollisuuden tunteeseen virittäytymisessä voi auttaa vaikka ensikohtaamisenne muisteleminen.  Mihin ihastuit puolisossasi? Mistä pidät hänessä erityisesti? Minä hetkenä tiesit, että tämän ihmisen kanssa haluat jakaa elämääsi?

Miten voisit osoittaa tänään kiitollisuutta kumppanillesi siitä, minkälainen ihminen juuri hän on?

Lähteet:

Algoe, S., Gable, S. & Masiel, N. (2010) It’s the little things: Everyday gratitude as a booster shot for romantic relationships Personal Relationships, 17 (2), 217-233 DOI: 10.1111/j.1475-6811.2010.01273.x

Gordon, A. M., Impett, E.A., Kogan, A., Oveis, C. & Keltner, D (2012). To have and to hold: gratitude promotes relationship maintenance in intimate bonds. Journal of personality and social psychology, 103 (2), 257-74.

Voinko luottaa sinuun?

Kun seuraa pientä vauvaa joka etsii hyvän hoitajansa katsetta, voi vauvan eleissä ja ilmeissä havaita luottamuksen. Vauva odottaa, että hänen katseeseensa ja eleisiinsä vastataan. Kun odotukset täyttyvät ja yhteys vauvan ja hoitajan välillä on voimakas, syntyy hyvä perusluottamus. Luottamus siihen, että maailma on ennakoitava paikka ja siellä on olemassa ihminen, jonka läsnäolosta ja toiminnasta voi olla varma.

Kun havainnoi vastarakastunutta paria, voi aistia jotakin samankaltaista. Kaksi toisiinsa virittäytynyttä ihmistä vastailee herkästi toistensa katseisiin ja viesteihin. Parin välillä voi aistia toivoa ja luottamusta siihen, että toinen on olemassa itseä varten. Pari synnyttää pikkuhiljaa välilleen luottamuksen oman toimintansa kautta: Molemmat tekevät tietoisen päätöksen tehdä asioita suhteen eteen ja olla avoimia toisen edessä. Kuitenkin surullisen usein, vuosien myötä, jotakin tulee tuon luottamuksen ja toivon väliin.

Luottamus ajatellaan usein asiaksi joka joko on olemassa tai ei ole. Parisuhdetutkija John Gottman (2011) kirjoittaa, että luottamus on toimintaa; sitä miten käyttäydymme puolisoamme kohtaan ja kohtelemme häntä. Sitä rakennetaan koko ajan. Luottamuksen syntymiseen ei riitä pelkkä toisen fyysinen läsnäolo. Turvallisuuden tunne syntyy kutsusta ja siihen vastaamisesta. Kuten vauvan ja hoitajan välillä, luottamus on vuorovaikutusta, tunnetason virittymistä toiseen.

Vauva kysyy, että oletko sinä siellä minua varten. Näin tekee myös aikuinen omassa parisuhteessaan. Hän kysyy sitä silloin, kun hän tulee väsyneenä pitkän päivän jälkeen kotiin tai kun hän kuulee, että tärkeä läheinen on sairastunut. Tuo pieni kysymys sijaitsee kaiken luottamuksen ytimessä. Se on luottamuksen kokemuksen perusta. Kun, Gottman havainnoi vastavihittyjen parien riitoja, luottamukseen liittyvät kysymykset olivat pääosassa: Voinko luottaa siihen, että valitset minut ennen äitiäsi? Voinko luottaa, että et käytä päihteitä? Voinko luottaa siihen, että et harrasta seksiä muiden kanssa? Voinko luottaa siihen, että kannat oman vastuusi perheestä? Voinko luottaa siihen, että olet rehellinen minulle?

Yleensä luottamusongelmista puhutaan silloin, kun puoliso on vahingoittanut luottamusta vakavasti. Tämä voi olla valehtelua, uskottomuutta, peli- tai päihderiippuvuutta tai vaikka talousasioiden pimittämistä kumppanilta. Myös epäluottamus on toimintaa. Toimintaa, jossa joku asia ajaa oman kumppanin hyvinvoinnin ohi. Tämä nakertaa kumppanin tunnetta siitä, että on toiselle tärkein ja että puoliso on vierellä turvallisesti ja ennakoitavasti.

Luottamus syntyykin ennakoitavuudesta. Pieni vauva tietää, miten päivä tulee menemään ja tietää, että hoitaja vastaa lämpimästi ja ystävällisesti kutsuun. Ennakoitavuus on myös parisuhteessa tärkeä asia. Voiko puolison käytöstä tietää ennalta? Tiedänkö, että hän vastaa minulle ymmärtäen ja arvostaen? Tuleeko puoliso kotiin silloin kun on luvannut? Tekeekö hän asiat, joista on yhdessä sovittu? Suojeleeko hän suhteen rajoja? Pitääkö hän mielessä minut, kun ilta venyy ja alkoholia kuluu? Ennakoivuus on myös sitä, että toisen käytös pysyy melko samanlaisena. Jos käytös on epävakaata, ei luottamusta pysty rakentamaan.

Luottamuksen rikkoutumista kuvataan usein symbolisesti haavana. Haava tuottaa kipua ja muistuttaa olemassaolostaan. Haava ei yleensä parane kovin nopeasti, vaan se ottaa aikaa. Kuitenkin oikealla hoidolla yksittäinen haava paranee melko hyvin. On olemassa kuitenkin haavoja, jotka aukeavat yhä uudelleen. Jos tilanne käy riittävän pahaksi tuo haava saattaa märkiä ja jäädä ikuiseksi riesaksi.

Luottamus palautuu samoin kuin se syntyy. Hyvässä kohtaavassa vuorovaikutuksessa, jossa toisen käytös on ennakoitavaa. Haava paranee hellällä ja säännöllisellä hoidolla ajan myötä.

 

Gottman, J. (2011) Science of trust: Emotional attunement for couples. WW Norton & Company.

 

 

Testailetko kumppaniasi?

Oletko joskus pyytänyt kumppaniltasi palvelusta tutkiaksesi, kuinka tärkeä hänelle olet? Tai oletko esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa ja odottanut hänen yhteydenottoaan? Kumppanin testaileminen on yksi keino hallita epävarmuuden tunteita. Parisuhdetutkimuksissa on tunnistettu ainakin seitsemän testailuun liittyvää vuorovaikutusilmiötä. Näiden tunnistaminen voi auttaa sinua ymmärtämään tarpeitasi ja kohentamaan suhdettasi paremmilla tavoilla.

  1. Kumppanin lähipiirin haastattelu. Joskus voi tuntua houkuttelevalta tehdä pientä tutkimustyötä deittikumppanin kavereiden keskuudessa. Sinulla voi olla epäilys, että ihastuksesi ei itse anna rehellisiä vastauksia sinulle. Kukapa haluaisi esittää itsensä huonossa valossa. Kumppanin läheiset voivat kuvautua luotettavina tietolähteinä mutta heille avautuminen voi syödä luottamusta orastavalta parisuhteeltasi. Toimivan suhteen perusta on avoimuus. Pyri läpinäkyvyyteen kaikessa.
  2. Suorat kysymykset kumppanille. Naistenlehdet ja parisuhdeoppaat korostavat puhumisen tärkeyttä. Vuorovaikutus onkin syvien ihmissuhteiden kivijalka. Mutta jos ainoa tavoitteesi on selvittää sinua kaihertava asia ja teet sen pommittamalla kumppaniasi, ajat hänet nurkkaan. Tenttaaminen on toisen yläpuolelle asettumista ja rajojen ylittämistä eikä kysymystulva rauhoita levotonta sydäntäsi. Kokeile mieluummin lämmintä kylpyä ja kävelyä luonnossa. Keskustelu onnistuu paremmin, kun hyökkäämisen sijaan kerrot omista tunteistasi tyynesti.
  3. Kolmiodraamat. Oletko sortunut lähettämään kumppanillesi vihjailevan viestin tuntemattomasta numerosta nähdäksesi, miten hän reagoi? Tai oletko yrittänyt tehdä kumppaniasi mustasukkaiseksi flirttailemalla muille? Tällainen teatteri on vaarallista ja ruokkii epävarmuuttasi. Mikäli toivot läheisyyden lisääntyvän suhteessanne, vältä kaikenlaisia pelejä. Nokkelat ansasi ja keimailusi ulkopuolisille eivät lisää kumppanisi arvostusta sinua kohtaan.
  4. Yhteydenpidon rajoittaminen. Harrastatko mykkäkoulua ja esitätkö vaikeasti tavoiteltavaa? Pyritkö yhteydenpitoa rajoittamalla selvittämään, kuinka kauan kumppanisi kestää olla erossa sinusta? Jos perimmäinen toiveesi on saada suhde kukoistamaan, kerro läheisyyden kaipuustasi suoraan ja viipyilemättä. Omien tunteiden tukahduttaminen voi näyttää kumppanin silmissä siltä, ettet ikävöi häntä. Lopputuloksena teitä on kaksi toistensa tunteista epävarmaa yksilöä.
  5. Kestävyystestit. Myöhästeletkö tahallasi tai kiukutteletko? Arvosteletko itseäsi peilin edessä kuullaksesi, näkeekö hän sinut täydellisenä vatsamakkaroistasi huolimatta? Näiden toimintamallien taustalla vaikuttaa epävarmuutesi siitä, riitätkö kumppanillesi puutteistasi huolimatta. Varmin keino saada hyväksyntää on kuitenkin armollisuus itseä kohtaan. Kun olet sinut itsesi kanssa, on rinnallasi helpompi elää.
  6. Reaktiot julkisessa tilanteessa. Sosiaalinen tilanne näyttää oivalta tutkimuskentältä kumppanin sitoutumisen arvioimiselle. Ehkä tutkit hänen reaktioitaan, kun tartut deittikumppaniasi kädestä kaupungin kadulla tai esittelet hänet ystävillesi uutena kumppaninasi. Suhteen edetessä testailu voi ilmetä myös kutsuna sukujuhliin tai lopultakin pyyntönä kantamaan sormusta. Vaikka teot voivat puhua puolestaan, etukäteen käyty keskustelu yhteisistä toimintatavoista julkisissa tilanteissa luo turvallisuuden tunnetta.
  7. Epäsuorat kysymykset. Olet jo pitkällä, jos pyrit hienovaraisella keskustelulla lähemmäs kumppaniasi. Sorrutko kuitenkin epäsuoriin heittoihin? Piiloudutko vitsin varjoon? Tällainen kommunikointi suojaa sinua suoralta torjunnalta ja auttaa säilyttämään kasvosi. Vaarana on kuitenkin se, että kumppanisi ei poimi piiloviestiäsi tai hän vastaa yhtä epäsuorasti kuin sinä. Keskustelun jälkeen molemmat ovat hämmentyneitä vakava-aiheisesta vitsailusta.

Joissain tilanteissa ihminen päättää elää mieluummin epätietoisuudessa. Jännitystä kaipaavalle epävarmuus voi olla lääke tylsään parisuhdearkeen ja tarjota etäisyyttä. Tietämättömyys voi luoda teennäisen tyyneyden tilan. Tätä kutsutaan itsepetokseksi. Pienet testisi voivat antaa sinusta myös epäluuloisen kuvan. Syvempää tyytyväisyyttä ja jännitystä tuo aito ja välitön yhteys toiseen ihmiseen. Hylkää kiertotiet ja epäsuorat viestit. Tie toisen lähelle on lyhyempi kuin ajattelitkaan.

Jaana Ojanen
psykologi
Väestöliiton Terapiapalvelut Oy

”Joskus ihminen tarvitsee aikaa ja toista ihmistä selkiyttämään ajatuksiaan. Silloin auttaa, kun saa purkaa tilannettaan ammattilaisen kanssa. Minun tehtäväni on tarjota työvälineitä ja kannustaa kohti muutosta.”

Toivotan sekä yksilöt että parit tervetulleiksi vastaanotolleni!
Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Lähde: Guerrero, Laura,  Andersen, Peter & Afifi, Walid (2017). Close Encounters: Communication in Relationships. Edition 5. SAGE Publications.

Sinkku, tyydytkö rakkauden rippeisiin?

Joissain tapailusuhteissa ”pallo” on aina toisella osapuolella. Treffit ja tapaamiset toteutuvat vain toisen ehdoilla, ja pelin henki on ”ota tai jätä”. Tiiviimpää yhteydenpitoa ja suhteen syvenemistä toivova osapuoli tyytyy rakkauden rippeisiin. Voi tuntua pienemmältä riskiltä tyytyä vähempään, kuin ilmaista omia tarpeita ja ottaa riski jäädä yksin. Toisaalta myös etäisyyttä vaaliva osapuoli voi suojella itseään torjunnalta. Pelko voi olla sama kummallakin, vaikka selviytymiskeino on erilainen.

Tietynlainen jännitys tai etäisyys kuuluu jokaisen tapailusuhteen alkuun. On tärkeää saada aikaa omille ajatuksille ja antaa ”happea” toisellekin. Kun huomaa kaipaavansa toista, ihastuksen ja kiintymyksen tunteet voivat vahvistua. Parisuhteessa tarvitaan sekä läheisyyttä että erillisyyttä.

Joskus pelot, kuten torjutuksi tulemisen pelko, voivat kuitenkin saada ihmisen toimimaan omia arvojaan ja tulevaisuuden haaveitaan vastaan. Kaipuu ja pelko voivat kietoutua tiiviisti yhteen. Jokin osa ihmisestä kaipaa rakkautta enemmän kuin mitään muuta, ja jokin toinen osa puolestaan pelkää sitä – enemmän kuin mitään muuta, ja haluaa väistää suhteen syvenemistä. Moni voi tunnistaa sisäisen ristiriidan, mutta sitä voi olla hankala käsitellä.

Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että parisuhdetta kaipaava ihminen alkaakin vetäytyä ja ahdistuu, kun suhde voisi syventyä. Toinen sinkku, kenelle parisuhde on tärkein asia elämässä, valitseekin puolison, jolle tärkeintä on työ tai kaverit. Kolmas, julkista yhdessäoloa ja sitoutumista kaipaava sinkku voi esimerkiksi deittailla sellaista henkilöä, joka ei ole kiinnostunut tutustumaan hänen läheisiinsä tai ei halua tulla nähdyksi yhdessä. Saavuttamaton rakkaus voi tiedostamattomalla tavalla tuntua turvallisemmalta kuin läheinen parisuhde.

Hylätyksi tulemista pelkäävällä on usein kielteisiä uskomuksia omasta itsestään: ”jos olen sellainen, kuin oikeasti olen, toinen ei kestä minua ja lähtee”. Tiedostamattaan sinkku voi toteuttaa pelkoaan tapailemalla ihmisiä, joiden kanssa ei ole turvallista ilmaista omia tarpeita – ja näin oma kielteinen uskomus itsestä pysyy yllä. ”Minut jätetään aina, en kelpaa kenellekään.” Rakkauden rippeisiin tyytyvä sinkku voi odottaa, että toinen osapuoli tekee päätöksen myös tapailusuhteen loppumisesta – sen sijaan, että hän pohtisi, voiko hän itse hyvin suhteessa.

Tässä välissä on hyvä muistuttaa, että rakkauden rippeet eivät ole itsessään huono asia. Kukin voi hakea sellaista rakkautta, mikä tuntuu itsestä riittävältä ja omaan elämään sopivalta. Jonkun rakkauden rippeet ovat toiselle juuri sopiva määrä läheisyyttä ja sitoutumista. Riittävää sitoutumisen määrää ei voi kukaan määrittää ulkopuolelta. Se on aina henkilökohtainen kysymys. Omaa itseä on lupa suojata sellaiselta läheisyydeltä, joka tuntuu ahdistavalta tai kahlitsevalta.

Jos tapailusuhteet yksi toisensa jälkeen tuntuvat epätyydyttäviltä, silloin on hyvä pohtia asiaa. Läheistä rakkaussuhdetta kohti voi olla pelottavaa mennä, sillä se voi valaista omatkin säröt. Omia pelkoja ei ole helppoa tiedostaa ja voikin tuntua helpommalta keskittyä kumppaniehdokkaaseen ja siihen, mitä tämä haluaa, kuin kohdata omia tunteita.

Kumpikaan rakkauden rippeistä elävä osapuoli ei ole toistensa uhreja, vaan kumpikin tuntee omista syistään vetoa tällaiseen asetelmaan. Rakkauden rippeissä ”riutuva” valitsee itse, että hän jää tapailusuhteeseen, jossa hänen tarpeensa sivuutetaan. Tämä ei toki tunnu omalta valinnalta. Tarve jäädä suhteeseen voi olla hyvin pakottava, koska pinnan alla pelot voivat olla tiedostamattomia. Ihastuksen tunteita ei tietoisella tasolla voi valita.

Rakkauden rippeet voivat myös lohduttaa, tuoda lämpöä ja läheisyyttä sillä välin, kun pysyvämpää tai tiiviimpää parisuhdetta ei ole vielä löytynyt. Rakkauden rippeistä nauttiessa tai niissä riutuessa on kuitenkin tärkeää tiedostaa kummankin osapuolen odotukset ja tarvittaessa puhua niistä ääneen. Jos toinen odottaa rippeistä kasvavan vuosisadan rakkaustarinan, ja toinen hakee pientä lohtua tai laastarisuhdetta, seurauksena voi olla särkynyt sydän.

Onkin hyvä kysyä, onko oma tapa deittailla linjassa omien haaveiden ja toiveiden kanssa. Keskeistä on ”positiivinen aggressio”, eli uskallus pitää omista unelmista kiinni ja toisaalta kyky laittaa rajoja.

Kumpi tunne ohjaa sinua enemmän rakkaussuhteissasi, pelko vai kaipuu? Minkälaisessa tapailusuhteessa sinun olisi turvallista olla? Mikä on sinulle riittävä määrä sitoutumista?

Mikä on huono parisuhde?

Netti ja lehdet ovat täynnä vinkkejä siitä, miten määrittää huono parisuhde.

Tärkeintä on kuitenkin oma kokemus suhteesta. Oman elämän ja parisuhteen äärelle on viisasta pysähtyä, kuulla ja kuunnella itseä ja toista. Tätä ei voi ulkoistaa kenenkään toisen tehtäväksi.

Työssäni kohtaan pariskuntia ja yksilöitä joiden kanssa pohdimme parisuhteen tilannetta. Usein kuulen kokemuksen huonosta suhteesta määrittyvät alla olevan kaltaisesti: ”Koen väheksyntää puolisoni taholta, mustasukkaisuutta, koen itseni suhteessa eriarvoiseksi, tunne puuttuu, suhteessa on henkistä/ fyysistä väkivaltaa, suhteessa on välinpitämättömyyttä, alkoholin liikakäyttöä, kommunikointiongelmia, kotityöt jakautuvat epätasaisesti, vastuu lasten hoidosta toisen vastuulla, yhteisen mielenkiinnon/ ajan puute, paljon riitelyä, sairautta, seksuaalisten tarpeiden erilaisuus.

Onneksi asioille voidaan tehdä paljon jos molemmat osapuolet ovat siihen valmiita. Olenkin usein pariskunnille sanonut, että suhde voi olla ”maailman paras tai pahin” ja lähtökohtaisesti siihen vaikuttaa pariskunta itse.

Jos parisuhteesta puuttuu kunnioitus ja arvostus, on mahdotonta voida hyvin yksin tai yhdessä. Pysähtyminen, oivaltaminen ja tahtominen ovat isossa roolissa kun parisuhteen kanssa tehdään töitä. Mitä sinä toivoisit puolison/suhteen suhteen? Miten toiveesi näyttäytyvät arjessa? Oletko valmis antamaan takaisin sitä mitä itse toivot? Hyvässä parisuhteessa ei toimi laki ”minäminunminulle” vaan jo tutkimustenkin todentama viisaus on, että onnelliseksi tekee pyyteetön hyvän tekeminen toista kohtaan. Jos kohtelet toista kuten itseäsi toivoisit kohtelevan ja tämä toteutuu molemmin puolin, on suuri mahdollisuus, että suhde voi hyvin.

On hyvä pitää mielessä, että vain itseään voi muuttaa, ei toista. Kohtuullisen hukkaan heitettyä energiaa on koittaa ”operoida puolison mielen kanssa” mutta sen sijaan oman mielen kanssa voi ja saa tehdä töitä niin paljon kun haluaa. Systeemiteorian mukaan muutos yhdessä perheenjäsenessä vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Muutos on aina mahdollista mutta harvemmin, josko koskaan se tapahtuu ”sormia napsauttamalla”. Uusia tapoja toimia, esim. ratkaista riitoja pitää opetella ja harjoitella. A. Einstein totesi aikoinaan: ” hölmöyttä on jatkaa samaa toimintaa ja odottaa eri lopputulosta”. Jotain pitää siis tehdä toisin, että muutos on mahdollinen.

Aina ongelma ei ole parisuhteessa.

Voi olla myös niin, että pahaa oloa tuottavat omat kasvukriisit tai menneet käsittelemättömät asiat.

Siksi on hyvä miettiä liittyykö pahoinvointi suhteessa itseen vai suhteessa tapahtuviin asioihin? Jos itsensä kanssa on käsittelemättömiä asioita, ei puolison vaihto poista niitä. Itseä ei pääse pakoon. Paras teko ja investointi itsesi, lastesi ja läheisten suhteen on selvittää asiat, jotka sisällä painavat. Tämä on myös ainut keino katkaista negatiivisten toimintojen ja ajatusten ketju sukupolvelta toiselle.

Pariterapia on oivallinen paikka pohtia parisuhteen tilannetta yksin tai yhdessä. Joskus jo ensimmäisessä tapaamisessa tulee isoja oivalluksia, mutta tarvittaessa omalle mielelle pitää antaa tilaa asioiden prosessointiin myös useamman tapaamisen verran.

Jokaisella on oikeus voida hyvin ja tämä on myös lasten etu. Lasten koti on vanhempien suhde ja jos suhde voi hyvin tai huonosti, se heijastuu myös lapsiin.

Tasapaino, arvostus, kannustus ja kehut on hyvä kasvupohja hyvälle parisuhteelle ja lasten elämälle.

Sari Pettersson
Kirjoittaja on paripsykoterapeutt, perheterapeutti ja ratkaisukeskeinen yksilöpsykoterapeutti (6/19). Hän ottaa vastaan Väestöliiton Tarapiapalveluissa.

Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

 

Onko sinulla pelastajasyndrooma?

businessman in superhero costume with heartbeat

Joillain ihmisillä on tapana ajautua parisuhteissaan hoivaajiksi tai pelastajiksi. Tätä taipumusta on nimitetty esimerkiksi ”pelastajasyndroomaksi” tai ”valkoisen ritarin syndroomaksi”. Pelastamista voi olla monenlaista, ja useimmat meistä tunnistavat itsessään joitain pelastajan piirteitä: joku voi esimerkiksi laittaa omat tarpeensa syrjään ja omistautua kokonaan kumppanin ja perheen tarpeille. Yksi tunnistaa olevansa sitten ”marttyyri”, kun kuitenkin harmistuu vastuun määrästä ja kokee epäreiluutta. Toinen pelastajasyndroomaa poteva puolestaan voi hakeutua parisuhteeseen, jossa hän ymmärtää kumppanin huonoa käytöstä kerta toisensa jälkeen, hoivaten, huolehtien ja puolustellen kumppanin käyttäytymistä muille ihmisille.

Traumaattisia kokemuksia kokeneille on tavallista käsitellä omia, sietämättömältä tuntuvia tunteita näkemällä ne jossakussa toisessa. Traumaattisessa tilanteessa ihminen kokee itsensä usein avuttomaksi ja kykenemättömäksi. Pelastajasyndroomassa ihminen heijastaa nämä omat, kipeät tunteensa kumppaniin. Kun kumppani on avuton ja kyvytön, ihmisen ei tarvitse nähdä itseään sellaisena. Hän ikään kuin ulkoistaa itsensä omasta traumastaan ja hoitaa sitä hoivaamalla kumppaniaan. Hän voi nähdä itsensä näiden ”heikkouksien” yläpuolella.

Pelastajasyndroomassa pelastaja yrittää oikeastaan auttaa itseään – hän pelastaa itseään pelastamalla kumppaniaan. Hoivaava rooli on voinut olla selviytymiskeino omassa lapsuuden perheessä, jossa lapsen tarpeille ei ole ollut tilaa. Lapsella ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä pelastajaksi. Esimerkiksi vanhempien riitoja sovittelevat lapset saattavat herkästi kärsiä aikuisena pelastajasyndroomasta – heidän osakseen voi parisuhteessakin tulla pyrkimys rauhoittaa tilannetta ja ajatella ensisijassa kumppanin tarpeita.

Hoivaaminen voi olla hyvin tyydyttävää, ja siitä voidaan antaa positiivista palautetta läpi elämän. Moni kehuu hoivaajaa jo lapsena: olet niin reipas, huomioonottava, kiltti. Koulussa palkitaan hymytytöt ja -pojat, ja ystävätkin arvostavat, kun jollekulle voi soittaa vaikka keskellä yötä. Moni pelastaja potee kaikkivoipuuden tunnetta. ”Nuo eivät pärjäisi ilman minua.” On palkitsevaa kokea olevansa tarpeellinen ja korvaamaton. Oma identiteetti ja tarkoitus elämässä löytyvät olemalla se olkapää, joka aina jaksaa ja jaksaa.

Kaikki hoivaaminen ei toki kerro siitä, että henkilöllä olisi pelastajasyndrooma. Elämässä tulee vastaan tilanteita, jolloin oma kumppani tarvitsee erityistä hoivaa tai apua. Parisuhteeseen kuuluu molemminpuolinen luottamus siitä, että toinen on tukena, kun häntä tarvitsee. Yleisesti ottaen hoivatuksi tuleminen on ihmislajin keskeinen keino selvitä hengissä, erityisesti lapsena, vanhuksena ja hankalissa elämäntilanteissa, kuten sairastaessa.

Pelastajasyndroomasta on kyse silloin, kun ihminen ei tunnista omia tarpeitaan eikä kohtaa niitä. Hoivaaminen on silloin ensisijassa hoivaajan oma ”defenssi” eli selviytymiskeino elämässä. Joku saattaa hoivata ja puuttua muiden asioihin silloinkin, kun toinen ei kaipaisi hoivaamista. Omien vihan tunteiden haltuunotto ja hyötykäyttö ovat keskeisiä pelastajasyndroomasta toipumisessa: huolehdin siitä, että minua ei kohdalla kaltoin. Pidän kiinni rajoistani. Annan itselleni luvan olla pettynyt ja vihainen kokemistani laiminlyönneistä.

Pelastajasyndroomasta toipuminen edellyttää myös kykyä surra omia traumaattisia kokemuksia. Sovittelijan ja pelastajan rooli oli ainoa mahdollinen selviytymiskeino jossain lapsuuden tilanteessa – mutta nyt aikuisena on mahdollista lähteä tutkimaan myös omaa haavoittuvuutta, omaa tarvitsevuutta ja omia tunteita.

Moni pelkää, että jos laittaa rajan ”pelastettavalle” kumppanille, kumppani hylkää. Turvallinen kumppani kuitenkin tukee sinua kuuntelemaan omia tarpeitasi.

Sinäkin ansaitset huolenpitoa ja hoivaa parisuhteessasi. Ensimmäinen kysymys onkin, sallitko huolenpidon ja hoivan itsellesi. Sallitko itsellesi olla heikko? Toinen kysymys on, miten voisit kertoa tarpeistasi puolisollesi, ilman syyttelyä. Kolmas kysymys on, vastaako puolisosi tarpeisiisi myönteisesti.

Lähde:

Srinath, S. (2002) Identificatory Processes in Trauma. Teoksessa Understanding Trauma. A Psychoanalytical Approach (toim. Caroline Garland), Lontoo: Karnac.

Kumppanin valinta: onko koulutustasolla väliä?

Kuva: Pinterest

Tuoreen katsauksen mukaan (2018) naiset suorittavat OECD-maissa useammin korkeakoulututkinnon kuin miehet: keskimäärin 38 % 25-34-vuotiaista miehistä on suorittanut korkeakoulututkinnon, kun naisilla vastaava luku on 50 %. Kuluneen 10 vuoden aikana ero miesten ja naisten koulutustasoissa on suurentunut.

Historiallinen muutos on kohdannut myös deittailukulttuurin: ensimmäistä kertaa kumppania etsivä, hedelmällisessä iässä oleva nainen on keskimäärin koulutetumpi kuin kumppania etsivä samanikäinen mies. Kumppaniehdokkaita ei välttämättä löydy kaikille opinnoista tai työelämästä.

Yksi ratkaisu tähän voi olla nettideittailu, sillä se laajentaa kumppania etsivän sinkun maailmaa omien koulutus- ja työpiirien ulkopuolelle. Toisaalta nettideittisivustoilla saatetaan kysyä hyvinkin tarkasti ihannekumppanin koulutustasosta ja vastaavasti karsia ehdokkaita koulutuksen perusteella.

Australialaisessa tutkimuksessa (2017) tarkasteltiin 41936 nettideittailijan kontakteja neljän kuukauden ajalta. Deittailijat olivat iältään 18-80-vuotiaita. Analysoituaan 219013 kontaktia tutkijat havaitsivat, että korkeasti koulutetut deittailijat pyrkivät löytämään kumppanin samalta koulutustasolta, missä he itse ovat. Koulutuksen merkitys vähentyi kuitenkin iän myötä.

Elina Mäenpää tutki väitöskirjassaan (2015) koulutustason merkitystä suomalaisten parinvalinnassa. Aineistona oli vuosina 1957-1979 syntyineiden naisten avo- ja avioliitot, kun naiset olivat 30-vuotiaita. Väitöskirjan tulokset osoittivat, että suomalaiset suosivat samaa koulutustasoa olevia puolisoita. Jopa 45 % pareista oli sama koulutustaso. Koulutustason samankaltaisuus oli tärkeintä korkeasti koulutetuille, ja isot erot puolisoiden koulutustasossa olivat hyvin harvinaisia. Mäenpää on antamissaan haastatteluissa todennut, että koulutuseroa voi joskus kompensoida esimerkiksi miehen korkeampi palkka.

On tärkeää pitää myös mielessä, että koulutustason merkitys parinvalinnassa on Suomessa pienempi, kuin monissa muissa Euroopan maissa, kuten esimerkiksi Norjassa tai Saksassa.

Onko koulutuksella väliä?

Mäenpään suomalaisessa aineistossa kumppaneiden sama koulutustaso pienensi eron riskiä. Erityisesti korkeasti koulutettujen kohdalla eron riski pieneni, kun kumppaneilla oli sama koulutustaso.

Koulutustason vaikutuksesta parisuhteen kestävyyteen on saatu hyvin erilaisia tuloksia Yhdysvalloissa: sosiologian professori Christine Schwartz kollegoineen kävi läpi amerikkalaisia parisuhdetilastoja vuosilta 1950-2004 ja selvitti, lisääntyvätkö avioerot, jos nainen on koulutetumpi ja tienaa enemmän. Kävi ilmi, että jos vaimo oli miestään koulutetumpi, avioeroriski kasvoi – mutta tämä vaikutus on kadonnut viime aikoina. Schwartzin mukaan tutkimukset osoittivat, että toisin kuin aikaisempina vuosikymmeninä, 1990-luvulla avioituneet amerikkalaispariskunnat ovat siirtyneet uuteen aikaan, jolloin naisen korkeampi tulotaso ei ole ollut enää yhteydessä suurempaan avioeroriskiin. Tulokset tukevat tutkijan mukaan sitä, että parisuhteessa siirrytään enemmän tasa-arvoiseen kumppanuuteen, pois jäykistä sukupuolirooleista.

Koulutus on vain yksi ulottuvuus

Ihmiset ovat erilaisia siinä, mitä he arvostavat elämässä ja kumppanissa. Jotkut toivovat voivansa jakaa kumppanin kanssa ammattiin liittyviä pohdintoja, toiset haluavat keskustella enemmän muista asioista. Voi olla esimerkiksi hyvin tyydyttävää keskustella työkavereiden kanssa työasioista, ja kotona päästä aivan muihin ajatuksiin.

Sinkku voi pohtia myös, vaikuttaako kumppanin koulutustaso keskusteluihin muista asioista, kuten politiikasta, uskonnosta, lasten kasvatuksesta, harrastuksista, hauskanpidosta, taiteesta tai kulttuurista. Kumppaneiden arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kohdata tai olla kohtaamatta hyvin monella muulla tasolla, koulutustaustasta riippumattakin. On luonnollista toivoa, että kumppani olisi samalla aaltopituudella ja ymmärtäisi omia kokemuksia ja ajatuksia.

Osuuko omaan kipupisteeseen?

Erot koulutustasossa voivat aktivoida kielteisiä vuorovaikutuskehiä, jos ne osuvat henkilön omiin kipupisteisiin. Kipupisteet ovat tyypillisesti riittämättömyyden ja huonommuuden tunteita, tai yksinäisyyden kokemusta tunnetasolla. Kumppaniehdokkaan korkeampi koulutustaso voi osua esimerkiksi omiin itsetunto-ongelmiin. Matalammin koulutettu voi vaikka kokea olevansa huonompi, kuin korkeasti koulutettu puoliso. Silloin kyse voi olla yhtä paljon ihmisen omista kipupisteistä, kuin kumppaniehdokkaan koulutustasosta. Pohjimmiltaan parisuhteessa on tärkeää voida tuntea, että kumppanilta saa tunnetason tukea silloin, kun sitä tarvitsee. On tärkeää voida kokea kelpaavansa, riittävänsä ja olevansa rakas.

Joissain tapauksissa koulutustaustan pähkäily voi kertoa myös siitä, että syvään tunneyhteyteen heittäytyminen pelottaa ja kauhistuttaa – on helpompaa pohtia älyllisesti faktoja ja löytää ehkä vikojakin potentiaalisesta kumppanista, kuin ottaa riski ja luottaa toiseen.

Mitä kumppaniehdokkaan koulutustaso sinulle merkitsee? Onko koulutustason merkitys muuttunut sinulle iän tai kokemusten myötä?

Lähteet:

Education at a Glance 2018 (Summary in Finnish) / Koulutuskatsaus 2018: OECD Indicators / OECD:n indikaattorit

Eika, L.; Mogstad M. & Zafar, B. (2014) Educational assertive mating and household income inequality, National Bureau of economic research.

Domański, H. & Przybysz, D. (2007) Educational homogamy in 22 European countries, European Societies, 9(4), 495-526.

Helsingin sanomat 18.5.2015 ”Väitöskirja: Eron riski pienenee, jos kumppaneilla on sama koulutustaso”, toimittaja Heidi Asplund.

Mäenpää, E. (2015) Socio-economic homogamy and its effects on the stability of cohabiting unions. Väitöskirja: Helsingin yliopisto.

Schwartz, C. R. & Hongyun, H. (2014) The Reversal of the Gender Gap in Education and Trends in Marital Dissolution. American Sociological Review 79(4), 605-29

Schwartz, C. R. & Pilar, G-P. (2016) Trends in Relative Earnings and Marital Dissolution: Are Wives Who Outearn Their Husbands Still More Likely to Divorce? RSF: The Russell Sage Journal of the Social Sciences. 2(4), 218-36

De Hauw, Y.;Grow, A. & Bavel, J. V. (2017) The Reversed Gender Gap in Education and Assortative Mating in Europe. European Journal of Population, 33(4), 445–474.

Whyte, S. & Torgler, B. (2017) Things change with age: Educational assortment in online dating. Personality and Individual Differences, 109, 5-11.

Hankalat tunteet parisuhteessa

”Puolisoni ei huomioi minua riittävästi.” ”Olemme niin erilaisia ja arvostamme täysin eri asioita.” ”Emme keskustele mistään enää yhdessä.” ” Pienistä ja mitättömistäkin asioista saamme rankan riidan aikaiseksi.” Tällaisten kokemusten kuuleminen on varsin tavallista pariterapian vastaanotolla.

Mitä pidempiaikainen tärkeä ihmissuhde on, sitä suuremmalla koetuksella on kyky elää lähellä toista ihmistä. Mitä läheisempi tämä suhde on, sitä paljaampana kumpikin joutuu kohtaamaan sekä itsensä että toisen. Omat hankalat elämänkokemukset, tunne-elämän vaikeudet sekä kielteiset ajattelutavat tulevat myös suhteen toisen osapuolen kannettaviksi yhteiselämän aikana.

Terapiavastaanotolla puolisot voivat valittaa sitä, että ovat niin erilaisia ja siksi heille tulee riitoja. Totta kai he ovat erilaisia! Hehän ihastuivat toisiinsa ehkä juuri tämän asian vuoksi. Heitä viehätti toisen persoonan erilaisuus, temperamenttierot (eli käyttäytymis- ja reagointityylit), erilaiset elämänkokemukset, ajattelutavat ja tunteiden ilmaisun tavat. Erilaisuus on siis ollut heissä suhteen alusta lähtien. Mielenkiintoista onkin se, miten erilaisuudesta voi jossain vaiheessa tulla sellainen pulma, joka aiheuttaa suhteeseen lähinnä vain ongelmia.

Parisuhteen jatkumisen myötä puolisoiden erilaisuus voi vahvistaa yhteenkuulumattomuuden kokemusta. Jos yhteyden ylläpitoa ja läheisyyttä kumppaniin ei arjessa toimimalla vahvisteta, niin turhautuminen ja kielteiset tunteet lisääntyvät. Hankalat erimielisyydet johtavat helposti tilanteisiin, joissa toiselle sanotaan asioita, joita ei koskaan pitäisi sanoa. Toimintamalliksi voi kehittyä avoin toisen syyttely ja oman pahan olon purkaminen toiseen. Jotkut puolisot voivat moittia suuren osan valveillaoloajasta kumppaniaan ja muistuttaa toista siitä, mikä hänessä on vikana.

Toisaalta on myös parisuhteita, joissa kaikki mahdolliset hankalat tunteet ja ristiriidat lakaistaan maton alle. Niitä ei osata tai haluta käsitellä. Riitelyyn voi myös liittyä paljon uhkakuvia. Muistot omien vanhempien tuhoisista riidoista tai omasta selvittelijän roolista näissä tilanteissa, voivat johtaa elinikäiseen lupaukseen olla koskaan riitelemättä oman kumppanin kanssa. Tällöin on kehitettävä taidokkaita väistelykeinoja ja varottava sohaisemasta mihinkään kipinäpesäkkeeseen. Tässä tilanteessa parisuhteen merkittävät asiat voivat jäädä täysin keskustelematta. Toisen tunteminen ja aito ymmärtämys häntä kohtaan eivät myöskään kehity.

Oleellista parisuhteen hyvinvoinnin kannalta on se, että ristiriitoja ei vältellä, vaan niihin tartutaan rohkeasti ja niistä keskustellaan toista kunnioittavasti. Jotta suhde säilyisi toimivana, tarvitaan siis totuudellista ja rehellistä puhetta. Rehellinen puhe ei kuitenkaan ole sama asia kuin sanoa, mitä sylki suuhun tuo. Myöskään totuudellisuus ei ole sitä, että riidan hetkellä nostaa esiin joka ikisen tunteensa toista kohtaan. On sen sijaan pohdittava mitä, miten, milloin ja kuinka paljon kannattaa toiselle sanoa eri tilanteissa. Kärsivällisyys, rauhallisuus ja harkinta auttavat ristiriitatilanteissa paremmin kuin spontaanius sanoa mitä sattuu tai aggressiivisuus, puolustautuminen ja vasta-argumenttien esittäminen.

Hankalimmissakin parisuhteen riidoissa tapahtuu usein toistuvia yrityksiä korjata tilannetta ja muuttaa vallitsevaa tunnelmaa. Epäonnistumiset näissä yrityksissä johtavat kylläkin lopulta turhautumiseen. Sen sijaan niissä onnistuminen ei näyttäisi olevan riippuvainen itse ratkaisumenetelmistä, vaan ihan muista seikoista. Kuten kyvystä säilyttää oma rauhallisuutensa ahdistavien asioiden äärellä.

Parisuhteen tasapainoon ja tyytyväisyyteen vaikuttaa keskeisesti se, miten kumppanit pystyvät kahdenkeskiseen vuoropuheluun. Vuoropuhelussa kumppanit pyrkivät luomaan kuuntelevan ja pohtivan tilan, jossa kriittinen arviointi ei kohdistu vaan toiseen vaan myös itseen. Kyky käsitellä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä kehittyy vain itsetuntemuksen kautta. Onnistunut vuoropuhelu voi auttaa tässä kehityksessä silloin, kun voi olla varma siitä, että saa myös kritiikin ohella ymmärtämystä ja myötätuntoa toiselta. Onnistunut vuoropuhelu ei siis ole toisen voittamiseen pyrkivää viestintää.

Tutkitusti kaksi kolmesta parisuhteen riidoista liittyy nk. pysyviin ongelmiin, joita ei ehkä kyetä ratkaisemaan koskaan. Näitä ovat esimerkiksi kumppaneiden luonteenpiireistä tai erilaisista tarpeista syntyvät riidat. Kun puolisoista toinen on pedanttinen ja toinen suurpiirteinen, niin arkielämän järjestämisessä on väistämättä aina myös ristiriitoja. Tai jos toinen puolisoista tarvitsee paljon turvallisuutta ja toinen haluaa erityisen paljon vapautta ja itsellisyyttä, niin riitojen aiheet ovat ennustettavissa.

Erilaisuuden ja siitä aiheutuvien ristiriitojen kanssa selviytymisessä onkin niiden ratkaisemisen sijaan useimmiten enemmän kyse siitä, miten opimme elämään ongelmien ja hankalien tunteiden kanssa. Tällöin kumppanin huonot piirteet tai käyttäytymistavat voidaan kokea hänen omina kasvukohtinaan, jotka eivät kylläkään hetkessä poistu – jos koskaan. Ne eivät kuitenkaan ole esteenä sen kokemiseen, että hän on rakas ja läheinen ihminen.

Päivi Jokimies

Kirjoittaja on pari-ja perhepsykoterapeutti, seksuaaliterapeutti ja sosiaalityöntekijä, joka työskentelee Väestöliiton terapiapalveluissa. Hänen erikoisalaansa ovat olleet vuodesta 2005 päihde- ja mielenterveysongelmat. Hän on myös työskennellyt vanhempien ja lasten kanssa sekä erilaisten seksuaalisten kysymysten parissa. Hän on vastaanotolla kohdannut myös ihmisiä, joilla on ollut hyvin traumaattisia elämänkokemuksia.
Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Mietiskelyn lähteinä:

John Gottman & Julie Gottman & Joen DeClaire: Kuinka uudistat avioliittosi. Kokemuksia rakkauslaboratoriosta. Rasalas 2006.

Kaija Maria & Lari Junkkari: Läsnä ja lähellä. Seksuaalinen viisaus parisuhteessa. Otava 2006.

 

Mielenterveyden rakennusaineet

Mielenterveys ja parisuhde ovat hyviä kumppaneita toisilleen.

Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee mielenterveyden hyvinvoinnin tilana, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Sigmund Freud muotoilee mielenterveyden kyvyksi rakastaa ja tehdä työtä.

Mielenterveys ei synny tyhjiössä, eikä kehity ilman riittävän hoivaavaa ja vastavuoroista suhdetta. Katse suuntautuu elämän ensimmäisiin vuosiin.

Varhaisista vuorovaikutustilanteista meille syntyy kokemus itsestämme ja perusta sille, minkälaisia odotuksia luomme tuleviin ihmissuhteisiimme. Millä tavalla itkumme ja naurumme on tulkittu ja miten meitä on katsottu ja koskettu. Nämä kokemukset elävät mielessämme sisäistyksinä, joiden läpi katsomme lapsiamme ja kumppaniamme.

Itse ajattelen mielenterveyttä kykynä elää itsensä varassa ja samanaikaisesti kykynä turvautua toiseen. Esimerkiksi masennuksessa nämä kyvyt heikkenevät ja johtavat pahimmassa tapauksessa sulkeutumiseen ja yksinäisyyteen. Paniikkihäiriössä ja ahdistuneisuudessa etenkin kyky turvautua itseen heikkenee.

Parisuhteen ongelmat heijastelevat aina myös omia kiintymyssuhdesisäistyksiämme. Parisuhde herättää syvällä olevat kiintymyssuhdetarpeemme ja pelkomme, jotka pahimmillaan estävät meitä solmimaan suhteen tai aidosti antautumaan sille.

Emme anna toisen tulla lähelle. Pakenemme työhön tai harrastuksiin. Ja samalla vain toivomme, että toinen näkisi nalkutuksen taakse, ottaisi kainaloon ja kysyisi, mitä kuuluu.

Ydinongelma parisuhteissa on usein vastavuoroisuuden puuttuminen. Kuten pieni vauva, tarvitsemme toista ihmistä peiliksemme. Valitettavan monet meistä ovat kuitenkin oppineet mallin, jossa tukeutuminen toiseen ei ole suositeltavaa. Kyllä minä pärjään.

Mielen kantokyvyllä on rajansa. Kriisit, kuten työttömyys, lapsettomuus tai sairastuminen, repivät pariskuntia erilleen. Toisaalta myös se tavallinen arki uhkaa ja etäännyttää.

Parhaassa tapauksessa parisuhde tukee sen molempien osapuolien mielenterveyttä. Kun koemme päivittäin tulevamme kohdatuksi ja nähdyksi, se hoivaa myös mielenterveyttämme.

Parisuhteessa on tärkeää luoda keskinäisiä rituaaleja, tapoja, jotka ovat kiinnipitävää liimaa. Muuttaessani aikoinani Ranskaan opiskelemaan ihastuin paitsi lukuisiin leipomoihin, myös ranskalaisten tapaan puhutella toisiaan. Mon ami, ma chérie. Rakas, kulta, söpöläinen. Hellittelysanojen käyttö kuulostaa suomalaiseen korvaan aluksi liioittelulta, mutta se toimii. Yksittäisellä sanalla tulee sanotuksi paljon. Minä huomaan sinut ja olen sinua varten.

Itseä ja parisuhdetta voi hoitaa terapialla ja pariterapialla. Terapian teho perustuu vuorovaikutuksellisuuteen, johdonmukaisiin kohtaamisiin, jossa ihminen tulee nähdyksi aidoimmillaan. Pariterapiaan voi uskaltautua myös silloin, kun asiat eivät vielä ole umpikujassa.

Parisuhteen hoivaamisen voi nähdä myös oman mielenterveyden hoivaamisena.

Marika Mattila

Olen psykologi ja työskentelen ammatinharjoittajana Väestöliiton terapiapalveluissa. Ammatillinen kiinnostukseni ja perehtyneisyyteni kohdistuu etenkin tunne-elämän häiriöiden, masennuksen ja ahdistuksen hoitoon sekä perheeseen, parisuhteeseen ja vanhemmuuteen liittyviin teemoihin.
Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.