Ehkäisy – konkreettinen väline ihmisoikeuksiin

Kuva: Killroy Productions/Shutterstock.com

Mikä tilanne?

Saanko jälleen kertoa teille tästä hämmentävän isosta luvusta: 214 miljoonaa naista haluaisi käyttää ehkäisyä, mutta ei voi. Syitä on monia: Ei ole rahaa ostaa, pillereitä ja kortsuja ei ole saatavilla missään, puoliso ei anna lupaa käyttää ehkäisyä, paikallisen kirkon mielestä ehkäisy on syntiä. Tai sitten ei ole tietoa, että ehkäisyn käyttö on ihan turvallista, virallista seksuaalikasvatusta ei ole annettu. Muutamia mainitakseni.

214 miljoonaa on yhtä paljon väkeä kuin kaikki suomalaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja italialaiset yhteensä. Mutta nämä 214 miljoonaa naista eivät asu Euroopassa, vaan lähinnä kehittyvissä maissa. Eli siellä missä muutenkin esiintyy elämänhaasteita ja näillä pienillä asioilla voisi olla suuri merkitys hyvinvoinnille.

No mitä sitten?

Kun täällä nuorelle tarjotaan kunnan puolesta maksuttomia ehkäisyvälineitä, kyse on itseään suuremmasta asiasta. Tuskinpa siinä tilanteessa osapuolet kortsuja vaihtaessa yhdessä riemuitsevat, että ”Haa tässäpä ihmisoikeudet etenee kohisten!” Mutta itse asiassa siitä siinä isossa kuvassa on kyse.

Ilman ehkäisyä suunnittelemattomien raskauksien määrä kasvaa. Oikeus päättää omasta kehostaan ei toteudu.

Ilman ehkäisyä äitiys- ja vastasyntyneiden kuolemat lisääntyvät. Oikeus suojella itseään ja läheisiään ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksitaudit kuten hiv ja klamydia leviävät. Oikeus seksuaaliterveyteen ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksuaalisuudesta ja kaikesta sen upeudesta on vaikea nauttia. Oikeus omaan seksuaalisuuteen ei toteudu.

Ja jos nyt kasvatetaan vielä tätä kuvaa, niin on vaikea nähdä miten kestävä kehitys voisi edetä ilman ehkäisyä. Kestävän kehityksen eteen tarvitaan kaikkia. Mutta jos nuori joutuu jättämään koulut kesken suunnittelemattomien raskauksien takia ja kaikki energia menee ruoan hankkimiseen, niin kestävä kehitys jää kakkoseksi.  Silloin ollaan valinnan edessä: ostaako perheelleen ruokaa vai itselleen ehkäisyvälineitä. Miten itse valitsisit?

Onko tilanne nyt sitten ihan toivoton?

No ei todellakaan! itse asiassa muutamat sellaiset maat, joilla on mahdollisuus auttaa kehittyviä maita, päättivät yhdessä panostaa ehkäisyn, tiedon ja palvelujen saatavuuden parantamiseen muutama vuosi takaperin. Ja tuloksia on syntynyt. Silloin ehkäisyä vaille oli 225 miljoonaa naista, joten jotain edistystä on tapahtunut. Mutta hommaa vielä riittää. Nämä maat ovat asettaneet tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä ehkäisyä ja palveluita olisi lisää 120 miljoonalle naiselle! Tätä tavoitetta on helppo kannattaa. Suomi voi osaltaan jyvittää kehitysyhteistyöstään rahoja perhesuunnittelulle.

Ja sinä voit vaatia Suomen rahakirstunpäälläistujia suuntamaan varat oikein!

Huomenna, 26.9. vietetään Maailman ehkäisypäivää.

Lähteitä:

Stereotypioita murretaan Keski-Aasiassa

”Ei sillä ole väliä, miten muut arvioivat sinua, sillä sinun täytyy rakastaa itseäsi, olitpa vammainen tai vammaton. Minäkin aloin katsoa itseäni uudella tavalla ja aloin jopa rakastaa kainalosauvojani. Tunnen itseni todella kauniiksi”, 24-vuotias kirgisialainen Aipiri kertoo. Hänellä on iloiset silmät ja pehmeä ääni, vaikka häntä selvästi jännittää elämänsä tarinan kertomista minulle. Istumme Kirgisian pääkaupungissa Bishkekissä, jossa Aipiri osallistuu keskiaasialaisten vammaisten naisten järjestöjen yhteiseen tapaamiseen.

Aipirin kuvatessa elämänsä haasteita ja kipukohtia minä ja kääntäjä nielemme kyyneliä. Eri tavalla vammaisten ihmisten elämä voi Suomessakin olla monia haasteita täynnä, mutta Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa vammaista naista ei syntyessään välttämättä pidetä edes ihmisenä.

Vaikeista lähtökohdista ponnistavan naisen täytyy ylittää monta kynnystä, jotta pääsee siihen pisteeseen, jossa edessäni istuva Aipiri nyt on. Siihen tarvitaan tukea, onnenpotkuja ja sinnikkyyttä mutta myös unelmia ja haaveita sekä uskallusta lähteä tavoittelemaan niitä. Aika paljon vaadittu, jos tavallisempi kohtalo on joutua koko elämäksi laitoshoitoon vammatyypistä riippumatta, vailla mahdollisuutta koulutukseen ja itsenäiseen elämään.

Romanttinen rakkaus, parisuhde, seksielämä – harva vammainen nainen uskaltaa niistä edes haaveilla kuultuaan koko elämänsä, etteivät ne heille kuulu. Ja sitten takavasemmalta rynnii normeja ja stereotypioita rikkovia, upeita Aipirin kaltaisia naisia.
”Meitä ei ole aiemmin hyväksytty naisina. Saamani koulutukset ovat mullistaneet elämäni. Tunnen nyt itseni naiseksi ja seksuaaliseksi ihmiseksi, ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Nyt en tosin edes haluaisi seurustella, sillä haluan olla vapaa ja päättää itse omasta elämästäni. Jos kuitenkin tapaan jonkun, tiedän nyt myös ehkäisystä ja voimme harrastaa seksiä ilman huolia”, Aipiri kertoo iloisena. ”Äitini ei puhunut minulle mitään seksuaalisuudesta, mutta koulutusteni jälkeen minä puolestani aloin puhua äidille, vaikka hän onkin vaivautunut”, hän nauraa.

Aipirin nykyistä elämäntarinaa värittävät toivo, unelmat ja valo. Vaikka hän joutui aikoinaan jättämään koulun kesken, käy hän nyt ensimmäistä luokkaa uudelleen. ”Olen kymmenen vuoden kuluttua taitava psykologi ja autan ihmisiä. Haluan olla myös äiti ja hyvä nainen”, Aipiri tiivistää haaveensa. Hänen tapauksessaan tosin ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta, sillä Aipiri tuo jo nyt esimerkillään  toivoa, unelmia ja inspiraatiota.

Väestöliitto ja Kynnys ry ovat vuosien ajan vahvistaneet keskiaasialaisten vammaisten naisten järjestöjen osaamista, mutta paljon paukkuja on laitettu itse naisten vahvistamiseen, sillä hyvällä itsetunnolla ja itseluottamuksella varustetut vammaiset naiset ovat mahtava muutosvoima. Aipiri on osallistunut kirgisialaisen Ravenstvo-järjestön toimintaan, josta hän on saanut uusia työkaluja elämäänsä.

Aborttikeskustelu meni metsään

Kuva: Flickr

Minun on vaikea kuvitella, että yksikään ihminen haluaisi maailmaan lisää abortteja. Kuitenkin taas Suomessakin erittäin ajankohtaiseksi noussut aborttikeskustelu toistelee samoja, jo aikansa eläneitä argumentteja.

Kyllä, joillakin ihmisillä on uskonnollinen ja moraalinen vastustus aborttia vastaan. Heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan emme voi perustaa ihmisten elämään vaikuttavia poliittisia päätöksiä yksittäisten ihmisten vakaumusten varaan.

Kenenkään uskonnollinen vakaumus ei saa asettaa vaakalaudalle miljoonien tyttöjen ja naisten itsemääräämisoikeutta, ihmisarvoa ja oikeutta päättää omasta lisääntymisestään. 

Aborttikeskustelu menee hakoteille silloin, kun päättäjät käyttävät henkilökohtaista uskontoaan argumentoinnin välineenä. Tämä kuulostaa siltä, kuin palaisimme vuosikymmeniä tai satoja ajassa taaksepäin. Keskustelemmeko seuraavaksi siitä, kenen uskonto ja moraali on kaikista arvokkain ja oikein? Kenellä on oikea maailmankuva ja ihmiskäsitys? Vai pitäisikö meidän kuitenkin keskittyä kunnioittamaan kansainvälisen yhteisön sopimia ihmisoikeuksia, jotka takaavat jokaiselle naiselle itsemäärämisoikeuden omaan kehoon?

Kaiken moraalisen juupas-eipäs –keskustelun keskellä unohtuu se, että me tiedämme, miten abortteja vähennetään. Meillä on tähän kaikki keinot, mutta abortin kieltäminen lailla ei tutkimusten mukaan ole sellainen. Sen sijaan aborttioikeutta rajoittavat lait aiheuttavat sietämätöntä inhimillistä kärsimystä tyttöjen ja naisten turvautuessa vaarallisiin keinoihin keskeyttää ei-toivottu raskaus.

Abortteja vähennetään tarjoamalla laadukasta seksuaalikasvatusta ja ehkäisyvälineitä, sekä suojelemalla tyttöjä väkivallalta.

Voisimmeko aloittaa aborttikeskustelun uudelleen ja pohtia, miten jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisen oikeus tietoon, palveluihin ja koskemattomuuteen saadaan varmistettua?

Oikeus turvalliseen aborttiin, oikeus elää

Irlanti äänesti 25.5. humaanimman aborttilainsäädännön puolesta. Ympäri Eurooppaa ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien puolustajat hurrasivat kehityksen puolesta. Toisenlaistakin ääntä kuultiin. Muun muassa Suomen ulkoministeri Timo Soini esitteli blogissaan henkilökohtaisia mielipiteitään Irlannin äänestystuloksesta. Myöhemmin sekä nykyinen että edeltävä ulkomaankauppaministeri kiirehtivät huomauttamaan, että kyseessä ei ole Suomen virallinen linja. Päinvastoin. Suomi on viime aikoina nimenomaan aktiivisesti edistänyt seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia. Ja hyvä niin. Se on päätös, joka pelastaa ihmishenkiä.

Seksuaalioikeuksista yksi fataalein on juurikin oikeus päättää lapsiluvustaan. Joka vuosi 56 miljoonaa kertaa joku nainen jossain päätyy epätoivoiseen tilanteeseen. Hän on tullut tahtomattaan raskaaksi eikä näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin päättää raskaus. Suurin osa näistä naisista asuu kehitysmaissa ja maissa, joissa turvallisesti suoritettua aborttia ei ole saatavilla. Mutta hengenvaarallisia keinoja löytyy aina. Joka vuosi 25 miljoonaa kertaa abortti tehdään vaarallisissa olosuhteissa. Kymmeniä tuhansia yrittäneistä kuolee. Nämä kuolemat ovat täydellisen turhia ja järkyttäviä. Ja ne olisivat täydellisen estettävissä. Tutkimukset eivät tue väitettä, että aborttien kieltäminen vähentäisi tehtyjen aborttien määrä. Mutta kuoleman määrää se kyllä lisää.

Keinoja raskaudenkeskeytysten vähentämiseen kyllä löytyy. Paras tapa vähentää abortteja ovat seksuaalikasvatus ja ehkäisyvälineet. Suomi on tästä malliesimerkki. Kun seksuaalikasvatusta alettiin taas 90-luvun laman jälkeen lisätä, aborttiluvut kääntyivät laskuun ja ovat nyt maailman alhaisimpia.

Väestöliiton kehityspoliittisen ohjelman yksi neljästä painopisteestä on oikeus turvalliseen aborttiin. Se on painopiste, koska olemme elämän puolella.

Maailma kuuluu kaikille!

Väestöliiton uusi kehityspoliittinen ohjelma haluaa, että kaikki saavat nauttia yhteiskuntien kehityksestä ja että jokaisen ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

Seksuaalioikeudet ovat keskeinen osa ihmisen itsemääräämisoikeutta – oikeutta tehdä omaan terveyteen, kehoon, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvät päätökset ilman pakottamista tai väkivaltaa. Seksuaalisuuteen liittyvät normit ja tabut sekä suoranainen syrjintä estävät ihmisiä kehittymästä täyteen potentiaalinsa ja nauttimasta omasta seksuaalisuudestaan.

Kenen asiaa ajamme?

Tytöt kohtaavat maailmanlaajuista syrjintää ikänsä ja sukupuolensa vuoksi; tämän vuoksi heitä kutsutaankin välillä maailman suurimmaksi vähemmistöksi.

  • 15 miljoonaa alle 18-vuotiasta tyttöä joutuu joka vuosi naimisiin. Kehitysmaissa yksi kolmesta tytöstä menee naimisiin alaikäisenä.
  • Raskaus ja synnytys ovat kehitysmaissa teini-ikäisten tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy. Yleisin kuolinsyy ovat itsemurhat.
  • Yli 140 miljoonaa tyttöä ja naista on kokenut sukuelinten silpomisen.
  • 150 miljoonaa alaikäistä tyttöä on joutunut raiskatuksi tai seksuaalisen väkivallan uhriksi.

Syrjintä ja väkivalta estävät tyttöjä kehittymästä täyteen potentiaaliinsa, vaikuttamasta omaan tai yhteiskuntansa kehitykseen ja nauttimasta omasta seksuaalisuudestaan.

Pojat ja miehet tarvitsevat mahdollisuuden saada tarvitsemaansa tietoa. Poikien ja miesten osallistuminen seksuaalioikeuksien edistämiseen on oleellista niiden toteutumisen kannalta. Väestöliitossa on maailman parasta poikaspesifiä osaamista, jota tulemme hyödyntämään kehityspoliittisen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa.

Väestöliitto tunnistaa ja tunnustaa sen, että kaikki ihmiset eivät identifioidu yksiselitteisesti naiseksi tai mieheksi. Jokaisella on oikeus määritellä itse oma sukupuolensa tai olla määrittelemättä sitä.

Ihminen tarvitsee myönteisiä kokemuksia itsestään ja seksuaalisuudestaan läpi elämänkaaren. Monissa yhteiskunnissa kuitenkin lasten, nuorten, vanhusten ja vähemmistöjen seksuaalisuus on tabu, joka johtaa usein seksuaalioikeuksien laiminlyönteihin. Laiminlyönti näkyy esimerkiksi seksuaaliterveydenhoidossa: palveluita tarjotaan monissa maissa usein vain täysi-ikäisille, eikä muiden ikäryhmien tarpeita huomioida. Lisäksi monia ihmisryhmiä, kuten vammaisia ei välttämättä huomioida palveluiden tarjonnassa lainkaan.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä on yleistä kaikkialla maailmassa. Homoseksuaalisuus määritellään edelleen rikokseksi yli 80 maassa. Väestöliitto tukee seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyvien kriminalisointien poistamista sekä muun tällä perusteella syrjivän lainsäädännön ja syrjivien viranomaistoimien poistamista.

Ketään ei saa jättää jättää yhteiskuntien kehityksen ulkopuolelle: Oikeudenmukainen maailma on sellainen, jossa jokainen saa olla oikeanlainen omana itsenään.

Tutustu Väestöliiton kehityspoliittiseen ohjelmaan.

 

 

Nautinnosta ja kehitysyhteistyöstä

Seksi ei ole yhtä kuin seksitaudit, lisääntymiselimet, teiniraskaudet, ongelmat, vauriot. Siitä me seksiä harrastaneet aikuiset taidamme olla yhtä mieltä. Luulen, tai ainakin toivon, että suurin osa ihmisistä ajattelee seksin olevan hauskaa, iloista, ihanaa läheisyyttä ja kyllä vain – nautinnollista.

Vai olenko sittenkin väärässä? Usein tuntuu siltä, että jopa seksuaalisuuteen suhteellisen vapaamielisesti suhtautuvassa kansainvälisessä seksuaaliterveys- ja -oikeuskeskustelussa sekä seksuaalikasvatuksessa seksistä puhutaan lähinnä ongelmaperusteisesti: Seksi näyttäytyy vaarallisena asiana, johon liittyy valtavia ongelmia. Viestit keskittyvät seksin harrastamisen ikäviin ja surullisiin seurauksiin, joita luonnollisesti on olemassa, eikä niitä voi vähätellä.

Mutta voiko nautinto oikeasti olla sellainen asia, josta voidaan puhua vasta sitten, kun kaikki vaarat ja riskit, eli niin sanotut oikeat asiat on käsitelty? Ovatko seksi ja sen tuoma nautinto täysin toisarvoisia asioita suurten kehityskysymysten joukossa? Voiko tehdä sellaisen päätelmän, että ihmiset esimerkiksi pakolaisleireillä, kehittyvien maiden perinteisissä kyläyhteisöissä tai seksuaalisuuteen näennäisesti pidättyvästi suhtautuvissa kulttuureissa eivät olisi kiinnostuneita siitä, miltä seksi tuntuu tai sen pitäisi tuntua? Jos seksi ja seksuaalisuus ovat tabuja joissakin kulttuureissa, tarkoittaako se sitä, ettei seksistä ja nautinnosta saa puhua?

Ei, ei ja ei. Nautinnosta saa ja pitää puhua!

Kuvitelkaa, miten mullistavaa ja äärimmäisen voimaannuttavaa tieto oikeudesta nautintoon voi parhaimmillaan olla. Erityisesti maailman naisten käsiin pudotettuna tämä tieto voi olla elämänmullistava. Nautinnosta puhuminen on vallankumouksellista. Seksiin ei tarvitsekaan suostua jostain toisten määrittelemästä halusta tai syystä (miehen nautinto, lisääntyminen) vaan sen täytyy tuntua itsestäkin hyvältä ja sitä pitää saada haluta. Maailman naisilla pitää olla oikeus haluta nautinnollista seksiä. Mikä seksuaalisuudessa voisi antaa tämän vahvemman tunteen itsemääräämisoikeudesta?

Jos halutaan antaa tytöille ja naisille valtaa ja voimaa sanoa: ”Ei, tämä ei tunnu minusta hyvältä, en halua tätä, tämä tilanne tuntuu minusta oudolta ja epämiellyttävältä, en halua jatkaa, en halua että kosket minua noin”, eikö voimakkain ja tehokkain keino tähän ole nostaa jalustalle seksin nautinnollisuus? Seksin ja läheisyyden kuuluu tuntua hyvälle, ja jos se ei siltä tunnu, sitä ei tarvitse harrastaa.

Olen tehnyt Väestöliitossa töitä globaalien seksuaalioikeuskysymysten ja kehitysyhteistyön parissa yli 11 vuotta. Tänä aikana ei nautinnosta ole kansainvälisillä foorumeilla puhuttu juuri lainkaan. Tulevissa blogeissa kerron lisää seksuaalioikeuksia edistävistä kehitysyhteistyöhankkeistamme Malawissa, Nepalissa ja Keski-Aasiassa.

Saat, mitä mittaat

Kuva: freephotos

Indikaattorit, mittarit, tulos, tuotos, vaikuttavuus.

Kuulostaa puuduttavalta. Ainakin jos vertaa kestävän kehityksen suurenmoisiin tavoitteisiin. Vai miltä kuulostavat köyhyyden poistaminen, tyttöjen syrjinnän lopettaminen ja modernin ehkäisyn takaaminen kaikille?

Ainakin sukujuhlissa tuon jälkimmäisen luettelon kerrottuaan saa kuulla, että tekee tärkeää työtä.

Valitettavasti myös alussa luettelemiani mittaamiseen liittyviä termejä tarvitaan, jotta kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan. Voisi jopa sanoa, että ne ovat onnistumisen – tai ainakin onnistumisen todentamisen – elinehto.

Kysymykset laadukkaasta mittaamisesta ovat kuitenkin valtavan suuria, teknisesti ja filosofisestikin. Miten mitata tyttöjen syrjintää? Pitääkö sen olla joku numeerinen mittari, jota voidaan vertailla eri maiden välillä? Miten arvioidaan, kuinka moni jää ilman tarvitsemaansa ehkäisyä? Kuka määrittelee, millaiset ehkäisyvälineet ovat moderneja?

Laajuudestaan huolimatta juuri näihin kysymyksiin pitää kuitenkin kyetä vastaamaan, jotta tiedämme, teemmekö kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi oikeita toimenpiteitä.

Saat, mitä mittaat, sanotaan. Ja jotta tehdään oikeita asioita, meidän pitää mitata oikeita asioita.

Esimerkiksi 90-luvun laman aikaan Suomessa säästettiin seksuaalikasvatuksesta, mikä näkyi suurena määränä teiniraskauksia. Kun 2000-luvulla seksuaalikasvatukseen alettiin taas panostaa, lähti teiniraskauksien määrä laskuun. Määrä on jo puolittunut vuosituhannen vaihteen tasosta. Ja nyt – kiitos mittaamisen – päättäjät uskovat, että seksuaalikasvatukseen kannattaa satsata.

Meillä jokaisella on oikeus ja tarve hyvään tilastointiin, jonka pohjalta voidaan tehdä parempaa politiikkaa. Minulla on, näin kansainvälisenä tyttöjen päivänä, pyyntö maailman tilastonikkareille: ottakaa tytöt ja heidän todellisuutensa huomioon tilastoja laatiessanne. Varsinkin hyvin nuorten, 1014-vuotiaiden tyttöjen seksuaaliterveyteen liittyviä tarpeita ei tilastoida ja siksi ne jäävät näkymättömiin.

Tilastot on kuivia, ei siitä pääse mihinkään. Niiden kanssa vääntäminen voi olla tuskastuttavaa, kyllä. Mutta se on työtä, jota on tehtävä, jotta voimme suhtautua vakavasti perimmäisiin tavoitteisiimme: köyhyyden poistamiseen, tyttöjen syrjinnän lopettamiseen ja modernin ehkäisyn takaamiseen kaikille.

Seksuaalioikeudet malawilaisen nuoren näkökulmasta

Väestöliitolla on ilo saada vieraaksi malawilainen nuorisoaktiivi Prisca Chakholoma. Priscaa on mahdollista kuulla Maailman ehkäisypäivän seminaarissa 26.9. Pikkuparlamentin auditoriossa Helsingissä.

Tutustutaan ensin Priscaan ja Malawin tilanteeseen paremmin.

Prisca on 23-vuotias nuorisoaktiivi, joka työskentelee valmiuksien kehittämisen ja koulutuksen koordinaattorina CYECE:llä Malawissa. CYECE eli Centre for Youth Empowerment and Civic Education edistää nuorten seksuaalioikeuksia, parantaa heidän valmiuksiaan ja vaikuttaa yhteisöjen ilmapiirin muutokseen nuoria kannustavaksi. CYECE toteuttaa myös Väestöliiton kehitysyhteistyöhanketta Malawissa. Työssään Prisca keskittyy suunnittelemaan ja koordinoimaan toimia, joilla edistetään ja suojellaan nuorten erityisesti tyttöjen seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia.

Prisca pyrkii intohimoisesti edistämään nuorten oikeuksia. Kysyin häneltä, miksi hän haluaa edistää nuorten ja erityisesti tyttöjen seksuaalioikeuksia. Hän kertoi tarinan ystävästään, joka tuli nuorena raskaaksi. Ystävä ei ollut valmis raskauteen nuoren ikänsä vuoksi, mutta myös siksi, ettei hänellä ollut kokonaisvaltaista tietoa omasta seksuaali- ja lisääntymisterveydestään. Ystävä sai loppujen lopuksi keskenmenon. Tilanne oli stressaava niin nuorelle itselleen, mutta myös koko perheelle.

Prisca halusi kertomuksellaan tuoda esille, että Malawissa monet tytöt tulevat raskaaksi liian nuorena. Seksuaaliterveys ja -oikeuksien toteutumattomuus vaikuttaa eniten juuri nuoriin tyttöihin. Prisca kertoi, että pojat pääsevät usein kuin koira veräjästä tytön tullessa raskaaksi.  Tyttö taas joutuu kantamaan vastuun lapsesta sekä mahdollisesta stigmasta. Tytöt ovat myös niitä, jotka joutuvat kärsimään vaarallisen abortin seuraukset.

Prisca kertoi, miten Malawissa tytöt joutuvat jättämään koulun kesken raskauden vuoksi, heidät pakotetaan avioliittoon, he altistuvat seksitaudeille ja kärsivät vakavia seurauksia siitä, että heillä ei ole tietoa seksuaaliterveydestä tai -palveluista. Prisca on myös huolissaan seksitautien määrän kasvusta, sillä nuoret tytöt eivät uskalla kieltäytyä suojaamattomasta seksistä. Prisca haluaa korostaa tyttöjen voimaannuttamisen tärkeyttä, jotta he voivat tehdä päätöksiä omasta tulevaisuudestaan.

Prisca kertoi myös Malawin tilanteesta. Hänen mukaansa, että poliittista tahtoa löytyy ja aloitteita on tehty, jotta seksuaaliterveydestä ja -oikeuksista tulisi valtion prioriteetti. Ongelmiksi Prisca näkee vielä esimerkiksi sen, että abortti on edelleen laiton ja samaa sukupuolta olevien parisuhde ja avioliitto on rangaistavaa. Haasteita lisää myös resurssien ja materiaalien puute, negatiivinen asenneilmapiri nuorten seksuaaliterveyspalveluita kohtaan yhteisöissä sekä stigmat. Prisca haluaa korostaa, että muutosta on tapahtunut, mutta edelleen on haasteita ja töitä oikeuksien toteutumiseksi on tehtävä.

Nyt sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla, mitä Priscalla on kerrottavaa Malawin nuorista ja seksuaalioikeuksista.
Ilmoittaudu Maailman ehkäisypäivän seminaariin ”Samat oikeudet, eri haasteet” 24.9. mennessä osoitteeseen sanna.kotiranta@vaestoliitto.fi.
Tule kuuntelemaan ja keskustelemaan tärkeistä asioista! Tervetuloa!

Lisätietoja ja seminaarin ohjelma

Samat oikeudet, eri haasteet

”Miten löytää juuri minulle sopiva ehkäisy?”

”En minä aluksi pystynyt itse maksamaan ehkäisyä vaan äiti sen maksoi.”

”Tapasin pojan ja tulin raskaaksi. Lapsen syntymän jälkeen minut lähetettiin asumaan poikaystäväni vanhempien luokse. He pahoinpitelivät minua, en ollut tervetullut.”   Ilza, 15 vuotta

”Olen ollut naimisissa 15-vuoden ikäisestä asti. Olen saanut viisi lasta, joista kolme on menehtynyt. Olen kärsinyt seitsemän vuotta fistulasta, joka syntyi viimeisimmän synnytykseni aikana.” Hadjidja, 25 vuotta

Huomaatko eron?

Meillä kaikilla on samat oikeudet, mutta ne eivät toteudu samalla tavalla.

Tieto ehkäisystä on erityisen tärkeää nuorten tyttöjen hyvinvoinnille. Oikein käytettynä ehkäisyllä estetään tahattomat raskaudet ja seksitautien tarttuminen.

Ehkäisyn saatavuuteen liittyy haasteita eri puolilla maailmaa. Varsinkaan kehitysmaissa nuoret eivät saa tarvittavaa tietoa ehkäisystä tai heillä ei ole mahdollisuutta käyttää sitä. Haasteena voi olla myös maan uskonto, lait tai stigma, joka aiheuttaa sen, ettei tietoa ehkäisystä yksinkertaisesti ole tarjolla.

Raha on usein haaste niin kehittyvissä kuin kehittyneissä maissa. Maksuttoman ehkäisyn avulla vähennetään eriarvoisuutta ja varmistetaan jokaiselle mahdollisuus itselle sopivaan ehkäisyyn. Maksuttoman ehkäisyn taustalla on myös tavoite ehkäistä seksitauteja tehokkaammin ja samalla vastuu ehkäisystä jakautuisi tasaisemmin kaikille sukupuolille.

Tiedon ja ehkäisyn puute vaikuttaa negatiivisesti maailman naisiin ja tyttöihin. Maailmassa on tälläkin hetkellä yli 220 miljoona naista, jotka haluaisivat käyttää turvallista ja tehokasta ehkäisyä. Heillä ei kuitenkaan ole sitä varten tietoa tai ehkäisymenetelmiä.

Ehkäisyn ja tiedon puute vaikuttaa osaltaan siihen, että raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot ovat 15–19-vuotiaiden tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy maailmassa. Ehkäisyn puute, näiden aiheuttama aikainen raskaus, siihen liittyvät komplikaatiot rikkovat räikeästi tyttöjen oikeuksia. Sen vuoksi on erityisen tärkeää etsiä ratkaisuja siihen, miten seksuaalioikeudet voidaan toteuttaa jokaisen kohdalla. Tällä hetkellä seksuaalioikeudet eivät toteudu kaikille.

Tänään vietetään Maailman väestöpäivää. Maailman väestöpäivä on Yhdistyneiden kansakuntien UNFPA:n vuosittainen päivä, jolloin korostetaan väestönsuunnittelua.

Seksuaalikasvatuksella voi vaikuttaa

Kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen tavoite on lisätä tietoa, taitoja, mahdollisuuksia ja vastuullisuutta. Seksuaalikasvatuksella on merkittävä rooli nuorten kehityksessä.

Seksuaalikasvatus ehkäisee riskikäyttäytymistä vahvistamalla nuoren itsetuntemusta, itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa. Se antaa tietoja murrosiästä, raskauden ja seksitautien ehkäisystä, seksuaalikäyttäytymisestä sekä lisääntymisestä ja vanhemmuudesta. Kuulostaa hyvältä, eikö niin?

Mutta mitä tapahtuu, jos nuoret eivät saa tarvittavaa seksuaalikasvatusta?

Joka päivä yli 20 000 alle 18-vuotiasta tyttöä synnyttää lapsen. Vuosittain se tekee noin 7,3 miljoonaa alaikäisen synnytystä. Aikaiset raskaudet vaarantavat niin tytön terveyden kuin tulevaisuuden. Usein aikainen raskaus pakottaa tytön jättämään koulun kesken, jonka vuoksi hänen mahdollisuutensa saada töitä ja vaikuttaa omaan ja perheensä tulevaisuuteen pienenee.

Nuorilla on myös suurempi riski komplikaatioihin ja kuolemaan raskauden ja synnytyksen aikana. Raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot ovat 15–19-vuotiaiden tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy maailmassa.

Joka päivä todetaan yli miljoona uutta seksitautitartuntaa. Suurin osa voitaisiin estää tarvittavalla tiedolla. Kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen avulla nuoret saavat tietoa siitä, miten ehkäistä seksitauteja. Vaikuttavaa, eikö olekin?

Suomessa ajankohtaisessa keskustelussa ollut maksuton ehkäisy olisi myös suunta kohti parempaa seksuaalikasvatusta. Ehkäisystä tulisi puhua enemmän ja siitä tulisi tehdä arkisempaa ja hyväksyttävämpää. Kokonaisvaltaisella seksuaalikasvatuksella turvataan se, että jokainen tietää, miten ehkäisyvälineitä käytetään. Maksuton ehkäisy varmistaa jokaiselle yhtäläiset oikeudet ehkäisyyn.

Seksuaalikasvatus tulisi mahdollistaa kaikille nuorille ympäri maailman. Toimiva seksuaalikasvatus on kulttuurisensitiivistä eli ottaa huomioon maan kulttuurin ja uskonnon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, sitä etteikö kaikilla nuorilla olisi oikeutta oikeaan tietoon myös seksuaalisuudesta.

Kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus on seksuaalioikeus. Jokaisella on oikeus tietoon!