Tasa-arvosta, nuorenkin näkökulmasta

Kysyin yhdeltä nuorelta, mitä hän pitää tällä hetkellä tasa-arvossa olennaisimpana asiana muuttaa, ja hän vastasi: ”Nämä asiat eivät minua vielä hirveästi koske, mutta koulussa ainakin tasa-arvo on toteutunut hyvin.” Hän tunnisti, että jotkut tasa-arvokysymykset tulevat ehkä myöhemmin kohdalle, mutta vielä ei ole ollut isojen ongelmien aika. Koulut joita hän on Suomessa käynyt, ovat onneksi edustaneet tasa-arvon kärkikaartia.

Uutinen on muutenkin Suomen koulumaailmasta melko positiivinen. Kehitettävää löytyy tietysti aina, esimerkiksi toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien laatimisessa ja eri sukupuolten kohtelussa.

Kun itse olin alle kaksikymppinen, omassa elämässä riitti aivan tarpeeksi pohdittavaa ilman aktiivista tasa-arvokatsettakin. Ajattelen edelleen, että on aikuisten vastuulla ratkaista kysymykset, jotka ovat aikuisten päätäntävallassa: tyttöjen koulunkäynnin ja opiskelujen turvaaminen eri maissa, rahan- ja ajankäyttö perheiden sisällä, oikeudet ja velvollisuudet, jotka vaikuttavat eri sukupuolten mahdollisuuksiin ja vapausasteisiin. Nuoria on kuultava, mutta päävastuu tasa-arvon kehittämisestä ei ole heillä.

Nuorta mieltä on myös suojattava. Sitä on turha kuormittaa ilmiöillä, jotka työelämässä vaativat korjaamista. Toisaalta tasa-arvoasioista tietoisena kasvaminen on järkevää valmistautumista kohti aikuisuutta.

Tasa-arvovaltuutetun tuoreessa kertomuksessa eduskunnalle 2018 on löydetty useita korjaamistavoitteita, jotka paistavat selkeästi esille: on kitkettävä raskaus- ja perhevapaasyrjintä työpaikoilta, taattava yhtäläiset koulutus- ja kehittymismahdollisuudet työssä eri sukupuolille, toteutettava palkkatasa-arvoa.

Kasvoin itse perheessä, jossa oli kolme tytärtä. Seurasin uteliaana suvussa ja muussa lähipiirissä monenlaisia tapoja jakaa kotitöitä, kouluttautua, olla työelämässä ja puhua arjesta. Kuuntelin, miten naisten ja miesten työntekoa ja uravaiheita kommentoitiin eri perheissä. Omat vanhempani jakoivat kotitöitä ja tekivät välillä etätyöpäiviä – vaikka sitä sanaa ei ollut vielä olemassa.

Metatyö-käsitteen keksimiseen menisi vielä monta vuosikymmentä. Silti tarkkailin, että juuri sitä monet naiset tuntuivat tekevän eri kodeissa paljon: pyyteettömästi, ahkerasti, joskus kärttyisinä, marttyyreinä, usein iloisesti ja voimaantuneina, ja varsin jatkuvasti. Toisaalta todistin lähipiirissäni monen edelläkävijäisän toimintaa: he imuroivat, kokkasivat, kuljettivat lapsia lääkärille ja harrastuksiin, kävivät vanhempainilloissa.

Perheessämme ja suvussamme kannustettiin kouluttautumaan, hankkimaan itsenäinen toimeentulo ja kehittämään monipuolisia taitoja elämää varten. Äitini haastoi tapoja puhua naisten ja miesten töistä. Isäni osallistui siivouksiin ja muihin kotitöihin paljon.

Opin silti huomaamaan, ettei aikakausi ollut vielä kypsä käsittelemään tasa-arvon joitakin ulottuvuuksia. Vanhat ajattelutavat ja kankeat asenteet olivat todella syvällä ja niiden purkaminen työlästä.

Luin juuri Ilana Aallon koontia metatyöstä, siitä monipuolisesta ja usein vähän näkymättömästäkin tekemisestä ja aivotyöstä kotona, joka vie paljon aikaa ja energiaa, mutta saattaa pahimmillaan estää esimerkiksi haastavien työtehtävien vastaanottamisen.  Tai lisätä avioeroja, ainakin välillisesti. Varsinaiset erojen syyt lienevät tunneristiriidoissa, joihin Aaltokin viittaa: epäoikeudenmukaisuuden ja epäreiluuden tunteissa, jos pariskunta ei pysty jakamaan tasaveroisella tavalla arkielämän vastuita ja vapauksia. Ristiriitojen jatkuessa pitkään, saattaa ero olla ihan järkevä vaikkakaan ei ensisijainen ratkaisukeino.

Metatyön näkyväksi tekeminen ja siitä keskusteleminen on tärkeää. Metatyö koostuu eri kulttuureissa osin eri aineksista, mutta niistä puhuminen ja niiden jakaminen on olennaista tasa-arvon kehittymisessä.

Nuorena ei aina pysty hahmottamaan, että jotkut valinnat, joita juuri on tekemässä, saattavat vaikuttaa pitkälle eläkeikään, jopa hautaan asti. Tätä tosiseikkaa ei mieli ota vastaan, eikä pidäkään. Lepattava nuori sielu ei kaipaa kriittistä paasausta joidenkin toimialojen palkkakuopista tai perhevapaiden käytön aiheuttamista eriarvoistavista vaikutuksista naisten ja miesten palkka- ja eläkekertymiin.

Nuori ei välttämättä halua kuulla, että työelämässä voi olla hyötyä taidosta tunnistaa eriarvoistavaa piiloviestintää, jossa eri sukupuolten osallistumista, ideoita, tapaa kommunikoida tai pyrkimystä edetä uralla saatetaan edelleen käsitellä kyseenalaisilla tavoilla. Nuori elää usein hetkessä, innostuksessa, luottamuksessa elämää kohtaan, ja se on hyvä niin.

Vaikka lupaavalla tiellä ollaankin, kertovat EIGEn European Institute for Gender Equality keräämät tasa-arvotilastot, että Suomessa on 2005-2015 välillä valitettavasti menty tasa-arvossa takapakkia arkiseen ajankäyttöön ja valtasuhteisiin liittyvissä asioissa. Silmiään ja korviaan ei siis voi vähään aikaan ummistaa tasa-arvokysymyksissä kukaan meistä aikuisista.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.