Perheystävällisyys työelämän vahvuutena

Olemme Suomessa viimeiset kymmenen vuotta taistelleet työelämämme ehkä suurimpien haasteiden kanssa. Vaikeuksien syövereissä suljemme usein silmämme meitä ympäröiville hyville asioille. Se on harmi, koska juuri niiden avulla voimme jälleen nousta kukoistukseen. Tähän mahdollisuuteen päätimme tarttua Työelämä 2020 -hankkeessa ja muotoilimme työelämästä brändin, joka keskittyy vahvuuksiimme.

Suomen työelämässä on kansainvälisten tutkimusten ja vertailujen valossa paljon voimavaroja, joita hyödyntämällä voimme vahvistaa kilpailukykyämme. Menestyksemme pohjautuu vahvaan osaamiseen, yhdessä tekemiseen ja turvalliseen ympäristöön. Nämä kolme vahvuutta ovat syntyneet ajan myötä ja luovat hyvän pohjan uudistuvalle työlle ja työelämälle. Uudistumisessa vallitsee kaksi voimakasta muutosajuria, digitalisaatio ja työn merkityksellisyys. Molemmissa piilee valtavia mahdollisuuksia ja ne tukevat toinen toisiaan.

Työn tekeminen muuttaa muotoaan. Työhön liittyvät rajapinnat, kuten aika ja paikka hämärtyvät ja samalla korostuu tasapainon löytäminen työn ja muun elämän välillä. Suomessa on yrityksiä, joissa on asetettu tavoitteeksi kahdeksan tunnin työpäivän riittävyys. Jos kahdeksan tuntia ei riitä, se kertoo tehottomuudesta. Kahdeksan tunnin päivän ei tarvitse tarkoittaa toimistolla olemista klo 8-16 vaan se voi koostua erilaisista osista riippuen työtehtävästä, asiakkaiden odotuksista tai perhetilanteesta. Työn tulos puhuu puolestaan.

Meillä täällä Suomessa onkin hyvät edellytykset oman työn räätälöintiin ja yhteensovittamiseen muun elämän kanssa. Joustavat työaikajärjestelyt sekä etätyö ovat tutkimusten mukaan yleistyneet vuosi vuodelta. Suomessa on käytössä tarvittavaa teknologiaa ja digivalmiutemme ovat huippuluokkaa. Osaamme myös tehdä itsenäisesti työtä, emmekä tarvitse työnjohtajaa kertomaan, mitä seuraavaksi pitää tehdä.

Meidän on hyvä tunnistaa, että tutkimusten mukaan olemme muihin Euroopan maihin verrattuna onnistuneet hyvin työn ja perheen yhteensovittamisessa. Tämä tutkimustulos vahvistaa Suomen asemaa kilpailussa kansainvälisistä osaajista edellytyksenä, että osaamme laajentaa maakuvamarkkinointia koskemaan myös työelämän laadullisia vahvuuksia.

Kaikissa työelämän painopistealueissa on silti vielä kehitettävää, myös työn ja muun elämän yhteensovittamisessa. Toivottavasti hyvät tutkimustulokset kannustavat edelleen työpaikkoja keskusteluun aiheesta – missä olemme esimerkillisiä ja mitä voimme vielä kehittää?

Työpaikoilla on käytössään paljon mahdollisuuksia työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Ratkaisevaa kuitenkin on, miten mahdollisuudet ovat sisäistetty osaksi arjen työtä. Kokevatko työntekijät, että heitä kuullaan ja huomioidaan kokonaisvaltaisesti? Haetaanko aidosti ratkaisuja työtilanteiden ja työuran eri vaiheissa? Onko työn ja muun elämän tasapainonäkökulma osana työpaikan kulttuuria? Näitä kysymyksiä tulisi miettiä jokaisella työpaikalla, työssään menestyvä työntekijä nimittäin muuttaa hyvän tunteen hyväksi tulokseksi.

Margita Klemetti
Kirjoittaja toimii Työelämä 2020 -hankkeen johtajana työ- ja elinkeinoministeriössä. Yhdessä laajan työelämäverkoston kanssa hän on rakentamassa suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020.

Tule kuulemaan lisää perheystävällisyydestä yrityksen kilpailuetuna Miksi yrityksesi kannattaa olla perheystävällinen? –seminaariin 31.10.2017. Seminaarin ohjelma ja ilmoittautuminen löytävät täältä.

 

Parisuhteellakin on stressiraja

”Kaikkihan me ollaan kivoja Kanarialla”, totesi eräs viisas kollega. Rentona, levänneenä, ja mukavia asioita tehden ihmisen parhaat puolet voivat tulla esiin.

Entä sitten räntäsateessa, kun illat pimenevät, ja puolisot rojahtavat iltaisin väsyneinä kotisohvalle? Kumpikin on herkkänä sille, onko toinen kuulolla, auttaako toinen, ajatteleeko toinen minun hyvinvointiani. Kummallakin on odotuksia toisiaan kohtaan. Kumppaneiden voi olla helpompi ottaa vastaan kuin antaa huomiota toiselle.

Työkavereille ja puolitutuille on helppoa olla mukava. Läheisessä parisuhteessa ihminen näyttää itsestään myös ”kääntöpuolet”.  Kumppanin ilme voi muuttua kotiin tullessa, kun ovi sulkeutuu. Small talk jää, ja todelliset tunteet, kuten väsymys, nousevat pintaan. Arki voi olla monille ihanaa ja tasaista elämää, mutta puolison kanssa jaetaan myös arjen rankimmat hetket. Kaikissa parisuhteissa on vaikeampia aikoja. Erityisesti lasten syntymä lisää tyytymättömyyttä parisuhteeseen. Myös esimerkiksi työelämän ongelmat tai työttömyys voivat heijastua parisuhteen hyvinvointiin.

Työ- tai vaikkapa opiskeluun liittyvästä stressistä selviäminen vaatii aikaa ja palautumista. Samoin parisuhde tarvitsee palautumista stressistä.

Jokaisella parilla on omat tapansa ennaltaehkäistä stressiä. Samoin kumppaneilla on erilaisia keinoja palautua parisuhdetta koettelevista elämänvaiheista. Todennäköistä on, että kumppaneilla on myös keskenään erilaiset tavat selvitä stressistä. Yksi saattaa ehkä lisätä kierroksia, toinen voi vetäytyä omiin oloihinsa. On tärkeää ymmärtää, että kumpikin yrittää omalla tavallaan selvitä haastavasta tilanteesta.

Parisuhdetta voi vaalia yrittämällä pitää stressi siedettävissä mittasuhteissa. Ruohonjuuritasolla ihminen joutuu rajaamaan menojaan ja sanomaan myös ”ei”. Välillä on pysähdyttävä, ja joskus parisuhteelle on vain raivattava aikaa.

Stressaavan arjen keskellä voi muistuttaa itseään siitä, että kumppani ei ole vastustaja vaan kanssamatkaaja. Yhdessä voi pyrkiä tekemään arjesta sellaista, että parisuhde kestää rankemman vaiheen yli – kunnes taas olette teidän ”Kanariallanne”. Jos palautumista ei ole näköpiirissä, sitä voi myös surra yhdessä.

Missä menee sinun parisuhteesi stressiraja? Miten voit kertoa puolisollesi, että nyt liikutaan lähellä stressirajan rotkoa, ja että jotain olisi tehtävä asialle? Ketkä ovat ne läheiset, jotka tukevat parisuhdettanne? Keiltä voi pyytää apua?

Entä millä keinoin parisuhteenne palautuu stressistä? Onko teillä viime aikoina ollut riittävästi aikaa palautumiseen, parina?

Oma arjen Kanaria voi olla pieniä tekoja. Kysy, mitä puolisosi kaipaisi tänä arkipäivänä.

Lähteitä:

Gottman, J. M. & Gottman, J. S. (2007) And Baby Makes Three: The six-step plan for preserving marital intimacy and rekindling romance after baby arrives. New York: Crown.

Haid, Marja-Lena & Seiffge-Krenke, Inge (2013). Effects of (un)employment on young couple´s health and life satisfaction. Psychology & Health, 28(3), 284-301.

Parisuhteen tueksi:

Perheaikaa -sivusto

Tietoa ja palveluita

TE-palvelut tukevat yhteensovittamisen palapeliä

Työ on osa elämää iloineen ja suruineen. Siihen käytämme viikossa selkeän siivun käytettävissä olevista tunneistamme. Työhön liittyvät asiat vievät aikaa opiskelijoillakin ja niillä jotka etsivät työtä. Tämän lisäksi työ kulkee ajatuksissamme kohtaamisissa, kotitöissä, levossa ja valmistautumisessa seuraavaan päivään.

Te-palveluissa ydintehtävänä on saada työnhakijat ja työpaikat kohtaamaan ja huolehtia työttömyysturvaan liittyvistä TE-palveluille säädetyistä tehtävistä. TE-puhelinpalvelut ovat yksi asiakkaan palvelukanava tietokoneasioinnin ja TE-toimistossa kasvokkain asioinnin ohella. Myös ammatinvalintapsykologeja löytyy valtakunnallisista puhelinpalveluista, olen yksi heistä.

Psykologien tarjoamassa Uraohjauksessa on mahdollista miettiä ammatinvalintaan ja työelämään liittyviä kysymyksiä. Keskustelujen myötä voi saada parhaimmillaan rakennettua itselleen työ- ja kotiasioiden muodostaman palapelin, joka mahtuu käytettävissä olevien voimavarojen ja ajan sisään. Hahmottelemme keskustellen elämän kokonaisuutta, muutoshaluja ja tarpeita. Mietimme itsetuntemukseen liittyviä asioita ja sovellamme niitä koulutus- ja työpaikkavalintoihin sekä työssä toimimiseen. Mietimme myös tavoitteiden asettamista: mikä on motivoiva ja sopivankokoinen tavoite kussakin elämänvaiheessa, joka toisi myönteisiä tuloksia työelämässä. Mietimme mihin voimat riittävät ja missä kohti rima on hyvä pitää kunkin elämän osa-alueen kohdalla jotta elämä etenee tavoitteiden suunnassa.

Aina elämässä ei pärjää yksin, siitäkin keskustellaan ja mietitään roolikysymyksiä: onko vastuuta mahdollista jakaa perheessä uudelleen ja hyödyntää tarjolla olevia palveluja. Voidaan tarvita terveydenhuollon tukea, kunnallisia palveluja ja lapsiperheen kotipalvelua. Terveydelliset haasteet tuovat omia huomioonotettavia seikkoja työssä jaksamisessa ja esimerkiksi ammatillisen kuntoutuksen hakeminen on usein ainutkertainen ja uusi elämäntilanne jossa asiakas kaipaa apua ja tukea monelta taholta että asia etenee ja voi löytää uuden työn johon kouluttautua ja saada taloudellista tukea muutosprosessiin.

Keräämiemme tietojen mukaan viime vuonna noin puolet Uraohjaukseen soittaneista asiakkaista oli 30-50 vuotiaita ja useimmiten soittajana oli nainen. Meille soittaa sekä työssä olevia että työttömiä yhtä paljon. Useimmiten asiakkaiden tilanteet liittyvät omiin uratoiveisiin, heillä on käsitys mitä he eivät enää halua tehdä tai puolestaan oma toive mihin suuntaan he haluavat työssään kehittyä. Moni kokee pulmia työllistymisessään mieluisiin työtehtäviin, monilla on terveyden kannalta huomioonotettavia seikkoja.

Koulutustietoja koskevat kysymykset ohjaamme TE-puhelinpalvelujen Koulutusneuvonta –puhelinlinjalle, usein keskustelemme myös aikuiskoulutukseen tai avoimiin AMK- tai yliopisto-opintoihin hakeutumisesta. Mietimme miten asiakas voisi hakeutua mieluisiin työtehtäviin, tarvitseeko hän tätä varten täydennyskoulutusta vai peräti kouluttautumista uudelle alalle. Terveydellisten seikkojen kohdalla keskustelemme eri tahojen roolista ammatillisen kuntoutuksen asioiden hoidossa ja siitä millaisia rajoituksia terveydentila omille työelämän valinnoille asettaa.

Jos edellä kuvailluissa teemoissa tunnistat puhuttelevia aiheita, voit käydä tutustumassa Suotuisa Suunta –blogiimme sivuilla.  Sieltä löytyy myös Uraohjauksen yhteystiedot ja palveluajat. Jos haluat tavata ammatinvalintapsykologin kasvokkain TE-toimistossa, löydät ammatinvalinta- ja uraohjauksen ajanvaraustavat ja yhteystiedot paikallisten TE-palvelujen sivuilta.

Heli Pakonen
Kirjoittaja on psykologi ja työskentelee TE-puhelinpalvelujen Uraohjauksessa

 

Mikä susta tulee isona?

blogibanneri_parassyy_584x100sledding-1431789_1920Olen työelämässäni kohdannut burnoutin, konkursseja, velkahelvettiä, työttömyyttä sekä tietysti läjän onnistumisia ja fantastisia työkavereita. Olen tehnyt 18 tuntisia työpäiviä. Olen tehnyt etätyötä. Olen irtisanoutunut töistä. Olen saanut potkut. Olen toteuttanut unelmiani töiden kautta.

Monimuotoisuus pätee myös perhe-elämään. Tosin sillä erotuksella että suhteeni on vuoristoradallaan kestänyt pidempään kuin yksikään yksittäinen työ. Lisäksi minua on siunattu kahdella oivalla lapsella, jotka eivät onneksi ole ainakaan vielä vanhempiensa työelämäurien traumatisoimia.

Olen saanut seurata lasteni kasvua isyyden tarjoamalta aitiopaikalta. Ensimmäiset kymmenen vuotta menivät paljolti työn ehdoilla. Nyt olen ollut käytettävissä enemmän. Olen huomannut että nyt pelkkä läsnäolo riittää usein. Vanhemmuuden roolit ovat selkiytyneet ja hioutuneet. Enää ei tarvitse pohtia erikseen työminää ja perheminää. On vain minä, joka käyttää persoonaansa joustavasti ja tarpeellisesti arkihaasteiden tullessa eteen.

Välillä olen toki pysähtynyt miettimään, että miten sitä ruuhkavuosina jaksoi itkukohtaukset ja vaipparallit. Miten sitä opiskelija-aikoina pärjäsi makaronivellillä ja vaatimattomalla opintotuella. Valvotut yöt ovat vaihtuneet tulevaisuuden ja hyvinvoinnin pohdintaan. Olenko osannut antaa kotiruoan lisäksi lapsilleni muitakin eväitä elämään. Jaksanko jatkossa näyttää lohdullista ja toiveikasta esimerkkiä itse teoillani ja valinnoillani.

Tutkimusten mukaan nykynuori vaihtaa työpaikkaa yli 15 kertaa ennen  40. ikävuottaan. Työelämä on rajussa murroksessa, jonka näkee myös päivittäisissä uutisoinneissa. Työelämän rakenteet menevät uusiksi, muutostahti kiihtyy.

Tulevaisuudessa lasteni työnkuvia voivat olla personal brand trainer, mikrobimaalari, kantasoluista tehtävien ihmisvaraosien valmistaja, 3d-räätäli, nanohyönteishoitaja tai joukkorahoituslobbari. Koneet ja robotit hoitavat rutiinihommat,  ihmiselle jäävät luovuutta, intuitiota ja keksimistä vaativat työt. Jatkossa nuorilta aikuisilta ei kysytä mikä sinusta tulee isona vaan minkä projektin tai unelman aiot toteuttaa seuraavaksi. Tätä olen opetellut kysymään itseltänikin.

Jollain lailla me pohjoismaissa olemme palanneet hyvinvointivaltion myötä antiikin Kreikan olosuhteisiin. Ihmisillä on ainakin teoriassa enemmän aikaa ajatella, leikkiä sekä kohdata toisiaan. Ihmisorjia ei enää ole ja teknologiakin on valjastettu toistaiseksi hyvään renkisuhteeseen.

Meistä entisistä avainkaulalapsista  on tullut jonkin sortin helikopterivanhempia. Ehkä seuraava sukupolvi  luo oman fiksumman hippiytensä ja löytää valinnanvapautensa sallimat mahdollisuudet robotisaation, kansainvälistymisen ja ilmastonmuutoksen ristipaineessa.

Tavoitteenani on elää satavuotiaaksi. Olen siis vielä oman matkani ensimmäisellä etapilla. Uusia töitä ja projekteja on tulossa. Jos en jostain syystä voi rahoittaa omien lasteni opiskelu- ja työkokeiluja sataprosenttisesti, toivottavasti elämäni kokemus ja rakkaus ovat heille kovaa valuuttaa. Edes sitten joskus myöhemmin. Kun he miettivät omaa vanhemmuuttaan.

Viisi ohjetta lapsilleni

  1. Ole yritteliäs, vaikka sinusta ei tule yrittäjää.
  2. Löydä intohimosi ja kutsumuksesi. Yritä löytää niiden kautta itsellesi ammatti tai edes keikkatöitä.
  3. Kokeile ja mokaa,  älä anna liian helpolla periksi unelmistasi.
  4. Apua saa, kun uskaltaa pyytää. Hullu enää yksin yrittää ja murehtii.
  5. Vanhemmillesi sinä olet aina ”lapsi”, silloinkin kun itse täytät 50 vuotta.

Vesa Ilola
Kirjoittaja on ratkaisumuotoilija, joka haluaa kehittää piirun verran parempaan (työ)elämää eri rooleissaan. Hänellä on 15- ja 12-vuotiaat lapset, joten työelämä on perheessä läsnä kaikissa aikamuodoissa. Vesa on ollut mukana vanhempaintoiminnassa yhdeksän vuotta. Hän miettii yhä mikä hänestä tulee isona.

Äidille sopiva työpaikka on kaikille hyvä työpaikka

blogibanneri_parassyy_584x100shutterstock_194586539Puhelin piippaa aamulla: ”Jaakko kuumeessa. Tulen iltapäivällä, jos mummi ehtii hoitamaan.” Syksyn flunssakausi on siis käynnistynyt. Toivottavasti ei enempää tällä viikolla, huokaa esimies.

Nuorilla vanhemmilla, etenkin äideillä, on vahva riskirekrytoinnin leima, sillä pikkulapsiperheessä sairastumisia ja poissaoloja ei voi välttää eikä vanhempainvapaiden määrää ja pituutta etukäteen arvata. Moni rekrytoija miettiikin tarkkaan, valitseeko hakijan, jonka lapset ovat vasta suunnitelmissa tai ihan pieniä, vai sen, jonka pahimmat ruuhkavuodet ovat jo ohi. Tai valitseeko naisen vai miehen.

Haasteita toki on, mutta silti riskileima on liian vahva. Oman kokemukseni mukaan moni pienten lasten vanhempi osoittautuu – tai oppii nopeasti – loistavaksi organisoijaksi. Kun tekemistä ja huolehdittavaa on paljon, tehokkuus yllättäen kasvaa, mikä ei työnantajan kannalta ole ollenkaan huono juttu.

Nykyinen työelämä on niin vaativaa, että työ voi pahimmillaan viedä lähes kaiken valveillaoloajan. Osa tekee iltatöitä seuraavaa YT-kierrosta kauhulla odotellen, osalla se kuuluisa työn imu on niin kova, että työ menee kaiken muun edelle: lapsetkin tietävät, että lomalle mennään vasta kun ”äitin pojekti” on valmis.

Esimiehen tehtävä on määrittää tavoitteet, sopia työnjaosta ja auttaa ratkomaan ongelmat. Esimiehen tehtävä on huolehtia myös alaistensa jaksamisesta. Silloin kun työtilanne vaatii kaikilta venymistä, silloin kun ruuhkavuodet kasaavat kuormaa, mutta myös silloin, kun työ meinaa imaista kokonaan.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on varmasti suurin haaste lapsiperheille, mutta aikatauluttaminen tai työhön täysillä panostaminen voi olla vaikeaa muissakin elämänvaiheissa ja hyvin monenlaisista syistä. Voi olla huoli ikääntyvistä vanhemmista, kotona meneillään rakennusprojekti tai mieltä painamassa kesken jäänyt gradu. Myös isot vastoinkäymiset, sairastuminen, kuolema, työttömyys tai parisuhdekriisi osuvat monen elämään ja vaikuttavat työvireeseen.

Esimieheltä odotetaan yhä enemmän valmentajan ominaisuuksia: kannustusta, sparrausta, esimerkkiä ja empatiaa. Inhimillisyys on tulevaisuuden johtajan tärkein ominaisuus, oli erään johtajakyselyn tiivistys.

Inhimillinen johtaminen edellyttää, että esimies tuntee porukkansa ja ymmärtää ihmisten arkea. Esimerkiksi se, miten paljon ilta- tai viikonloppukokouksia järjestetään, miten tiivis elo- tai joulukuun työkalenteri on, tai kuinka paljon työtä voi tehdä etänä, on monelle oleellinen asia.

Kaikkein tärkeintä on huolehtia, ettei kenenkään työkuorma ole kohtuuton ja että aikatauluissa on sen verran väljyyttä, että yllättävät tilanteet pystytään ratkomaan.

Pienten lasten äitejä ei kannattaisi missään tapauksessa ohittaa työnhakijoina. Päinvastoin, heidän tarpeitaan voisi käyttää mittarina hyvien työjärjestelyjen kehittämisessä. Se mikä sopii pienen lapsen vanhemmalle, on hyvä järjestely monelle muullekin.

Liisa Partio
Kirjoittaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton viestintäjohtaja

Lue lisää esimiehen hyvistä käytännöistä.

Onnekas työelämässä

blogibanneri_parassyy_584x100shutterstock_234525340Onnekas. Näin luonnehtisin omaa taivaltani työelämässä. Koko työurani ajan olen saanut esimiehiltäni tukea perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen. Alussa kyse saattoi olla enemmänkin tuurista, mutta nykyisin yksityiselämän ja työn yhteensovittamiseen on jo joukko kirjattuja toimintamalleja.

Termi perhe-elämä on muuttunut viidessätoista vuodessa yksityiselämäksi. Nyt kaikilla, ei vain pienten lasten vanhemmilla, on samat mahdollisuudet työn ja yksityiselämän yhteen sovittamiseen. Työaika joustaa oli sitten syynä mikä tahansa: omaishoito, harrastus, luottamustoimi.

Taannoin Väestöliiton tapahtumassa tekemäni pikatesti antoi työnantajalleni täydet pisteet perheystävällisyydessä. Tosin minunkin oli tunnustettava, että edellinen työtehtäväni ei ollut ihan niin perheystävällinen kuin nykyinen, joka ei ole niin paikasta tai henkilöstä kiinni.

Millaisia yksityiselämän ja työelämän yhteensovittamista helpottavia asioita on käytössäni? Ensinnäkin teen lyhennettyä työpäivää. Työaika on myös joustava. Työtä voin tehdä toimipaikassa, kotona tai missä vaan eli joskus olen esimerkiksi kuskannut koululaisia liikuntatunnille jäähalliin ja tehnyt siellä töitä odotellessani.

Kun työsuhde perustuu luottamukseen ja esimiestyö on ammattimaista, homma onnistuu.

Työskentelypaikan, samoin kuin erikoiset työskentelyajat, merkitsen sähköiseen kalenteriin. Sieltä esimies ja työkaveritkin ne näkevät. Kellokortteja ei käytetä, vaan toteutunut työaika merkitään työajantallennussovellukseen. Pikaviestintäsovelluksen avulla parityöskentelyä voi tehdä, vaikka ei istuttaisi vierekkäin. Joskus 10 vuotta sitten näistä videoyhteyksistä tai älypuhelimista vain vitsailtiin, mutta nythän ne ovat arkipäivää.

Tärkeää on mielestäni ollut myös esimiesten antama henkilökohtainen tuki. Vaikka pelkkä työajan jousto periaatteessa riittää, on minulle ollut merkitystä sillä, että esimies on erikseen tukenut yllättävissä koululaisten kanssa eteen tulleissa ongelmissa. Olen tiennyt, että sijainen voi ottaa tehtäväni, vaikka siihen ei ole tarvinnut turvautua.

Mitä toivoisin vielä? Toivoisin, että vaikka lapset kasvavat isoiksi, olisi vielä mahdollista tehdä lyhyenpää työaikaa. Näin jaksaisi olla aktiivinen vielä vapaa-ajallakin. Nyt olen ollut mukana koulun vanhempainyhdistyksen toiminnassa sekä erilaisissa kaupungin järjestämissä työpajoissa, joissa on esimerkiksi ideoitu uudenlaisia palveluita seudullemme. Koen, että hyväntekeväisyysharrastus tai järjestötoiminta, silloin kun siinä voi hyödyntää omia taitojaan tai ominaisuuksiaan ja sitä on sopiva määrä, antaa hyvää mieltä ja usein siinä saa kokea onnistumisen riemua.

Anne Pakarinen
Kirjoittaja on kolmen lapsen äiti, joka työskentelee viestintäasiantuntijana Maanmittauslaitoksessa ja on aktiivinen tamperelaisessa Koulu ja Koti ry:ssä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen työhön

shutterstock_237625108Minulla, kohta maisteriksi valmistuvalla opiskelijalla, pyörivät tulevaisuus ja erilaiset työmahdollisuudet paljon mielessä. Saman ikäinen malawilainen nainen saattaa myös pohtia näitä asioita, mutta ongelmat ja lähtökohdat ovat aivan erilaisia.

25-vuotias malawilaisnainen on todennäköisesti naimisissa ja hänellä on lapsia, oli hän tahtonut niitä tai ei. Minä olen saanut päättää itse. Minulla on kohta korkeakoulututkinto, hänellä suoritettuna luultavasti peruskoulu, jos sitäkään. Minä kirjoitan hänestä, mutta hän ei välttämättä osaisi lukea tätä, sillä Malawin maaseudulla lukutaidottomuus on yhä yleistä.

Naiset jäävät työelämän ulkopuolelle

Tuntuu absurdilta verrata Suomen ja Malawin työllisyystilanteita ja ongelmia toisiinsa, sillä Malawi on yksi maailman köyhimmistä maista. Lähes puolet malawilaisista tytöistä on naimisissa ennen 18 vuoden ikää ja vain noin viidesosa malawilaisista jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. Suurin osa malawilaisista asuu maaseudulla ja maatalous työllistää 80 prosenttia maan väestöstä, joten etätyöpäivästä tai reiluista kahvitauoista puhuminen on keskiverto malawilaiselle vierasta.

Kuten monessa muussakin kehitysmaassa, myös Malawissa naisten työllisyystilanne on huomattavasti huonompi kuin miesten. Kodin ja lasten hoitaminen on Malawissa yleisesti ottaen naisten vastuulla, joten palkallisen työn tekemiseen jää naisilla aikaa vain vähän.

Suuri ongelma naisten työllistymisen takana on matala koulutustaso. Koulun keskeyttäminen väliaikaisesti tai pysyvästi ja luokkien käyminen uudestaan ei ole harvinaista. Noin neljäsosa tyttöjen koulun keskeyttämisistä johtuu raskaaksi tulemisesta. Kun ei ole mahdollisuutta käydä koulua, on vaikea saada tietoa omista oikeuksistaan ja myös kunnollisen työn saaminen on haastavaa.

Ratkaisuna perhesuunnittelu

Seksuaalioikeuksia edistämällä ja laadukkaita seksuaaliterveyspalveluita tarjoamalla voidaan suoraan parantaa naisten työllistymismahdollisuuksia ja samalla edistää tasa-arvoa ja kestävää kehitystä. Kun tytöillä ja naisilla on tietoa ehkäisystä, mahdollisuus perhesuunnitteluun ja sitä kautta mahdollisuus päättää lapsilukunsa, jää heille enemmän aikaa palkallisen työn tekemiselle. On myös tutkittu, että naiset käyttävät suuremman osan palkastaan lapsiensa kouluttamiseen kuin miehet. Naisten työllistymisen edistämiseen on koko yhteisön kannalta kannattavaa panostaa.

Jokaisella, niin suomalaisella kuin malawilaisella, on oikeus ihmisarvoiseen työhön. Toivon, että malawilaisella 25-vuotiaalla naisella on joku päivä samanlaiset lähtökohdat työn tekemiseen kuin minulla. Toivon myös, että tulevaisuudessa on päivä, jolloin myös malawilaisilla on mahdollisuus pohtia, pitävätkö he etätyöpäivän vai eivät. Tällä hetkellä mahdollisuutta ei ole.

************************

Tänään 7.10. vietetään Kunnon Työn päivää. Me Väestöliitossa haluamme nostaa tänään esille globaalin näkökulman ja antaa välähdyksen siihen, mitä työ merkitsee yhteistyömaassamme, Malawissa erityisesti naisille

Ankaruuden varjosta ihmisyyden ytimeen – töissä ja kotona

blogibanneri_parassyy_584x100

 

 

shutterstock_231803173Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tällä hetkellä haasteellisempaa kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Siksi on hyvä pohtia, mitä odotuksia ja oletuksia meillä on näistä asioista. Tämä toteamus kuulostaa itsestään selvältä, mutta todellisuudessa se ei ole sitä. Jostain syystä emme kykene näkemään asioita, jotka ovat lähimpänä itseämme.

Elämämme muodostuu erilaisista ihmissuhteista ja erilaisesta toiminnasta näissä ihmissuhteissa. Voimme huonosti ja väsymme, jos ihmissuhteissamme on ongelmia.

Me suomalaiset olemme hyvin työkeskeisiä, emmekä ole kiinnittäneet riittävästi huomiota ihmisyyden olemuksen ymmärtämiseen työn tekemisessä ja johtamisessa. Olemme niin asiaorientoituneita, että olemme työntäneet suuren osan ihmisyyttä työelämän ulkopuolelle. Juuri tämä näkyy meillä liian usein työssä viihtymisen sijaan työstäpakoisuutena.

Emme ole ymmärtäneet katsoa työelämää ihmisten yhteisenä elämänpiirinä, vaan olemme johtamistavoissamme keskittyneet työsuoritusten seurantaan. Puhumme edelleen työstä tavalla, joka osoittaa hyvin, että monelle todellinen elämä toteutuu vasta työajan ulkopuolella. Tämä on absurdia varsinkin nyt, kun olemme siirtyneet sähköiseen ja tietokoneistuneeseen mobiilimaailmaan.

Meillä on ankara ääni sisällämme. Lutherin varjo näkyy ja kuuluu kaikkialla. Se asettaa meille tavoitteita, joita yritämme saavuttaa, jotta tuntisimme olevamme hyviä ja menestyneitä. Se osoittaa meille, miten täytämme mitat, joilla lunastamme hyväksyttävästi paikkamme osana ihmisyhteisöä: äitinä, isänä, puolisona, työntekijänä, esimiehenä.

On hyvä välillä katsoa etäältä näitä mittareita, joilla mittaamme itseämme ja toisiamme. Tyypillisesti ne osoittavat meille, että emme riitä, emme ehdi, emme kykene, emme osaa, emmekä jaksa − missään. Tästä tunteesta kehittyy sisällemme kelpaamattomuuden väsymys.

Mitä vähemmän tunnemme itseämme, sitä ankarampi tuo ääni on. Ääni on rakentunut sisällemme lapsuuden kokemusten perusteella. Se ääni ohjaa aikuisenakin arkeamme ja tuo omat kelpaamattomuuden tunteemme mukanamme sellaisenaan aikuisuuteen. Meille on kehittynyt tapa selvitä sen kanssa, toisin sanoen reaktiotapamme ja tapamme käyttäytyä.

Me ohjelmoiduimme näin jo lapsena, jokainen meistä. Tämä on pääosin tiedostamatonta: asiat vaikuttavat meihin niin syvältä sisältä käsin, että emme kiinnitä niihin mielen tasolla huomiota. Oivallamme ne vasta kun tutustumme itseemme.

Jokaisen olisi hyvä välillä uudelleenohjelmoida itseään aikuisena. Tehdasasetuksissa saattaa olla virheitä, jotka estävät hyvää elämää. Ne ovat aivan liian usein ankaria ja tuomitsevia ääniä, jotka luovat pelkoja. Negatiiviset tiedostamattomat tunteet me siirrämme itsestämme toisiin ihmisiin, vaikka ne ovat meissä itsessämme. Samalla ymmärrämme toiset ihmiset väärin ja tuomitsemme heitä.

Oletukset ja odotukset toisten ihmisten suhteen rakentuvat valtavan paljon tiedostamattomien tunteiden ympärille. Hankkiudutaan irti näistä varjoista: tutustutaan enemmän itseemme. Sen jälkeen ymmärrämme toisiammekin paljon paremmin. Löydämme lämpimän ja huumorilla maustetun kanssaihmisyyden arjessa ja ihmissuhteissamme, niin töissä kuin kotona.

Annu Palmu

Kirjoittaja on työskennellyt aikoinaan Nokian matkapuhelinyksikön lakiasiainjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Nykyisin hän toimii yksityisyrittäjänä keskittyen erityisesti ihmiskeskeisten johtamistaitojen ja tietoisen johtamisen edistämiseen. Palmu on kirjoittanut kaksi mediahuomiota saanutta kirjaa: Nokia-vuodet, mitä johtamisesta voi oppia (Atena 2009) ja Rakasta itseäsi, löydä sydämesi viisaus ja voima (Basam Books, Viisas Elämä-sarja 2014). Ks. www.hekateconsulting.fi

Kympin aamu

shutterstock_142995187Lapsiperheiden jääkaapinovet ja muistitaulut täyttyvät nyt alkusyksystä koululaisten lukujärjestyksistä, harrastusaikatauluista ja päiväkodista ja kouluista tulleista infolapuista. Lisäksi kaikki muistettava päivitetään vanhempien kalentereihin, viestittelyarsenaalissa on käytössä myös lukuisat muut tavat. Jos perheessä on useampi lapsi, saattaa informaatiotulva vyöryä välillä hyökyaallon lailla.

Ideaalitilanteessa perhe ja työ limittyvät kokonaisuudeksi, jossa vanhempi kokee sekä työssään että kotona saavansa tukea omaan elämäänsä. Balanssin löytäminen ja säilyttäminen aiheuttaa aika ajoin kipuilua kaikille vanhemmille. Hyvät perhesuhteet voivat tukea kuormittavissa työelämäntilanteissa. Toisaalta työntekijä voi saada tukea työyhteisöstä oman yksityiselämänsä kriiseissä.

Vaikeita paikkoja työn ja perheen yhteensovittamisessa vanhemmille saattavat olla koululaisen kympin aamu, harrastuskuljetukset tai lapsen lääkärikäynti kesken työpäivän. Jos työpaikalla on jouston varaa, helpottaa se käytännön järjestelyjen lisäksi myös henkistä painetta ja tunnetta siitä, että pitäisi olla kahdessa tai kolmessa paikassa yhtaikaa. Jos työnantaja joustaa, joustaa työntekijäkin helpommin. Työyhteisön sisällä hyviksi havaittuja käytänteitä kannattaa jakaa ja jalostaa eteenpäin. Käytänteistä kannattaa puhua avoimesti kaikkien työyhteisön jäsenten ja erityisesti samassa elämäntilanteessa olevien kesken. Työaikapankit ovat loistava keksintö ja niiden käytön soisi lisääntyvän edelleen.

Niin, ja syksyllä pidettävissä vanhempainilloissa kannattaa käyttää aikaa verkostoitumiseen toisten vanhempien kanssa. Jos koululaisille ei ole aamuhoitoa saatavilla, on hyvä tietää, missä päin lapsen luokkakaverit asuvat, jolloin voidaan myöhäisinä aamuina kokoontua vuorotellen kunkin kaverin kotiin koulun alkua odottelemaan. Kun tuntee kavereiden vanhemmat, on helpompi sopia yhteisistä kuljetuksista harrastuksiin ja muodostaa vaikka kuljetusrinki.

Oman työpaikkani toimisto-ohjesäännössä lukee: Lapsen puheluun vastataan heti, vaikka keisari olisi paikalla. Minulla on paras syy kuunnella iltapäivällä oman koululaiseni päivän päällimmäiset mietteet. Toivon, että sinullakin.

Merja Korhonen

Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton varhaiskasvatuksen asiantuntija ja kolmen koululaisen äiti.

Työelämä – sadun vai toden maailma?

blogibanneri_parassyy_584x100Työelämään on pikku hiljaa ilmestynyt satuolento. Hän on kokoaikaisessa vakinaisessa työssä ja sovitun toimenkuvan mukaisissa tehtävissä työskentelevä henkilö. Suomalainen työlainsäädäntö, työpaikan työehdot ja usein pelisäännötkin on rakennettu tämän satuolennon tarpeiden ja vaatimusten mukaisesti. Jopa työttömyys- ja sosiaaliturvakin sopivat hänen eduilleen, eivät ns. epätyypillisiä töitä tekeville pätkä-, määräaikais- tai osa-aikatyöläisille.

Myös työpaikkojen johtamisopit noudattelevat mallia, jossa satuolentoja oikeaoppisesti innostetaan ja kannustetaan pitkän aikajänteen kannusteilla. Miten työelämän säännökset ja esimiestyö oikeasti ottavat tällä hetkellä huomioon työpaikoille pysyviksi tulleet epävarmuustekijät: irtisanomisuhat, toimenkuvien rajut muutokset, määräaikaiset työsopimukset sekä nolla- ja osa-aikasopimukset? Miten epävarmuudessa työskentelevien yhä kasvavaa joukkoa innostetaan ja kannustetaan? Mitä työelämässä käytännössä tarkoittaa reiluus, josta usein puhutaan?

Valmentaessani esimiehiä työsuhdekysymyksissä olen törmännyt erikoiseen ilmiöön: moni esimies ei ole alansa työehtosopimusta edes nähnyt, saatikka siihen tutustunut. Entä onko esimies tietoinen, mitä eri työntekijäryhmiä koskevat työehtosopimukset sisältävät? Myös yksi työpaikkojen peruspilareista, työsopimuslaki, on jäänyt monelle hämäräksi. Jos perusteet ja tiedot ovat näin puutteellisia, miten esimies voi kohdella työntekijöitä oikeudenmukaisesti ja silti yksilöllisesti vaikkapa silloin, kun on kyse erilaisista poikkeamista työpaikan tilanteissa?

Lakipykälät ja työehtosopimusten sisällöt sanelevat tarkkaan monia työntekoon ja työaikaan liittyviä seikkoja. Nykypäivän johtamisessa kuitenkin vannotaan yksilöllisen johtamisen nimeen. Esimies törmää usein tasa-arvoisen eli yleisen käsityksen mukaan ’samanlaisen’ kohtelun vaateeseen. Tämä osin virheellinen käsitys voi jopa olla esteenä ns. yksilölliselle kohtelulle. Tasa-arvoinen ja tasapuolinen kohtelu tarkoittaa käytännössä sitä, että samassa tai samantyyppisessä tilanteessa olevia henkilöitä kohdellaan samalla tavalla.

Väitänkin, että esimiesten työkalupakkiin on saatava yhä enemmän kykyä käsitellä aiempaa kimurantimpia työsuhdeasioita, kykyä oivaltaa työelämän tasa-arvokäsitettä eri vivahteineen sekä taitoa kohdella työntekijöitä aidosti yksilöinä. Viimeksi mainittu tarkoittaa työntekijän tarpeiden tunnistamista niin työssä kuin yksityiselämän joustoissakin. Tämä puolestaan edellyttää keskeisten säännösten riittävää hallintaa muiden esimiestaitojen lisäksi.

Työelämä on sopimuksiin perustuvaa jatkuvaa kaupankäyntiä, jossa molempien osapuolten – niin työnantajien kuin työntekijöiden − on voitettava edes jotain. Säännösten ja johtamisen on sovelluttava reilun pelin hengen mukaisesti erilaisiin työn tekemisen tapoihin ja työaikaratkaisuihin. Jos hyvällä johtamisella toteutuvat joustavuus, innostavat työkokonaisuudet sekä luottamuksen ilmapiiri, on myös paljon helpompi edellyttää henkilöstöltä venymistä, epävarmuuden sietämistä ja uusien tehtävien tekemistä. Pelisääntöjä ja johtamista on myös jatkuvasti päivitettävä. Satumaailmassa eläminen ei onnistu loputtomasti.

Hannele Waltari

Kirjoittaja on OTK, joka toimii Väestöliitossa projektiasiantuntijana Perheystävällisesti töissä -hankkeessa. Hän on erikoistunut työlainsäädäntöön ja henkilöstöjohtamiseen ja työskennellyt johtotehtävissä niin yrityksissä, pankkimaailmassa kuin työntekijäliitoissa. Lisäksi hän on valmentanut esimiehiä työsuhde- ja henkilöstöjohtamisen kysymyksissä monen vuoden ajan.