Suloinen joutilaisuus

Vuosi sitten elämäni tuntui olevan täynnä asioita, joita piti ratkaista tai päättää miten toimia. Mielenkiintoinen työhanke vei kaiken energian ja kotona keskittymiskyky oli olematon, kysykää vaikka perheeltäni.  Olin varannut maaliskuulle matkan suosikkikaupunkiini Roomaan, mutta sekin tuntui lisäävän stressiä.

Toisena Rooman matkapäivänä olo alkoi helpottaa. Ehkä etäisyys ja minulle rakkaat  mukulakivikadut auttoivat asiassa, mutta suurin asia oli sisäisen puheeni sävyn muuttuminen: se ei enää pakottanut toimimaan, vaan kehotti olemaan hätäilemättä. Että itseään voi kuunnella, täytyy pystyä pysähtymään. Lomalla ja levossa se onnistui.

Helsingin yliopiston aivotutkija Katri Saarikivi toteaa Ylen Akuutti ohjelman haastattelussa myönteisen, lyhytkestoinen stressin auttavan meitä selviämään hankalista tilanteista.

Tieto pitkittyneen stressin vaikutuksesta aivoille on lisääntynyt. Liiallinen stressi tekee aivoissa tuhoa. Impulssikontrolli vähenee, toiminnanohjaus heikkenee, sairastumme herkemmin ja muisti voi pätkiä. Tämä on lisännyt ymmärrystä levon tarpeellisuudesta (Akuutti 4.11.2018).

Moni vastaanotolleni tuleva kertoo olevansa stressaantunut. Hoitoon on hakeuduttu pariskuntana tai yksin. Osa tunnustaa keksineensä viimeiseen asti syitä, että vauhti voisi jatkua sillä pysähtyminen pelottaa. Kuormittuminen on saattanut alkaa työpaineista, hankalasta parisuhdetilanteesta tai sairastumisesta. Syitä saattaa olla useita. Stressiä on jatkunut niin pitkään, ettei siitä tunnu pääsevän irti. On tullut ensimmäisiä masennuksen oireita tai pinna puolisoon palaa todella helposti. Tuntuu, että kiukku on jäänyt päälle ja syyllisyys omasta käyttäytymisestä painaa. Terapia auttaa pysähtymisessä ja sykkeen tasaamisessa, ymmärrys itsestä voi vahvistua.

Italialaisilla on sanonta Dolce far niente, suloinen joutilaisuus. Sitä olen elämässäni viljellyt vuoden ajan ja vahingollinen stressi on pysynyt poissa. Pysähdy, hengitä syvään ja kuuntele mitä sinulle kuuluu. Suloinen joutilaisuus  voi alkaa kun suorittaminen loppuu.

Emma Hyvärinen on psykoterapeutti ja hän ottaa vastaan Väestöliiton terapiapalveluissa. Hänen erityisosaamisalueensa ovat toiminnan- ja tarkkaavuuden häiriöt (ADHD ja ADD), autismin kirjon häiriöt ja tunteidensäätelyn tarkastelu, erityisesti miten ne näyttäytyvät perheessä ja parisuhteessa.

Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Kumppanin epätäydellisyyden hyväksyminen

Kun rakastumisen alkuhuuma alkaa hiipua, näet kumppanisi realistisemmin. Yrität ratkoa ongelmaa erilaisilla vaatimuksilla: ”Voitko alkaa käydä salilla?”, ”Voitko vähentää tota kännykän käyttöä ja keskittyä välillä muhun?”. Sinulla on uskomus, ettet voi olla onnellinen, jos kumppanisi ei ole tietynlainen.

Todennäköisyys sille, että kumppanisi muuttuu, on pieni. Vaatimuksesi lähinnä kiristävät tunnelmaa ja molempia alkaa stressata. Pitäisikö vain erota?

Ero voi olla järkevä vaihtoehto, jos suhteessasi on henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai tulevaisuudentoiveenne ovat erilaiset. Jos kumppanisi pettää luottamuksesi jatkuvasti, on hyvän arjen rakentaminen työlästä.

Jos vaatimuksesi parisuhteen ja puolison kannalta ovat kohtuuttomia, joudut todennäköisesti erokierteeseen. Uutta kumppania valitessasi valitset aina uuden puutelistan.

Täydellisyyden tavoittelija voi saada avun tietoisuustaitojen harjoittelusta. Englanniksi hyväksyvää tietoista läsnäoloa kutsutaan käsitteellä mindfulness. Viime vuosina on saatu uutta tutkimustietoa siitä, kuinka tietoisuustaidoilla voi lisätä parisuhdeonnea. Vaikka olisit täydellisyyden tavoittelija, voit oppia armollisempaa asennetta itseäsi ja kumppaniasi kohtaan.

Asenteen muutos ei tarkoita, että ärtymyksen tai pettymyksen tunteet katoaisivat. Se tarkoittaa, että huomaat kyllä vaikeat tunteesi, mutta hallitset niitä paremmin. Tämä vaatii harjoittelua.

Mitään taitoa ei opita hetkessä, vaan ihminen oppii toistojen kautta. Mindfulness-harjoittelun hyödyt ilmenevät aikaisintaan kuukausien säännöllisen harjoittelun jälkeen. Treenaamista tukevat erilaiset nettikurssit ja kännykkäapplikaatiot.

Vaivannäkö palkitaan. Hyväksyvä asenne rauhoittaa ahdistunutta mieltä ja tyynnyttää kehoa. Se vapauttaa jatkuvasta pohdinnasta, onko kumppani juuri se oikea. Kun hyväksyt kumppanisi rosoisuuden, teet samalla tilaa ilon ja onnen hetkille.

Aloita harjoittelu näin

Rauhoittava hengitys: Istahda hetkeksi tuolille siten, että kannattelet kehoasi rennon ryhdikkäästi. Hengitä pari kertaa syvään ja anna uloshengityksen päästä rentona ulos keuhkoistasi. Ryhdy sitten laskemaan sisäänhengityksiäsi. Aina, kun huomaat ajattelevasi jotain muuta kuin hengitystäsi, palauta huomiosi lempeästi takaisin hengitykseesi ja aloita laskeminen alusta. Jatka harjoitusta niin kauan, kuin se sinusta tuntuu hyvältä.

Ystävällisyysmeditaatio: Aloita harjoitus rauhoittavalla hengitysharjoituksella. Kun tunnet olosi rauhalliseksi ja miellyttäväksi, ohjaa ajatuksesi kumppaniisi tai henkilöön, joka on sinulle tärkeä. Kuvittele, miltä hän näyttää, tuntuu ja tuoksuu. Toivota hänelle sitten mielessäsi tai ääneen lausumalla onnellisuutta, terveyttä ja rakkautta. Jatka harjoitusta niin kauan, kuin se sinusta tuntuu hyvältä.

Jaana Ojanen
psykologi
Väestöliiton Terapiapalvelut Oy

”Joskus ihminen tarvitsee aikaa ja toista ihmistä selkiyttämään ajatuksiaan. Silloin auttaa, kun saa purkaa tilannettaan ammattilaisen kanssa. Minun tehtäväni on tarjota työvälineitä ja kannustaa kohti muutosta.”

Toivotan sekä yksilöt että parit tervetulleiksi vastaanotolleni!
Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Lähteet:
Karremans, J., Schellekens, M. & Kappen, G. (2017). Bridging the Sciences of Mindfulness and Romantic Relationships: A Theoretical Model and Research Agenda Personality and Social Psychology Review 2017, Vol. 21(1) 29–49.

Kappen, G., Karremans, J. & Burk, W. & Buyukcan-Tetik, A. (2018). On the Association Between Mindfulness and Romantic Relationship Satisfaction: the Role of Partner Acceptance. Mindfulness, 9, (5),1543–1556.

Adair, K, Boulton, A. & Algoa, S. (2018). “The Effect of Mindfulness on Relationship Satisfaction via Perceived Responsiveness: Findings from a Dyadic Study of Heterosexual Romantic Partners.” Mindfulness, 9,(2), 597–609.

 

Voinko luottaa sinuun?

Kun seuraa pientä vauvaa joka etsii hyvän hoitajansa katsetta, voi vauvan eleissä ja ilmeissä havaita luottamuksen. Vauva odottaa, että hänen katseeseensa ja eleisiinsä vastataan. Kun odotukset täyttyvät ja yhteys vauvan ja hoitajan välillä on voimakas, syntyy hyvä perusluottamus. Luottamus siihen, että maailma on ennakoitava paikka ja siellä on olemassa ihminen, jonka läsnäolosta ja toiminnasta voi olla varma.

Kun havainnoi vastarakastunutta paria, voi aistia jotakin samankaltaista. Kaksi toisiinsa virittäytynyttä ihmistä vastailee herkästi toistensa katseisiin ja viesteihin. Parin välillä voi aistia toivoa ja luottamusta siihen, että toinen on olemassa itseä varten. Pari synnyttää pikkuhiljaa välilleen luottamuksen oman toimintansa kautta: Molemmat tekevät tietoisen päätöksen tehdä asioita suhteen eteen ja olla avoimia toisen edessä. Kuitenkin surullisen usein, vuosien myötä, jotakin tulee tuon luottamuksen ja toivon väliin.

Luottamus ajatellaan usein asiaksi joka joko on olemassa tai ei ole. Parisuhdetutkija John Gottman (2011) kirjoittaa, että luottamus on toimintaa; sitä miten käyttäydymme puolisoamme kohtaan ja kohtelemme häntä. Sitä rakennetaan koko ajan. Luottamuksen syntymiseen ei riitä pelkkä toisen fyysinen läsnäolo. Turvallisuuden tunne syntyy kutsusta ja siihen vastaamisesta. Kuten vauvan ja hoitajan välillä, luottamus on vuorovaikutusta, tunnetason virittymistä toiseen.

Vauva kysyy, että oletko sinä siellä minua varten. Näin tekee myös aikuinen omassa parisuhteessaan. Hän kysyy sitä silloin, kun hän tulee väsyneenä pitkän päivän jälkeen kotiin tai kun hän kuulee, että tärkeä läheinen on sairastunut. Tuo pieni kysymys sijaitsee kaiken luottamuksen ytimessä. Se on luottamuksen kokemuksen perusta. Kun, Gottman havainnoi vastavihittyjen parien riitoja, luottamukseen liittyvät kysymykset olivat pääosassa: Voinko luottaa siihen, että valitset minut ennen äitiäsi? Voinko luottaa, että et käytä päihteitä? Voinko luottaa siihen, että et harrasta seksiä muiden kanssa? Voinko luottaa siihen, että kannat oman vastuusi perheestä? Voinko luottaa siihen, että olet rehellinen minulle?

Yleensä luottamusongelmista puhutaan silloin, kun puoliso on vahingoittanut luottamusta vakavasti. Tämä voi olla valehtelua, uskottomuutta, peli- tai päihderiippuvuutta tai vaikka talousasioiden pimittämistä kumppanilta. Myös epäluottamus on toimintaa. Toimintaa, jossa joku asia ajaa oman kumppanin hyvinvoinnin ohi. Tämä nakertaa kumppanin tunnetta siitä, että on toiselle tärkein ja että puoliso on vierellä turvallisesti ja ennakoitavasti.

Luottamus syntyykin ennakoitavuudesta. Pieni vauva tietää, miten päivä tulee menemään ja tietää, että hoitaja vastaa lämpimästi ja ystävällisesti kutsuun. Ennakoitavuus on myös parisuhteessa tärkeä asia. Voiko puolison käytöstä tietää ennalta? Tiedänkö, että hän vastaa minulle ymmärtäen ja arvostaen? Tuleeko puoliso kotiin silloin kun on luvannut? Tekeekö hän asiat, joista on yhdessä sovittu? Suojeleeko hän suhteen rajoja? Pitääkö hän mielessä minut, kun ilta venyy ja alkoholia kuluu? Ennakoivuus on myös sitä, että toisen käytös pysyy melko samanlaisena. Jos käytös on epävakaata, ei luottamusta pysty rakentamaan.

Luottamuksen rikkoutumista kuvataan usein symbolisesti haavana. Haava tuottaa kipua ja muistuttaa olemassaolostaan. Haava ei yleensä parane kovin nopeasti, vaan se ottaa aikaa. Kuitenkin oikealla hoidolla yksittäinen haava paranee melko hyvin. On olemassa kuitenkin haavoja, jotka aukeavat yhä uudelleen. Jos tilanne käy riittävän pahaksi tuo haava saattaa märkiä ja jäädä ikuiseksi riesaksi.

Luottamus palautuu samoin kuin se syntyy. Hyvässä kohtaavassa vuorovaikutuksessa, jossa toisen käytös on ennakoitavaa. Haava paranee hellällä ja säännöllisellä hoidolla ajan myötä.

 

Gottman, J. (2011) Science of trust: Emotional attunement for couples. WW Norton & Company.

 

 

Testailetko kumppaniasi?

Oletko joskus pyytänyt kumppaniltasi palvelusta tutkiaksesi, kuinka tärkeä hänelle olet? Tai oletko esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa ja odottanut hänen yhteydenottoaan? Kumppanin testaileminen on yksi keino hallita epävarmuuden tunteita. Parisuhdetutkimuksissa on tunnistettu ainakin seitsemän testailuun liittyvää vuorovaikutusilmiötä. Näiden tunnistaminen voi auttaa sinua ymmärtämään tarpeitasi ja kohentamaan suhdettasi paremmilla tavoilla.

  1. Kumppanin lähipiirin haastattelu. Joskus voi tuntua houkuttelevalta tehdä pientä tutkimustyötä deittikumppanin kavereiden keskuudessa. Sinulla voi olla epäilys, että ihastuksesi ei itse anna rehellisiä vastauksia sinulle. Kukapa haluaisi esittää itsensä huonossa valossa. Kumppanin läheiset voivat kuvautua luotettavina tietolähteinä mutta heille avautuminen voi syödä luottamusta orastavalta parisuhteeltasi. Toimivan suhteen perusta on avoimuus. Pyri läpinäkyvyyteen kaikessa.
  2. Suorat kysymykset kumppanille. Naistenlehdet ja parisuhdeoppaat korostavat puhumisen tärkeyttä. Vuorovaikutus onkin syvien ihmissuhteiden kivijalka. Mutta jos ainoa tavoitteesi on selvittää sinua kaihertava asia ja teet sen pommittamalla kumppaniasi, ajat hänet nurkkaan. Tenttaaminen on toisen yläpuolelle asettumista ja rajojen ylittämistä eikä kysymystulva rauhoita levotonta sydäntäsi. Kokeile mieluummin lämmintä kylpyä ja kävelyä luonnossa. Keskustelu onnistuu paremmin, kun hyökkäämisen sijaan kerrot omista tunteistasi tyynesti.
  3. Kolmiodraamat. Oletko sortunut lähettämään kumppanillesi vihjailevan viestin tuntemattomasta numerosta nähdäksesi, miten hän reagoi? Tai oletko yrittänyt tehdä kumppaniasi mustasukkaiseksi flirttailemalla muille? Tällainen teatteri on vaarallista ja ruokkii epävarmuuttasi. Mikäli toivot läheisyyden lisääntyvän suhteessanne, vältä kaikenlaisia pelejä. Nokkelat ansasi ja keimailusi ulkopuolisille eivät lisää kumppanisi arvostusta sinua kohtaan.
  4. Yhteydenpidon rajoittaminen. Harrastatko mykkäkoulua ja esitätkö vaikeasti tavoiteltavaa? Pyritkö yhteydenpitoa rajoittamalla selvittämään, kuinka kauan kumppanisi kestää olla erossa sinusta? Jos perimmäinen toiveesi on saada suhde kukoistamaan, kerro läheisyyden kaipuustasi suoraan ja viipyilemättä. Omien tunteiden tukahduttaminen voi näyttää kumppanin silmissä siltä, ettet ikävöi häntä. Lopputuloksena teitä on kaksi toistensa tunteista epävarmaa yksilöä.
  5. Kestävyystestit. Myöhästeletkö tahallasi tai kiukutteletko? Arvosteletko itseäsi peilin edessä kuullaksesi, näkeekö hän sinut täydellisenä vatsamakkaroistasi huolimatta? Näiden toimintamallien taustalla vaikuttaa epävarmuutesi siitä, riitätkö kumppanillesi puutteistasi huolimatta. Varmin keino saada hyväksyntää on kuitenkin armollisuus itseä kohtaan. Kun olet sinut itsesi kanssa, on rinnallasi helpompi elää.
  6. Reaktiot julkisessa tilanteessa. Sosiaalinen tilanne näyttää oivalta tutkimuskentältä kumppanin sitoutumisen arvioimiselle. Ehkä tutkit hänen reaktioitaan, kun tartut deittikumppaniasi kädestä kaupungin kadulla tai esittelet hänet ystävillesi uutena kumppaninasi. Suhteen edetessä testailu voi ilmetä myös kutsuna sukujuhliin tai lopultakin pyyntönä kantamaan sormusta. Vaikka teot voivat puhua puolestaan, etukäteen käyty keskustelu yhteisistä toimintatavoista julkisissa tilanteissa luo turvallisuuden tunnetta.
  7. Epäsuorat kysymykset. Olet jo pitkällä, jos pyrit hienovaraisella keskustelulla lähemmäs kumppaniasi. Sorrutko kuitenkin epäsuoriin heittoihin? Piiloudutko vitsin varjoon? Tällainen kommunikointi suojaa sinua suoralta torjunnalta ja auttaa säilyttämään kasvosi. Vaarana on kuitenkin se, että kumppanisi ei poimi piiloviestiäsi tai hän vastaa yhtä epäsuorasti kuin sinä. Keskustelun jälkeen molemmat ovat hämmentyneitä vakava-aiheisesta vitsailusta.

Joissain tilanteissa ihminen päättää elää mieluummin epätietoisuudessa. Jännitystä kaipaavalle epävarmuus voi olla lääke tylsään parisuhdearkeen ja tarjota etäisyyttä. Tietämättömyys voi luoda teennäisen tyyneyden tilan. Tätä kutsutaan itsepetokseksi. Pienet testisi voivat antaa sinusta myös epäluuloisen kuvan. Syvempää tyytyväisyyttä ja jännitystä tuo aito ja välitön yhteys toiseen ihmiseen. Hylkää kiertotiet ja epäsuorat viestit. Tie toisen lähelle on lyhyempi kuin ajattelitkaan.

Jaana Ojanen
psykologi
Väestöliiton Terapiapalvelut Oy

”Joskus ihminen tarvitsee aikaa ja toista ihmistä selkiyttämään ajatuksiaan. Silloin auttaa, kun saa purkaa tilannettaan ammattilaisen kanssa. Minun tehtäväni on tarjota työvälineitä ja kannustaa kohti muutosta.”

Toivotan sekä yksilöt että parit tervetulleiksi vastaanotolleni!
Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Lähde: Guerrero, Laura,  Andersen, Peter & Afifi, Walid (2017). Close Encounters: Communication in Relationships. Edition 5. SAGE Publications.

Mikä on huono parisuhde?

Netti ja lehdet ovat täynnä vinkkejä siitä, miten määrittää huono parisuhde.

Tärkeintä on kuitenkin oma kokemus suhteesta. Oman elämän ja parisuhteen äärelle on viisasta pysähtyä, kuulla ja kuunnella itseä ja toista. Tätä ei voi ulkoistaa kenenkään toisen tehtäväksi.

Työssäni kohtaan pariskuntia ja yksilöitä joiden kanssa pohdimme parisuhteen tilannetta. Usein kuulen kokemuksen huonosta suhteesta määrittyvät alla olevan kaltaisesti: ”Koen väheksyntää puolisoni taholta, mustasukkaisuutta, koen itseni suhteessa eriarvoiseksi, tunne puuttuu, suhteessa on henkistä/ fyysistä väkivaltaa, suhteessa on välinpitämättömyyttä, alkoholin liikakäyttöä, kommunikointiongelmia, kotityöt jakautuvat epätasaisesti, vastuu lasten hoidosta toisen vastuulla, yhteisen mielenkiinnon/ ajan puute, paljon riitelyä, sairautta, seksuaalisten tarpeiden erilaisuus.

Onneksi asioille voidaan tehdä paljon jos molemmat osapuolet ovat siihen valmiita. Olenkin usein pariskunnille sanonut, että suhde voi olla ”maailman paras tai pahin” ja lähtökohtaisesti siihen vaikuttaa pariskunta itse.

Jos parisuhteesta puuttuu kunnioitus ja arvostus, on mahdotonta voida hyvin yksin tai yhdessä. Pysähtyminen, oivaltaminen ja tahtominen ovat isossa roolissa kun parisuhteen kanssa tehdään töitä. Mitä sinä toivoisit puolison/suhteen suhteen? Miten toiveesi näyttäytyvät arjessa? Oletko valmis antamaan takaisin sitä mitä itse toivot? Hyvässä parisuhteessa ei toimi laki ”minäminunminulle” vaan jo tutkimustenkin todentama viisaus on, että onnelliseksi tekee pyyteetön hyvän tekeminen toista kohtaan. Jos kohtelet toista kuten itseäsi toivoisit kohtelevan ja tämä toteutuu molemmin puolin, on suuri mahdollisuus, että suhde voi hyvin.

On hyvä pitää mielessä, että vain itseään voi muuttaa, ei toista. Kohtuullisen hukkaan heitettyä energiaa on koittaa ”operoida puolison mielen kanssa” mutta sen sijaan oman mielen kanssa voi ja saa tehdä töitä niin paljon kun haluaa. Systeemiteorian mukaan muutos yhdessä perheenjäsenessä vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Muutos on aina mahdollista mutta harvemmin, josko koskaan se tapahtuu ”sormia napsauttamalla”. Uusia tapoja toimia, esim. ratkaista riitoja pitää opetella ja harjoitella. A. Einstein totesi aikoinaan: ” hölmöyttä on jatkaa samaa toimintaa ja odottaa eri lopputulosta”. Jotain pitää siis tehdä toisin, että muutos on mahdollinen.

Aina ongelma ei ole parisuhteessa.

Voi olla myös niin, että pahaa oloa tuottavat omat kasvukriisit tai menneet käsittelemättömät asiat.

Siksi on hyvä miettiä liittyykö pahoinvointi suhteessa itseen vai suhteessa tapahtuviin asioihin? Jos itsensä kanssa on käsittelemättömiä asioita, ei puolison vaihto poista niitä. Itseä ei pääse pakoon. Paras teko ja investointi itsesi, lastesi ja läheisten suhteen on selvittää asiat, jotka sisällä painavat. Tämä on myös ainut keino katkaista negatiivisten toimintojen ja ajatusten ketju sukupolvelta toiselle.

Pariterapia on oivallinen paikka pohtia parisuhteen tilannetta yksin tai yhdessä. Joskus jo ensimmäisessä tapaamisessa tulee isoja oivalluksia, mutta tarvittaessa omalle mielelle pitää antaa tilaa asioiden prosessointiin myös useamman tapaamisen verran.

Jokaisella on oikeus voida hyvin ja tämä on myös lasten etu. Lasten koti on vanhempien suhde ja jos suhde voi hyvin tai huonosti, se heijastuu myös lapsiin.

Tasapaino, arvostus, kannustus ja kehut on hyvä kasvupohja hyvälle parisuhteelle ja lasten elämälle.

Sari Pettersson
Kirjoittaja on paripsykoterapeutt, perheterapeutti ja ratkaisukeskeinen yksilöpsykoterapeutti (6/19). Hän ottaa vastaan Väestöliiton Tarapiapalveluissa.

Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

 

Tunteet polkuna itsetuntemukseen

Joskus mietin olevani melkein kuin soitin. Jokin ihminen, tapahtuma tai asia painaa jotain kohtaa minussa synnyttäen erilaisia tunteita, kuin sointuja ikään.  Soinnut toimivat minulle viesteinä. Voin kuunnella, mistä ne kertovat. Tunteet eivät ole minä. Ne ovat minussa syntyviä vasteita erilaisiin sisäisiin tai ulkoisiin tapahtumiin. Jokin tapahtumissa kaipaa huomiotani. Tunne on merkkinä siitä. Tunteet kutsuvat pysähtymään, antamaan huomiota asialle ja johdattavat tienviittojen tapaan jonkin oleellisen äärelle.

Kysy itseltäsi: mitä tämä tunne kertoo minulle? Mikä tässä asiassa on minulle tärkeää? Mistä täyttymättömästä tarpeesta tämä tunne ehkä kertoo?

Suru voi viestiä, että olet menettänyt jotain, mikä oli tärkeää, jotain millä oli sinulle merkitystä. Samalla voit tuntea myös vaikkapa yksinäisyyttä, minkä takaa voi löytyä seuran tai kiintymyksen tarpeita. Viha tai suuttumus voi viestiä, että on tapahtunut jotain mitä et toivonut, mikä tuntuu epäoikeudenmukaiselta tai siltä ettei sinua ole otettu huomioon. Näiden takaa voi puolestaan löytyä kunnioituksen ja huomion tarpeita. Tunteet ilmestyvät, kunnes niiden taakse kätkeytyneet tarpeet ovat tulleet huomioiduiksi.

Aina ei ole helppoa tietää mitä tuntee. Tunteet voivat olla monikerroksellisia tai tuntua lähes nipulta, jolloin niitä on vaikea erottaa toisistaan. Auttaa, kun voi tuomitsematta tutkailla, mitä kaikkea itsessä tunteeseen oikeastaan liittyykään. Kun pysähtyy vaikkapa vihan äärelle, voi huomata, että jokin toisen toiminnassa tai sanoissa herätti itsessä oikeastaan ensin pelon. Tarkemmin katsoen ehkä hylkäämisen pelon tai torjutuksi tulemisen tunteen, mikä on käynnistänyt puolustautumisen tai hyökkäämisen. Toiselle ja monesti itsellekin näkyy vain viha. Vaatii asian ja itsensä äärelle pysähtymistä, että tunteisiin saa selvyyttä ja havaitsee, mitä itsessä tapahtuu.

Kaikki tunteet ovat luonnollisia sellaisenaan. Voimakkaat tunteet kertovat elämästä, jolla on merkitystä. Meitä ei kuitenkaan välttämättä ole elämässämme rohkaistu kaikkien tunteiden sallimiseen tai hyväksymiseen. Olemme saattaneet oppia peittelemään tai kätkemään osaa tunteista, kuten vaikka ärtymystä, vihaa, kateutta tai mustasukkaisuutta. Niitä ei ole ollut soveliasta näyttää tai niiden ilmaisuyritykset ovat johtaneet epätoivottuihin lopputuloksiin. Emme ehkä myönnä niitä itsellekään. Meitä saattaa hävettää, että meissä edes syntyy sellaisia tunteita. Saatamme kätkeä, tukahduttaa ja kieltää niitä.

Monesti kuulee tunteita määriteltävän positiivisiin, negatiivisiin, terveellisiin tai epäterveellisiin. Epäterveellisempää on kuitenkin turruttaa tai kieltää tunteita, koska se johtaa kaikkien tunteiden latistumiseen. Silloin elämä ei tunnu enää miltään ja kadottaa merkityksensä. Samalla, kun emme halua elämään kuuluvaa kipua, tuskaa tai surua, niin kiellämme myös ilon ja onnen tunteet. Ihmiselämään kuuluvat kaikenlaiset tunteet ja tunnetilat, emme voi valita pelkästään kolikon kirkkaampaa puolta.

On epärealistista vaatia, että olisi koko ajan hyvällä tuulella tai tuntisi aina onnea ja iloa. Ikuisesti iloisessa tilassa eläminen saattaa kertoa myös sisäisen maailman joustamattomuudesta. Muuta ei ehkä sallita itselle. Siinä pysymällä saatamme peittää todelliset tunteemme itseltämme tai muilta ja näyttää vain sosiaalisesti helpommin hyväksyttäviä tunteitamme. Tiukasti positiivisessa asenteessa pysyminen voi saada meidät myös tuntemaan huonommuutta siitä, jos kuitenkin sisällä tunnemme olomme toiseksi. Auttaa, jos tunteet voi nähdä vain luonnollisena vasteena johonkin sisäiseen tai ulkoiseen ärsykkeeseen, kuten ajatukseen, muistoon, tilanteeseen, asiaan, ihmiseen, sanaan tai äänensävyyn ja ymmärtää, että havaintojemme lisäksi myös tulkintamme vaikuttavat tunteiden syntymiseen.

Miten sitten olla tunteiden kanssa?

Anna itsellesi lupa tunteeseesi, hyväksy tunteesi. Sano vaikka: saan tuntea näin. Mitä enemmän pystymme hyväksymään itsessämme kaikenlaisia tunteita sitä vähemmän jäämme niihin kiinni. Ne pääsevät katoamaan kuin itsestään, menemään ohi omia aikojaan. Tunteiden hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita, että voi käyttäytyä, sanoa tai toimia miten tahansa. Tunteiden salliminen ei vapauta vastuusta. Huomioi myös missä voit turvallisesti antaa tunteen tulla, olla ja mennä pois. Kun oppii hyväksymään omia tunteitaan paremmin, niin niitä on helpompi hyväksyä myös toisissa.

Ihmiselämään kuuluu niin miellyttäviä kuin epämiellyttäviäkin tunteita, asioita ja tilanteita. Tunteesi tekevät sinusta ihmisen. Ei heikkoa ihmistä, vaan kokonaisen elävän ihmisen.

Sanna Nojonen
Psykoterapeutti, Mindfulness-ohjaaja

Sanna Nojonen työskentelee Väestöliiton terapiapalveluissa ja auttaa asioissa, jotka voivat liittyä esim. ihmissuhteisiin, elämän kriiseihin, mielialaongelmiin, itsetuntoon, pelkoihin, traumaattisiin kokemuksiin tai suruun. Hän on työskennellyt pitkään asiakkaiden kanssa, joilla on ollut raskauteen tai lapsettomuuteen liittyviä psyykkisen tuen tarpeita, kuten lapsen menetys, vakava sairaus, synnytyspelko tai -trauma.

Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

 

Kumpi on sinulle tärkeämpi: kumppani vai älypuhelin?

Parisuhteiden hyvinvointia häiritsee uusin teknologia – varsinkin älypuhelimet. Vaikka älylaitteet auttavat ihmissuhteiden ylläpitämisessä, varjopuolena on hiljattain lisääntynyt riippuvuus niihin. Älypuhelimen runsaalla käytöllä on uusien tutkimusten mukaan monia haittapuolia. Kännykän vilkuilu aiheuttaa katkoksia keskusteluun ja heikentää empatiakykyä. Puhelimen selaaminen synnyttää riitoja ja herättää epäluottamusta romanttisissa suhteissa. Heikentyneen parisuhteen myötä kännykän käyttö on yhteydessä kohonneeseen masennuksen riskiin.

Nykyihminen muodostaa intiimin suhteen kännykkänsä kanssa. Sen vieressä nukutaan ja se kulkeutuu jopa vessaan. Puhelimen pääsykoodia ei mielellään jaeta kumppanin kanssa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan yhdysvaltalaiset opiskelijat käyttävät kännykkäänsä keskimäärin 9 tuntia päivässä. Suomalaiset eivät liene kaukana näistä lukemista.

Kännykkäänsä uppoutunut kumppani herättää mustasukkaisuutta. Älylaitteet aiheuttavat osalle ihmisistä epävarmuutta juuri niiden sosiaalisen luonteen vuoksi. Ulkopuolisuuden tunnetta korostaa se ristiriita, että kumppani on fyysisesti läsnä, mutta henkisesti muualla. Jatkuva mustasukkaisuus heikentää parisuhteen laatua.

Kännykän käyttöön liittyvien riitojen määrään vaikuttaa se, kuinka yksimielisiä kumppanit ovat kännykän käytöstä. Jos kumppanit käyttävät kännyköitään toistensa seurassa lähes yhtä paljon, riitoja syntyy vähemmän. Myös ihmisen yksilölliset tarpeet ja odotukset parisuhteelta vaikuttavat. Runsaasti kumppaninsa huomiota tarvitseva ihminen häiriintyy kännykän käytöstä herkemmin.

Kännykkäriippuvuus on viime vuosina yleistynyt räjähdysmäisesti. Riippuvuudelle altistaa erityisesti pelko sosiaalisten piirien ulkopuolelle jäämisestä eli fomo. Myös vaikeudet itsensä johtamisessa kohottavat riskiä. Sosiaalinen ja impulsiivinen ihminen kokee somen vastustamisen vaikeammaksi.

Älylaitteiden käyttöön vaikuttavat muuttuneet käytöstavat. Runsaasti digilaitteita hyödyntävä pitää normaalina sitä, että kännykät asetellaan ruokapöydälle ja saapuviin viesteihin reagoidaan. Riippuvuutta ei huomata, koska runsasta kännykän käyttöä ei pidetä haitallisena.

Kumppanin yhtäkkinen katoaminen digimaailmaan voi olla loukkaavaa. Loukkaantunut osapuoli voi reagoida tilanteeseen monella tapaa. Tyypillinen reaktio on hakea kumppanilta huomiota ja pyrkiä estämään kännykän käyttö. Toistuvat epäonnistumiset kumppanin huomion herättämisessä johtavat pettymyksiin ja riitelyyn. Parisuhteen kivijalka, yhteyden tunne, alkaa murentua.

Jaana Ojanen

Jaana Ojanen on psykologi ja ottaa vastaan Väestöliiton terapiapalveluissa. Hänen osaamisalueensa ovat työuupumus, stressi, masennus, ahdistus, riippuvuudet, parisuhteen kriisit ja vuorovaikutusongelmat.

Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

******************************

Lue lisää:

Wang, X, Xie, X, Wang, Y., Wang, P. & Lei, L. (2017). Partner phubbing and depression among married Chinese adults: The roles of relationship satisfaction and relationship length. Personality and Individual Differences, 110: 12-17.

Robert, A. & David, M. (2016). “My life has become a major distraction from my cell phone: Partner phubbing and relationship satisfaction among romantic partners”. Computers in Human Behavior, 54: 134-141.

Chotpitayasunondh, V. & Douglas, K. (2016). How “phubbing” becomes the norm: The antecedents and consequences of snubbing via smartphone. Computers in Human Behavior, 63: 9-18.

Roberts, J., Yaya, L. & Manolis, C. (2014). “The invisible addiction: Cell-phone activities and addiction among male and female college students”. Journal of Behavioral Addictions, 3(4): 254–265.

Mistä tiedän rakastaako puolisoni minua ?

Kysyessäni mistä tiedät rakastaako puolisosi sinua, saan useasti vastauksen, että ”no sen vaan tuntee jotenkin”. Mistä sitten tiedät että toinen ei enää rakasta sinua ? ”Senkin vaan tietää”. Mistä sen tietää ? ”Vaikea kysymys, enpä ole koskaan miettinyt enempää asiaa, sen vaan tietää”.

Rakkauden tunne, se että toinen välittää minusta, on todella tärkeää. Miten me tulkitsemme tätä asiaa? Puhutaan rakkauden kielestä, jossa on viisi eri tapaa osoittaa rakkautta. Nämä eivät ole missään järjestyksessä, jokaisella on oma tärkeysjärjestyksensä. Mieti mikä on sinun omasi?

1. Aika, yhteinen aika, meidän aika, parisuhdeaika. Se, että meillä on yhteistä aikaa ja sitä on riittävästi voi olla minulle merkki rakkaudesta. Voin myös osoittaa rakkautta järjestämällä yhteistä aikaa, huolehtimalla, että olen sinun kansasi ja vain sinun kanssa.

2. Kosketus, läheisyys, hellyys. Kosketus voi olla ohikiitävä kosketus, jolla huomioin toista tai pidempi käden viipyminen toisen selällä. Kosketus, jolla huomioin toista ja luon yhteyden tunnetta toiseen.

3. Lahjat. Nämä voivat olla niitä pieniä tai isoja lahjoja, joita hankitaan toiselle hänen huomioimiseksi.

4. Teot, arkiset teot, joita teemme toisen eteen. Nämä saattavat useasti jäädä toiselta huomioimatta. Puoliso voi tehdä esim. aamupalan valmiiksi tai tulee hakemaan sinua töistä. Nämä voivat olla hänen tapaansa näyttää rakkauttaan.

5. Sanat, rakkauden tunnustukset, välittämisen sanoittaminen. Puolisolla voi olla tapana jättää vaikkapa lappuja, joissa on rakastavia, välittäviä sanoja.

Useasti huomaamme puolison puhumat sanat ja tuomat lahjat, mutta muut huomionosoitukset saattavat jäädä meiltä huomioimatta. Tärkeää on miettiä, missä järjestyksessä nämä ovat omassa mielessä, mistä minä voin tietää, että puoliso rakastaa minua.

Jos teillä on kovin erilaiset tavat näyttää rakkautta, niin on tärkeää tulla tietoiseksi siitä, miten toinen näyttää rakkauttaan. Jos on mahdollista, niin olisi tärkeää myös joskus kokeilla toiselle tärkeämmäksi nousevaa asiaa. Näin voitte saada lisää rakkauden tunnetta parisuhteeseenne.

Tarja Södergård

Kirjoittaja on psykoterapeutti ja sosionomi, joka ottaa vastaan Väestöliiton terapiapalveluissa.
Hänen osaamisalaansa ovat perheterapia, pariterapia ja perheterapeuttinen yksilöterapia. Uusperheen haasteet, akuutit elämänkriisit mm. ero, menetykset, läheisen itsemurha, sairaudet, rikoksen uhriksi joutuminen, rikosseuraamus, vammautuminen, elämänhallintaan liittyvät asiat, päihderiippuvuudet ovat esimerkiksi asioita, joita hänen vastaanotoillaan käsitellään.

Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Hankalat tunteet parisuhteessa

”Puolisoni ei huomioi minua riittävästi.” ”Olemme niin erilaisia ja arvostamme täysin eri asioita.” ”Emme keskustele mistään enää yhdessä.” ” Pienistä ja mitättömistäkin asioista saamme rankan riidan aikaiseksi.” Tällaisten kokemusten kuuleminen on varsin tavallista pariterapian vastaanotolla.

Mitä pidempiaikainen tärkeä ihmissuhde on, sitä suuremmalla koetuksella on kyky elää lähellä toista ihmistä. Mitä läheisempi tämä suhde on, sitä paljaampana kumpikin joutuu kohtaamaan sekä itsensä että toisen. Omat hankalat elämänkokemukset, tunne-elämän vaikeudet sekä kielteiset ajattelutavat tulevat myös suhteen toisen osapuolen kannettaviksi yhteiselämän aikana.

Terapiavastaanotolla puolisot voivat valittaa sitä, että ovat niin erilaisia ja siksi heille tulee riitoja. Totta kai he ovat erilaisia! Hehän ihastuivat toisiinsa ehkä juuri tämän asian vuoksi. Heitä viehätti toisen persoonan erilaisuus, temperamenttierot (eli käyttäytymis- ja reagointityylit), erilaiset elämänkokemukset, ajattelutavat ja tunteiden ilmaisun tavat. Erilaisuus on siis ollut heissä suhteen alusta lähtien. Mielenkiintoista onkin se, miten erilaisuudesta voi jossain vaiheessa tulla sellainen pulma, joka aiheuttaa suhteeseen lähinnä vain ongelmia.

Parisuhteen jatkumisen myötä puolisoiden erilaisuus voi vahvistaa yhteenkuulumattomuuden kokemusta. Jos yhteyden ylläpitoa ja läheisyyttä kumppaniin ei arjessa toimimalla vahvisteta, niin turhautuminen ja kielteiset tunteet lisääntyvät. Hankalat erimielisyydet johtavat helposti tilanteisiin, joissa toiselle sanotaan asioita, joita ei koskaan pitäisi sanoa. Toimintamalliksi voi kehittyä avoin toisen syyttely ja oman pahan olon purkaminen toiseen. Jotkut puolisot voivat moittia suuren osan valveillaoloajasta kumppaniaan ja muistuttaa toista siitä, mikä hänessä on vikana.

Toisaalta on myös parisuhteita, joissa kaikki mahdolliset hankalat tunteet ja ristiriidat lakaistaan maton alle. Niitä ei osata tai haluta käsitellä. Riitelyyn voi myös liittyä paljon uhkakuvia. Muistot omien vanhempien tuhoisista riidoista tai omasta selvittelijän roolista näissä tilanteissa, voivat johtaa elinikäiseen lupaukseen olla koskaan riitelemättä oman kumppanin kanssa. Tällöin on kehitettävä taidokkaita väistelykeinoja ja varottava sohaisemasta mihinkään kipinäpesäkkeeseen. Tässä tilanteessa parisuhteen merkittävät asiat voivat jäädä täysin keskustelematta. Toisen tunteminen ja aito ymmärtämys häntä kohtaan eivät myöskään kehity.

Oleellista parisuhteen hyvinvoinnin kannalta on se, että ristiriitoja ei vältellä, vaan niihin tartutaan rohkeasti ja niistä keskustellaan toista kunnioittavasti. Jotta suhde säilyisi toimivana, tarvitaan siis totuudellista ja rehellistä puhetta. Rehellinen puhe ei kuitenkaan ole sama asia kuin sanoa, mitä sylki suuhun tuo. Myöskään totuudellisuus ei ole sitä, että riidan hetkellä nostaa esiin joka ikisen tunteensa toista kohtaan. On sen sijaan pohdittava mitä, miten, milloin ja kuinka paljon kannattaa toiselle sanoa eri tilanteissa. Kärsivällisyys, rauhallisuus ja harkinta auttavat ristiriitatilanteissa paremmin kuin spontaanius sanoa mitä sattuu tai aggressiivisuus, puolustautuminen ja vasta-argumenttien esittäminen.

Hankalimmissakin parisuhteen riidoissa tapahtuu usein toistuvia yrityksiä korjata tilannetta ja muuttaa vallitsevaa tunnelmaa. Epäonnistumiset näissä yrityksissä johtavat kylläkin lopulta turhautumiseen. Sen sijaan niissä onnistuminen ei näyttäisi olevan riippuvainen itse ratkaisumenetelmistä, vaan ihan muista seikoista. Kuten kyvystä säilyttää oma rauhallisuutensa ahdistavien asioiden äärellä.

Parisuhteen tasapainoon ja tyytyväisyyteen vaikuttaa keskeisesti se, miten kumppanit pystyvät kahdenkeskiseen vuoropuheluun. Vuoropuhelussa kumppanit pyrkivät luomaan kuuntelevan ja pohtivan tilan, jossa kriittinen arviointi ei kohdistu vaan toiseen vaan myös itseen. Kyky käsitellä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä kehittyy vain itsetuntemuksen kautta. Onnistunut vuoropuhelu voi auttaa tässä kehityksessä silloin, kun voi olla varma siitä, että saa myös kritiikin ohella ymmärtämystä ja myötätuntoa toiselta. Onnistunut vuoropuhelu ei siis ole toisen voittamiseen pyrkivää viestintää.

Tutkitusti kaksi kolmesta parisuhteen riidoista liittyy nk. pysyviin ongelmiin, joita ei ehkä kyetä ratkaisemaan koskaan. Näitä ovat esimerkiksi kumppaneiden luonteenpiireistä tai erilaisista tarpeista syntyvät riidat. Kun puolisoista toinen on pedanttinen ja toinen suurpiirteinen, niin arkielämän järjestämisessä on väistämättä aina myös ristiriitoja. Tai jos toinen puolisoista tarvitsee paljon turvallisuutta ja toinen haluaa erityisen paljon vapautta ja itsellisyyttä, niin riitojen aiheet ovat ennustettavissa.

Erilaisuuden ja siitä aiheutuvien ristiriitojen kanssa selviytymisessä onkin niiden ratkaisemisen sijaan useimmiten enemmän kyse siitä, miten opimme elämään ongelmien ja hankalien tunteiden kanssa. Tällöin kumppanin huonot piirteet tai käyttäytymistavat voidaan kokea hänen omina kasvukohtinaan, jotka eivät kylläkään hetkessä poistu – jos koskaan. Ne eivät kuitenkaan ole esteenä sen kokemiseen, että hän on rakas ja läheinen ihminen.

Päivi Jokimies

Kirjoittaja on pari-ja perhepsykoterapeutti, seksuaaliterapeutti ja sosiaalityöntekijä, joka työskentelee Väestöliiton terapiapalveluissa. Hänen erikoisalaansa ovat olleet vuodesta 2005 päihde- ja mielenterveysongelmat. Hän on myös työskennellyt vanhempien ja lasten kanssa sekä erilaisten seksuaalisten kysymysten parissa. Hän on vastaanotolla kohdannut myös ihmisiä, joilla on ollut hyvin traumaattisia elämänkokemuksia.
Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Mietiskelyn lähteinä:

John Gottman & Julie Gottman & Joen DeClaire: Kuinka uudistat avioliittosi. Kokemuksia rakkauslaboratoriosta. Rasalas 2006.

Kaija Maria & Lari Junkkari: Läsnä ja lähellä. Seksuaalinen viisaus parisuhteessa. Otava 2006.

 

Mielenterveyden rakennusaineet

Mielenterveys ja parisuhde ovat hyviä kumppaneita toisilleen.

Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee mielenterveyden hyvinvoinnin tilana, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Sigmund Freud muotoilee mielenterveyden kyvyksi rakastaa ja tehdä työtä.

Mielenterveys ei synny tyhjiössä, eikä kehity ilman riittävän hoivaavaa ja vastavuoroista suhdetta. Katse suuntautuu elämän ensimmäisiin vuosiin.

Varhaisista vuorovaikutustilanteista meille syntyy kokemus itsestämme ja perusta sille, minkälaisia odotuksia luomme tuleviin ihmissuhteisiimme. Millä tavalla itkumme ja naurumme on tulkittu ja miten meitä on katsottu ja koskettu. Nämä kokemukset elävät mielessämme sisäistyksinä, joiden läpi katsomme lapsiamme ja kumppaniamme.

Itse ajattelen mielenterveyttä kykynä elää itsensä varassa ja samanaikaisesti kykynä turvautua toiseen. Esimerkiksi masennuksessa nämä kyvyt heikkenevät ja johtavat pahimmassa tapauksessa sulkeutumiseen ja yksinäisyyteen. Paniikkihäiriössä ja ahdistuneisuudessa etenkin kyky turvautua itseen heikkenee.

Parisuhteen ongelmat heijastelevat aina myös omia kiintymyssuhdesisäistyksiämme. Parisuhde herättää syvällä olevat kiintymyssuhdetarpeemme ja pelkomme, jotka pahimmillaan estävät meitä solmimaan suhteen tai aidosti antautumaan sille.

Emme anna toisen tulla lähelle. Pakenemme työhön tai harrastuksiin. Ja samalla vain toivomme, että toinen näkisi nalkutuksen taakse, ottaisi kainaloon ja kysyisi, mitä kuuluu.

Ydinongelma parisuhteissa on usein vastavuoroisuuden puuttuminen. Kuten pieni vauva, tarvitsemme toista ihmistä peiliksemme. Valitettavan monet meistä ovat kuitenkin oppineet mallin, jossa tukeutuminen toiseen ei ole suositeltavaa. Kyllä minä pärjään.

Mielen kantokyvyllä on rajansa. Kriisit, kuten työttömyys, lapsettomuus tai sairastuminen, repivät pariskuntia erilleen. Toisaalta myös se tavallinen arki uhkaa ja etäännyttää.

Parhaassa tapauksessa parisuhde tukee sen molempien osapuolien mielenterveyttä. Kun koemme päivittäin tulevamme kohdatuksi ja nähdyksi, se hoivaa myös mielenterveyttämme.

Parisuhteessa on tärkeää luoda keskinäisiä rituaaleja, tapoja, jotka ovat kiinnipitävää liimaa. Muuttaessani aikoinani Ranskaan opiskelemaan ihastuin paitsi lukuisiin leipomoihin, myös ranskalaisten tapaan puhutella toisiaan. Mon ami, ma chérie. Rakas, kulta, söpöläinen. Hellittelysanojen käyttö kuulostaa suomalaiseen korvaan aluksi liioittelulta, mutta se toimii. Yksittäisellä sanalla tulee sanotuksi paljon. Minä huomaan sinut ja olen sinua varten.

Itseä ja parisuhdetta voi hoitaa terapialla ja pariterapialla. Terapian teho perustuu vuorovaikutuksellisuuteen, johdonmukaisiin kohtaamisiin, jossa ihminen tulee nähdyksi aidoimmillaan. Pariterapiaan voi uskaltautua myös silloin, kun asiat eivät vielä ole umpikujassa.

Parisuhteen hoivaamisen voi nähdä myös oman mielenterveyden hoivaamisena.

Marika Mattila

Olen psykologi ja työskentelen ammatinharjoittajana Väestöliiton terapiapalveluissa. Ammatillinen kiinnostukseni ja perehtyneisyyteni kohdistuu etenkin tunne-elämän häiriöiden, masennuksen ja ahdistuksen hoitoon sekä perheeseen, parisuhteeseen ja vanhemmuuteen liittyviin teemoihin.
Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.