Pioneerihommia nuorten seksuaaliterveyden edistämisessä

Aloitin työni Väestöliitossa melko pian valmistuttuani terveydenhoitajaksi keväällä 2001. Tuona samana syksynä Väestöliiton Nuorten Avoimet Ovet (ent. Avoimet Ovet) tuli teini-ikään täyttäessään 13 vuotta. Silloin nuoria kohdattiin etupäässä vastaanotoilla ja toiminnassa kehitettiin  nuorten seksuaaliterveysanamneesi kohtaamisen tueksi ja malliksi muillekin.  Kävimme kouluilla pitämässä seksuaalikasvatustuokioita ja  vanhempainiltoja ja koulutimme ammattilaisia, kirjoitimme kirjoja ja oppaita nuorten kohtaamisesta ja seksuaaliterveydestä.

Asiakkaita riitti yllin kyllin ja vastaanotoille heitä ohjautui eniten koulujen terveydenhuollon kautta. Yleisin käyntisyy oli ehkäisyn aloittaminen, joten suurin osa kävijöistä oli tyttöjä. Kohtaamisten kautta saimme tietoa siitä, millaisten seksuaaliterveyteen liittyvien asioiden kanssa nuoret elävät ja millaisia henkilökohtaisia kysymyksiä heillä on. Väestöliittoon oli hiljattain perustettu Miehen Aika-projekti, jonka tarkoitus oli muun muassa tarjota myös pojille omia palveluita ja materiaaleja mieheksi kasvamisen ja seksuaalisen kehityksen tueksi. Silti kokemus oli se, ettei poikia tavoitettu samalla lailla kuin tyttöjä. Lisäksi haasteena oli se, että toiminta kohdistui lähinnä pääkaupunkiseudulle.

Suunnitelmat olivatkin jo pitkällä http://www.seksuaaliterveys.org- internetpalvelun perustamiseksi, josta kaikki sukupuoleen ja asuinpaikkaan katsomatta voisivat löytää tietoa ja esittää oman kysymyksensä nettipalstalla ja varata ajan kahdenkeskeiseen ”One-to-One”-keskusteluun. Siihen aikaan oli olemassa eri tahojen avoimia chatteja, joissa kuka tahansa saattoi sanoa mitä tahansa ilman erityistä moderointia. Itsekin kokeilimme yleisen, moderoidun chatin pitämistä, mutta se osoittautui epäeettiseksi tavaksi tehdä seksuaalikasvatusta. Se mahdollisti epäasiallisen käyttäytymisen ja chat lopetettiinkin melko pikaisesti.

Väestöliiton palvelut olivat ensimmäisiä sähköisiä nuorille kohdistettuja neuvontapalveluja koko Suomessa ja melko ainutlaatuisia myös rajojen ulkopuolella. Nuoret saivat mahdollisuuden tuoda luottamuksella ja nimettömästi esiin omia henkilökohtaisimpia asioitaan ja huoliaan. Verkkotyön kautta saimme ensiarvoisen tärkeää tietoa siitä, mitä nuoret haluavat tietää ja mihin kaipaavat tukea ja apua. Saimme olla ensimmäisten joukoissa kokeilemassa palveluiden toimivuutta ja kohtaamassa verkkopalveluiden mahdollisuuksia ja uhkia, esimerkiksi nimettömyyteen, vaitiolo- ja ilmoitusvelvollisuuteen liittyviä kysymyksiä. Kokemuksen kartuttua loimme kohtaamisen malleja verkkotyöhön. Tulipa minulta siinä kehittelyn tiimellyksessä kerran kadotettua koko Väestöliiton sivusto bittitaivaaseen… Kantapään kautta opittiin!

Nuo samat elementit palveluissa ovat pysyneet tähänkin päivään saakka (tietopankit, vastaanotto ja kysy asiantuntijalta-palsta). Nuorten tuomat aiheet ja kysymykset ovat osin pysyneet samoina, osin muuttuneet ajan ja sen ilmiöiden myötä. Esimerkiksi porno ja sen tuomat vääristyneet odotukset ja suorituspaineet puhututtivat jossain vaiheessa paljon, kun pornon saatavuus yleistyi. Myöhemmin pohdittiin seksuaalista suuntautumista ja tuotiin esiin seksuaalista häirintää ja väkivaltaa sen eri muodoissaan. Ehkäisy, seksitaudit ja omaan kehoon liittyvät kysymykset ovat ikuisia kestoaiheita palveluissa.

Palatakseni hetkeksi kasvotusten tapahtuviin vastaanottoihin en voi olla mainitsematta sitä, että myös siellä havaittiin uusia asioita ja ilmiöitä. Tästä tärkeimpänä aiheena nuorten kokema seksuaalinen kaltoinkohtelu. Koska nuorilta kysyttiin asiasta aina, huomaisimme sen yleisyyden, johon tarvittaisiin lisää tietoa ja keinoja sen kohtaamiseen. Myöhemmin saimme silloiselta RAY:lta projektirahaa NUSKA-projektille, jossa luotiin kohtaamis- ja verkostoitumismalli seksuaalisesti kaltoinkohdeltujen nuorten auttamiseksi. Tämä oli ainutlaatuista työtä ilmiön ympärillä siihen aikaan.

Olen saanut pitkän Väestöliittourani ajan olla aitiopaikalla seuraamassa nuorten seksuaaliterveyden edistämisen ja seksuaalikasvatuksen pioneerityötä. Olen kiitollinen kaikille Väestöliitossa kohtaamilleni ihmisille heidän jättämistään jäljistä minuun ja omaan ammatillisuuteeni. Toimin Väestöliitossa vuosien 2001-2018 välillä projektityöntekijänä, projektikoordinaattorina, kehityspäällikkönä ja viimeisimpänä asiantuntija-tiimiesimiehenä. Saatoin lähteä Väestöliitosta, mutta Väestöliitto ei minusta!

Onnea aikuinen, 30-vuotias Väestöliiton Nuorten toiminnot!

Tuulia Råmark
Kirjoittaja työskenteli Väestöliiton seksuaaliterveysklinikalla, Nuorten Avoimissa Ovissa ja nuorten tiimissä useissa tehtävissä vuosina 2001-2018

 

Kehotunnekasvatusta, ei aikuisviihdettä

Sanat sisältävät merkityksiä. Sanat herättävät päässämme kuvia ja ajatuksia.
On käytettävä oikeita sanoja. Mitä ne oikein ovat, ne oikeat sanat? Kuka määrittää oikean ja väärän? Ovatko pimppi tai pippeli vääriä sanoja, siis pitääkö olla vagina, vulva, penis ja glans? Onko vauvan koti väärä sana, ja mitä väärää siinä on?

Seksuaalikasvatus-sana häiritsi pahasti vanhempia ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia tutkimuksessamme, joka koski pienten lasten kasvatusta.

”Seksi ja lapsuus eivät kuulu yhteen”, sanottiin.

Sen sijaan seksuaalikasvatuksen ammattilaiset sanoivat, ettei seksuaalikasvatus-sana heitä ahdista. Mutta entä jos tämä sana ahdistaa vanhempia, vieläpä niin paljon, että he sulkevat korvansa? Onko heitä varta vasten sokeerattava? Vanhemman päässä herää pelottavia mielikuvia ja ajatuksia. Silloin lapsi jää ilman tärkeää kasvatusta, johon lapsella on oikeus.

Olisi parasta, että vanhemmat ymmärtäisivät lapsuuden kehon, tunteiden, nautinnon ja seksuaalisuden – samoin kuin seksuaalikasvatuksen – olevat eri kuin aikuisten. Lapsen kehitysvaihetta vastaavilla asioilla voi olla lapsen kehitysvaiheeseen sopivat sanat. Kuten unnutus. Lasten kohdalla vanhempien asenne on ratkaiseva. Kunnioitetaan sitä!

Siksi on myös sana kehotunnekasvatus. Se avaa etenkin vanhemmille lasten seksuaalikasvatuksen ideaa ja painotusta: omaan kehoon tutustumista, tunteiden hallintaa ja turvataitoja. Tuo sen lähemmäs lapsuutta. Se on oikea sana Kotimaisten kielten keskuksen mukaan.

Lapsille nämä asiat ovat tietenkin luonnollisia ja iloisia. Lapsia seksi tai seksuaalisuus eivät ahdista, ellei heitä ahdisteta. Lasten häirintä voi myös tapahtua väärällä aikuispainotteisella tiedolla, eli pornolla.

Porno on kiihottamiseen, siis tunteitten herättämiseen tehtyä materiaalia.

Emme kutsu sitä aikuisviihteeksi, kun puhumme lapsille. Se luo väärän mielikuvan. Ikään kuin aikuiset viihtyisivät näin, pornoa katsellen tai tehden. Se antaa lapselle väärän kuvan aikuisuudesta, viihteestä ja seksuaalisuudesta.

Viihde on arkinen sana, kuten aikuinenkin. Pidetään ne sanat turvallisina.

Tiedetään, että ne aikuiset ovat onnellisimpia, joilla on ihan oikea ihmissuhde ja omanlaista, kahden välistä seksiä. Se ei ole viihdettä vaan hellyyttä, nautintoa ja läheisyyttä.

Tärkeintä on, että omat vanhemmat löytävät itselle luontevat sanat, joilla voivat antaa lapsille kehotunnekasvatusta ja turvataitoja. Ja että lapset voivat ja uskaltavat näistä asioista puhua turvallisen aikuisten kanssa.

Seksuaalikasvatusta vai hihittelyä

Uimareissulla eskari-ikäisten kanssa ollut työntekijä kertoi: Kahviossa yksi lapsi alkoi hihittää ja sanoi että olitko sinä saunassa tyttöjen kanssa alasti. Juttelimme että käydäänkö saunassa vaatteet tai uikkarit päällä. Siellä hikoillaan ja hiki pitää pestä pois. Ja on tärkeä pestä itsensä hyvin ja varsinkin tietyt paikat: hiukset, kainalot, pimppi, pippeli, pylly ja varpaat. Muut lapset eivät nauraneet ja tai reagoineet oikeastaan mitenkään, olihan pesuista heille jo puhuttu. Heille oli tuttua myös se, että uimapuvun alla ovat omat paikat joista saa itse päättää. Tämäkin lapsi rauhoittui huomattavasti, kun sai iän mukaista tietoa ja taitoa.

Kymmenvuotiaiden terveystiedon ja biologian opettaja kertoi: Yksi lapsista alkoi tyrskähdellä ja näyttää merkitseviä kummia katseita toisille lapsille, kun puhuttiin lisääntymisestä. Kysyin mikä naurattaa ja hän sanoi: Mitä tarkoittaa kastikkeet naamalle? Selvästi sanat tulivat siis pornosta. Muut lapset olivat rauhallisia, heille oli puhuttu jo aiemmin median turvallinen käyttö. He tiesivät, että noita asioita ei lasten kuulu katsoa eikä ainakaan uskoa. Puhuimme siitä, mitä internetissä voi nähdä. Se liittyy seksuaalisuuteen, mutta on näyteltyä ja suurenneltua. Seksuaalisuudessa tärkeintä on vapaaehtoisuus ja se, että aina voi itse päättää katsooko tuollaisia kuvia tai mitä haluaa tehdä. Saatiin aikaan asiallinen ja hyvä keskustelu ja ilmeily loppui siihen.

Viisitoistavuotiaat kuuntelivat ehkäisyasiaa ja turvataitoja. Yläkoulun opettaja kertoi: Yksi nuori näytti kännykkäänsä ”salaa” toisille, piiloutui pulpetin taa ja hörisi. Kysyin haluaako hän kertoa kaikille mikä huvittaa, jolloin hän vaikeni, mutta virnuili edelleen ympäriinsä. Kerroin erilaisista tietolähteistä, netin kaupallisista kanavista ja terveystietoon liittyvistä luotettavista lähteistä, kuten Väestöliiton sivut. Toiset nuoret alkoivat kysellä ja tilanne rauhoittui.

Avoimuus, oikea ikätasoinen tieto ja keskusteluyhteys turvallisen aikuisen kanssa on parasta seksuaalikasvatusta kaiken ikäisille.

Pornon vaikutus lapseen

Jos pornoa ei olisi, voi olla, että monet asiat helpottaisivat. Pornoa ei voi kuitenkaan kieltää, sillä sehän olisi sananvapauden rajoittamista. Se olisi myös aikuisten ihmisten seksuaalisuuden holhoamista. En halua poistaa pornoa aikuisten maailmasta, sillä joitain ihmisiä se on jopa auttanut löytämään oman seksuaalisuutensa. Monille se on myös mukava mauste elämään, joillekin myös elinkeino. Haluaisin kuitenkin, että lasten maailmassa ei olisi pornoa.

Pornoa on vaikea määritellä. Vaikka lähes kaikki aikuiset tietävät mitä se on, on jokaisella oma käsityksensä siitä ja sen merkityksestä. Tässä kirjoituksessa tarkoitan pornolla pääasiassa Internetissä olevaa kuva- ja elokuvan kaltaista materiaalia, missä esitetään alastomuutta ja seksuaalisia toimintoja yksin ja yhdessä muiden kanssa.

Suomen laissa on määritelty asioita, mitkä ovat minkäkin ikäisille lapsille ja nuorille sallittuja, ja näin on tehty myös pornon suhteen. On asetettu ikärajoja ja tehty sääntöjä pornon jakelusta. Jos käännetään asiaa hieman toisinpäin, niin kenenkään ei tarvitse katsoa pornoa. Se ei ole pakollista kenellekään.

On kuitenkin tosiasia, että hyvinkin nuoret lapset näkevät kaikenlaista pornoa, tahtoen tai tahtomattaan. Jos lasten Internetin käyttöä ei valvota, on kaikki netissä tarjolla oleva porno heille avoimena ja saatavilla.

Tiedämme sekä tutkimusten että Väestöliiton Seksuaaliterveysklinikan monien toimintojen, kuten Poikien Puhelimen perustella, että lähes kaikki murrosikäiset ovat nähneet pornoa. Kuulemme myös monien yhteistyökumppaneidemme kautta yhä nuorempien, ts. alakouluikäisten pornon katsomisesta ja sen seurauksista.

Meitä pyydetään usein ”tekemään jotain” kun lapset ovat nähneet pornoa. Eli siinä vaiheessa kun pornoa on nähty paljon ja monenlaisissa muodoissa, ja kun kiusaaminen, ahdistus ja pelot asian suhteen ovat menneet todella hankaliksi.

Mitäpä siinä sitten pitää tehdä? Tietenkin antaa sekä lapsille että aikuisille, niin vanhemmille kuin opettajillekin tietoa seksuaalisuudesta, seksuaalisesta kehityksestä, seksistä, parisuhteesta ja seksuaalisista suhteista. Pornostakin pitää puhua, jokaiselle ikäryhmälle heidän ikätasonsa mukaan. Aikuiset tarvitsevat lisäksi tietoa pornon vaikutuksista. He tarvitsevat sanoja käsitellä seksuaalisuutta, seksiä ja pornoa lasten ja nuorten kanssa sekä tukea oikeanlaiseen kasvatukseen.

Kaikille porno ei aiheuta ongelmia. Jotkut eivät koe pornosta minkäänlaisia reaktioita tai tunnelmia, eivät positiivisia eivätkä negatiivisia. Joidenkin kohdalla vaikutus on suuri, joko nautinnollinen tai pelästynyt ja järkyttynyt. Joku saattaa järkyttyä suuresti jo yhdenkin kuvan näkemisestä. Tämä riippuu paljolti siitä minkä ikäisestä ihmisestä on kyse, millaisessa kulttuurissa hän on kasvanut ja millaisia asioita kasvun aikana on tapahtunut. Kokemukseen vaikutta myös millaisia arvoja hänellä on ja millaista seksuaalikasvatusta hän on saanut. Myös ryhmäpaineet vaikuttavat, samoin persoonallisuus ja mm. riskinottohalu.

Kun joku kokee jonkinlaisen pornon kiinnostavana ja kiihottavana, hän samaistuu kyseiseen pornoon, sen kohtaukseen tai johonkin henkilöön pornossa. Hän siis löytää siitä jotain omaan seksuaalisuuteensa tai jopa jonkinlaisen ”idolin” tai toimintatavan. Jotkut samaistuvat pornoon todella pahasti. Niin pahasti, että jäävät koukkuun tai eivät kykene rajoittamaan sen vaikutuksia omiin haluihinsa, arvoihinsa tai käytökseensä ollenkaan. Suuri osa näistä ihmisistä on mies-sukupuoleen kuuluvia ja iältään alle 18-vuotiaita. Koska he ovat alle 18-vuotiaita, voidaan katsoa ja lakikin sanoo, että heitä olisi pitänyt suojella asian suhteen.

Heidän elämänsä on muuttunut, heistä on tullut pornon uhreja. Aikuiset eivät ole suojelleet heitä pornolta. Lasten suojelu on aikuisten vastuulla.

kuplaukkoJos olet nuori ja haluaisit jutella jonkun kanssa, soita Poikien Puhelimeen.

Miten menee? Mikä painaa? Kaipaatko kuuntelijaa, juttuseuraa tai vastauksia kysymyksiisi? Jos ajatukset kiertävät kehää, etkä tiedä kenelle puhuisit, soita meille. Puhelimeen vastaa varmasti luotettava aikuinen.

Poikien Puhelimen vuosiraportti 2013