Aina valmis?

Seksuaalikasvatuksessa tarjotaan nuorille tietoa turvallisemmasta seksistä sekä raskauksien että seksitautien ehkäisyn kannalta. Asiallinen tieto näyttää tuottaneen tulosta, sillä teiniraskaudet ja raskauden keskeytykset nuorilla ovat vähentyneet.

THL:n vuoden 2015 kouluterveyskyselyn mukaan noin kolmasosa vastanneista kuitenkin kertoo, etteivät he viimeisen yhdynnän yhteydessä käyttäneet minkäänlaista ehkäisyä. Pojista noin kaksi kolmasosaa kertoo käyttäneensä kondomia viimeisessä yhdynnässä. Sen käytöstä muissa seksikontakteissa, johon liittyy seksitautien tartuntariski, ei kysellä.

Kondomeista puhuminen on arkipäiväistynyt Suomessa. Siinä missä ehkäisyvalistus oli ennen pelottelua tai kömpelöhköä leikkiä vihannesten ja hedelmien kanssa, nykyään useat tahot tarjoavat monipuolista tietoa neuvonnan, netin, puhelinsovellusten ja eri tempausten kautta. Koulussa ja nuorten tapahtumissa kortsuja jaetaan joskus ilmaiseksi, jolloin niihin on helppo tutustua etukäteen. Epävarman hohotuksen saattelemana ne menevät hyvään tarkoitukseen, joskaan eivät aina aivan alkuperäiseen.

Silti kumi jää joskus h-hetkellä käyttämättä. Miksi?

Puhe kondomeista jää helposti hyvin tekniseksi tai hyväntahtoiseksi paasaukseksi siitä, miten kortonki kulkee aina mukana hänellä, joka on aina valmiina. Selkeät ja rohkaisevat käyttöohjeet ja helppo saatavuus ovat taatusti olleet merkityksellisiä kortsujen käyttämisen suhteen. Mutta osataanko asiasta puhua tavalla, joka tavoittaa myös heidät, jotka eivät samaistu tällaisiin partiopoikaoletuksiin? Turvallisemmassa seksissä on kysymys muustakin kuin ehkäisyvälineistä. Mitkä asiat voivat vaikuttaa siihen, pystytäänkö turvallisemmasta seksistä ja kondomin käytöstä neuvottelemaan, jos ne eivät olekaan itsestäänselvyyksiä?

Kyse ei aina ole periaatteista tai kondomien saatavuudesta. Kondomin käyttöön ja puheeksi ottamiseen voi myös vaikuttaa yllättävät lerpahdukset, suorituspaineet, jännitykset ja päihteidenkäyttö; itseen tai hyvännäköiseen, maineikkaaseen kumppaniin liittyvät odotukset ja oletukset ja käsitykset siitä, millaista seksiä haluaisi tai ”pitäisi” harrastaa; luottamus kumppaniin ja siihen, että ei tule torjutuksi.

Millainen merkitys on itsetunnolla ja sillä, mitä seksillä haetaan? Seksi ei aina tapahdu luotetun ja pitkäaikaisen kumppanin kanssa. Kovasti kaivattua läheisyyttä, hetkellistä nautintoa, kokemusta ja vahvistetuksi tulemista etsitään myös satunnaiselta kumppanilta. Kykeneekö hänelle kertoa omista epävarmuuksista tai mieltymyksistä?  Joskus seksi on myös vastikkeellista, jolloin valta-asetelmat ja omista rajoista kiinni pitäminen voivat olla vieläkin monimutkaisempia. Asiaan vaikuttanee myös tiedon saatavuus siitä, miten mahdollisimman turvallisesti harrastetaan joitakin, ehkä toissijaisina tai kinkkeinä pidettyjä seksikäytäntöjä. Myös sisäistetyillä asenteilla vastuusta ja siitä, kenen hyvinvointi on tärkeä, kenen vähemmän tärkeä, voi olla vaikutusta.

Ruotsissa RFSL Ungdom on julkaissut mainion rajanvetojen puheeksi ottamisen menetelmäoppaan Gränser. Se on ensisijaisesti suunnattu sateenkaari-ihmisille, mutta herättää tärkeitä ajatuksia kenelle tahansa, vaikkapa juuri turvallisemmasta seksistä ja ehkäisystä neuvottelemiseen. Yleispäteviä ohjeita joka tilanteeseen ei löydy, mutta omien rajojen, kipukohtien ja ylpeyden aiheiden pohtiminen etukäteen – ja muistutus siitä, että näitä asioita miettii muutkin – voi auttaa huolehtimaan enemmän sekä itsestään että pitkäaikaisesta tai hetkellisestä seksikumppanista.

 

 

#Munvalinta – seksuaalisen hyvinvoinnin kampanja

 

 

Kevätlukukauden lähestyessä loppuaan ja kesälomien häämöttäessä nurkan takana, monissa Suomen kouluissa tartutaan viimeisten kouluviikkojen aikana terveyden ja hyvinvoinnin teemoihin. Seksuaalisuus on usein suosikkiaihe koulujen hyvinvointipäivissä ja tapahtumissa. Se on myös yksi kiinnostavimmista teemoista monien murrosikäisten mielissä.

Väestöliitto tarjoaa nuorille mahdollisuuksia keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä koulutettujen ammattilaisten kanssa. Nuori voi esimerkiksi lähettää oman viestin nuorten Kysy asiantuntijalta palstalle, tai hän voi tulla juttelemaan reaaliaikaisesti työntekijän kanssa Neuvontachatiin ja pojat voivat soittaa Poikien Puhelimeen. Kohtaamme verkkopalvelujen kautta vuoden aikana satoja nuoria. Tietosivuja lukevat sadat tuhannet ihmiset. Tuhannet pojat soittavat.

Usein nuori tulee verkko- ja puhelinneuvontapalveluihin etsimään tietoa ja kysymään neuvoa sellaisiin asioihin, joihin hän ei kehtaa muulla tavoin toisen mielipidettä pyytää. Nimettömästi ja toisen katseelta suojassa on helpompi jutella kaikista henkilökohtaisimmista ajatuksista. Nuoret tuovat keskusteluun laajasti seksuaalisuuteen liittyviä teemoja, mutta niiden joukosta nousee esiin myös selkeitä suosikkiaiheita, joita nuoret pohtivat.

Seksistä, siihen liittyvistä odotuksista, suorituspaineista ja pulmista, juttelemme nuorten kanssa eniten. Myös oma keho ja sen riittävyys, raskauden mahdollisuus, seksitaudit ja ehkäisymenetelmät mietityttävät.  Melko usein nuoret kaipaavat tukea ihmissuhteisiin liittyviin haasteisiin ja sanoittajaa tunteilleen. Yhteistä näille kysymyksille on, että niihin ei monestikaan ole olemassa yhtä oikeaa vastausta myöskään meillä ammattilaisilla, vaan keskustelun ja näkökulmien kautta ratkaisu kysymykseen löydetään yhdessä nuoren kanssa.

Väestöliitto tarttuu koulujen rinnalla seksuaalisen hyvinvoinnin teemoihin tänään käynnistyvällä tiedotuskampanjalla. Se kantaa tällä kertaa nimeä Mun valinta, jolla halutaan kertoa, että jokaisella nuorella on oikeus ja mahdollisuus tehdä valintoja oman seksuaalisen hyvinvoinnin suhteen.

Kampanjaviikon aikana (24.-28.4.) käsitellemme seksuaalisen hyvinvoinnin teemoja niin ihmissuhdetaitojen kuin ehkäisymenetelmienkin näkökulmasta. Toteutamme kampanjan somessa ja päivittäin vaihtuvia teemoja voi seurata Facebookissa, Instagramissa, Snapchatissa ja Youtubessa Nuorten Väestöliitto kanavilla, hästägillä #munvalinta, sekä Väestöliiton nuorten nettisivuilla. Viikon aikana toteutamme myös kyselyn, jonka avulla keräämme tietoa ja kartoitamme nuorten asenteita ehkäisyn käyttöön liittyen. Kyselyyn vastanneiden kesken arvomme kolme selfiekeppiä!

Löydät meidät somesta: Nuorten Väestöliitto, @nuortenvaestoliitto, #munvalinta

Poikien Puhelin: ma – pe kello 13–18 numerossa 0800 94 884.

Miksi homo on haukkumasana?

Miksi homo on haukkumasana?

Petteri vastaa:
Homoseksuaalisuuden historia on varsin pitkä — ainakin joitain tuhansia vuosia. Suuri osa siitä ajasta homoja on karsastettu ja kohdeltu muita huonommin.

Homoksi haukkuminen on tapa käyttää valtaa, irroittaa kohteeksi joutunut sosiaalisesta ympäristöstään ja osoittaa ettei hän ole samalla tavalla osa tätä yhteiskuntaa kuten tavanomaisempaa seksuaalista suuntautumista ilmentävät ovat.

Esimerkiksi kouluissa homottelulla voidaan nähdä olevan sekä seksuaalisuutta että sukupuolen ilmentämistä valvova ja kontrolloiva merkitys, opettajien homottelun kohdalla mukaan tulee myös tavoite kyseenalaistaa hänen auktoriteettinsa. Heteroseksuaalisuus nähdään edelleen vähemmistöseksuaalisuuksia validimpina ja arvokkaampana, jolloin elämän murrosvaiheissa, kuten yläkouluissa ja toisella asteella, voidaan kokea tarpeelliseksi ilmentää heteroseksuaalisuutta ulossulkevalla kielenkäytöllä.

Homottelu asettaa vähemmistöön kuuluvan kohteen siihen — ainakin joissain tapauksissa — kiusalliseen tilanteeseen että hän joutuu pohtimaan onko järkevämpää kieltää seksuaaliseen vähemmistöön kuuluminen, ja siten valehdella suuntautumisestaan, vai ei. Sen sijaan toisen heteroseksuaalisuuden avoimesti kyseenalaistava ihminen voi ajatella pönkittävänsä näin julkikuvaa omasta heteroseksuaalisuudestaan, riippumatta siitä mikä se todellinen suuntautuminen on.

Koska homoseksuaalisuutta ja heteroseksuaalisuutta arvotetaan eri tavoin, on
homottelu myös tapa järjestää ihmisiä arvohierarkiaan. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta hierarkioiden luominen ja ylläpitäminen on sietämätöntä, joten kaikkien täytyy osallistua näiden rakenteiden purkamiseen. Homottelun lopettaminen, ja siihen puuttuminen silloin kuin siihen törmää, on hyvä alku.

Petteri Keränen
Kirjoittaja on Väestöliiton Hurma-lehden toimituskunnan jäsen.

Pahinta mitä voi tapahtua

On, se että seksuaalirikostuomiot ja rikosprosessin pituus voivat vaikuttaa rikoksesta kertomatta jättämiseen.

shutterstock_142225300Olen tavannut miltei sata lastensuojelussa työskentelevää ammattilaista ”Seksuaalikasvatusta lastensuojelulaitoksiin” – hankkeessa. Seksuaalisen väkivallan ja kaltoinkohtelun rikosprosessit ovat osa heidän työarkeaan.

Nuorten kanssa työtä tekevien kentältä kuuluu huolestuttavia viestejä siitä, että osa alaikäisistä nuorista on kieltäytynyt kertomasta kokemastaan seksuaalirikoksesta. Syynä nuoren päätökseen ovat olleet ammattilaisten kertoman mukaan rikosprosessin raskaus ja pituus sekä tuomioiden lyhyys.

Nuori, jonka seksuaalista itsemäärämisoikeutta on vahingoitettu, on järkyttynyt, musertunut, peloissaan. Nuorelta joka on joutunut rikoksen kohteeksi, vaaditaan paljon rohkeutta, voimia ja päättäväisyyttä. Ensimmäinen ja se suurin voimanponnistus koetaan silloin, kun hän kertoo asiastaan jollekin luotettavaksi koetulle ihmiselle.

Kokemuksesta puhuminen voi realisoida tapahtunutta aivan uudella tavalla. Kerrottuaan läheisilleen tapahtuneesta ja kohdatessaan heidän hämmennyksensä ja sanattomuutensa asian edessä, eräs nuori mietti: Onko tämä pahinta, mitä minulle voi tapahtua? Nuori joutuu toistamaan traumaattista kokemustaan uudelleen ja uudelleen viranomaisille, läheisilleen, mahdolliselle kumppanilleen. Nuoren mielessä risteilee ajatukset: Mitä minulle tapahtui? Tapahtuiko tämä todella? Teinkö minä väärin? Miksi tämä tapahtui juuri minulle? Mitä tämä tarkoittaa? Toivunko koskaan? Olenko iäksi muuttunut?

Rikosoikeudelliset prosessit kestävät kuukausia, toisinaan jopa vuosia. Asiaa käsitellään oikeudessa tuntemattomien ihmisten edessä. Heitä on paljon, tekijä voi olla samassa tilassa. Tekijällä on asianajaja, joka puolustaa tekijää ja kyseenalaistaa uhrin kertomaa.

Oikeudenkäynneissä uhrien haavat revitään jälleen auki. Kaikki se syyllisyys, häpeä, rikos ja sen muisteleminen tapahtuvat kertojalleen ikään kuin uudelleen. Muistot ja teot elävät kehossa ja mielessä, ne hengittävät surusta.

Nuorilla on vahva oikeudenmukaisuuden taju. Alhaiset tuomiot, ja rikosprosessien pitkäaikaisuus ovat ongelmallisia. Nuori voi miettiä, miksi hän lähtisi tähän kaikkeen, kun takuita oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ei välttämättä ole. Nuori punnitsee tarkkaan kertomisestaan aiheutuneet haitat ja hyödyt. Jos ne eivät ole tasapainossa, nuori voi puristaa huulensa yhteen, sulkea suun.

Seksuaalirikoksen kohteeksi joutuminen rikkoo julmasti uhrin yksilökohtaisia oikeuksia. Alaikäisen uhrin tulee saada asianmukaista, kunnioittavaa, hienotunteista ja ammattiaitoista kohtaamista ja apua tukipalveluissa sekä rikosprosessissa. Seksuaalirikoksen aiheuttamiin psyykkisiin, sosiaalisiin, fyysisiin ja taloudellisiin haittoihin tulisi kiinnittää riittävästi huomiota tuomioistuimissa. Tuomiot, jotka ovat linjassa teon vakavuuden (seksuaalirikos) sekä uhriin kohdistuneiden haittojen kanssa, rohkaisevat nuorta kertomaan kokemastaan. Kun nuori uskaltautuu kertomaan tapahtuneesta, hänelle voidaan tarjota asiankuuluvia tukitoimia ja sitä kautta edistää hänen hyvinvointiaan.

Maaret Kallion kirjoittama kirja ”Oon siellä jossain mun” käsittelee seksuaalisesta väkivallasta toipumista ja auttamisen keinoja.Se opastaa uhrin läheisiä ja hänet kohtaavia ammattilaisia siinä, miten seksuaalista väkivaltaa kokenutta ihmistä voi ja kannattaa auttaa. Kirja on ostettavissa Väestöliiton nettikaupasta sekä ladattavissa PDF-versiona.

Varhaiskasvatuksessa ovet avoinna lasten seksuaalikasvatukselle

shutterstock_64332163Varhaiskasvatuksessa seksuaalikasvatuksen alue on ollut sekava, ellei kaoottinen. Lapsen seksuaalinen kehitys on välillä sivuutettu tai tuomittu, välillä taas luontevasti kohdattu. Jokainen tahollaan on tehnyt omat ratkaisut seksuaalikasvatuksen laadusta ja määrästä. Ohjeet ovat yleensä puuttuneet.

Tutkimuksessamme tuli esiin monenkirjavaa kokemusta. Osa kasvattajista kieltäytyi vastaamasta mitään lasten kysymyksiin ja osa piti aihetta normaalina osana työtä. Koulutus oli niukkaa jos ollenkaan. Erityisesti turvataidoista ja raskaudesta puhumiseen ei ollut koulutusta.

Miten on nyt? Viime vuonna julkaistu valtakunnallinen ohjaava Vasu (1) on nyt ensimmäistä kertaa kuntia velvoittava. Vasu siis määrää, eikä vain suosita. Onko viimein aika nostaa lasten seksuaaliterveyden tuki tälle vuosituhannelle, vai voiko ammattilainen edelleen tehdä oman pään mukaan?

’Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä’, sanoo Vasu.

Siis myös kun lapsi ilmentää seksuaalista kehitystään. Laseke-tutkimuksemme (2) mukaan kahdeksan kymmenestä varhaiskasvatuksen ammattilaisesta totesi, että jotkut oman ryhmän lapsista tutkivat tai näyttävät toisille kehon yksityisiä paikkoja. Seitsemän kymmenestä totesi että oman ryhmän lapsista jonkun unnuttavan toisten nähden.

Lapsi on toimija, kehittyvä ja aktiivinen osallinen kasvatuksessa. Lapsi kertoo teoin ja sanoin mikä juuri nyt häntä mietityttää. Ammattilaisilla pitää olla tietoa ja taitoa suhtautua hienotunteisesti ja niin, että lapsi tulee oman ikätasoisen luonnollisen kehityksensä kautta ymmärretyksi ja huomioon otetuksi.

’Lapsella on oikeus saada tietoa monipuolisesti, käsitellä tunteita ja ristiriitoja sekä kokeilla ja opetella uusia asioita.’

Lapset ilmentävät seksuaalisuuttaan jatkuvasti sekä kysymällä että leikeissään. Kaikenlaiset kehot kiinnostavat, samoin sukupuolen erot ja tavat ja myös ihastumisen tunteita käsitellään ja näytetään taajaan. Ikätoveriryhmä jakaa samat kiinnostuksen ja uteliaisuuden kohteet ja he juttelevat kaikesta.

Lapsilla on siis oikeus saada tietoa myös seksuaalisuudesta. Lasten kysymykset liittyvät etenkin kehoon ja tunteisiin. Näin ollen pienten lasten seksuaalikasvatusta voi kutsua nimellä kehotunnekasvatus (3), erotuksena nuorten valistamisesta.

’Lapsia ohjataan kunnioittamaan ja suojelemaan omaa ja toisten kehoa.’

Kehoon tutustuminen onkin pieten lasten kehityksen keskiössä. Lapsi oppii hallitsemaan kehoaan ja hän tutustuu siihen myös katsoen, koskettaen ja kysellen. Lapsen kehoitsetunto on hyvä ja hän suhtautuu luontevasti kaikkeen kehossaan. Tätä myönteisyyttä ja luontevuutta pitää tukea, eikä tuhota.

Lapsi tarvitsee nimen kaikille kehon osille, tietoa itsemääräämisoikeudesta ja asiallista kasvatusta siitä, että kehossa on erityisen omia ja yksityisiä paikkoja. Vasun lause tarkoittaa, että ammattilaiset koulutetaan tukemaan ja suojaamaan pikkulapsen kehonkuvaa ja kehoitsetuntoa.

’Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan.’

Ammattilaisten pitää siis vastata myös, kun lapsi kysyy seksuaalisuuden asioista. Mutta osaavatko he? Tutkimuksemme mukaan erityisesti raskaudesta puhuminen ja turvataito-kasvatus olivat vailla koulutusta.

Lapset ovat usein kiinnostuneita siitä, mistä vauvat tulevat, koska omaan tai kaverin perheeseen odotetaan sisarusta. Ammattilaisilla täytyy olla koulutusta vastata luontevasti ja ilman tuomitsevia asenteita. Enää ei voida hyväksyä, että lapset saavat sattumanvaraista tietoa ja suhtautumista seksuaali- ja lisääntymisterveyden kysymyksiinsä.

’Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myös turvallisuuskasvatus.’

Lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset eivät vähene. Kuitenkin juuri turvataidoista puuttui koulutusta ja tietoa tutkimuksemme mukaan. Kun oikeita sanoja ei ole, on mahdotonta avata lapsen kanssa keskustelua vakavista asioista. Lapsille onkin opetettava taitoja, eikä vain säikytettävä: Miten arvostetaan omaa vaistoa, miten sanotaan ei ja lähdetään pois ja miten asiasta voi ja saa puhua aikuisille.

WHO (4) suosittaa, että lapsille on opetettava aina tietoja, taitoja ja myönteinen asenne. Tämä tarkoittaa myös sitä, että rankaiseva asenne ei ole oikea, kun lapsella on kysymyksiä seksuaalisuuteensa liittyen. Oikeat sanat ja turvallinen avoin puhumisen ilmapiiri lisäävät lasten turvaa .

Vastaan siis alun kysymykseen: Kyllä. Ilokseni voin nähdä, että nyt Vasu velvoittaa ottamaan lapsen huomioon myös seksuaalisena ja tukemaan häntä. Itse sanaa seksuaalikasvatus ei käytetä, mutta ei sanota niinkään, etteikö vasu kattaisi myös seksuaalikasvatusta.

Lasten seksuaaliterveys on yksi herkimmistä ja tärkeimmistä suojelun kohteista. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tarvitsevat kipeästi koulutusta ja malleja toteuttaakseen lasten kehotunnekasvatusta ajanmukaisella ja lasta arvostavalla tavalla. Jokaiseen paikalliseen vasuun tulee selkeästi kuvata, miten omassa kunnassa tuetaan ja suojataan lasten seksuaalista kehitystä.

Viitteet:
1. Vasu = Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Opetushallitus määräsi 18.10.2016 uusista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista 1.8.2015 voimaan tulleen varhaiskasvatuslain mukaisesti. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti laadittavat paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat otetaan käyttöön 1.8.2017 alkaen.
2. LASEKE-tutkimukset ”Pusuhippaa, lääkärileikkejä ja haikaravauvoja – tavallista arkea tai tarua päivähoidon ja kotien arjesta”: 1. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset, 2013, N=507 ja 2. Pienten lasten vanhemmat 2014, N=614.
3. Kehotunnekasvatus
4. WHO:n seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010  ja toinen

Rakkauden yhtiöittäminen

shutterstock_127605290Yhtiöittäminen on ajan henki. Miksi emme siis yhtiöittäisi myös rakkautta? Siinähän vähenee byrokratia ja palvelut sen kun paranevat. Jos tiedossasi on sopiva yhtiötoveri, niin tartu siis rohkeasti tähän pistämättömään rakkausvinkkiin.

Uuden yhtiön menestys perustuu taitavasti muotoiltuun yhtiöjärjestykseen, valittuun strategiaan ja luvassa oleviin investointeihin. Määritelkää siis yhtiötoverinne kanssa molempia tyydyttävä strategia ja työjako rakkauden suhteen sekä tavat jolla te lupaatte investoida rakkauteen. Miettikää yhdessä onko teillä tasapäiset mahdollisuudet näihin investointeihin vai onko teistä jommallakummalla paremmat rakkausresurssit pistää peliin. Tuleeko toisesta rakkauden suhteen ehkä jopa äänetön yhtiömies?

Määritelkää aluksi yhtiönne tuotto-odotukset. Kuinka paljon rakkautta sen tulee tuottaa ja millä tavoilla rakkautta mitataan? Millaiset teot ja tunneilmaisut luetaan rakkaudeksi ja kuinka niitä arvotetaan? Kuinka tärkeätä on rakkauden laatu sen määrää mittaavien suureiden rinnalla? Kuinka paljon tekoja ja tunneilmaisuja tulee olla, että rakkausyhtiön vuotuinen tilinpäätös jää positiiviseksi? Montako rakastelukertaa siihen esimerkiksi tulee sisältyä? Jos yhtiö tuottaa rakkausylijäämää, niin johtaako se yhtiöjärjestyksenne mukaan sormusten hankintaan? Jos tilinpäätös on sen sijaan negatiivinen, niin voiko tilit tasata lainaamalla rakkautta yhtiönne ulkopuolelta?

Rakkausyhtiön menestystä tulee tietenkin seurata neljännesvuosiraporteissa. Niistä näkee onko yhtiö tuottanut budjetoidun määrän rakkautta, onko rakkaus ollut laadultaan tavoitteiden mukaista ja onko yhtiön tuotos riittävä suhteessa parin rakkausinvestointeihin. Ovatko investoinnit tuottaneet tarkasteluvälillä budjetoidun määrän kuulluksi tulemista, hyväksyntää, läheisyyttä ja jopa intohimoa? Tämä arvio on tärkeä, sillä rakkausyhtiönne on kilpailutilanteessa muiden vastaavien yhtiöiden kanssa.

Rakkausyhtiössä ei voi välttää sitä, että ulkopuoliset ja myös kansainväliset yksityiset investoijat saattavat yrittää nurkanvaltausta yhtiössänne ja jopa houkutella yhtiötoverinne sitoutumaan kilpailevaan rakkausyhtiöön. Yhtiötoverinne luonteenpiirteet vaikuttavat siihen, kuinka tärkeänä hän pitää lyhyen aikavälin rakkausinvestointien tuotto-odotuksia. Oman rakkausyhtiönne pitkäaikainen tuotto voi olla varma, mutta lupaukset rakkauden lyhytaikaisista voittonäkymistä saattavat houkutella hänet investoimaan kilpailevaan yhtiöön.

Syntynyttä ongelmaa voi yrittää korjata hakemalla omalle rakkausyhtiölleen uuden yhtiökumppanin. Yhtiökumppanin valintaa harkittaessa on syytä selvittää kunnolla hänen pätevyytensä ja kokemuksensa menestyksekkääseen ja tyydytystä tuottavaan toimintaan rakkausyhtiössä. Rakkaus on taitolaji.

Huostaanotettu nuori kaipaa tietoa seksuaalisesta kaltoinkohtelusta

shutterstock_265295996

Vuonna 2008 Väestöliittoon tuli runsaasti yhteydenottopyyntöjä lastensuojelulaitosten työntekijöiltä. Työntekijät etsivät nuorille suunnattua tietoa liittyen seksuaaliseen häirintään, väkivaltaan ja vastikkeelliseen seksiin. Väestöliiton työntekijät huolestuivat lastensuojelutyöntekijöiden kertomista seksuaalisen kaltoinkohtelun ilmiöistä, jotka puheluiden perusteella olivat arkipäivää lastensuojelunuorilla. Työntekijämme pohtivat, kuinka väkivalta voi olla näin yleistä, vaikka kyse on huostaanotetuista nuorista.

Suomessa sijoitettiin vuonna 2015 kodin ulkopuolelle 17 664 lasta ja nuorta. Sukupuolijakauma on suhteellisen tasainen tyttöjen ja poikien kesken.kodin_ulkopuolelle_sijoitetut_lapset_ja_nuoret

Väestöliitto halusi jalkautua lastensuojelulaitoksiin, tavata työntekijöitä ja kohdata sijoitettuja nuoria. Nuorten toimintojemme työntekijät hakivat eri tahoilta hankerahoitusta, jolla selvitettäisiin lastensuojelutyöntekijöiden ja laitoksissa asuvien nuorten tiedontarpeita. Rahoitusta haettiin kotimaisilta rahoittajilta ja säätiöiltä, mutta työhön ei saatu varoja. Hylätyt hankehakemukset herättivät työntekijöiden mielenkiinnon. Oliko aihe tabu vai miksi näinkin tärkeään teemaan ei saada rahoitusta? Väestöliitto lähestyi tuolloin myös silloista peruspalveluministeriä, ja lastensuojelunuorten tilanteesta tehtiin aloite YK:n ihmisoikeusneuvostoon.

Vuonna 2013 yhdysvaltalainen MSD for mothers -säätiö antoi ”Seksuaalikasvatusta lastensuojelulaitoksiin” -hankkeelle vuodeksi toimintarahan. Viimeisen kolmen vuoden aikana hanketta on ansiokkaasti rahoittanut Päivikki ja Sakari Sohlbergin -säätiö. Vuosi 2016 oli hankkeen viimeinen toimintavuosi.

Kokemuksiani lastensuojelun kentältä

Viimeisen neljän vuoden aikana, olen vieraillut kaikissa Suomen koulukodeissa ja työmatkakilometrejä on mittarissa useita satoja. Olen tavannut uusia ihmisiä, kuullut erilaisia murteita, mutta näin hanketyöntekijän näkökulmasta katsottuna parasta antia ovat olleet koulukodeissa työskentelevät ammattilaiset. Lastensuojelun ammattilaisilla on paljon motivaatiota, tietoja ja osaamista, joka on vaikuttavaa ja ihailtavaa. Koulukodeissa olevat nuoret puolestaan ovat haastaneet, naurattaneet, herkistäneet ja herättäneet minussa uusia ajatuksia.

Tarvekartoitusten kautta olemme saaneet tietoomme teemoja, joista ammattilaiset ja nuoret tarvitsevat lisäkoulutusta tai tietoa. Lastensuojelutyöntekijät tarvitsevat lisää tietoa seksuaalisesta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta ja seksuaalista väkivaltaa kokeneen nuoren kohtaamisesta. Nämä tarpeet mukailevat myös kansainvälisiä tutkimuksia, joiden mukaan lastensuojelunuorilla on suurempi riski joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi kuin muilla nuorilla.

Nuoret tarvitsevat ajanmukaista ja laadukasta seksuaalikasvatusta. Tarvekartoituksemme perusteella nuoret halusivat lisää tietoa seksuaalisesta kaltoinkohtelusta, häirinnästä, suojaikärajoista ja vastikkeellisesta seksistä. Toisaalta nuoret toivoivat tietoa tunteista, ihmissuhteista ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Eli, vaikka sijoitetuilla nuorilla saattaa olla seksuaalikasvatuksessa joitain erityistarpeita, he pohtivat samoja aiheita kuin kuka tahansa meistä; kuka minä olen, mitä minä tunnen ja kuinka olen vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Nuorten kanssa työtä tekevien peruskoulutukseen ei sisälly seksuaalisuuteen liittyviä opintoja. Kuitenkin nuoruuden yksi tärkeimmistä kehitystehtävistä on seksuaalisuuden haltuunotto. Suomessa lastensuojelulaitoksiin sijoitetaan juurikin murrosikäisiä nuoria, joten aihe seuraa nuorta myös lastensuojeluympäristöön. Kuinka työntekijät voivat kasvattaa ja opettaa asioita, joista heillä itsellään ei ole ajanmukaista tietoa tai joiden käsittelyyn heillä ei ole välineitä?

Miltei jokaisessa tarvekartoituksessa koulukodin työntekijät toivoivat, että työyhteisö sekä johtoporras suhtautuisivat seksuaalisuuteen liittyviin teemoihin asiallisesti. Tämä on tärkeä toive. Seksuaalisuuden teemat ovat opeteltavissa mutta ne eivät ole sisäsyntyisiä.

Väestöliitto on mukana Anna ääni lapselle -kampanjassa
Seuraa kampanjaa Twitterissä @AaniLapselle #äänilapselle
Facebookissa Anna ääni lapselle! Ge barnen din röst!

Viidakkojalkapalloa kuoppaisten teiden päässä

lauralipsanen122016

Mitä ihmettä! Nepaliin vievien pitkien lentojen, sekä lentopelkoiselle painajaismaisen ilmakuoppaisen Bharatpurin lennon jälkeen löydän itseni keskeltä Nepalin maaseutua 16 suomalaisen vapaaehtoisen kanssa. Nämä vapaaehtoiset kapuajat ovat koko vuoden keränneet varoja Väestöliiton, Kynnyksen ja Taksvärkin tekemälle kehitysyhteistyölle. Nyt he ovat täällä omakustanteisella matkallaan tutustumassa siihen, mihin heidän keräämänsä varat oikeasti menevät. Tämän jälkeen he lähtevät kirjaimellisesti kapuamaan ylös Himalajalle, aina Mount Everestin perusleiriin saakka.

Olemme Väestöliitossa tehneet Kapuan kanssa yhteistyötä jo kuusi vuotta, mutta siitä huolimatta minua ei lakkaa hämmästyttämästä vapaaehtoisten kapuajien omistautuminen ja innostus. He siis tekevät v.u.o.d.e.n. ajan hartiavoimin töitä kerätäkseen mahdollisimman paljon rahaa meidän hankkeillemme. Vaikka koenkin meidän järjestöjen tekemän työn tärkeäksi, en usko, että itseltäni löytyisi sellaista puhtia kuin kapuajilta löytyy. Kymmenet vapaaehtoiset ovat näiden vuosien aikana muun muassa leiponeet näkkäriä, pesseet ikkunoita, pitäneet joogatunteja, järjestäneet konsertteja tai tehtailleet koruja kasvattaakseen vuoden aikana kerrytettävää rahavuorta. Tämän lisäksi he ovat nykäisseet jokaista narua verkostoissaan saadakseen lahjoituksia, suuria tai pieniä. Olen edelleen sanaton.

Mutta palataanpa tänne Nepalin maaseudulle, Madin kylään, jossa kapuajien jalkapallojoukkue on juuri hävinnyt Nepalin perhesuunnittelujärjestö FPAN:n ja WWF:n vapaaehtoisten nuorten joukkueelle lukemin 3-4. Kun kyselen, mikä heitä on motivoinut vuoden ankaraan työrupeamaan, monet kertovat saman: valtava halu tehdä jotain konkreettista, jotta maailmasta tulee parempi paikka.

Tiiviin ohjelman jälkeen jatkamme omille teillemme: kapuajat takaisin Kathmanduun Taksvärkin työhön tutustumaan, ja minä Nepalin perhesuunnittelujärjestön toimistoon keskustelemaan hankehallinnon yksityiskohdista. Vaativa seurantamatkan ohjelma näyttääkin yhtäkkiä höyhenenkevyeltä, kiitos Kapua-energian.

Väestöliitto työskentelee seksuaalioikeuksien edistämiseksi. Voit tukea työtämme tekemällä lahjoituksen tästä.

 

 

 

 

 

 

Aseksuaalien vuoro

shutterstock_154595420– Olemme aseksuaaleja: me emme ole rikki, me halutaan tulla näkyväksi eivätkä traumat tehneet meistä aseksuaaleja.

Helsinki Pride-viikolla tapaamamme nuorten viesti kiteytyy tavallaan tuttuun lauseeseen. Samoilla sanoilla on aikaisemmin haastettu homouteen, biseksuaalisuuten ja transihmisyyteen kohdistuvia ennakkoluuloja. Nyt ovat asialla aseksuaalit.

Nuorten kertomukset siitä, miten heidän ulostuloihin aseksuaalisuuden kanssa reagoidaan, muistuttavat monella tavalla lesbo-, homo-, bi-, ja transnuorten kokemuksia. Aseksuaalisuudesta kertominen herättää usein vähättelyä, kieltämistä, sääliä, ongelmatisointia tai hämmentyneitä, tunkeutuvia kysymyksiä.

Ihminen, joka on aseksuaalinen, saattaa romanttisella tasolla ihastua mitä tahansa sukupuolta oleviin ihmisiin ja näin ollen kokea myös jokin hetero-, homo-, bi- tai pan- etuliitteistä itsensä kuvaavaksi. Aseksuaali ei kuitenkaan tunne eroottista vetoa muita ihmisiä kohtaan. Hän voi olla täysin välinpitämätön suhteessa kaikenlaiseen seksin tekemiseen. Hän saattaa silti tehdä sitä, hyvästä tahdosta ja hyvässä seurassa, ilman että kokemus olisi millään lailla traumatisoiva. Hän voi kokea itsessään seksuaalisuutta, haluamatta kuitenkaan jakaa sitä muiden kanssa. Siitä huolimatta, hän saattaa nauttia intiimistä ja eksklusiivisista ihmissuhteista, joissa voi kokea lämpöä ja läheisyyttä.

Ihmisen yksilöllinen kokemus omasta seksuaalisuudesta voi vaihdella elämänkaaren aikana. Joskus toisen on vaikeaa ymmärtää kokemusta, mihin ei millään pysty samastumaan. Tätä on pitkän kaavan kautta opittu lhb-ihmisten suhteen. Aseksuaalisuuden kanssa tuntuu vielä olevan vaikeaa. Ajassa, jossa seksuaalisuudesta, himosta ja nautinnosta on lupaa puhua enemmän ja vapaammin kuin ehkä ikinä aikaisemmin, kokemusta aseksuaalisuudesta saatetaan tyrmätä. Olemme onnistuneet horjuttamaan hetero- ja sukupuolinormeja, mutta vahvana, sukupuoleen ja suuntautumiseen katsomatta jyllää seksinormi: sun pitää haluta, sun pitää olla haluttava. Saat haluta mitä vain, mutta jos et halua ollenkaan, ikinä, olet outo.

Sille, mikä rikkoo normeja, kaivataan usein selitys. Sen löytäminen voi olla kiinnostavaa, mutta se ei ole aina tarpeellista. Jos on tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on, kannattaa keskittyä siihen. Ei tarvitse korjata se, mikä ei ole rikki. Joskus löytää itsestään uusia puolia, joskus ei. Sen mukaan saa kukin määritellä itsensä, olla määrittelemättä ja määritellä uudelleen.

A-sanan kautta voi moni peilata kokemuksiaan, ja se ansaitsee lisää näkyvyyttä. Se ei poista sitä, että kenellä tahansa voi olla seksuaalisuutensa kanssa asioita, joita on hyvä käsitellä ja työstää itsekseen, kumppani(e)nsa tai ammattilaisen kanssa. Yhtä lailla kuin L:n, H:n ja B:n kanssa, A:n huomioiminen helpottaisi elämää monelle, jotka tällä hetkellä kokevat itsensä näkymättömiksi, joilta puuttuu sanoja itsensä tai läheistensä ymmärtämiselle tai joita yksinkertaisesti nyppii liialliset oletukset, ihmeelliset ennakkoluulot ja oudot kysymykset.

Sinulla on oikeus

shutterstock_232844662Hei lapsi ja nuori!

Sinulla on oikeus siihen, että

..sinusta huolehditaan, saat lämpöä ja ravintoa itsellesi

…sinulla on ympärilläsi hoivaavia ja turvallisia läheisiä aikuisia, jotka sinua kasvattavat ja tukevat

.. voit ilmaista omat mielipiteesi kaikissa itseäsi koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon ikäsi ja kehitystasosi mukaisesti

..tulet nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäsi, siihen että mielipidettäsi kysytään, tarpeisiisi vastataan ja niitä arvostetaan jokapäiväisessä arjessa

..saat kunnioittavaa kohtelua osaksesi, kehoasi ja kehosi rajoja ei loukata millään tavalla fyysisesti tai seksuaalisesti ja sinua ei nöyryytetä ja alisteta tunnetasolla

.. voit kiukutella 2-vuotiaana ja haastaa läheisiä aikuisia 13-vuotiaana, sillä sinulla on oikeus kokeilla rajojasi, tehdä irtiottoa aikuisista ja tulla hyväksytyksi ja ymmärretyksi tästäkin huolimatta omana itsenäsi

..lähellä olevat aikuiset osaavat ohjata sinua rakentavasti, sillä heidän vastuullaan on suojella ja kasvattaa sinua

.. saat koulutusta ja sivistystä itsellesi

..voit pohtia ja tutkia rauhassa oletko tyttö vai poika vai jotain siltä väliltä

.. voit ystävystyä monenlaisten lasten kanssa

…kun olet siihen itse valmis, ja asia on sinulle ajankohtainen ja ikäisellesi lain mukaankin oikea, voit päättää itsenäisesti kenen kanssa haluat mahdollisesti alkaa seurustelemaan tai solmia pysyvän suhteen vai haluatko kenenkään kanssa

…olet vapaa syrjinnästä ja kiusaamisesta minkään asian suhteen (etninen tausta, uskonto, ulkonäkö, seksuaalinen suuntaus, perhetilanne ym.)

.. voit kysyä, ihmetellä, purnata ja haastaa maailmaa pohtimaan asioita laajemmalti

..saat itsellesi apua ja tukea elämän vaikeissa hetkissä ja esimerkiksi perheen kriisitilanteissa ilman, että joudut läheisten aikuisten terapeutiksi ja huolten kantajaksi

.. saat kokea voimattomuutta, osaamattomuutta ja pienuutta..

Sillä sinulla on oikeus olla lapsi ja nuori. Olet valmis ja oikeanlainen juuri sen ikäisenä ja siinä kehitysvaiheessa kuin juuri nyt olet ja sinua koskevat yhtäläiset ihmisoikeudet kuin ketä tahansa muutakin. Me aikuiset olemme täällä auttaaksemme ja tukeaksemme kasvuasi kohti eheää aikuisuutta.

Ihanaa lapsen oikeuksien päivää kaikille lapsille ja nuorille!