Author Archives: Väestöliitto vaikuttaa

About Väestöliitto vaikuttaa

Tämä blogi on osa Väestöliiton vaikuttamistoimintaa. Nostamme keskusteluun lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin liittyviä asioita, mm. perhevapaakeskustelua sekä perheen ja työn yhteensovittamisen kysymyksiä. Lue lisää: www.vaestoliitto.fi.

Tule istumaan tähän kalliolle, kun tässä on niin ihanaa

Posted on by
Vastaus

Teimme kolmivuotiaan kanssa pienen kävelyretken lähimetsään. Metsä ja polku olivat pojalle tuttuja ja hän vilisti iloisesti edelläni. Kun yritin jo kääntyä takaisin, hän houkutteli minua jatkamaan luvaten, että edessä on vielä hienompia mustikanvarpuja, kukkia ja  puuntaimia, ”lapsipuita”. ” Tämä on meidän kotimetsä, täällä ei ole mitään pelottavaa!” Mielessäni mietin, että ehkäpä lopulta on paljonkin perää niissä vertailuissa, joiden mukaan Suomi on yksi turvallisimpia ja onnellisimpia maita. Luottamus aikuisiin, turvallinen lähiympäristö, monipuolinen ruoka ja puhtaat vaatteet, leikkiin ja oppimiseen innostava varhaiskasvatus – nämä kuuluvat suuren lapsijoukon jokapäiväiseen arkeen.

Parannettavaakin on. Kaikkien lasten tärkeimpiinkään tarpeisiin emme pysty tämän päivän Suomessa vastaamaan. Siksi työtä lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan hyväksi on jatkettava. Väestöliiton kevätkokouksessa keskusteltiin vilkkaasti siitä, mistä lapsimyönteisyys rakentuu. Todettiin, että sen tulee lähteä jo hyvästä raskauden ja synnytyksen hoidosta ja sitten tuesta vanhemmuuteen, myös esimerkiksi kotiin annettavien palvelujen muodossa.  Perheiden taloudellinen turva nousi tärkeäksi näkökulmaksi.

Lapsinäkökulman tulee olla esillä niin SOTEn toimeenpanossa kuin sosiaaliturvan uudistamisessa. LAPE-kärkihankkeen työtä on määrätietoisesti jatkettava ja perhekeskukset saatava toimimaan maakunnissa. Eduskunnan juhalpäätöksellä ITLAlle uskotuin varoin tulee vahvistaa vanhemmuuden taitoja.   Lasten oikeuksien vahvistamiseksi hallitus on nyt kesäkuussa asettanut projektin lapsistrategian valmistelemiseksi se on tärkeä askel. Tästä lapsi- ja perhejärjestöt tekivät yhteisen aloitteen keväällä.

Lapset eivät ole yhteisöissämme vain huolenpidon vastaanottajina tai yhteiskunnan kehitystoimien kohderyhmänä. Lapset  – olivatpa he meille läheisiä tai kohtasimmepa heitä vaikka vain ohimennen jossakin arkisessa tilanteessa  –   tuovat meille monia ilon hetkiä. Työmatkalla bussissa tai junassa kuulee usein lasten hauskoja havaintoja. Yhden oman kesäpäiväni kruunasi se, kun kolmivuotias kutsui minua kalliolle viereensä istumaan. ”Istu tähän, tässä on niin ihanaa. Katso, aurinko paistaa!”

Eija Koivuranta
Väestöliiton toimitusjohtaja

När livet händer

Posted on by
Vastaus

I olika situationer som människor möter under livet vare sig det handlar om sorg eller glädje spelar arbetsgivarens agerande roll.

För några veckor sedan blev jag farmor för tredje gången – vilken lycka – vilken ära! Vem är denna nya lilla varelse som kommit till oss? Kommer hon att likna sina syskon? Vilka personlighetsdrag kommer hon att visa osv?

Eftersom man inte kunde veta exakt när babyn skulle bestämma sig för att komma till världen, hade jag i god tid berättat för min chef och för mina kollegor att jag troligen kommer att behövas för de äldre syskonen i familjen när deras föräldrar tar emot den nya babyn på BB. Och det fick jag full förståelse och uppbackning för. Tack vare arbetsgivarens attityd visste jag att det var ok att jag ombokade de arbetsuppgifter jag hade i kalendern för att finnas till hands i min familj. I praktiken gick det sedan så att jag och barnbarnens bonusfarfar fick en rolig dag tillsammans med de äldre syskonen innan hela familjen återvände hem med en ny familjemedlem att förundras över och att bekanta sig med.

Jag har också varit med om motsatsen – att överraskande förlora en nära anhörig. Också då var min upplevelse att arbetsgivaren bemötte mig med känslighet och respekt utan att för den skull överösa mig med frågor om mitt mående, orkande osv. Att dom, så att säga, på lagom avstånd ”höll ett öga” på mig. Det bemötande betydde mycket för mig i den situationen. Det hjälpte mig att öppet tala om mina upplevelser och känslor.  Och min öppenhet hjälpte också mina kollegor att förhålla sig till mig och min sorg på ett bra och stödjande sätt. Jag fick sakta men säkert komma tillbaka till arbetsplatsen och mina uppgifter här. Jag fick också stöd av företagsvårdens läkare och psykolog.

I mitt dagliga arbete med frånskilda föräldrar och deras barn hör jag ofta att de vuxna, men också att barnen oroar sig över hur vardagen ska rulla efter den stora livsförändring som skilsmässa alltid är. Barnen funderar över hur den ena eller båda föräldrarna ska orka med vardagen efter skilsmässan. De funderar på vem som ska föra dem till träningarna och hjälpa med matematikläxan. Inte sällan hör jag att barnen går omkring och oroar sig för hur familjens pengar ska räcka till när föräldrarna bor i två olika hem.

Att bli ensam förälder i familjen i samband med en separation ställer vardagsorken på prov för de flesta. Då man själv är trött och psykiskt påverkad av det som händer, borde man som allra mest orka vara en trygg, pedagogisk förälder till sina barn. Något som inte alltid är så lätt.

Skilsmässa i familjen förändrar livet för alla inblandade. Alla familjemedlemmar behöver tid och ro för att anpassa sig till den nya livssituationen.

I olika kriser och förändringar som människor kan möta i livet tycker jag att det viktigt att man kan kommunicera öppet med sin arbetsgivare om det utmaningar som pågår i ens liv, och som för tillfället eller på längre sikt kan påverka arbetshälsan och den egna orken. Kanske behöver man sjukskriva sig en tid och samla krafter till en fungerande vardag.  Oftast är det möjligt att hitta lösningar som passar båda parter oberoende om det handlar om en kortare eller lite längre period. Att vi alla ska orka med- och kunna sköta våra arbeten är i både arbetstagarens och arbetsgivarens intresse.

Anne Bjaerre
Hon är sakkunnig inom barn- och familjearbete på Barnavårdsföreningen i Finland.

Sámegielat kondomat dorjot seksuála vuoigatvuođaid

Posted on by
Vastaus

Deiven muitalastit moatte suopmelaš olbmái ahte lean dárkkisteamen davvisámegielat kondomadeavsttaid riektačállima. Sii reaškkašedje ja vehá imaštalle, galgetgo vel kondomaid geavahanrávvagat leat sámegillii. “Buot máilmme hommát”, gullui kommeantan. Muhto sámegiella dieđus heive juohke áidna dillái ja dannego eatnigiella lea olbmo čiekŋaleamos ja dehálaččamus giella, dasa lea dárbu maiddái seksuála vuoigatvuođaid ollašuhttimis.

Dan veardde mii mu beljiide lea gullostan, sámenuorat baicce atnet hirbmat positiiva áššin sámegielat kondomadeavsttaid. Gelddolaš dilis soaitá leat álkit beassat lohkat geavahanrávvagiid iežas gillii dannego daid ipmirda dalle buorebut. Ii soaitte váldogiella orrut buot lunddolaččamus gulahallangaskaoapmi nu intima dilis. Dasa lassin sámegielat veršuvdna orru muđuidge vehá čielgasut go álgodeaksta.

Buot ovcci sámegiela leat áitatvuložat earenoamážit Davviriikkaid garra assimilerenpolitihkaid geažil. Sámegielat kondomadeavsttat dorjot iežaset beales maiddái giellaealáskahttima ja sámit miehtá Sámi – eai dušše Suomas – besset geavahit daid. Go Nuoraidráđis lei sáhka kondomaid nuppi gielas, válljiimet golmma sámegiela lassin eaŋgalsgiela. Dalle kondomat leat buot sápmelaččaid geavahusas, vaikko ovdamearkka dihte lullisápmelaš ii dievaslaččat ipmirdivčče ovdamearkka dihte čállon davvisámegiela. Vaikko sámegiella ii leat buot sápmelaččaide vuosttas giella, lea dehálaš beassat geavahit ráhkes gielaža buotlágan oktavuođain.

Siika-Jovnna Gáhteriinná Risten, Sámedikki Nuoraidráđi ságadoalli

Saamenkieliset kondomit seksuaalioikeuksia tukemassa

Satuin kertomaan muutamalle suomalaiselle kaverille, että olen tarkistamassa pohjoissaamenkielisten kondomitekstien oikeinkirjoitusta. Reaktiot olivat huvittuneita ja hieman yllättyneitä: pitääkö kondomien käyttöohjeidenkin olla saameksi? ”Kaikkea sitä”, kuului kommenttina. Mutta saamen kieli tietysti sopii jokaiseen tilanteeseen ja koska äidinkieli on ihmisen syvin ja tärkein kieli, sille on tarvetta myös seksuaalisten oikeuksien toteuttamisessa.

Sen verran mitä minun korviini on kantautunut, saamelaisnuoret pitävät omankielisiä kondomitekstejä ehdottomasti positiivisena asiana. Jännittävässä tilanteessa saattaa olla helpompi päästä lukemaan käyttöohjeita omalla kielellä, koska ne ymmärtää silloin paremmin. Valtakieli ei välttämättä ole kaikista luonnollisin kommunikaatioväline niin intiimissä tilanteessa. Lisäksi saamenkielinen versio saattaa olla aavistuksen selkeämpi kuin alkuteksti.

Kaikki yhdeksän saamen kieltä ovat uhanalaisia erityisesti Pohjoismaiden kovien assimilaatiopolitiikoiden vuoksi. Saamenkieliset kondomitekstit tukevat omalta osaltaan myös kielenelvytystä ja saamelaiset kautta Saamenmaan – eivät vain Suomessa – pääsevät hyödyntämään niitä. Kun Nuorisoneuvostossa oli puhetta kondomien toisesta kielestä, valitsimme kolmen saamen kielen lisäksi englannin. Silloin kondomit ovat kaikkien saamelaisten käytössä, vaikka esimerkiksi eteläsaamelainen ei täydellisesti ymmärtäisikään esimerkiksi kirjoitettua pohjoissaamea. Vaikka saame ei ole kaikille saamelaisille ensimmäinen kieli, on tärkeää päästä käyttämään rakasta kieltä kaikenlaisissa tilanteissa.

Risten Mustonen, Saamelaiskäräjien Nuorisoneuvoston puheenjohtaja

Vapauden ja vallan tasapainottamisen taito

Posted on by
1

Janis Joplinin kappale Me and Bobby McGee kuvaa rakastumista, jätetyksi tulemista ja vapauden kokemusta. Laulussa rakastuminen tekee toisesta ihmisestä oman elämän keskipisteen. Tunne on niin kokonaisvaltainen, että edes kodittomuus ei haittaa rakastunutta. Kun laulun Bobby jättää kertojan, tämä tajuaa, ettei hänellä ole kotia eikä mitään muutakaan menetettävää, jäljellä on ainoastaan vapaus. Laulu herättää kysymyksen vapauden ja rakkauden suhteesta toisiinsa.

Ei tarvitse olla koditon ja elää boheemia elämää 60-luvun Amerikassa tietääkseen jotain siitä kokonaisvaltaisen tyhjyyden tunteesta, jota jätetyksi tuleminen voi aiheuttaa. Vaikka ero ei muuttaisi arjen ulkoisia puitteita lainkaan, horjuttaa se yleensä kaikkien eron osapuolien elämää. Usein jättäjä on jollain tasolla ollut toisen elämän keskipiste, sillä seurustelusuhteen luonteeseen lähes kuuluu antaa toiselle ihmiselle erityinen, keskeinen paikka omassa elämässä. Olkoonkin eron sattuessa kuinka vapaa valitsemaan ja tekemään elämällään mitä vain, tämä ajatus ei aina lohduta.

Arkiajattelussa vapaus mielletään usein sanana positiiviseksi, kun taas valta kenties uhkaavaksi, hieman negatiiviseksikin. Kuitenkin kaikkia ihmissuhteita voidaan katsoa vallan näkökulmasta – valta kun voidaan määritellä jonkun mahdollisuudeksi vaikuttaa johonkin tai johonkuhun. Ihmissuhteet ovat yhteyttä ihmisten välillä ja yhteys vaatii aina vuorovaikutusta, ja vuorovaikutukseen sananmukaisesti sisältyy mahdollisuus vaikuttaa toiseen, siis vallan käsite. Ihmisen perustarve hyväksytyksi ja nähdyksi tulemisesta täyttyy aina suhteissa toisiin ihmisiin. Toive hyväksynnästä saa meidät olemaan alttiita toisten käyttäytymiselle ja muuttamaan omaa toimintaamme ja olemistamme toisen vaikutuksesta.

Vuorovaikutusta, valtasuhteita ja vallankäyttöä ei voi jättää huomioimatta ihmissuhteita tarkasteltaessa. Näkökulma vallasta tulee erityisen selvästi näkyviin ihastuessa. Monelle on tuttua, kuinka nopea katseiden kohtaaminen, lyhyt ystävällinen arkipäiväinen keskustelu tai muu yllättävä tapaaminen ihastuksen kanssa pelastaa koko päivän. Yhtä lailla tunnistamme sen, miten hyväkin ilta voi mennä pieleen, jos ihastus ei ilmestykään paikalle tai ei itse keksi luontevaa tapaa vaihtaa paikkaa omien kavereiden luota siihen porukkaan, jossa ihastus on. Ihastuessa ikään kuin tiedostamatta luovuttaa vallan onnellisuudestaan – siis vapauden vaikuttaa siihen itse – itsensä ulottumattomiin, tässä tapauksessa ihastuksensa kohteelle.

Elämässä tuskin tulee eteen hetkeä, jolloin olisi täysin vapaa, täysin toisen vallan alla tai pitäisi hallussaan täyttä valtaa toiseen. Ihmissuhteet ovat kompromisseja, jossa annetaan osa omasta vapaudestaan pois ja hyväksytään, että toisella on valtaa käyttäytymisellään vaikuttaa omiin tunteisiin. Jätetyksi tuleminen on konkreettinen esimerkki tästä, sillä usein se havainnollistaa kipeästi, miten tunne satuttaa vaikka kivun haluaisi ajatella järjellä pois. Ylipäätään tunteet ovat asia, johon oma valtamme ei koskaan täysin yllä, sillä toiset ihmiset vaikuttavat niihin, halusimme tai emme. Tunteet kuitenkin ohjaavat motiivien, tietojenkäsittelyn ja tavoitteiden kanssa toimintaamme, auttavat sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin ja ennen kaikkea tekevät elämästä mielenkiintoista.

Tunteista ja vallasta puhuttaessa on myös muistettava sana vastuu. Vallan muodostuminen on jossain määrin yhtä mielivaltaista kuin tunteidenkin jatkuva muuttuminen, ja tässä täytyy muistaa vastuunsa toista ihmistä kohtaan. Vastuu ei tarkoita mahdottomia asioita. Konkreettisia keinoja vastuun ottamiseen ovat esimerkiksi avoimuus omista tunteista, ystävällisyys, empatia ja toisen arvostaminen myös silloin, kun toiveet ihmissuhteen laadusta ovat erilaiset. Valtaa on helppo käyttää väärin erityisesti silloin, kun omat tunteet toista kohtaan ovat pienemmät kuin toisen itseä kohtaan, sillä epäsuhtaisten tunteiden luoma valta antaa mahdollisuuden pompotella toista turhaan tai käyttää toisen kiintymistä hyväksi. Välillä väärin kohdeltu saattaa tiedostaa, ettei suhde ole terveellinen, mutta tunteet ohjaavat toimintaa niin vahvasti, että järjellä ajattelusta huolimatta jää itselle haitalliseen suhteeseen.

Hyvässä seurustelusuhteessa kaikkien vapaus ja vallankäyttö ovat tasapainossa. Omien kiinnostuksenkohteiden ja ystävyyssuhteiden säilyttäminen on tärkeää paitsi vähentämään tyhjyyden kokemusta silloin, jos suhde päättyy, myös inhimillistämään toiselle asetettuja vaatimuksia. Harvoin yksi ihminen voi vastata kaikkiin tarpeisiin ja olla niin täydellinen, että tämän kaikesta ihanuudesta ja ihmeellisyydestä huolimatta koko elämä kannattaa rakentaa yksin hänen ympärilleen. Vaikka syvät tunteet toista kohtaan väistämättä vievät omaa elämää ja onnellisuutta koskevaa valtaa pois itseltä, osa vallasta ja vapaudesta on hyvä pitää myös itsellä. Loppupeleissä elämän suuret ja pienet päätökset ovat silti eniten oman vallan alla, vaikka tunteet ja ihmissuhteet ihanasti pakkaa sekoittavatkin.

Se, että antaa toisen ihmisen tulla tärkeäksi osaksi elämäänsä, tarkoittaa aina riskiä hyvän menettämisestä. Suuri osa ihmisistä on valmis ottamaan tämän riskin, sillä vapaus vietynä niin pitkälle, ettei ole mitään mitä menettää, tuo harvalle onnea. Kysymystä vapauden, tunteiden ja vallan suhteesta pohtivat monet muutkin kuin Janis Joplin, kenties siksi, että elämämme merkityksellisyyden sanotaan rakentuvan suhteessa ja suhteissa toisiin ihmisiin. Taitoa onkin tasapainottaa valtaa ja vapautta niin, että elämä suhteineen olisi itselle ja muille mahdollisimman hyvää.

Tua Wideman
Kirjoittaja on Väestöliiton nuorisotyöryhmän jäsen

Kirjoitus on osa nuorten seurustelua käsittelevää #munvalinta-kampanjaa 23.-27.4.2018. Seuraa kampanjaa sivulla www.vaestoliitto.fi/munvalinta, sekä Instagramissa @nuortenvaestoliitto ja Nuorten Väestöliiton ja Poikien Puhelimen YouTube-kanavilla.

Seksuaalikasvatus on ihmisoikeus!

Posted on by
Vastaus

”Koulu on monelle nuorelle ainut paikka, josta voi saada luotettavaa tietoa seksuaalisuudesta”

Nuoren seksuaalinen kehitys on asia, joka tapahtuu jokaisen nuoren kohdalla. Jokainen nuori tarvitsee aikuisen tukea eli seksuaalikasvatusta oman kasvunsa tueksi. Seksuaalikasvatus voi olla virallista tai epävirallista. Virallinen on muun muassa koulun opetuksessa ja terveydenhuollossa tapahtuvaa opetusta, ohjausta ja neuvontaa. Epävirallista seksuaalikasvatusta tapahtuu koulun ulkopuolella nuoren kotona tai vapaa-ajalla.

Virallinen seksuaalikasvatus ei ole opettajien ja terveydenhoitajien oma valinta toteuttaako sitä vai ei. Näitä ammattilaisia sitovat seksuaalioikeuksien lisäksi muun muassa opetussuunnitelma, viranomaisten suositukset ja terveydenhuollon lait ja asetukset. Näiden mukaan nuorille on annettava laadukasta ja oikea-aikaista seksuaalikasvatusta ja ammattilaisilla on oltava riittävää osaamista sen toteuttamiseen. Nuorilla on hyvin erilaiset lähtökohdat, kotien tilanteet vaihtelevat, eikä kukaan voi taata huoltajien mahdollisuuksia ja osaamista seksuaalikasvatuksen antamiseen. Monille nuorille tieto tulee kavereilta tai netistä ja muualta mediasta.

Koulun terveydenhuolto ja terveystiedon opetus ovat monelle olla ainoat tahot, joista nuori saa luotettavaa tietoa, neuvontaa ja ohjausta seksuaaliterveysasioissa.

Asiantuntijoidemme kokemuksen mukaan koulu on usein juuri se paikka, jossa nuoret haluaisivat valistusta saada. Oppitunneilla saatu tieto on luotettavampaa kuin keskustelupalstoilta luettu, eikä sen kuulemiseksi tarvitse nähdä vaivaa tai paljastaa ajatuksiaan muille.

Nuorten seksuaalioikeudet eivät toteudu, jos ammattilaisilla ei ole tietoa ja koulutusta nuoren seksuaalikehityksestä ja sen tukemisesta. Onko koulun ammattilaisten peruskoulutuksessa näitä tärkeitä teemoja? Olemme kysyneet sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisilta ja ammattiin opiskelevalta (Terveydenhoitajapäivät, Educa-messut, Hyvinvointiareena) heidän kokemuksiaan ja toiveitaan omasta peruskoulutuksestaan ja siellä saatuun opetukseen nuorten seksuaalikehityksestä ja sen tukemisesta, seksuaaliterveydestä ja seksuaalikasvatuksesta. Jotkut kertoivat, että peruskoulutukseen kuului ko. koulutusta ja silloin teemojen kerrottiin olleen perusasioita, kuten äitiysterveys ja ehkäisy. Moni vastanneista oli käynyt erillisen kurssin, koulutuksen tai muun vapaasti valittavan koulutuksen omatoimisesti.

”Terveydenhoitajakoulutukseen sisältyy vähän aiheeseen liittyvää tietoa, mutta aivan liian vähän”.

”Perusopetusta eli tuo vapaavalintainen 5 op pitäisi saada kaikille yhteiseksi. Enemmän tietoa seksuaaliterveydestä joka ikävaiheeseen liittyen. Lasten, nuorten, miesten ja naisten, ikääntyneiden.”

”Perustietoa lisää, kohtaamista, sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden ero ja muodot, sekä seksuaaliseen kaltoinkohteluun liittyvät asiat”.

Vastaajat toivoivat peruskoukutuksessa käsiteltävän perusasioiden lisäksi erityisesti seksuaalisuuden puheeksi ottamista ja asiakkaan kohtaamista, käytännön ohjaustaitoja, seksuaalisen kaltoinkohtelun ja väkivallan tukemista, eri ihmisryhmien ja ikäryhmien seksuaalisuutta (vammaisuus, lapset, ikääntyneet, saman sukupuoliset, sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuus jne.), ihmis- ja seksuaalioikeuksia. Myös monikulttuurisuus tuo omat haasteensa nykypäivän valistukselle. Näiden teemojen tulisi olla perustietoa nuoria ja ylipäänsä ihmisiä kohtaaville ammattilaisille. Seksuaalioikeudet eivät voi toteutua, mikäli ammattilaisilla ei ole riittävää osaamista.

Kumita on sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama ja Väestöliiton toteuttama valistuskampanja yläkouluikäisille. Kampanjan tavoite on edistää nuorten seksuaalioikeuksia, lisätä nuorten tietoja, kertoa kondomista myönteiseen sävyyn seksitautien ja ei-toivottujen raskauksien ehkäisymenetelmänä ja madaltaa kondomin käyttöä. ”Tiedäthän miten tärkeä olet? – Kumita, kun on se aika.”

Väestöliiton Kumita-kampanjassa on tuotettu aineistoa ammattilaisten työn tueksi, mm. videot kouluterveydenhoitajan vastaanottotilanteesta ja terveystiedon tunnista.

Kumita 2018 alkaa taas. Aiemmista kampanjoista on saatu nuorilta mm. seuraavaa  palautetta:

  • Suurin osa vastaajista toivoo saavansa tietoa kondomin käytöstä oppitunnilla tai terkkarilta (kysymys: miten toivot)
  • yli 60 prosenttia toivoo saavansa koulusta eli terkkari ja opettaja (keneltä toivot)
  • On tärkeää, että koulusta saa ilmaisen kondomin ja valistuksen sen käyttöön (yli 60 %)

www.kumita.fi
Kumitan facebook-sivu

Laura Kormano ja Tuulia Råmark

Ärsyttävätkö hammastahnan jäljet lavuaarissa?

Posted on by
Vastaus

Puolison maiskutuksen ääni kantautuu korviini, kun luen aamulehteä. ”Miten se voikin olla niin ärsyttävää, vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen”, toteaa asiakas vastaanotollani. Tämä on inhimillistä ja elämään kuuluvaa, mutta kuitenkin niin rasittavaa monelle pariskunnalle.

Arki on joskus julmaa elämästä selviytymistaistelua myös parisuhteelle. Puolison huomioiminen arjessa käy joskus työstä, mutta maksaa vaivan. Pienikin huomionosoitus, kun puoliso tulee väsyneenä kotiin, voi muuttaa arki-illan ihanaksi yhteiseksi hetkeksi kinastelun sijaan. Koskettaminen ja silittäminen vähentävät stressiä ja tuovat hyvää oloa molemmille. Joskus on parempi silittää kuin puhua. Aamusuukko, iltasuukko ja lähtösuukko tuovat arkeen hyvää yhteistä meininkiä

Onko seksiä vai onko arki vienyt erotiikalta siivet? Yhteisiin hetkiin tarvitaan aikaa ja iloa. Parisuhteen hoitamiseen tietoa, ymmärrystä ja tilaa.

Yhteinen aika jää nykyään usein vähiin kiireisessä arjessa. Tutkimusten mukaan vain 1/3 pareista omaa lähtökohtaisesti riittävät parisuhdetaidot mennessään yhteen. Tämä yhdistettynä siihen tietoon, että parisuhteen ristiriidoista 2/3 on ratkaisemattomia, antaa ymmärrystä sille, miksi niin monet parit kärsivät huonosta kommunikaatiosta ja riitelystä. Parisuhdetaitoja – toimivaa vuorovaikutusta, läheistä tunneyhteyttä ja ristiriitojen ratkaisukykyä –  voi onneksi oppia.

Jokaisella on oikeus hyvään ja tyydyttävään seksielämään. Onhan seksuaalisuus yksi perustarpeistamme. Myös seksitaitoja ja yhteistä nautintoa voi ja pitääkin opetella.

Eriikka Sailo

 

Perheystävällinen työpaikka -ohjelma laajensi perhekäsitystä MLL:ssa

Posted on by
Vastaus

Kuva: MLL

Perheystävällinen työpaikka -ohjelmaan osallistuminen tarkoitti Mannerheimin Lastensuojeluliitossa työpaikan käytäntöjen tarkastelua ja arviointia erityisesti sukupolvinäkökulmasta. Liiton keskeisin arvo on lapsen ja lapsuuden arvostus. Siksi on luonnollista, että lomia ja työaikoja suunniteltaessa on otettu huomioon työntekijöiden perhetilanteet sekä muun muassa lasten päivärytmi ja koulujen loma-ajat. Työaika joustaa MLL:n keskustoimistossa niin paljon kuin laki suinkin sallii. Työasiat on perheen erityistilanteissa pyritty järjestämään lapsen edun mukaisesti.

Perheystävällinen työpaikka -ohjelmassa mukana olo laajensi näkökulmaamme. Lasten lisäksi myös perheen muut läheissuhteet, esimerkiksi ikääntyneet vanhemmat ja lapsenlapset voivat tarvita työntekijältä aikaa hoivaan ja huolenpitoon.

Toteutimme pienryhmiä, joissa työntekijät pohtivat ja arvioivat työpaikkamme käytäntöjä eri tilanteissa. Olemme nyt todenneet ääneen sen, mistä aikaisemmin ei ole työyhteisötasolla keskusteltu: lasten ohella myös muut perheenjäsenet ovat perusteltuja syitä toteuttaa joustoja ja perheystävällistä työkulttuuria. Ajattelen, että keskustelut lisäsivät työntekijöidemme osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Työelämää säätelevät lakien lisäksi monet työnantajakohtaiset ohjeet, säännöt ja käytännöt. Niillä luodaan selkeyttä ja tasapuolisuutta työpaikan arkeen. Ohjeiden lisäksi työpaikan kulttuuri, perusolettamukset ja kirjoittamattomat periaatteet vaikuttavat toimintaamme. Jos asioita ei ole kirjattu tai niistä ei ole keskusteltu, ne jäävät yksittäisen työntekijän tulkinnan varaan. Kun tilanteet otetaan puheeksi, voidaan korjata vääriä tai vanhentuneita olettamuksia ja vähentää arkuutta tuoda esille omaan elämään liittyviä asioita, jotka vaikuttavat usein myös työntekoon ja työaikoihin.

Perheystävällinen työpaikka -ohjelman paras anti meille olikin asioiden puheeksi ottaminen ja rohkeus keskustella. Kaikkia toiveita ja ehdotuksia ei ole vielä voitu toteuttaa, mutta opimme, että perhesyistä pitää puhua eri foorumeissa. Perheen ja työn yhteensovittamisen kysymyksiä nostetaan nyt myös kehityskeskusteluihin, ja aihepiiriä käsitellään säännöllisesti neuvottelukunnassa, jossa työntekijät ja työnantaja yhdessä kehittävät työyhteisön toimintaa.

Itse olen nyt kolmen aikuisen lapsen äiti. Kun lapsemme olivat pieniä, hoidin heitä kotona joitakin vuosia, koska mieheni työ vaati paljon matkustamista. Vastuu arjesta jäi paljolti yksin minulle. Kun siirryin työelämään ja lapset menivät päiväkotiin, mieheni ryhtyi yrittäjäksi. Alkuun teimme molemmat töitä kotoa käsin ja vuorottelimme menomme niin, että vastuu kotikentästä oli aina toisella. Työn ja perheen yhteensovittaminen oli joustavaa palapeliä, jossa oli pakko kehittää organisointitaitoja ja luottaa toisen vanhemman tapaan hoitaa asiat kotona. Niille taidoille on ollut paljon käyttöä myöhemminkin työelämässä.

Perheystävällinen työpaikka -tunnus on Mannerheimin Lastensuojeluliitolle kunnia-asia. Toivomme, että yhä useammat työnantajat näkevät perheen ja työelämän yhteensovittamisen arvona, jota kannattaa edistää.

Milla Kalliomaa
Kirjoittaja  toimii MLL:n pääsihteerinä. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri varhaiskasvatuksen alalta. Hän on tehnyt työtä järjestöjohtamisen tehtävissä yli 20 vuoden ajan.

 

 

Some kaipaa myönteistä puhetta, ei vihapuhetta

Posted on by
Vastaus

Tällä viikolla vietetään sekä mediataitoviikkoa että Väestöliiton nuorisotyöryhmän järjestämää Veckan Sexiä, seksuaalikasvatukseen ja -oikeuksiin liittyvää teemaviikkoa. Sosiaalisen median ja muun internetin käyttäminen taitavasti ja seksuaalikasvatus kietoutuvat toisiinsa erottamattomasti: usein etenkin nuoret hakevat tietoa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista juuri netistä, koska “oikeassa elämässä” tapahtuva seksuaalikasvatus ei vastaan kaikkiin niihin tarpeisiin, joita erilaisilla nuorilla on. Internetin tietomäärä voi helpottaa nuorten elämää, mutta sosiaalisen median ilmapiirillä on myös negatiivisia vaikutuksia.

Monet sosiaalisen median palvelut kuten Facebook, Instagram ja Twitter ovat laatineet käyttäjilleen säännöt, jotka mm. kieltävät väkivaltaisen, seksuaalisen ja laittoman toiminnan somessa. Sosiaalinen media on osa jokaisen nuoren elämää tavalla tai toisella, ja se on tuonut kiusaajat myös kodin sisälle. Missä menee seksuaalisten puheiden tai vihapuheen raja? Miten vihapuhetta ja seksuaalissävytteistä puhetta sisältävä postauksia voitaisiin vähentää?

Varsinaisen vihapuheen lisäksi sosiaalisessa mediassa esiintyy valtavasti negatiivista kommentointia. Me nuorisotyöryhmäläiset olemme kiinnittäneet huomiota etenkin seksi- ja kehopositiivisten postausten keräämiin ilkeisiin kommentteihin. Nämä postaukset yrittävät purkaa yhteyskunnassamme tiukasti asustelevia normeja – seksi ei ole häpeän asia, ja itseään voi rakastaa vartalostaan riippumatta. Jostain aina kuitenkin mönkii esiin ilkeäsuisia ihmisiä, jotka naureskelevat tai täysin lyttäävät hyväntahtoiset postaukset.

Someajan nuorille tällaiset positiiviset postaukset ovat tärkeitä – emme enää näe vain yhtä elämisen mallia valtamediasta, vaan voimme somen kautta löytää vakuutuksia siitä, että mekin olemme oikeanlaisia ja hyviä, vaikka emme täysin noudattaisi yhteiskunnan vanhanaikaisia ja tukahduttavia normeja. Siksi positiivisen sisällön saama negatiivinen huomio on ongelmallista: nuorten vapautta elää rajoitetaan sekä “oikeassa elämässä” että virtuaalisesti.

Mikä siis avuksi? Onko parasta vain pysytellä poissa sosiaalisesta mediasta, joka on samanaikaisesti sekä taivas että helvetti; toisaalta tärkeä henkireikä vapauttavine sanomineen ja samanmielisine ystävineen, toisaalta täynnä kommentteja, jotka kiskovat muita alaspäin? On oltava jokin muu vaihtoehto.

Loukkaava tai ahdisteleva puhe ei lähde somesta ihmettelemällä, sivusta seuraamalla tai voivottelemalla. Tarvitaan hyvää ja täsmällistä valistusta siitä, mitä on loukkaava puhe ja miten jokainen voi osaltaan ehkäistä sen vaikutuksia. Tarvitaan enemmän resursseja esimerkiksi laittomuuden piiriin kuuluvien tapausten läpikäymiseen ja niiden tunnistamiseen. Tarvitaan lisää tietoisuutta loukkaavan laajuudesta sekä sen aiheuttamien sivuilmiöiden tunnistamisesta. Sosiaalinen media ongelmineen ei ole katoamassa, vaan se kehittyy koko ajan ja nopeammin kuin ikinä ennen.

Kirjoittajat ovat Väestöliiton nuorisotyöryhmän jäseniä
Lisätietoja ryhmästä

Miksi homous on jossain kielletty?

Posted on by
Vastaus

Kysymys:
Miksi homous on niin monessa maassa kielletty lailla?

Petteri vastaa:
Homoseksuaalisuuden historia on moninainen. Jopa yhden kulttuurin tai valtion sisällä
suhtautuminen on voinut paikallisesti vaihdella huomattavastikin, eikä tahtotila
lainsäädännön noudattamiseen aina ole yhtenäinen. Homoseksuaalista suuntautumista
itsessään ei oikeastaan voi tehdä laittomaksi, useistakaan syistä, mutta kahden tai
useamman samaa sukupuolta olevien ihmisten väliset seksiteot voi. Nuo ”sodomialait”
eivät siten koske ainoastaan homoja, biseksuaaleja tai muita seksuaalivähemmistöjä,
vaan ihan kaikkia ihmisiä. Yllättävän usein tämä pätee myös ihmisiin, joiden ajattelemme olevan heteroja.

Ei ole täysin selvää, kuinka monessa maassa homoseksuaaliset teot ovat edelleen
kriminalisoituja, mutta todennäköisesti luku asettuu jonnekin seitsemänkymmenen
yläpuolelle. Käytännössä kaikki noista valtioista sijaitsevat globaalissa etelässä,
enimmäkseen Afrikassa, Lähi-Idässä ja Aasiassa.

Syitä sille, miksi tuo luku on noin korkea, täytyy etsiä kolonialismista. Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi länsimaissa johti aikanaan myös samojen säädösten sisällyttämiseen siirtomaiden rikoslakeihin. Perinteisesti seksuaalisuuden
monimuotoisuutta oli suvaittu monilla alueilla, kuten osissa Afrikkaa, jossa nykyisin on
käynnissä ikään kuin itsenäisen linjan hakeminen siirtomaahallitsijoiksi mielletyistä
länsimaista, mutta kolonialistisen järjestelmän levitessä tuotiin myös ”luonnonvastaiset
teot” rikoslakien piiriin huomattavassa osassa maailmaa.

Toisen maailmansodan jälkeinen dekolonisaatioprosessi johti entisten siirtomaahallintojen purkamiseen, mutta vanha lainsäädäntö jäi edelleen voimaan. Iso-Britannia kyllä dekriminalisoi homoseksuaalisuuden 60-luvun loppupuolella, mutta tapahtuessaan sillä ei enää ollut vaikutusta entisten siirtomaiden lainsäädäntöön.

Toinen selitys liittyy kulttuuriin ja uskonnollisuuteen. Länsimaissa seksuaalinormeja
säätelevä lainsäädäntö murrettiin sekularisaatiokehityksen ja yleisen arvojen
vapaamielistymisen seurauksena, mutta Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-Idässä
samankaltainen kehitys ei ole ollut vielä yhtä voimakasta. Toisaalta myös  demokraattisen hallintomuodon leviäminen on osaltaan vaikuttanut.

Petteri Keränen
Kirjoittaja on Väestöliiton Hurma-lehden toimituskunnan jäsen.

Joulumuori matkaan jo käy

Posted on by
Vastaus

Olen joulun projektipäällikkö ja logistiikkavastaava, Joulumuori. Nyt olen pakannut matkalaukun ja lähden kohta reissaamaan.

Joulupukki on satojen vuosien ajan noussut porosaattueessa lentoon aattona, nähnyt eri maanosia, ollut uutisissa, vilkuttanut iloisesti hymyillen miljardeille katsojille. Minä olen katsellut tätä kauempaa, mutta tietysti muita upeita asioita lähempää.

Olen kasvattanut satoja tonttuja, kuurannut partoja, parsinut harmaita ja punaisia sukkia, keittänyt tuhansia litroja joulupuuroa vuosian aikana. Olen opastanut ja kasvattanut aina uusia tonttusukupolvia tekemään lahjoja ja jakamaan iloa mukanaan.

Aloitan aina tulevan uuden joulun valmistelut jo edellisen vuoden tammikuussa. Silloin mietin perusteellisesti, mitä Korvatunturilla opimme ohikiitäneestä joulusta, sujuiko kaikki suurin piirtein suunnitelmien mukaisesti, mikä yllätti, mikä aiheutti riitaa tai kiukkuilua. Onnistuivatko lahjavalinnat, ja vallitsiko pääsääntöisesti rauha ja hyvä mieli?

Mietin monesti, kuinka ihanaa olisi päästä joskus matkustamaan. Näkisin paikkoja, joihin lahjapakettimme viedään, näkisin erilaisia perheitä ja ihmisiä, erilaisia jouluporukoita ‒ myös niitä joilla läheisiä ei ole. Mikä joulussa koskettaa ja liikuttaa, miten erilaisia joulut ovat eri puolilla maailmaa?

Olen pakannut jo matkalaukun, sinne myös aurinkolasit. En ole koskaan käynyt Rovaniemeä ja Suomen napapiiriä etelämpänä. Tänä jouluna pääsen ensimmäistä kertaa lentämään, myös kauniisiin ja lämpimiin uusiin maihin.

Tämän joulun valmistelut olen tehnyt eri tavalla. Olen kertonut tontuillemme, mihin kaikki koristeet on pakattu, mikä on haudutetun puuron salaisuus, ja missä vaiheessa manteli sinne heitetään. Olen opettanut joululaulujen sanoja pienimmille tonttulapsille ja opastanut isompia tonttuja porojen ruokinnassa ja jouluaaton eri vaiheiden valmistelussa.

Joulupukille tämä on tietysti kaikkein suurin muutos. Hän on niin tottunut siihen, että olen paikalla aina, varsinkin koko joulun ajan. Tänä vuonna en ole siellä, olen muualla. Kelkan takavalot vilkkuvat, kun pääsen vuorostani matkalle maailman ympäri.

Työtä toki on paljon työmatkallakin, monta vuorokautta peräjälkeen. Mutta ehkä rennompiakin hetkiä on välillä. Onneksi mukanani on osaava joukko kokeneita mestaritonttuja, ettei tarvitse jokaista reittiä ja kaikkia uusia asioita ihan yksin opetella. Vaikka ei pieni seikkailukaan ole pahitteeksi ‒ Maailma kutsuu!

Joulumuoriblogi löytyy myös ruotsiksi, saksaksi ja turkiksi

Noelbabanin karisinin yolculugu basladi