Nuorisotyöryhmä tuli taloon

nuorisokuva_vlPerjantai 5.2. oli historiallinen päivä, sillä Väestöliiton pitkään suunniteltu ja innolla odotettu nuorisotyöryhmä kokoontui silloin ensimmäisen kerran. Väestöliiton nuorisotyöryhmä on vaikuttajaelin, joka ottaa jalansijaa sekä järjestön sisällä että yhteiskunnassa laajemmin. Työryhmään kuuluu kymmenen huikean osaavaa ja motivoitunutta jäsentä (tässä demokraattisesti aakkosjärjestyksessä): Aaron, Annamari, Anni, Iida, Iina, Jaana, Paula, Renja, Tua ja Vilja. Jäsenillä on monipuoliset taustat ja kiinnostuksen kohteet, ja siksi olemmekin mitä sopivin porukka muuttamaan maailmaa.

Ensimmäinen tapaaminen sujui innostuneissa tunnelmissa, kun saimme kuulla monia mielenkiintoisia puheenvuoroja ja tutustua toisiimme. Työryhmä valitsi näin aluksi itselleen kolme pääkohdetta (ns. kolme pointtia), joista maailmanparannus aloitetaan. Kärjet ovat seksuaalikasvatukseen liittyvä veckan sex, monelle tärkeä ja ajankohtainen translaki ja tämänkeväiset kuntavaalit.

Veckan sex on useissa Pohjoismaissa jo käynnissä oleva seksuaalivalistusprojekti, jossa viikolla kuusi järjestetään erilaisia teemaan liittyviä tapahtumia, tuotetaan oppimateriaaleja ja tehdään kampanjoita. Suomessa ei ole ehditty vielä tähän kelkkaan, mutta asia muuttuu vuonna 2018, kun nuorisotyöryhmä ottaa asiakseen tuoda Suomeen muualla jo hyväksi havaitun konseptin. Laittakaa kalenteriin!

Nuorisotyöryhmän yksi tärkeimmistä aiheista on translaki, ja sen tiimoilta työryhmä tekee yhteistyötä muiden (nuoriso)järjestöjen kanssa lain uudistamisen edistämiseksi. Nykyinen translaki on vahingollinen, ja nuorisotyöryhmä haluaa inhimillisen ja nuorten asemaa parantavan translain.

Kuntavaalit järjestetään 9.4.2017. Ennakkoäänestys kotimaassa on 29.3.-4.4. ja ulkomailla 29.3.-1.4. Kuntavaaleihin nuorisotyöryhmä lähtee kahdella kärjellä: maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen. Jäsenemme Renja ehtikin jo blogata maksuttomasta ehkäisystä, ja hänen tekstinsä voi lukea täältä.

Työryhmä odottaa innolla kaksivuotiskautensa tapahtumia ja tarttuu nyt toimeen reippaasti, koska kuntavaalit ja monelle tärkeä Helsinki Pride ovat jo ovella! Toimintaamme voi seurata täällä blogissa. Loppukevennyksenä kerrottakoon, että nuorisotyöryhmän virallinen teemabiisi on Güntherin ja D’Sanzin Love Yourself. Aurinkoista kevättalvea kaikille!

Svensk sammanfattning:
En ungdomsarbetsgrupp har börjat sin verksamhet inom Väestöliitto. Gruppen består av tio motiverade och kunniga ungdomar: Aaron, Annamari, Anni, Iida, Iina, Jaana, Paula, Renja, Tua ja Vilja. Gruppens tre främsta verksamhetsområden gäller en projektvecka för sexuell upplysning (veckan sex) som kommer i februari 2018, translagens förnyelse så att den nuvarande, kränkande lagen blir histori och kommunvalet som hålls i april. Ungdomsarbetsgruppen har två ledande teman inför kommunvalet: gratis preventivmedel åt ungdomar under 25 år och ungdomarnas deltagande- och påverkningsmöjligheternas förbättring.

 

Vilja Luomala, Väestöliiton nuorisotyöryhmän jäsen

Maksuton ehkäisy avartaa maailmaa

shutterstock_390676132Tiesitkös, että nuorille aikuisille, eli 20-24-vuotiaille, tehdään lukumääräisesti eniten abortteja, vaikka raskaudenkeskeytysluvut ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan Suomessa? Nuoret aikuiset saavat myös kiusallisen kärkipaikan klamydiatartuntojen toteamismäärissä. Hoitamaton klamydia voi aiheuttaa muun muassa hedelmällisyyden alenemista, ja suurin harmi klamydiassa on sen yleinen oireettomuus. Ilman asianmukaista ehkäisyä klamydiaa voi tartuttaa muihin täysin tietämättään. Aika tautista hommaa.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma vuosille 2014–2020 suosittaa ehkäisyn maksuttomuutta nuorille, eli alle 25-vuotiaiden tulee saada raskaudenehkäisy, niin kondomit kuin hormonaalinen ehkäisy, maksutta. Suomessa jo muutama kunta tarjoaa ilmaisen ehkäisyn nuorille. Way to go, ottakaas loputkin mallia!

Maksuton ehkäisy koskettaisi jokaista alle 25-vuotiasta nuorta, olisi heillä itselleen varaa hankkia sitä tai ei. Itselleen sopivan hormonaalisen ehkäisyn löytämiseen voi mennä hetki, ja joskus sopivin on myös kallein. Nykymaailmassa varallisuus ei saa olla este sopivalle ehkäisymuodolle,vaan on tärkeää, että nuoret löytävät itselleen sopivimman ehkäisymuodon melkein hinnalla millä hyvänsä.

Jos alle 25-vuotiaat saisivat ehkäisyvälineet maksutta, edistäisi se niin valtakunnallista seksuaaliterveyttä kuin myös yksilön omaa terveyttä ja elämänsuunnittelua. Huonoon elämäänvaiheeseen saatu lapsi voi joissain tapauksissa pysäyttää vanhempien opiskelun, ajaa heidät matalapalkkaisiin töihin tai jopa kouluttautumattomina työttömiksi. Elämä on kuitenkin täynnä valintoja, ja jokainen tekee itselleen sopivaksi kokemat päätöksensä, ja se on ihan okei. Vahinkojen syynä ja parhaan valinnan esteenä ei kuitenkaan saisi olla raha.

Maksuttomuus on myös harppaus kohti terveempää seksuaalikasvatusta. Ehkäisystä tulee puhua enemmän, siitä tulee tehdä arkisempaa ja hyväksyttävämpää. Maksuttomuus lieventää tabun ja hyssyttelyn leimaa, ja ehkäisystä tulee jokaista koskettavaa. Jokaisen tulisi tietää mitä ehkäisyvälinettä käyttää ja kenen kanssa, omasta ja kumppanin sukupuolesta riippumatta. Tieto on voimaa ja valtaa, myös ehkäisyasioissa.

Renja Tolvanen, 24, Väestöliiton Nuorisotyöryhmän jäsen
Nuorisotyöryhmä aloitti työskentelynsä helmikuun alkupuolella. Tämä 19-25-vuotiasta koostuva vaikuttajaryhmä on Väestöliiton nuorten ääni ja tiukka kansalaisvaikuttajaelin.

 

Pahinta mitä voi tapahtua

On, se että seksuaalirikostuomiot ja rikosprosessin pituus voivat vaikuttaa rikoksesta kertomatta jättämiseen.

shutterstock_142225300Olen tavannut miltei sata lastensuojelussa työskentelevää ammattilaista ”Seksuaalikasvatusta lastensuojelulaitoksiin” – hankkeessa. Seksuaalisen väkivallan ja kaltoinkohtelun rikosprosessit ovat osa heidän työarkeaan.

Nuorten kanssa työtä tekevien kentältä kuuluu huolestuttavia viestejä siitä, että osa alaikäisistä nuorista on kieltäytynyt kertomasta kokemastaan seksuaalirikoksesta. Syynä nuoren päätökseen ovat olleet ammattilaisten kertoman mukaan rikosprosessin raskaus ja pituus sekä tuomioiden lyhyys.

Nuori, jonka seksuaalista itsemäärämisoikeutta on vahingoitettu, on järkyttynyt, musertunut, peloissaan. Nuorelta joka on joutunut rikoksen kohteeksi, vaaditaan paljon rohkeutta, voimia ja päättäväisyyttä. Ensimmäinen ja se suurin voimanponnistus koetaan silloin, kun hän kertoo asiastaan jollekin luotettavaksi koetulle ihmiselle.

Kokemuksesta puhuminen voi realisoida tapahtunutta aivan uudella tavalla. Kerrottuaan läheisilleen tapahtuneesta ja kohdatessaan heidän hämmennyksensä ja sanattomuutensa asian edessä, eräs nuori mietti: Onko tämä pahinta, mitä minulle voi tapahtua? Nuori joutuu toistamaan traumaattista kokemustaan uudelleen ja uudelleen viranomaisille, läheisilleen, mahdolliselle kumppanilleen. Nuoren mielessä risteilee ajatukset: Mitä minulle tapahtui? Tapahtuiko tämä todella? Teinkö minä väärin? Miksi tämä tapahtui juuri minulle? Mitä tämä tarkoittaa? Toivunko koskaan? Olenko iäksi muuttunut?

Rikosoikeudelliset prosessit kestävät kuukausia, toisinaan jopa vuosia. Asiaa käsitellään oikeudessa tuntemattomien ihmisten edessä. Heitä on paljon, tekijä voi olla samassa tilassa. Tekijällä on asianajaja, joka puolustaa tekijää ja kyseenalaistaa uhrin kertomaa.

Oikeudenkäynneissä uhrien haavat revitään jälleen auki. Kaikki se syyllisyys, häpeä, rikos ja sen muisteleminen tapahtuvat kertojalleen ikään kuin uudelleen. Muistot ja teot elävät kehossa ja mielessä, ne hengittävät surusta.

Nuorilla on vahva oikeudenmukaisuuden taju. Alhaiset tuomiot, ja rikosprosessien pitkäaikaisuus ovat ongelmallisia. Nuori voi miettiä, miksi hän lähtisi tähän kaikkeen, kun takuita oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ei välttämättä ole. Nuori punnitsee tarkkaan kertomisestaan aiheutuneet haitat ja hyödyt. Jos ne eivät ole tasapainossa, nuori voi puristaa huulensa yhteen, sulkea suun.

Seksuaalirikoksen kohteeksi joutuminen rikkoo julmasti uhrin yksilökohtaisia oikeuksia. Alaikäisen uhrin tulee saada asianmukaista, kunnioittavaa, hienotunteista ja ammattiaitoista kohtaamista ja apua tukipalveluissa sekä rikosprosessissa. Seksuaalirikoksen aiheuttamiin psyykkisiin, sosiaalisiin, fyysisiin ja taloudellisiin haittoihin tulisi kiinnittää riittävästi huomiota tuomioistuimissa. Tuomiot, jotka ovat linjassa teon vakavuuden (seksuaalirikos) sekä uhriin kohdistuneiden haittojen kanssa, rohkaisevat nuorta kertomaan kokemastaan. Kun nuori uskaltautuu kertomaan tapahtuneesta, hänelle voidaan tarjota asiankuuluvia tukitoimia ja sitä kautta edistää hänen hyvinvointiaan.

Maaret Kallion kirjoittama kirja ”Oon siellä jossain mun” käsittelee seksuaalisesta väkivallasta toipumista ja auttamisen keinoja.Se opastaa uhrin läheisiä ja hänet kohtaavia ammattilaisia siinä, miten seksuaalista väkivaltaa kokenutta ihmistä voi ja kannattaa auttaa. Kirja on ostettavissa Väestöliiton nettikaupasta sekä ladattavissa PDF-versiona.

Varhaiskasvatuksessa ovet avoinna lasten seksuaalikasvatukselle

shutterstock_64332163Varhaiskasvatuksessa seksuaalikasvatuksen alue on ollut sekava, ellei kaoottinen. Lapsen seksuaalinen kehitys on välillä sivuutettu tai tuomittu, välillä taas luontevasti kohdattu. Jokainen tahollaan on tehnyt omat ratkaisut seksuaalikasvatuksen laadusta ja määrästä. Ohjeet ovat yleensä puuttuneet.

Tutkimuksessamme tuli esiin monenkirjavaa kokemusta. Osa kasvattajista kieltäytyi vastaamasta mitään lasten kysymyksiin ja osa piti aihetta normaalina osana työtä. Koulutus oli niukkaa jos ollenkaan. Erityisesti turvataidoista ja raskaudesta puhumiseen ei ollut koulutusta.

Miten on nyt? Viime vuonna julkaistu valtakunnallinen ohjaava Vasu (1) on nyt ensimmäistä kertaa kuntia velvoittava. Vasu siis määrää, eikä vain suosita. Onko viimein aika nostaa lasten seksuaaliterveyden tuki tälle vuosituhannelle, vai voiko ammattilainen edelleen tehdä oman pään mukaan?

’Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä’, sanoo Vasu.

Siis myös kun lapsi ilmentää seksuaalista kehitystään. Laseke-tutkimuksemme (2) mukaan kahdeksan kymmenestä varhaiskasvatuksen ammattilaisesta totesi, että jotkut oman ryhmän lapsista tutkivat tai näyttävät toisille kehon yksityisiä paikkoja. Seitsemän kymmenestä totesi että oman ryhmän lapsista jonkun unnuttavan toisten nähden.

Lapsi on toimija, kehittyvä ja aktiivinen osallinen kasvatuksessa. Lapsi kertoo teoin ja sanoin mikä juuri nyt häntä mietityttää. Ammattilaisilla pitää olla tietoa ja taitoa suhtautua hienotunteisesti ja niin, että lapsi tulee oman ikätasoisen luonnollisen kehityksensä kautta ymmärretyksi ja huomioon otetuksi.

’Lapsella on oikeus saada tietoa monipuolisesti, käsitellä tunteita ja ristiriitoja sekä kokeilla ja opetella uusia asioita.’

Lapset ilmentävät seksuaalisuuttaan jatkuvasti sekä kysymällä että leikeissään. Kaikenlaiset kehot kiinnostavat, samoin sukupuolen erot ja tavat ja myös ihastumisen tunteita käsitellään ja näytetään taajaan. Ikätoveriryhmä jakaa samat kiinnostuksen ja uteliaisuuden kohteet ja he juttelevat kaikesta.

Lapsilla on siis oikeus saada tietoa myös seksuaalisuudesta. Lasten kysymykset liittyvät etenkin kehoon ja tunteisiin. Näin ollen pienten lasten seksuaalikasvatusta voi kutsua nimellä kehotunnekasvatus (3), erotuksena nuorten valistamisesta.

’Lapsia ohjataan kunnioittamaan ja suojelemaan omaa ja toisten kehoa.’

Kehoon tutustuminen onkin pieten lasten kehityksen keskiössä. Lapsi oppii hallitsemaan kehoaan ja hän tutustuu siihen myös katsoen, koskettaen ja kysellen. Lapsen kehoitsetunto on hyvä ja hän suhtautuu luontevasti kaikkeen kehossaan. Tätä myönteisyyttä ja luontevuutta pitää tukea, eikä tuhota.

Lapsi tarvitsee nimen kaikille kehon osille, tietoa itsemääräämisoikeudesta ja asiallista kasvatusta siitä, että kehossa on erityisen omia ja yksityisiä paikkoja. Vasun lause tarkoittaa, että ammattilaiset koulutetaan tukemaan ja suojaamaan pikkulapsen kehonkuvaa ja kehoitsetuntoa.

’Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan.’

Ammattilaisten pitää siis vastata myös, kun lapsi kysyy seksuaalisuuden asioista. Mutta osaavatko he? Tutkimuksemme mukaan erityisesti raskaudesta puhuminen ja turvataito-kasvatus olivat vailla koulutusta.

Lapset ovat usein kiinnostuneita siitä, mistä vauvat tulevat, koska omaan tai kaverin perheeseen odotetaan sisarusta. Ammattilaisilla täytyy olla koulutusta vastata luontevasti ja ilman tuomitsevia asenteita. Enää ei voida hyväksyä, että lapset saavat sattumanvaraista tietoa ja suhtautumista seksuaali- ja lisääntymisterveyden kysymyksiinsä.

’Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myös turvallisuuskasvatus.’

Lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset eivät vähene. Kuitenkin juuri turvataidoista puuttui koulutusta ja tietoa tutkimuksemme mukaan. Kun oikeita sanoja ei ole, on mahdotonta avata lapsen kanssa keskustelua vakavista asioista. Lapsille onkin opetettava taitoja, eikä vain säikytettävä: Miten arvostetaan omaa vaistoa, miten sanotaan ei ja lähdetään pois ja miten asiasta voi ja saa puhua aikuisille.

WHO (4) suosittaa, että lapsille on opetettava aina tietoja, taitoja ja myönteinen asenne. Tämä tarkoittaa myös sitä, että rankaiseva asenne ei ole oikea, kun lapsella on kysymyksiä seksuaalisuuteensa liittyen. Oikeat sanat ja turvallinen avoin puhumisen ilmapiiri lisäävät lasten turvaa .

Vastaan siis alun kysymykseen: Kyllä. Ilokseni voin nähdä, että nyt Vasu velvoittaa ottamaan lapsen huomioon myös seksuaalisena ja tukemaan häntä. Itse sanaa seksuaalikasvatus ei käytetä, mutta ei sanota niinkään, etteikö vasu kattaisi myös seksuaalikasvatusta.

Lasten seksuaaliterveys on yksi herkimmistä ja tärkeimmistä suojelun kohteista. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tarvitsevat kipeästi koulutusta ja malleja toteuttaakseen lasten kehotunnekasvatusta ajanmukaisella ja lasta arvostavalla tavalla. Jokaiseen paikalliseen vasuun tulee selkeästi kuvata, miten omassa kunnassa tuetaan ja suojataan lasten seksuaalista kehitystä.

Viitteet:
1. Vasu = Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Opetushallitus määräsi 18.10.2016 uusista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista 1.8.2015 voimaan tulleen varhaiskasvatuslain mukaisesti. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti laadittavat paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat otetaan käyttöön 1.8.2017 alkaen.
2. LASEKE-tutkimukset ”Pusuhippaa, lääkärileikkejä ja haikaravauvoja – tavallista arkea tai tarua päivähoidon ja kotien arjesta”: 1. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset, 2013, N=507 ja 2. Pienten lasten vanhemmat 2014, N=614.
3. Kehotunnekasvatus
4. WHO:n seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010  ja toinen

Huostaanotettu nuori kaipaa tietoa seksuaalisesta kaltoinkohtelusta

shutterstock_265295996

Vuonna 2008 Väestöliittoon tuli runsaasti yhteydenottopyyntöjä lastensuojelulaitosten työntekijöiltä. Työntekijät etsivät nuorille suunnattua tietoa liittyen seksuaaliseen häirintään, väkivaltaan ja vastikkeelliseen seksiin. Väestöliiton työntekijät huolestuivat lastensuojelutyöntekijöiden kertomista seksuaalisen kaltoinkohtelun ilmiöistä, jotka puheluiden perusteella olivat arkipäivää lastensuojelunuorilla. Työntekijämme pohtivat, kuinka väkivalta voi olla näin yleistä, vaikka kyse on huostaanotetuista nuorista.

Suomessa sijoitettiin vuonna 2015 kodin ulkopuolelle 17 664 lasta ja nuorta. Sukupuolijakauma on suhteellisen tasainen tyttöjen ja poikien kesken.kodin_ulkopuolelle_sijoitetut_lapset_ja_nuoret

Väestöliitto halusi jalkautua lastensuojelulaitoksiin, tavata työntekijöitä ja kohdata sijoitettuja nuoria. Nuorten toimintojemme työntekijät hakivat eri tahoilta hankerahoitusta, jolla selvitettäisiin lastensuojelutyöntekijöiden ja laitoksissa asuvien nuorten tiedontarpeita. Rahoitusta haettiin kotimaisilta rahoittajilta ja säätiöiltä, mutta työhön ei saatu varoja. Hylätyt hankehakemukset herättivät työntekijöiden mielenkiinnon. Oliko aihe tabu vai miksi näinkin tärkeään teemaan ei saada rahoitusta? Väestöliitto lähestyi tuolloin myös silloista peruspalveluministeriä, ja lastensuojelunuorten tilanteesta tehtiin aloite YK:n ihmisoikeusneuvostoon.

Vuonna 2013 yhdysvaltalainen MSD for mothers -säätiö antoi ”Seksuaalikasvatusta lastensuojelulaitoksiin” -hankkeelle vuodeksi toimintarahan. Viimeisen kolmen vuoden aikana hanketta on ansiokkaasti rahoittanut Päivikki ja Sakari Sohlbergin -säätiö. Vuosi 2016 oli hankkeen viimeinen toimintavuosi.

Kokemuksiani lastensuojelun kentältä

Viimeisen neljän vuoden aikana, olen vieraillut kaikissa Suomen koulukodeissa ja työmatkakilometrejä on mittarissa useita satoja. Olen tavannut uusia ihmisiä, kuullut erilaisia murteita, mutta näin hanketyöntekijän näkökulmasta katsottuna parasta antia ovat olleet koulukodeissa työskentelevät ammattilaiset. Lastensuojelun ammattilaisilla on paljon motivaatiota, tietoja ja osaamista, joka on vaikuttavaa ja ihailtavaa. Koulukodeissa olevat nuoret puolestaan ovat haastaneet, naurattaneet, herkistäneet ja herättäneet minussa uusia ajatuksia.

Tarvekartoitusten kautta olemme saaneet tietoomme teemoja, joista ammattilaiset ja nuoret tarvitsevat lisäkoulutusta tai tietoa. Lastensuojelutyöntekijät tarvitsevat lisää tietoa seksuaalisesta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta ja seksuaalista väkivaltaa kokeneen nuoren kohtaamisesta. Nämä tarpeet mukailevat myös kansainvälisiä tutkimuksia, joiden mukaan lastensuojelunuorilla on suurempi riski joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi kuin muilla nuorilla.

Nuoret tarvitsevat ajanmukaista ja laadukasta seksuaalikasvatusta. Tarvekartoituksemme perusteella nuoret halusivat lisää tietoa seksuaalisesta kaltoinkohtelusta, häirinnästä, suojaikärajoista ja vastikkeellisesta seksistä. Toisaalta nuoret toivoivat tietoa tunteista, ihmissuhteista ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Eli, vaikka sijoitetuilla nuorilla saattaa olla seksuaalikasvatuksessa joitain erityistarpeita, he pohtivat samoja aiheita kuin kuka tahansa meistä; kuka minä olen, mitä minä tunnen ja kuinka olen vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Nuorten kanssa työtä tekevien peruskoulutukseen ei sisälly seksuaalisuuteen liittyviä opintoja. Kuitenkin nuoruuden yksi tärkeimmistä kehitystehtävistä on seksuaalisuuden haltuunotto. Suomessa lastensuojelulaitoksiin sijoitetaan juurikin murrosikäisiä nuoria, joten aihe seuraa nuorta myös lastensuojeluympäristöön. Kuinka työntekijät voivat kasvattaa ja opettaa asioita, joista heillä itsellään ei ole ajanmukaista tietoa tai joiden käsittelyyn heillä ei ole välineitä?

Miltei jokaisessa tarvekartoituksessa koulukodin työntekijät toivoivat, että työyhteisö sekä johtoporras suhtautuisivat seksuaalisuuteen liittyviin teemoihin asiallisesti. Tämä on tärkeä toive. Seksuaalisuuden teemat ovat opeteltavissa mutta ne eivät ole sisäsyntyisiä.

Väestöliitto on mukana Anna ääni lapselle -kampanjassa
Seuraa kampanjaa Twitterissä @AaniLapselle #äänilapselle
Facebookissa Anna ääni lapselle! Ge barnen din röst!

Elämänmittainen unelma

raisa-ja-susse

Kuva: Heidi-Hanna Karhu

Olemme kaksi aikuista naista, ja tehneet yhdessä töitä kolmekymmentä vuotta. Kun kummankin kuuskymppiset lähestyivät, mietimme mitä me haluamme oikeasti. Meille arvoista suurin on se, että lapsillamme ja lastenlapsillamme olisivat asiat paremmin kuin meillä. Että voimme turvata myönteistä kehitystä yhteiskunnassa niin, että tulevilla lapsilla kaikki olisi vieläkin paremmin.

Innostuksenamme on ollut seksuaaliterveys terveydenhuollossa, tutkimuksena ja rinnalla eläen, syrjäytyneitä ja vammaisia erityisesti kannatellen. Lapsia ja nuoria, joiden herkkyys ja haavoittuvuus ovat koskettaneet syvästi. Niin helposti lapsen ajatukseksi iskostuu ”olen huono”. Se ajatus on myrkyllinen. Ja samalla, niin paljon voi tehdä se, jolla on aikaa pysähtyä, uskoa ja olla rinnalla.

Se, missä edelleen on puutetta, on pienten lasten seksuaalisuuden tuki ja suoja. Jos lapset ovat aarteemme, puhumme lapsista arvostavasti. Ymmärretäänkö kehittyvien aivojen erityisyys ja suojataanko sitä? Vai vaaditaanko lapsilta ja nuorilta samaa sietokykyä kuin aikuisilta?

Lapsen seksuaalisuus on toivon, onnellisuuden ja ihmisoikeuksien asia. Lapsi on luonnostaan onnellinen kehossaan, ja erityisen onnellinen, kun saa käyttää ja näyttää, tuntea ja tutkia sekä löytää ja oppia kehostaan. Toivomme, kuten lapset itse, että pienen lapsen seksuaalisuus opitaan näkemään luontevana ja normaalina osana kasvua ja kehitystä, ja erilaisena kuin nuorten ja aikuisten seksuaalisuus. Lasten seksuaalikasvatuksessa painopiste on kehon kokemisessa. Lapsuuden seksuaalisuuden portailla vahvistuvat kehoitsetunto ja lapsen ilo, onni ja oikeus omaan kehoonsa. Lapsella on oikeus ihmetellä ja kysyä. Lapsella on oikeus olla tietämätön ja saada itselle tärkeää tietoa. Lapsella on oikeus olla turvassa.

Filosofi Jari Ehrnrooth tiivistää upeasti yhdennentoista käskynsä: Kunnioita ja rakasta lapsiasi niin, että kauan eläisit heissä kuolemasi jälkeen ja että he voisivat kehittyä paremmiksi ihmisiksi, kuin sinun on suotu koskaan tulla. Niin herkässä on lapsen ja nuoren omanarvontunto ja niin tärkeä rinnalla kulkijan viesti: Sinun ei tarvitse pärjätä yksin, olen tässä, sinua varten.

turvataidot-ja-lapsen-keho-painoPienten lasten seksuaalikasvatus on herkkä ja arka aihe, jossa jokaisen euron eteen on kikkailtava. Halusimme tehdä jotakin kaunista ja tärkeää. Kesäkuussa pidimme aurinkoisen, iloisen ja musiikillisen yhteisen syntymäpäiväjuhlan, jonka lahjarahoilla taitettiin ja painettiin viisituhatta ihanaa, oranssia lasten turvataitojulistetta jaettaviksi päivähoitoon ja alakouluille. Julisteet kertovat lapselle omasta, arvokkaasta kehosta, oikeudesta sanoa ei ja saada apua.

Tulosta juliste itsellesi.

Raisa Cacciatore, lastenpsykiatri
Susse Ingman-Friberg, kätilö (YAMK)

Lahjoitukset lasten seksuaalikasvatukselle onnistuvat lahjoitustilillä FI63 1745 3000 0979 58 Kirjoita viestikenttään viitetieto: LASEKE

Kukaan ei halua elää elämää, jossa omaa ääntä ei kuulu

tyttc3b6blogibannerishutterstock_152116562Seksuaalioikeudet ovat keskeinen osa ihmisen itsemääräämisoikeutta – oikeutta tehdä omaan terveyteen, kehoon, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvät päätökset ilman syrjintää, pakottamista tai väkivaltaa.

On surullista ja pohjattoman väärin, että rahan ja vallanpuute rajoittaa varsinkin tyttöjen ihmisoikeuksisa.

Omasta parisuhteesta ja seksuaalisuudesta päättäminen on seksuaalioikeus. Silti joka päivä yli 47 000 tyttöä naitetaan alaikäisenä. Raskaus ja synnytys ovat 15-19 -vuotiaiden tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy. Yleisin kuolinsyy on itsemurha – joka kumpuaa siitä, että tyttö ei koe voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä tai kehoonsa.

Oikeus tietoon on seksuaalioikeus. Riittävää seksuaalikasvatusta tarvitaan, että ihmiset voivat tehdä itselleen edullisia ratkaisuja. Suurin osa koulupudokkaista ja koulutuksen ulkopuolelle jääneistä lapsista ja nuorista on tyttöjä. Tämä tarkoittaa, että he eivät saa myöskään seksuaalikasvatusta puhumattakaan muista taidoista, joita tarvitaan yhteiskunnassa pärjäämiseen.

Tytöt ovat avaintekijöinä tulevaisuuden muutoksessa. Tyttöihin panostaminen on myös kansantaloudellisesti kannattavaa – koulutettu terve tyttö pystyy panostamaan yhteiskunnan kehittämiseen. Hän hankkii vähemmän ja terveempiä lapsia. Toisaalta – jos tyttöjen asemaa ei paranneta, merkitsee se yhteiskunnille ja yhteisöille samaa kuin suunniteltu köyhyys.

Mielestäni yhteiskunta kuuluu kaikille. Kukaan ei halua elää elämää, jossa omaa ääntä ei kuulu. Tällä hetkellä maailmassa elää lapsena naitettuja tyttöjä, lapsileskiä, tyttöjä, jotka eivät ole eläessään päässeet kouluun, tyttöjä, joilla ei ole millään tavalla mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon.

Meidän pitää vaatia, että näiden tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan. Että heidän äänensä tulisi kuuluvaksi. Se on ainoa tie kestävään kehitykseen.

Hyvää Kansainvälistä tyttöjen päivää!

 

 

Seksuaalikasvatus osaksi kotouttamisohjelmaa

vl-nuoret_2011_014Eri osapuolten – sekä maahanmuuttajien että kotouttajien – tietämättömyys ja ennakkoluulot ovat suuria kotouttamista hidastavia tekijöitä. Tähän tulisi puuttua kaikin keinoin.

Kun ihminen tulee toisesta maasta ja toisenlaisesta kulttuurista tänne Suomeen, hänelle tulisi aivan ensin kertoa hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja myös meidän suomalaisten tapakulttuurista. Usein esimerkiksi Lähi-idän maista tulevat miehet tulkitsevat suomalaisten naisten pukeutumisen väärin. Tämä väärinkäsitys voi johtaa ei-toivottuihin tilanteisiin.

Muistan hyvin, kun 14-vuotias yksin Suomeen tullut turvapaikanhakija kertoi minulle, että hänelle oli vaikeuksia katsoa opettajaan päin tunnilla, sillä kesäkurssilla opettaja pukeutui hänen mielestään liian paljastaviin vaatteisiin. Poika ei vaikuttanut epäkohteliaalta, hän vain ihmetteli, miten opettaja voi pukeutua ”ilotytön” vaatteisiin. Hänen maassaan vain ilotytöt pukeutuvat paljastaviin vaatteisiin. Muut naiset peittävät koko vartalonsa kankailla.

Viime vuoden lopulla Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Maahanmuuttoviraston mukaan turvapaikkahakijoita tuli vuoden 2015 aikana 32 500. Heistä noin 80 % on alle 34-vuotiaita, iso osa alle 18-vuotiaita.  Alaikäisiä harvoin palautetaan sodassa oleviin maihin, joten suurin osa näitä alaikäisistä saa todennäköisesti oleskeluluvan. Herää kysymys: miten nämä alaikäiset kotoutetaan ja saadaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa? Mielestäni tämän haasteen selvittämiseen tarvitaan kaikkia tahoja valtiosta, yksityisiin ja kolmannen sektorin toimijoihin.

Kaikilla on oikeus tietoon. Myös seksuaalioikeuksista puhuminen tulisi olla osa kotouttamisohjelmaa.

Aziza Hossaini
Kirjoittaja on Hurmalehden nuorten toimituksen jäsen

Väestöliitto on vahvasti mukana Rakkautta&Anarkiaa- elokuvafestivaaleilla, jossa ”Kenelle seksi kuuluu?”-teemakokonaisuus nostaa esille seksuaalisuuden monimuotoisuuden. Viikko huipentuu perjantaina 23.9. Savoyssa järjestettävään tilaisuuteen, jossa Aziza puhuu maahanmuuttajien seksuaalioikeuksista.

Tutustu teemaviikon ohjelmaan ja tule mukaan!

Kröhöm, puhutaanpas sitten siitä seksistä

seksuaalikasvatusSeksuaalikasvatus. Sana luo välittömästi mielikuvan harmaasta luokkahuoneesta, jossa nolostuksesta punainen opettaja yrittää vaikeana tavailla sanoja murrosikä, ehkäisy ja itsetyydytys. Tunnin jälkeen jokainen enemmän tai vähemmän kiusaantuneena liukenee paikalta. Tästäkin on helpompi lukea Bees and Honey -palstalta.

Vai onko käsitykseni täysin 90-lukulainen? Toteutuuko nuorten oikeus saada tietoa seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä tänä päivänä? Voivatko nuoret jopa itse vaikuttaa seksuaalikasvatuksen sisältöihin? Tai mikä on seksuaalikasvatuksen merkitys globaalisti?

Näitä kysymyksiä pohditaan IPPF:n #KnowItOwnIt-kampanjassa, jossa myös Väestöliitto ja nuorten digilehti Hurma ovat mukana. Kampanja vaatii kaikille maailman nuorille laadukasta seksuaalikasvatusta, joka alkaa oikeaan aikaan ja vastaa juuri oikeisiin kysymyksiin ilman pelottelua tai uhkailua.

Asia ei ole yhdentekevä, sillä maailmassa on enemmän nuoria kuin koskaan aikaisemmin. Onkin erityisen tärkeää, että nuoret voivat osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja omien seksuaalioikeuksiensa toteutumiseen. Pitäisi olla itsestään selvää, että nuoret itse tietävät parhaiten millaisia palveluita ja tietoa tarvitsevat.

Nuorten seksuaalioikeuksia käsittelevä digilehti Hurma on tästä loistava esimerkki: sitä tekevät nuoret nuorille. Väestöliitto haluaa kehittää seksuaaliopetusta myös kouluissa. Olemme mukana HundrED-jättihankkeessa, jossa Väestöliitto yhdessä neljän innostuneen yläkoulun kanssa testaa uudenlaista tapaa toteuttaa seksuaalikasvatusta. Hankkeessa nuoret saavat itse nimetä ne aiheet, joista haluavat oppia lisää ja ne keinot, joilla opetusta pitäisi toteuttaa.

Tämä on tärkeää, koska jokaisella on oikeus nauttia, näkyä ja saada äänensä kuuluviin.

Lue lisää:

Kumeja ja purukumeja

#mannankanssa

shutterstock_108585317Käytiin Mannan kanssa ruokakaupassa. Se sujuu nykyään jo hyvin. Ei enää mahasyöksyjä lattialle pudonneiden irtokarkkien perään, ei kovaäänistä laulua ostoskärryissä istuen ”Ostakaaa makkaraaa, markalla ja kahdella jo paljon saaa!”, ei itkupotkuraivareita.

Tv:n Super Nannyn oppien mukaisesti annan kaupassa lapselle pieniä tehtäviä: hae kurkku, punnitse parsakaali, otatko pikkukärryt. No okei, lupaan joskus mehujään jos kauppareissu sujuu mallikkaasti.

Yleensä suunnittelen jo kotona ostoslistaa, maltan matkalla odottaa kun Manna poimii tuskastuttavan hitaasti voikukkia, neuvottelen herkkuhyllyjen luona rauhallisesti siitä, mitä ostetaan ja etenkin siitä, mitä ei osteta, asetun lööppien eteen jos tikkukirjain-otsikot ovat karmaisevia. Harrastan ennaltaehkäisevää riskienhallintaa ja koen pieniä onnistumisen tunteita. Homma sujuu tälläkin kauppareissulla, kunnes kassajonossa.

– Äiti mikä toi on?
– Ai mikä? Mitä sä näytät?
Pieni päättäväinen sormi osoittaa kondomipakettia. Aivoissa käynnistyy pikakelaus. Mitä pitikään sanoa, aina on oltava rehellinen, mutta puhuttava lapselle ikätasoisesti, mitä asiantuntija neuvoisi, totakin naista hymyilyttää, odottaa että sanon jotain tyhmää, ei kun nyt aikuisen rauhallisesti, valehtelen, enkä valehtele, kiertoilmaus tai ohitus – joo se on hyvä suunnitelma.

– Ai tää? Nää on semmosia kurkkupastilleja. (Jes. Hyvä hämäys.)
– EI ku toi! Mä haluun kattoo. Onks se purkkaa? (Äh, ei toiminut.)
– Ei…kuule purkat on tuolla, käydäänkö kattomassa, löytyiskö sieltä semmonen pikkupaketti… Lapsen huomion ja askelten suunta on muuttunut. Liukuvin sivuaskelin siirryn pois kassajonosta mumisten kohteliaasti hymyillen ”Menkää vaan ohi” ja seuraan Mannaa purukumien luo.

Palaamme takaisin jonoon xylitoliemme kanssa.
– Äiti, sä oot nelkytneljä, nelkytneljä!
– Joo-o, oon, miten niin?
– Ku sä oot nelkytneljä (No niin, kiitos. Ikäni tuli jo selväksi ihan kaikille.) ni saatko pelata noita pelejä?
– Saan pelata, ne on yli 18-vuotiaille.
– Aha. Mikä tää on?
– Se on semmonen jolla voi poistaa karvoja, vaikka kainalosta.
– Kainalosta! Ei kainalossa oo karvoja! Onko sulla? Näytä!
– Monilla on, kuule tuus auttamaan mua. Laitetaan tavarat hihnalle. Nosta sä ne kevyemmät. Just noin, hienosti sujuu.

#mannankanssa on blogisarja, jossa pienen lapsen ja aikuisen maailmat kohtaavat arkisissa tilanteissa.