Suomessa on päädytty tilanteeseen, jota on jo kauan povattu: lapsia syntyy niin vähän, että tulevaisuudessa meillä on huutava pula työvoimasta, jos jotain ei pikaisesti tapahdu. Monilla työpaikoilla, esimerkiksi julkisilla ja yksityisillä palvelualoilla, on jo saatu esimakua tilanteesta, jossa osaavaa henkilöstöä on paljon vähemmän kuin tarvittaisiin. Työelämän perheystävällisyys on näkökulmasta ja kokijasta riippuen: päämäärä, keino, paradoksi tai jopa vitsi. 

Kaikki voittavat, jos meillä on ympärillämme jaksavia ja osaavia ihmisiä, joilla on elämää rikastuttavia ihmissuhteita, keinoja toimeentulon varmistamiseksi ja merkityksellisyyttä työssä. Yhteiskunta hoivapalveluineen ei useinkaan pysty korvaamaan sellaista lämpöä ja turvaa, jota läheisiltään voi saada.  

Suomeen syntyi vuoden 2022 aikana alle 45 000 lasta. Vertailun vuoksi 2010-luvun alkupuolella lapsia syntyi vuosittain hieman yli 50 000 ja sotien jälkeen 1940-luvun lopussa yli 100 000. Perhebarometrin 2022 mukaan Suomessa noin 15 prosenttia 20–45-vuotiaista ei toivo lainkaan lapsia. Toisaalta keskimäärin toivotaan yli kahta lasta, mutta saadaan paljon vähemmän. 

Satiiriohjelmassa Kovan viikon ilta (29.4.2023) viitattiin Väestöliittoon. Ohjelman loppuolen katsauksessa ’Kaikki muut uutiset’ todettiin Väestöliiton nostaneen esille, ettei vauvoja synny riittävästi mutta lemmikkieläinten, erityisesti koirien määrä kasvaa: “Työvoimapulan takia vanhuksista ei huolehdi enää lähihoitaja vaan lähinoutaja”.

Mikä on haasteena juuri nyt?

Joillakin työpaikoilla ja toimenkuvissa joustoa löytyy enemmän kuin koskaan. Samalla osa henkilöstöstä miettii, ehdinkö mitenkään ottaa työpäivän aikana vastaan edes yhtä akuuttia yksityiselämän puhelua.  

Koronavuosien jatkeena monella ihmisellä työn ja perheen yhteensovittamista on helpottanut etätyömahdollisuuksien lisääntyminen, mutta kuitenkin vain noin neljännes kaikista työntekijöistä Suomessa ilmoittaa voivansa tehdä säännöllisesti etätyötä. Etä- ja hybridityön tiimoilta työpaikoilla puhuttaa, minkä verran ‘pakollisia’ toimistopäiviä voidaan ihmisille määrätä. 

Viime vuosina on vilkastunut keskustelu yksilön päätäntävallasta, vapaudesta ja tehokkuudesta, henkilöstön yhdenvertaisuudesta ja toisaalta työnantajan direktio-oikeudesta ja sosiaalisesta vastuullisuudesta. Kestoaiheena työpaikkojen perheystävällisyyden toteuttamisessa on, miten turvata joustavuus arjessa aikaan ja paikkaan sidotuissa työtehtävissä.

Keitä kaikkia perheystävällisyys koskee?

Työn ja perheen yhteensovittaminen erilaisissa elämäntilanteissa on perustavanlaatuinen asia: jos ihmisellä on huoli omasta terveydestään tai läheisestään, useimmiten hän ei myöskään voi antaa parastaan työssään. Vastaavasti hyvinvointi perheessä tuo voimaa ja energiaa myös työntekoon. Juuri julkaistu useiden työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteinen kannanotto perhemyönteisen työelämän puolesta korostaa tasa-arvoisen vanhemmuuden vahvistamista ja perhevapaiden tasapuolisempaa käyttöä vanhempien kesken, mikä vaatii asennemuutosta ja normien ravistelua.   

Yhä enemmän on myös alettu kiinnittää huomiota, että pienten ja kouluikäisten lasten lisäksi teini-ikäiset ja aikuistuvat nuoretkin tarvitsevat vanhempiensa tukea ja läsnäoloa. Nuoria ei voi jättää selviytymään ja pärjäilemään liian varhain yksin elämän murrosvaiheiden keskellä. Lisäksi oppivelvollisuusiän nostaminen suorastaan velvoittaa vanhempia kantamaan osaltaan vastuuta myös toisen asteen opiskelijan opintojen etenemisestä.

Mikä on suunta jatkossa?

Työpaikoilla kannattaa huolehtia, että sijaistamiset ovat kunnossa ja työmäärä kohtuullinen. Lakeja ja yhteisiä pelisääntöjä noudatetaan, samassa tilanteessa olevia kohdellaan tasapuolisesti ja esimerkiksi lomanjakomallit ottavat huomioon ihmisten erilaisia tarpeita. Perhevapaauudistuksen sisällöstä ja käytännöistä on hyvä olla perillä: Miten meillä kannustetaan ja saatetaan työntekijä pitkälle perhevapaalle, entä miten perhevapaalta palaava otetaan työpaikalla jälleen vastaan?  

Väestöliitossa on jo pitkään tuettu työpaikkojen perheystävällisyyden kehitystyötä organisaatio kerrallaan. Jatkamme työtä edelleen Perheystävällinen työpaikka -ohjelman myötä. Osa yrityksistä ja organisaatioista on todella ylittänyt itsensä; kehitystä on tapahtunut huomattavan nopeasti. Saavutettu Perheystävällinen työpaikka -tunnus on monelle tärkeä osa organisaatiokuvaa ja jopa yrityksen identiteettiä. 

Myös kansallisena tavoitteena ja maabrändinä perheystävällisyys on ajankohtainen: esimerkiksi Finland for families FINFO:n-verkkosivuilla ja kansainvälisessä julkaisussa, jonka tavoitteena on kertoa Suomesta ja houkutella työvoimaa Suomeen, asia nostettiin pääkirjoitukseen.

Itselläni on ollut kiinnostava aitiopaikka olla mukana suuntaamassa suomalaista työelämää yhä perheystävällisemmäksi. Tarvitsemme inhimillisten voimavarojen politiikkaa ja tukea perheiden arkeen ja lisääntymistoiveisiin, myös työelämän puolelta.

Vaikka täydellistä mallia ja maailmaa ei ole, riittävän hyvää on mahdollista tavoitella ja sitä kohti kannattaa pyrkiä kaikilla toimialoilla. Perheystävällisyys ei toteudu juhlapuheissa vaan käytännön tekoina työpaikoilla. Asenteisiin, pelisääntöihin ja toimintatapoihin voidaan vaikuttaa, ja niitä voidaan jatkuvasti kehittää.