Suomalainen yhteiskunta rakentuu vahvasti luottamuksen varaan. Luotamme eri instituutioihin, työnantajiin ja sovitun sanan pitämiseen. Turvallisuuden tunne rakentuu siten, että yhteiskunnan jäsenet ja organisaatiot toimivat yleisesti ennalta-arvattavalla tavalla. Luotamme siihen, että työnantaja maksaa sovittuna päivänä oikean määrän palkkaa ja huolehtii työntekijöiden työturvallisuudesta sekä -terveydestä. Se on itsestään selvä asia.

Luottamusyhteiskunta näkyy myös työelämässä, joka kansainvälisestikin on matalahierarkkista ja työntekijältä odotetaan vahvasti oma-aloitteisuutta ja vastuunkantokykyä. Työntekijän alkuperehdytyksen jälkeen ei usein sen kummemmin ohjeisteta tai valvota työtä, vaan luotetaan, että sovittu tulos tehdään määräajassa.

Luottamus syntyy helpommin tuttuun ja turvalliseen, sellaiseen mihin pystymme samaistumaan kuten yhteinen kotikaupunki tai koulutustausta, sama kommunikointikieli tai ulkonäkö, johon on totuttu.

Olemme haasteen edessä tilanteessa, jossa luottamusta ei synny spontaanisti.

Automaattista ajattelua tai ennakkoluuloa, joka ohjaa meidän havaintojamme, asenteita, käyttäytymistä ja päätöksentekoa, kutsutaan tiedostamattomaksi ennakkoluuloksi (Unconscious Bias). Työelämässä se voi ilmetä negatiivisina ennakkoluuloina tai positiiviseksi ajateltuina ominaisuuksina, joita liitetään työnhakijaan taustan perusteella. Hakijan sukupuoli, ikä, fyysinen olemus, vammaisuus, etninen alkuperä, ihonväri, kansalaisuus tai uskonto ovat esimerkkejä tekijöitä, jotka saattavat herättää rekrytoinnissa epäluottamusta hakijan osaamiseen tai kykyyn suoriutua tehtävässä.

Epäluottamus toiseen ei yleensä ole tietoista, vaan meidän on vaikea luottaa siihen mitä emme tunne. Tuntematon herättää kysymyksiä, kun tuttu puolestaan suosimista. Meillä kaikilla on työelämän tiedostamattomia olettamuksia – ymmärtämällä niiden olemassaolo, pystymme vaikuttamaan omaan toimintaamme ja rakentamaan laajempaa luottamusta. Tutustumalla tuntemattomaan ja itselle vieraaseen pystymme oppimaan ja rakentamaan parempaa työelämää.

Ensimmäinen askel kohti parempaa työelämää on tunnistaa laajemmin osaamista ja toinen on oppia luottamaan erilaisuuteen.

Diversiteetti- ja inkluusiotyö sekä kielitietoisten käytäntöjen kehittäminen auttavat työnantajia rekrytoimaan monipuolisemmin sekä luottamaan kansainväliseen osaajaan.

Paremman työelämän kehittäjät,
Inka Saarela ja Gunta Ahlfors

Blogi on osa Tunnista kansainvälinen osaaja -hanketta, joka rahoitetaan ESR:n ja STEA:n tuella.