1980-luvulla syntyneenä elin nuoruuttani aikakautena, jona oli helppo ajatella, että maailmassa asiat muuttuvat aina vain paremmiksi. Etuoikeutettuna aikuistuin Euroopassa, jossa jokaisella sukupolvella oletettiin menevän hitusen verran vanhempiansa paremmin. Vaurastuttiin, viisastuttiin, ja yhdenvertaistuttiin. Tevittiin muureja ja opeteltiin lajittelemaan roskia. Välillä hitaasti ja kera takatalvien, mutta joka tapauksessa.

2020-luvulla, ilmastomuutoksen, pandemiavaikutusten ja sodan koettelemassa Euroopassa kasvavalle sukupolvelle tulevaisuusnäkymät ovat synkempiä. Siihen kun vielä lisää Suomen väestönkehityksen ja sen vaikutukset hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen, niin onpa soppa kerrassaan. Vähemmästäkin voi lannistua.

Useassa selvityksessä (esim. Nuorisobarometri 2021) valtaosa nuorista suhtautuu kuitenkin optimistisesti omaan tulevaisuutensa, vaikka se näyttäytyykin epävarmana, jopa ahdistavana, varsinkin globaalisti. Viime vuonna julkaistun Toiveikas ja pelottava -selvityksen mukaan nuorten naisten tulevaisuususko on heikompi kuin miesten. Noin viidennes nuorista kokee tulevaisuuden suhteen näköalattomuutta. Pelkona onkin, että nuoret jakautuvat yhä voimakkaammin hyvin ja huonosti voiviin. Epäuskoa aiheuttaa erityisesti puuttuva luottamus ihmiskunnan kykyyn ja haluun ratkaista yhdessä sellaisia globaaleja kriisejä kuin ilmastonmuutos ja sodat. Optimismia puolestaan tukevat läheiset ihmissuhteet (42 %), hyvä terveys (35 %), mielekäs tekeminen (32 %) ja taloudellinen turva (26 %). Nuorisobarometrin mukaan tärkeimpiä säilytettäviä arvoja ovat ihmisoikeudet (97 % pitää hyvin tai melko tärkeänä), luonnon monimuotoisuus (93 %) ja demokratia (90 %).

Eduskuntavaaleissa äänioikeutetuilla on mahdollisuus vaikuttaa valintoihin, joilla mennään eteenpäin – heidänkin puolesta joilla äänioikeutta ei vielä ole. Lyhyt- ja pitkäjänteisempiin valintoihin, joilla tulisi toisaalta nopeasti pystyä pikaisesti puuttumaan käsillä oleviin nuorten mielenterveysongelmiin ja niiden juurisyihin ja toisaalta palauttamaan nuorten usko siihen, että heidän huolensa omasta ja tulevien mahdollisten lastensa tulevaisuudesta kuullaan ja otetaan vakavasti. Kaikki politiikka on mielenterveyspolitiikkaa, toteaa Mieli ry joulukuussa julkaisemassa mainiossa Nuorten hyvinvointiohjelmassa, jonka työstämiseen on osallistunut myös Väestöliitto. Muun muassa opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä Nyyti ry on esittänyt hyvinvointi- ja mielenterveysvaikutusten arvioimista kaikessa poliittisessa päätöksenteossa.

Väestöliitto ajaa eduskuntavaaleissa inhimillisten voimavarojen politiikkaa. Nuorten kohdalla se tarkoittaa pysähtymistä miettimään, millä valinnoilla varmistamme, että nuoret jaksavat uskoa siihen, että maapallo säilyy elinkelpoisena sekä heille että seuraaville sukupolville. Myös taloudellista ja sosiaalista oikeudemukaisuutta vahvistava kehitys on tärkeää nuorille.

Mihin voimavaramme oikeasti riittävät: miten vältetään suorituspaineiden ja liiallisten odotusten kasautuminen nuoriin, liittyivät ne sitten koulutus- ja uravalintoihin, kulutukseen, ulkonäköön tai perheen perustamiseen?

Inhimillisten voimavarojen politiikka tarkoittaa myös nuorten tukemista riittävillä ennaltaehkäisevillä palveluilla sekä varmistamalla palvelujen oikea-aikainen saatavuus kaikilla hyvinvointialueilla – oli kyse mielen hyvinvoinnista tai seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Lisäksi se tarkoittaa lasten ja nuorten aitoa kuulemista heitä koskevissa asioissa – tulevaisuusnäkymät mukaan lukien – heidän ikätasonsa ja kehitysvaiheensa huomioiden. Vaikuttamismahdollisuuden tarjoaminen nuorille, silloinkin kun äänioikeutta ei vielä olisikaan, on myös inhimillisten voimavarojen tunnistamista ja vahvistamista.

TUTUSTU VÄESTÖLIITON VAALITAVOITTEISIIN EDUSKUNTAVAALEISSA 2023
Löydät vaalitavoitteet verkkosivuiltamme.