”Minun lapselleni ette seksikasvatusta anna!” tokaisee tuohtuneena pienen lapsen vanhempi kuraeteisessä minulle, varhaiskasvatuksen ammattilaiselle. Monia tunteita risteilee päässäni: pelästystä luottamuksen puutteesta, harmistusta väärinkäsityksestä ja toisaalta uteliaisuutta, saanko vanhemman ymmärtämään lapsen näkökulman. Yhteistyö vanhempien kanssa ja heidän luottamuksensa ansaitseminen on meille hyvin tärkeää. Olemme aina kuitenkin vanhempien kanssa yhdessä saman tavoitteen edessä: luoda turvallinen ja kehitystä tukeva ympäristö lapselle.

Ymmärrän tietenkin vanhemman pelon ja huolen. Hän saattaa ajatella aikuissilmälasein, että lasten seksuaalikasvatuksessa opetetaan asioita, jotka eivät kuulu lapsille, vaan ehkä nuorille tai aikuisille. Näinhän asia ei ole.

Meidän varhaiskasvattajien tulee jakaa tietoa ja oikoa virhetietoja. Aina tietoa ei ole edes ammattikasvattajilla. Lapsen seksuaalisuus on ollut puhumaton aihe, eikä ammattilaisiakaan ole juuri koulutettu. Tämän vuoksi jokainen aikuinen on omillaan ja kohtaa tilanteet lasten kanssa kirjavasti.

Kehotunnekasvatus on ikätasoista tutkittuun tietoon perustuvaa yleistä terveyskasvatusta, josta lapset hyötyvät monella tasolla. Ne asiat, joista voi ääneen puhua, niitä voidaan suojata. Kuten kaikki arvokkaat kehonosat ja yksityisyys. Lapset ovat paremmin turvassa, kun he uskaltavat puhua kehostaan, tunnistavat omat oikeutensa, arvostavat omaa ja toisten kehoa ja ovat harjoitelleet, miten toimia ikävän tuntuisissa tilanteissa.

Miten saisimme tämän viestin ja tiedon kaikille aikuisille ymmärrettävästi? Lapsen etu on saada kaikilta aikuisilta tukea ja suojaa. Puheyhteys turvallisiin ja luotettaviin lähiaikuisiin on lapselle paras turvataito.

Itselleni sykähdyttävin hetki aiheen tärkeyden äärellä oli se, kun luin ihmisten kokemuksia lapsuudessa koetusta seksuaaliväkivallasta. Niissä toistui viesti ”kunpa olisin lapsena tiennyt, että tällainen on väärin ja minulla on itsemääräämisoikeus omaan kehooni.” Lapset helposti ajattelevat, että aikuinen tai isompi lapsi ovat aina oikeassa. Tai ettei heille saa sanoa vastaan.

Useimmiten kuitenkin lapsi tarvitsee turvataitoja ihan omien ikätovereiden kanssa touhutessa. Joku tulee liian lähelle, halaa tai pussaa väkisin tai näyttää puhelimeltaan jotain hämmentävää. Turvataitoja harjoittelemalla lapsella on paremmat eväät toimia oman kehotunteen mukaisesti ja kieltää sellainen teko, joka loukkaa hänen rajojaan tai muuten ahdistaa ja pelottaa.

Lapsen oikeuksien sopimuksessa ja Lanzaroten sopimuksessa, samoin kuin Väkivallaton lapsuus -toimintaohjelmassa vaaditaan yhteiskunnan toimia ennaltaehkäistä lasten kokemaa väkivaltaa ja seksuaalista kaltoinkohtelua. Ennaltaehkäisy on aina tehokkainta. Siihen kuuluu tiedon lisääminen ja oikeuksien tunnistaminen sekä niiden kunnioittaminen, alkaen pienestä lapsesta.

Varhaiskasvatussuunnitelmassa todetaan, että ”Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja.” Tähän ammattilaisia koko maassa velvoittavaan ohjeeseen on tänä vuonna lisätty myös lause: ”Lasten ikätasoista uteliaisuutta seksuaalisuuteen ja kehoon ohjataan kunnioittavasti”. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä kasvattajilla on tietoa ikätasoisesta seksuaalisesta kehityksestä ja tätä kautta taitoa kohdata lapsi arvokkaasti ja osaamista tukea hänen kokonaisvaltaista kehitystään.

Aihe on uusi kaikille. Jos vanhempi sanoo, että ei tällaista voi puhua lapselle, hän häpeällään tai pelollaan voi jopa estää lasta oppimasta tärkeitä itsensä suojaamisen taitoja. Toiveeni olisi, että miettisimme tätä vanhemmat ja ammattilaiset yhdessä! Lasten turvallisuuden takia. Luodaan uusia malleja ja sanoja puhua tästä kehityksen tärkeästä osa-alueesta. ”Voisimme puhua lapsille tällä viikolla kosketuksen säännöistä! Kosketuksen pitää aina tuntua kivalle, siitä ei saa jäädä paha mieli. Kosketus ei ole ikinä salaisuus…” Aina myönteisen kautta ja ikätasoisesti!

Henriikka Kangaskoski