Syntyvien lasten etu on, että heidän vanhempiensa oikeudet ja velvollisuudet on kirjattu lakiin. Lainsäädäntö ei kuitenkaan vielä tunnista perheiden moninaisia tilanteita, joita nyt on selvitetty tutkimushankkeessa.

“Se, ettei voi olla kuin kaksi juridista vanhempaa, on suuri suru meille. Me ei oikein keksitä, miksi ei voisi olla kolmea samanarvoista juridista vanhempaa ja sillä selvä”. – Apilaperheen vanhempi tutkimushaastattelussa

Monilla suomalaisilla lapsilla on elämässään enemmän kuin kaksi aikuista, jotka hoitavat jollakin tavalla vanhemman rooliin kuuluvia tehtäviä. Useimmiten on kyse uusperheistä, joissa lapsella on vanhempien eron ja uuden liiton myötä elämässään äiti- tai isäpuoli tai muu bonusvanhempi, mutta lapsilla voi olla enemmän kuin kaksi vanhempaa myös niin kutsutuissa apilaperheissä. Apilaperheissä lapsi saadaan lähtökohtaisesti kumppanuusvanhempien kesken eli useamman kuin kahden vanhemman perheeseen tai kahdelle vanhemmalle, jotka eivät ole rakkaussuhteessa keskenään.

Kun apilaperheet suunnittelevat lapsen saantia, he joutuvat nykyisen lainsäädännön puitteissa valitsemaan, ketkä vanhemmista tulevat olemaan juridisia vanhempia ja keille kenties haetaan oheishuoltajuutta lapsen synnyttyä. Oheishuoltajuuden myöntäminen ei ole itsestään selvää, eikä varsinkaan oheishuoltajuuden myöntäminen yhtä useammalle henkilölle.

Yleensä apilaperheissä juridinen vanhemmuus on niillä vanhemmilla, joiden sukusoluista lapsi syntyy, mutta juridinen ja biologinen vanhemmuus voivat myös poiketa toisistaan esimerkiksi perheensisäisen adoption myötä. Usein vanhemmuutta koskevat suunnitelmat ja sopimukset perustuvat kuitenkin ihmisten keskinäisiin lupauksiin, joilla ei ole juridista turvaa. Jos lapsen synnyttyä joku vanhemmista ei pidäkään kiinni sopimuksesta, toisilla ei ole mahdollisuutta puuttua oikeusteitse asiaan.

Laki ja perheiden monimuotoisuus -selvityshankkeessa on kerätty tietoa muun muassa juuri apilaperheiden tilanteista. Hankkeen tavoitteena on selvittää, millaisia lainsäädännöllisiä haasteita monimuotoiset perheet kohtaavat. Hankkeen yksi painopiste on lapsiperheellistymisessä: millaisia haasteita lapsitoiveen toteuttamisessa kohtaavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset tai sijaissynnytyksen tai adoption kautta lasta toivovat ihmiset?

Olemme keränneet kyselyaineistot useilta perheryhmiltä ja järjestäneet fokusryhmähaastatteluita, joissa perheiden kohtaamia haasteita on käsitelty yksityiskohtaisesti ja joissa on mietitty mahdollisia ratkaisukeinoja yhdessä perheiden kanssa.

Apilaperheiden haasteet nousevat esiin keräämässämme aineistossa. Esimerkiksi eräs sosiaalinen äiti kertoi kyselyssä, ettei hän ollut saanut etukäteissopimuksen mukaisesti puolisonsa synnyttämää lasta adoptoiduksi perheen sisäisesti, sillä luovuttajaksi suostunut ystävä oli poikennut sopimuksesta ja tunnustanut lapsen isyyden. Näin ollen alun perin aiotulle vanhemmalle oli jäänyt ainoaksi mahdollisuudeksi oheishuoltajuuden hakeminen.

Apilaperheissä elävien lasten oikeudellisen aseman vahvistamiseksi on hankkeessamme tarkasteltu erilaisia lainsäädännöllisiä malleja, joista osa soveltuisi myös uusperheiden, sijaisperheissä elävien lasten ja adoptioperheiden tilanteisiin. Voisiko lapsella olla enemmän kuin kaksi oikeudellista vanhempaa, jotka olisivat keskenään tasavertaisia? Tai olisiko tarpeen mahdollistaa tosiasiallisesti lasta hoitavan vanhemman aseman vahvistaminen jollain kevyemmällä oikeudellisella järjestelyllä, joka kuitenkin jättäisi esimerkiksi perintöoikeuden vain kahteen oikeudelliseen vanhempaan?

Tällä hetkellä mahdollisuudet lasten ja heidän sosiaalisten vanhempiensa välisen suhteen turvaamiseen vaihtelevat, ja hankkeen eri aineistoissa nousee esiin toive selkeämmästä ja tasavertaisemmasta sääntelystä. Näiden tilanteiden sääntely suomalaiseen järjestelmään sopivalla tavalla sen sijaan ei ole aivan helppoa.

Kaiken kaikkiaan kyselyymme osallistui 34 apilaperheen vanhempaa, ja vastausten mukaan suurin osa apilaperheistä haluaisi vahvistaa lapselleen useamman kuin kaksi oikeudellista vanhempaa, jos se olisi mahdollista. Loput tutkimukseen vastanneista apilaperheiden vanhemmista kaipasivat asiasta tarkempaa tietoa tai eivät osanneet sanoa. Samalla tutkimukseen osallistujat pohtivat, että perheiden erilaiset tilanteet olisi syytä huomioida joustavasti, sillä joillekin perheille voi hyvin sopia, että esimerkiksi kaksi vanhempaa ovat juridisia huoltajia ja perheen kolmas aikuinen jää muun tärkeän aikuisen rooliin. Myös sitä pohdittiin, voisiko useamman vanhemman tilanteessa sopia etukäteen tarkemmin siitä, kuka saa päättää mistäkin lasta koskettavasta asiasta, kuten uskonnosta, nimestä ja koulukielestä.

Kuultuani monimuotoisten perheiden tilanteita hanketutkijana olen havainnut, että hyödyt lapsen aseman turvaamisesta suhteessa kaikkiin tosiasiallisiin vanhempiin ovat ilmeiset. Vanhemmilla ja lapsilla tulisi olla nykyistä vahvemmin oikeus tavata toisiaan, vaikka aikuisten pari- tai monisuhteet katkeaisivat. Ajattelen myös, että yhdenvertaisuutta edistäisi, että kolmen tai neljän tosiasiallisen vanhemman tilanteessa ketään ei jätettäisi oikeuksien ja velvollisuuksien ulkopuolelle. Perheille on myös psykologista merkitystä sillä, että heidän perheensä tunnistetaan sellaisena kuin se on.

Kia Aarnio

Kirjoittaja toimi lokakuuhun 2022 asti Väestöliiton hanketutkijana VN TEAS -rahoituksella toimivassa Laki ja perheiden monimuotoisuus –selvityshankkeessa.

Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Lisätietoja tästä linkistä.