Omat rajat ovat alati pohdintoihin nouseva teema, joita käsittelen itseni, läheisten ja psykologini kanssa. Niiden merkitykset tuntuvat korostuvan entisestään ja löydän itseni alinomaa tilanteista, joissa havahdun, että omien rajojen asettaminen olisi tarpeen. Omat rajat tulisi kuitenkin ensin tunnistaa, ennen kuin niitä voi asettaa.

Mietin monesti, kuinka upeaa olisikaan tunnistaa omat rajat ennen niiden ylittymistä, mutta onko se tosiasiassa edes mahdollista? Niin ikävää kuin se onkin, olen oppinut eniten omista rajoista vasta niiden ylittyessä ja kootessani palasia takaisin paikoilleen. Olen useasti saattanut tunnistaa sen sisuksia kalvavan tunteen vasta päivien, jopa viikkojen, viiveellä. Omien rajojen ylittyessä olo on tavattoman pieni ja hauras.

Kysyin ystäviltäni, kuinka he ovat oppineet tunnistamaan omat rajansa. Vastaukset olivat valitettavan yhdenmukaisia omien kokemusteni kanssa. Kaikki sanoivat oppineensa tunnistamaan omat rajansa vasta niiden ylityttyä. Yksi mainitsi näkevänsä omien rajojen hakemisen ja niiden kanssa hapuilun keskeiseksi osaksi nuoruutta ja kasvua. Hän sanoi osuvasti, ettei kukaan ole syntynyt valmiiden rajojen kanssa, niiden kulkureittejä on väistämättä kokeiltava.

Kliininen psykologi ja psykoterapeutti Ryan Howes luettelee keinoja omien rajojen tunnistamiseen. Ensimmäisenä keinona hän suosittelee kääntämään katseen omiin tunteisiin. Howesin mukaan ne ovat yksi vahvimmista indikaattoreista omien rajojemme tunnistuksessa. Tarkastelemalla omia tunnereaktioita eri tilanteissa vastaanotamme kehomme tärkeitä viestejä.

Howes puhuu tunnereaktioista, mutta olen huomannut yksinkertaisemmaksi tarkastella aluksi kehon reaktioita yhdistämättä niitä johonkin tiettyyn tunteeseen. Monesti voi olla vaikea edes tunnistaa, mistä tunteessa on kysymys. Tästä ahdistuneisuuden tunne on oiva esimerkki. Ahdistusta ei luokitella omaksi tunteeksi, sillä sen taustalla esiintyy monesti muita tunteita, kuten surua tai häpeää. Tästä huolimatta ahdistuksen saattaa tunnistaa helpommin palasta kurkussa tai jyskyttävästä rinnasta.

Omien tunteiden tarkastelu voi olla konkreettisimmillaan pysähtymistä kuulostelemaan itseltään, miltä minusta tuntuu juuri nyt, mitä kehoni yrittää viestiä, millaisia tuntemuksia tämän asian tekeminen herättää. Huomaan tekeväni tätä usein tilanteissa, joissa yritän erottaa omat tarpeeni toisten tarpeista. Vaikka ystävästäni olisi ihana mennä yhdessä elokuviin, pysähdyn miettimään, mitä minä haluaisin tehdä. Näitä on aika-ajoin suorastaan tukalaa reflektoida, sillä kammoksun tuottamasta ihmisille pettymyksiä. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että ei olekaan minun tehtäväni toimia muiden toiveiden ja tarpeiden toteuttajana!

Howes kannustaa myös tarkastelemaan omia ajatuskehiä sekä pureutumaan omiin arvoihin. Omien rajojen tunnistaminen on vaikeampaa, jos ei osaa sanoa, millaisia asioita pitää itselleen merkityksellisinä. Omat rajat voivat kuitenkin olla muuttuvia elämäntilanteesta tai hetkestä riippuen. Jotkut rajat ovat puolestaan niin ytimessä itsen olemuksen kanssa, ettei niistä halua joustaa.

Izabella Dhima

Väestöliiton nuorisotyöryhmä Hurman jäsen

Väestöliiton nuorisotyöryhmä Hurma järjestää vuosittain seksuaalikasvatusviikon Veckan sex -kampanjan. Tänä vuonna teemana on rajat. Seuraa kampanjaa somessa @hurmamedia.