Vanhempana sinun tulisi keventää lapsen huolta; olla tukena, pitää yllä hyvää tunnelmaa ja toivoa. Pysyä rauhallisena ja antaa tilaa lapsen huolille. Entä kun omat tunteet kuohuvat? Miten se tehdään, jos oma sydän on syrjällään pelosta ja ahdistavista ajatuksista?

Mieleen tulee jossittelua. Teinkö tyhmästi? Varauduinko? Sainko jo tartunnan? Vaarannanko perheeni? Menetänkö rakkaani? Olivatko nämä hyvästit ikuiset?

Hyväksy oma epävarmuutesi ja tunteesi. Mediaa selatessa rintaa voi puristaa ja kurkkua kuristaa. Turvallisuus ja suhteellisuus katoavat.

Hyväksy kaikenlaiset tunteet, nimeä ne, kirjoita vaikka paperille. Jo se, että tunteet saa tuotua kurkusta ja rinnasta paperille, voi helpottaa. Hyväksy itse itsesi, tunteinesi. Tällaisia me ihmiset olemme, huolestuvia.

Pura omia tunteitasi. Jos aikuisen tunnekovalevy on täynnä, tai pulppuaa yli, hän ei voi auttaa lasta. Pura välillä omat tunteet vaikka lenkillä, nyrkkeilysäkkiin, ystävälle puhelimessa, karjumalla metsässä tai yksin autossa, kirjoittamalla päiväkirjaa tai soittamalla palvelevaan puhelimeen. Jos itkettää, itke aikuisen kanssa.

Joskus itku kuitenkin voi tulla lasten edessä. On parempi näyttää aito tunteensa kuin pelleillä, ettei sitä ole. Mutta lohduta silti itseäsi ja lasta, rakenna luottamusta, ’Ei hätää, kaikki järjestyy’. Silloinkin muista, että lapsi tai nuori ei ole sinun kuuntelijasi, vaan sinä hänen. Lapsi ei voi suojautua aikuisen hädältä.

Kielteiset ja myönteiset tunteet saavat olla samaan aikaan. Mieleen mahtuu monia tunteita rinnakkain. Hyväksy kaikenlaiset omatkin tunteesi. Vahvista myönteisiä tunteita ja etsi niitä aktiivisesti silloin, kun kielteisyys pyrkii valtaan. Stressaantunut aikuinen kuulostaa lapsesta helposti kuulustelevalta, ei kuuntelevalta. Kireän aikuisen edessä lapsi saattaa teeskennellä urheaa ja vaivatonta ja salata aidot tunteensa.

Vahvista oloasi. Opettele työntämään ahdistusta pois mielen päältä. Toisten huomioiminen ja eläytyminen heidän näkökulmaansa suuntaa sinua pois omista ahdistuksen kohteistasi.

Käy suihkussa, etsi mukavat vaatteet, koristele koti ja laita hymyilyttävää musiikkia soimaan. Tehkää asioita, joilla henkinen ja fyysinen kunto kohenevat. Voit myös etsiä itsellesi voimaannuttavat, toiveikkaat lauseet: Tästä selvitään! Luotan terveydenhuoltoon, jumalaan, kohtaloon, rakkauteen.

Rukous, meditaatio, syvään hengittäminen voivat auttaa. Huumori ja hassuttelu ovat sallittuja ja suotavia, vanhimpia selviytymiskeinojamme. Kirjoita voimalauseesi lapulle ja lue ne uudelleen ennen kuin tuet lasta.

Tauota some, jatkuva online-olo ei edistä tai auta. Kudo, lue, hiihdä, haravoi, sauno – mikä vain rentouttaa mieltä ja kehoa. Kehitä mukavaa tekemistä, jolla johonkin asiaan voi vaikuttaa myönteisesti. Nyt ehkä on aika opetella, miten siivoamisesta tehdään yhteinen hauska hetki, kannustavaa ja iloista? Merkityksellinen tekeminen ja yhdessä yrittäminen helpottaa. Alleviivaa onnistumisia ja edistystä vaikkapa siivoamisen jälkeen.

Keskity kuulemaan lasta. Saduta ja leikitä häntä ja kuuntele hänen tarinansa. Ajan kanssa lapsi voi purkaa tunteitaan leikkimällä, piirtämällä, tanssimalla, yhdessä remuamalla. Lapsenkaan tunteita ei tarvitse pelätä, tunteet saavat tulla ja olla. Ehkä lapsi pelkää parhaan kaverin tai monisairaan isovanhemman puolesta? Vastaa lapsen esiin tuomiin juttuihin. Lohduttava tieto auttaa, yksinkertaisena, lapsen tasolla. Kerro esimerkiksi, että suurimmalla osalla sairastuneista tauti on lievä. Älä luennoi omaa mieltäsi tyhjäksi lapsen korviin.

Hakeudu myönteiseen. Lopuksi taas käännä ajatus johonkin kivaan. Huomaa hyvät asiat, kuten kevään. Hymyile kannustavasti. Nosta syliin, kosketa. Olkaa lähekkäin, jos lapsi sitä haluaa. Ja aikuinen, hae sinä lohtuolkapääsi muualta kuin lapsista. Lapsella on oikeus tuntea toivoa ja luottaa aikuisiin.

Raisa Cacciatore