Jos nimeäisi yhden asian, jonka oppii vain elämällä, se olisi vastoinkäymisten vääjäämättömyys. Yksi ystäväni totesi jokunen aika sitten, että aika monilla tuntuu olevan keski-iässä raskasta. Joillakin on sairautta, toisella työttömyyttä, yhtä koskettaa vanhemman menetys. Monet myös kuvaavat ongelmia parisuhteessaan. Arki lasten kanssa on raskasta, yhteisiä hetkiä on vähän ja vaatimukset työelämässä kovia. Rankat kokemukset vaikuttavat yksilöön, mutta ne vaikuttavat myös parisuhteeseen. Vaikeat vuodet voivat yhdistää tai ne voivat erottaa.

Stressi tuo jokaisessa pintaan vähemmän mairittelevat puolet. Tiedetään, että stressi saa ahdistuneet ahdistuneemmaksi ja välttelevät entistä välttelevämmäksi. Kyky toisen mielen ymmärtämiseen kaventuu ja huononee. Kun tähän lisää vielä yhteisen ajan puutteen, ollaan jo ongelmissa. Parisuhde alkaa näyttäytyä yhtenä ongelmana, ei tuen lähteenä.

Elämän ruuhkavuosissa omia tarpeita ohitetaan koko ajan. Parisuhteessa molemmat voivat kokea, että eivät saa suhteesta toivomiaan asioita. Elämä on yhtä puurtamista. Molemmat kaipaisivat toiselta tukea, läheisyyttä ja ihailua, mutta kumpikaan ei osaa tai tiedä kuinka pyytää näitä toiselta. Kynnys pyytämiseen kasvaa, kun on pitkään pärjännyt yksin. Voi tuntua vaikealta myöntää toiselle omaa lohdun nälkää ja tarvitsevuutta. Eteenpäin jatketaan stoalaisella asenteella.

Suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti naureskeltu samanlaisissa tuulipuvuissa käsikkäin käveleville pareille. Olen myös itse sortunut siihen. Tämä henkii jotakin meidän arvoista. Parisuhde on mielletty instituutioksi, jossa jaetaan elämän askareita ja vaikeita aikoja, mutta ei sorruta liialliseen pehmeilyyn. Vaikeuksien tullen pysytään yhdessä, mutta omat murheet kestäen. Suomalaisissa pareissa on paljon välttelevää kiintymyssuhdetta. Vaikka toisaalta arvostetaan sitä, että toinen pysyy kaiken ”paskan” jälkeen rinnalla, ei kiintymystä tai ”me ” henkeä sovi näyttää liikaa ulospäin. Se voisi kieliä itsenäisyyden puutteesta.  Itsenäisyys taas on piirre jota suomalaiset ovat aina pitäneet arvossa.

Me henki on kuitenkin hyödyksi elämän karikkokohdissa. Jos puolison työttömyys mielletään vain hänelle tapahtuneeksi asiaksi, voi toinen katkeroitua kun joutuu kantamaan taloudellista vastuuta. Sama on sairastumisen tai vaikka läheisen kuoleman kanssa. Jos tapahtunut ajatellaan vain itseä tai toista koskettaneeksi asiaksi, voi omat tai toisen murheet kasvattaa kuilua puolisoiden väliin.

Uudehkossa tutkimuksessa havaittiin, että ”me” puheen käyttäminen ”minä” puheen sijaan oli yhteydessä onnellisempiin ja toimivampiin parisuhteisiin. Erityisesti vaikutti myös se, että kuuli oman puolison käyttävän ”me” kieltä. Kun puoliso puhuu meistä, se kertoo sitoutumisesta ja terveestä riippuvuudesta. Pelkkä ajatus ”me” puheen käyttämisestä voi herättää joissain teissä kuvotusreaktioita, mutta se kertoo taas jotakin meidän kulttuurista.

On helpompi kohdata ilmestyskirjan peto yhdessä kuin yksin. Kun elämä riepottelee, ei etsitä vikoja toisesta, vaan kaivetaan kaapista tuulipuvut. Todetaan, että ”meille” kävi nyt näin. Tällainen peto on edessä. Toisen käden kosketus ja välittävät sanat ovat paras apua elämän vaikeuksissa.

Karan, A., Rosenthai, R. ja Robbins, M.( 2018) Meta-analytic evidence that we-talk predicts relationship and personal functioning in romantic couples. Journal of social and personal relationships.