Seksuaalinen vallankumous

HellähetkiRajattu

”Fyi olkkon, ei simmotti saa kysyä!” sanoi mummoni joskus 60-luvun alussa. Olinhan viattomuuksissani ollut niin hävytön, että olin erehtynyt kysymään miten vauvat vatsaan oikein joutuvat. Mummo oli kanssani saunassa, sillä äitiä minulla ei ollut. Miesten kanssa en saanut kylpeä.

Mummo oli mukava ja määrätietoinen nainen. Hän oli toiminut köyhäin kätilönä 1900-luvun alussa, mutta menetti sen työn oltuaan väärällä puolella sisällissodassa. Kun minä synnyin, hän oli ollut jo pitkään eläkkeellä myymälänhoitajan työstä. Mummo piti sylissä ja halasi. Mummo oli turvallinen. Ja hyvin tärkeä ihminen minulle, koska hän oli selviytyjän ja vahvan naisen malli pikkuiselle tytölle.

Joskus mummo kertoi, että oli olemassa sellainen naisihminen, jolla oli tupa täynnä lapsia ja jokahinen eri miehelle. Kun tämä raasu sitten jälleen huusi synnytystuskissaan, oli mummoni sanonut: ”Joko nyt uskot, ettet mene miesten kanssa?!” Tähän nainen vastasi polttojensa välissä: ”En usko vieläkään!”

Siinä kaksi kulttuuria kohtasi. Mummoni, joka tuli vaikeista oloista ja ajatteli, että seksi, seksuaalisuus ja lapsikatras olivat haitta naiselle. Ja nainen, joka ajatteli toisin.

Minut siis opetettiin alle kouluikäisenä 1800-luvun seksuaalikulttuuriin. Onneksi koulussa sain kaverikasvatusta ja pian kulttuuri vapautui toiseen äärilaitaan. Mutta nuo mummoni sanat jäivät kaivertamaan mieltä, erityisesti se säikähdys ja häpeä.

Kielteinen kasvatus on lasten seksuaalikasvatuksen tutkimuksessamme ollut ennemmin sääntö kuin poikkeus. ”Ei saa!”, ”Tuhmaa!”, ”Älä ronklaa!”, ”Hyi!” ovat olleet se tapa, joilla nykyvanhemmat on tutustutettu seksuaalisuuteen omassa lapsuudessaan. Tämä aikakausi on ollut julmaa pienen lapsen kehoitsetunnolle ja minäkuvalle.

Nyt on aika tehdä vallankumous ja vääntää sanat ja asenteet uuteen malliin. Pienen lapsen keho on ikioma ja arvokas. Se on suojaamisen ja hyvän kohtelun arvoinen alusta saakka. Oma keho on ainutlaatuinen ja ainoa oikea omaisuus joka ihmisellä on. Seksuaalisuus on tapa nauttia, saada lämpöä ja läheisyyttä, hellyyttä ja hyvää oloa. Ja rakentaa itsetuntoa, ja itsetuntemusta. Siitä alkaa uuden ajan seksuaalikasvatus, näistä mielikuvista ja asenteista.

Opetellaan tulevaisuudessa sanomaan lapselle:
”Hyvä kysymys, ja tosi tärkeä! Minun pitää ihan miettiä hetki että miten siihen vastaisin!”
”Koska sinun ikioma kehosi on niin arvokas ja hieno, siksi vain sinä päätät siitä!”
”Omia ihania paikkoja ei ole tapana näyttää kaikille. Siksi että ne ovat niin omia ja arvokkaita.”


Tutustu Väestöliiton uuteen Lapsi ja seksuaalisuus -tietopankkiin verkkosivuillamme! Sieltä saat tietoa lapsen ikätasoisesta seksuaalisuudesta ja siitä, miten aikuinen voi tukea lapsen tervettä kasvua ja kehitystä.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s