Eilen oli toinen neuvolakäynti.
Se oli hyvä, sillä olin juuri ehtinyt alkaa huolestua, ettei kaikki ole kunnossa. Maha on alkanut toimia jotenkin oudon normaalisti.
Ensin kävin puntarissa. Paino oli kuulemma oikein hyvä. Olin ollut ihan varma, ettei olis. Muun muassa siksi, että viime viikolla tuntematon nainen vaatekaupan sovitusjonossa kysyi, synnytänkö parin kuukauden päästä. No en: laskettu aika on 4. lokakuuta.
Sitten käytiin läpi laboratoriokokeiden tulokset. Mulla ei ole sukupuolitauteja, ja veriryhmä on AB+.
Sitten pissattiin purkkiin ja katsottiin, ettei virtsassa ole liikaa valkuaista eikä sokeria. Ei ollut. Meillä on suvussa niin paljon aikuisiän diabetestä, että olen lievästi yllättynyt joka kerta, kun sokereja mitataan ja ne on ok.
Sitten printattiin voimavaralomake suomeksi ja englanniksi. Se on lomake, jonka avulla voi arvioida omaa terveyttä ja elämäntapoja, lapsuuden kokemuksia, parisuhdetta, odotusaikaan liittyviä tunteita ja sosiaalista ja taloudellista tilannetta – ja sit keskustella niistä kumppanin kanssa. Näistä me tykätään. Meillä on yksi Väestöliiton kirja (siitä lisää myöhemmin), jossa on samantapaisia harjoituksia, ja kun viime viikolla tehtiin eka niistä, Susi oli pettynyt, kun se ei kestänyt kauemmin.
Sitten neuvolan täti kertoi, että olisi tarjolla myös perhevalmennuskurssi. Sinne ei kuitenkaan varmaan tule ilmoittauduttua, koska se on suomeksi. En ole vielä edes kysynyt Sudelta, kun tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, että ihminen jaksaisi osallistua tunteja kestävään ryhmähommeliin, joka tapahtuu kielellä, jota ei ymmärrä. Pitää kuitenkin muistaa kysyä.
Mietin, menisinkö yksinäni valmennuksen sellaisiin sessioihin, joissa käsitellään käytännön asioita, niin kuin esim. kivun lievitystä synnytyksessä. Jos joku sellainen lukee tätä, joka on niissä käynyt: oliko sinusta hyödyllinen käydä? (Mulla on noin 8 000 kaveria, jotka on synnyttäneet kymmenen viime vuoden sisällä, useimmat useammin kuin kerran. Saattaisinko pärjätä myös sillä vertaistuella?)
Ja sitten kuunneltiin vauvan sydänääniä mahan päältä. Sieltä kuului tsuuh, tsuuh, tsuuh. Kaikki on kunnossa. Jee!
Ja jee2, lopuksi sain mukaan perhevalmennuksissa käytettävän Vanhemmaksi-työkirjan. SIINÄ ON LISÄÄ HARJOITUKSIA!
Hyvää viikonloppua!
PS: Kuvassa on Susi tekemässä läksyjä, mun sängyllä lojuva maha (tuo valkoinen, jostain syystä hohtava osuus) ja se viime postauksessa mainitsemani Kööpenhaminasta haettu mummun lipasto, jolle meillä ei ole tilaa muuten kuin näin. Ei maailman aistikkain sisustusratkaisu, mutta mummu osti lipaston ensimmäisistä palkkarahoistaan joskus 30–40-lukujen vaihteessa. Ajattelin, että siihen voisi laittaa vauvan juttuja.
Väestöliiton blogi 
Vauvan sydänäänien kuuleminen oli minusta aina aivan ihanaa 🙂 Minä kävin yksin jossain imetysvalmennuksessa,joka oli ihan hyödyllinen. Yhdessä käytiin liikenneturvallisuus- ja suuhygieniavalmennuksessa (heh),josta ensimmäinen osuus oli myös hyödyllinen.Täällä on kyllä varmaan erilainen valmennus.
TykkääTykkää
Älä harjaa lapsen hampaita ajaessasi autoa?
TykkääTykkää
Meidän perhevalmennusryhmässä oli espanjalainen isä, jolle vaimonsa kuiskutti simultaanitulkkausta tärkeimmistä kohdista. Ryhmätehtäviä kaikki suostuivat käymään osittain englanniksi. En tosin tiedä paljonko mies sitten kostui… 🙂 Ainakin videoista ehkä näki miltä suomalainen synnytyssairaala näytti… Hassua, jos pk-seudulla ei ole englanninkielistä ryhmää.
Itse koin, että valmennuksesta oli ja ei ollut hyötyä. Se oli osa henkistä valmistautumisprosessia, mutta varsinaista uutta tietoa ei tullut paljoa. Jotain kuitenkin. Tosin luin himokkaasti vauvakirjoja ja -lehtiä. Ehkä synnytyksen osalta ei kannata mennä ihan pelkän vertaistuen voimin, vaan edes lukea jotain teemasta, jos ei käy valmennuksessa. Synnytysjutut on kuin armeijajuttuja, vaivoja lähtee helposti liioittelemaan tai juttua hiukan mehustamaan, eikä sitä lääjetieteellistä faktainfoa ehkä saa tismalleen oikein. Eihän se mitään päänsilittelyä ole, kuten tätini sanoi, mutta siitä selviää 🙂 Oli kuitenkin hyvä tietää synnytyksen vaiheet yms. valmiiksi (”ok, avautumisvaihe, noin ja noin monta senttiä auki, vissiin kuuluukin tuntua tältä ja nyt vois olla hyväksi vaikka vähän kävellä tai käydä suihkussa”).
TykkääTykkää
Moiks Shadow.
Juu, just itse synnytyksestä ajattelin, että haluan lukea ja kuulla ns. asiantuntijatekstiä. Silleen, että tiedän miten se biologisesti etenee ja suunnilleen millä aikataululla (vaikka siinä on kait hirmuisia eroja) ja mitä vaihtoehtoja on olemassa kivun lievitykseen ym. Tuo on yksi niitä aihepiirejä, joiden suhteen ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, etten halua ajautua kahlaamaan keskustelupalstoja (vaikka seuraamistani blogeista mielelläni luenkin synnytyksestä kertovia juttuja).
Toistaiseksi kaikki tuntuu niin kaukaiselta, etten osaa pitää kiirettä selvää ottamisen kanssa. Jotenkin tuntuu mulle oikealta omalla kohdallani antaa asioiden nyt mennä omalla painollaan.
Mullon kyllä kanssa aika läjä vauvakirjoja nyt, kun sain kavereilta. Ehkä pitäisi katsella niitä ihan tässä kohta puoleen sen verran, että tiedän minkä sortin opuksia niissä on.
Nyt nukkumaan. Hyvää yötä!
TykkääTykkää
Me skipattiin valmennukset, tuntuivat täällä niin övereiltä (8x3h arki-iltoina kerran viikossa). Osa aihealueista oli kiinnostavia, mutta niiden ympärille oli paketoitu niin paljon puppaa, ettei vain pystytty.
Jos kirjaopiskelu kiinnostaa, niin tämä saa meiltä täydet pisteet:
https://store.mayoclinic.com/products/books/details.cfm?mpid=122&trkid=21242S309925420
Jotkut kutsuvat raskausajan raamatuksi, itse pidän myös todella paljon. Lääkärien kirjoittama, oikein seikkaperäinen ja selkeä, sopivan asiallinen ilman hössötystä.
*Approved by O*
TykkääTykkää
Moi O. Kiitos vinkistä, täytyy tutustua! Aiotko muuten synnyttää siellä vierailla mailla, vai tuletko Suomeen synnyttämään?
TykkääTykkää
Täällä kaukana synnytIN. 🙂
TykkääTykkää
Ai kauhee, kun mua rupes ahdistamaan, kun katsoin tuota Vanhemmaksi-kirjaa. Kaikkea tuota yritin, kaikessa (ja enemmässäkin) tunsin epäonnistuvani. Nykyään tunnen kuitenkin, että lapsillani on kaikki oikein hyvin.
Varmaan aika lailla kaikkiin hoito-oppaisiin pätee se, että kohderyhmä on ihan laidasta laitaan ja ne, jotka eniten tarttis jotain ”malta kuunnella lastasi”, ei kuitenkaan opi sitä kirjasista.
Tuossa oppaassa esiintyivät alati viisaat ja hyvinvoivat vanhemmat, jotka suhtautuvat parisuhteeseensakin reippaan iloisesti ”kyllä me varmasti selvitään!”.
TykkääTykkää
Ai mä en tajunnut ahdistua siitä vielä, kun olin niin huumaantunut, kun huomasin tehtävien tyhjinä kutsuvat rivit 🙂
Oliko se valmennus susta hyödyllinen? Tai olitteko siinä kummankaan lapsen kohdalla?
TykkääTykkää
Hei Hilkka!
Miten on mennyt? Tunnetko vauvan potkuja jo?
TykkääTykkää
Moi Optimisti! Kiitos tosi hyvin. Oon ollut koko aika hirmu hyvällä tuulella 🙂 Entä sulla?
Luulen, että tunnen jotain. Eka kerta oli viikko sitten, kun nojasin huomaamattani tosi kovaa työpöytään. Olin siitä niin innoissani, että meinasin jo ruveta tarkoituksella meganojailemaan, mutta järki voitti. Nyt on tuntunut jo välillä muutenkin, lähinnä iltaisin sänkyynmenon jälkeen. Tosi kevyitä törmäyksiä.
Kivaa viikonloppua!
TykkääTykkää
Kiitos, tosi hyvin täälläkin! Nyt raskaus tuntuu (ja näyttää) oikeasti todelliselta, ja tunnen myös potkuja välillä (lähinnä juuri ennen nukkumaan menoa, mutta yhä useammin myös keskellä päivää kun on hiljainen hetki!) Tämä on ihan mieletöntä! Nauttikaamme tästä ihanasta tunteesta, hyvää viikonloppua ja tulevaa äitienpäivää 😉
TykkääTykkää
Emmä muista valmennuksesta enää mitään. Ainakin oli tosi kivaa mennä sinne, kun sai olla kiinnostavan aiheen äärellä. Mut eka valmennus jäi keskenkin, kun lapsi tuli etuajassa. Haikaranpesässä oltiin valmennettavina, mutta sitähän ei kai enää edes ole.
Mä olin muuten jossain synnyttäjien rentoutuskurssilla. Siitä oli ainakin enemmän hyötyä kuin ”valmennuksesta”.
Synnytyssuunnitelmilla ei ole tehty kummallakaan kerralla yhtään mitään. Tällä kokemuksella sanoisin, että paras suunnitelma on olettaa ”menee miten menee”.
En tiedä. Kun lapsi syntyy, unohtuu raskaus ja hoidot ja kaikki semmonen, meillä ainakin. On niin kauheesti kaikkee uutta ja sopeuduttavaa. Ai niin, synnytyskin unohtui heti.
TykkääTykkää
Äh, vastasin pitkät pätkät ja nyt se katosi!!!!
TykkääTykkää