Suomen väestö vanhenee nyt kovaa vauhtia. Väestö on keskimäärin vanhempaa vain Italiassa, Japanissa ja Portugalissa. Väestönmuutoksen päätekijöitä ovat syntyvyyden lasku, väestön ikääntyminen ja muuttoliike.

Samalla elämme kasvavien kriisien aikaa. Uudet, yhä pienemmät ikäluokkamme varttuvat teknologisen murroksen, ilmastomuutoksen, pandemian ja sodan alla. Sekä väestön ikääntyminen että muut haasteet vaativat kriisinsietokykyä niin yksilöiltä kuin yhteisöltä.  

Pohjoismaiden syntyvyys ei kärsinyt pandemian alkuvaiheista

Tuoreen esimerkin Suomen ja Pohjoismaiden väestön kriisisietokyvystä eli resilienssistä saimme Covid-19-pandemian ensimmäisten aaltojen aikana. Vaikka syntyvyys romahti ainakin hetkellisesti useimmissa länsimaissa (lue lisää blogista), Pohjoismaissa näin ei tapahtunut. Päinvastoin Pohjoismaiden syntyvyys piristyi viime vuonna, kuten kuvio osoittaa.

Kokonaishedelmällisyys Pohjoismaissa 2000–2021.

Syntyvyys nousi Pohjoismaissa vuosituhannen alussa, laski 2010-luvulla ja kääntyi nousuun 2020-luvulla. Sekä lasku että toipuminen on ollut erityisen voimakasta Suomessa. Pandemian alku ei estänyt syntyvyyden toipumista Pohjoismaissa.

Syntyvyyden toipuminen Pohjoismaissa oli sinänsä odotettavissa 2010-luvun pitkän laskun jälkeen. Merkittävää on, että syntyvyys Suomessa toipui pandemian ensimmäisestä ja toisesta aallosta huolimatta. Tätä voi pitää esimerkkinä väestön resilienssistä. Nuorten aikuisen turvallisuudentunne, toimeentulo ja yhteiskunnallinen tuki oli tarpeeksi korkealla, että moni uskalsi suunnitella lasta myös suuren epävarmuuden aikana.

Pitkittynyt ja pahentunut pandemia näyttää kuitenkin vaikuttavan vähemmän myönteisesti syntyvyyteen. Alkuvuodesta 2022 Suomen syntyvyys on jälleen laskussa (lue lisää blogista).

Lasku kokonaishedelmällisyydessä koskee vain muutamia kuukausia toistaiseksi. Se saattaa kuitenkin kieliä aidosta eli myös vuositasolla näkyvästä laskusta. Tämä olisi siinä tapauksessa poikkeama odotetusta syntyvyyden toipumisesta.

Vuoden 2022 Ukrainan sota ja sen aiheuttama inhimillinen kärsimys, muuttoliike ja talouskriisi tulevat myös vaikuttamaan monella lailla väestöömme ja todennäköisesti myös syntyvyyteen. Kriisin mahdollinen vaikutus ilmenee kuitenkin syntyneiden määrässä vasta loppuvuodesta.  

Sosiaaliset verkostot ja kriisinsietokyky

Miten kriisien aika ja väestön ikääntyminen vaikuttavat syntyvyyteen? Yksi keskeinen muutos koskee sosiaalisia verkostojamme. Verkostoihin lasketaan mukaan perhe- ja sukulaissuhteet sekä suhteet ystäviin, tuttaviin ja työtovereihin. ikääntyvän väestön seuraus on, että sukulaisten määrä lähisuhteiden verkostossa vähenee. Tämä koskee etenkin sisarusten, serkkujen ja heidän lastensa määriä. Vanhempia, isovanhempia ja isoisovanhempia taas on nykyään enemmän elossa kuin aiemmin.

Sukulaisten antama tuki taas on yhteydessä perheellistymistä suunnittelevien ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Juuri sukulaisilta saadaan tukea apua niin arjessa kuin suurempien elämänkriisien aikana. Omat vanhemmat ovat usein ne, jotka tukevat niin muuton kuin työttömyyden aikana. Ystävät sekä täydentävät että voivat jossain määrin korvata sukulaisilta perinteisesti saatua apua.

Hyvinvointivaltiossa myös sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat ihmisten ja lapsiperheiden hyvinvointia, samalla kun ihmisten epäviralliset sosiaaliset verkostot täydentävät hyvinvointivaltiolta saatavaa apua ja tukea. Lastenhoito on tästä parhaimpia esimerkkejä. Lapsiperheiden vanhemmat ovat tyytyväisiä, jos oman lapsen hoitovalikoimaan kuuluu niin kunnallinen varhaiskasvatus kuin epämuodollisempi, isovanhempien tai tuttavapiirin apu (lue lisää Perhebarometristä).

Sosiaaliset verkostot antavat myös vaikutteita elämäntapoihin. Ihmisten käyttäytyminen on usein ”tarttuvaa” ja esimerkiksi nuorilla aikuisilla lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen voi liittyä sosiaaliseen matkimiseen eli tehdään niin kuin muutkin tekevät. Myös ikääntyneet voivat saada läheisiltä tukea vaikkapa terveiden elämäntapojen omaksumiseen tai vapaaehtoistoiminnan suhteen.

Miten lastensaantiin vaikuttavat sosiaalinen tuki ja esimerkit muuntuvat väestön ikääntyessä? Suuntaavatko ikääntyvät sukupolvet resursseja ja hoivaa nuorille aikuisille? Hyötyvätkö nuoret, kun perintöjä jaetaan ja työvoimasta on pulaa? Vai onko merkkejä sukupolvien välisestä konfliktista, mikäli joudutaan esimerkiksi valitsemaan, suunnataanko yhteiskunnallisia varoja lapsiperheille vai vanhusten hoivaan?

Sosiaalisten verkostojen vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin tarvitaan lisää tutkimusta. Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto on myöntänyt NetResilience-konsortiolle rahoituksen sosiaalisten verkostojen vaikutuksia syntyvyyteen ja hyvinvointiin koskevaan tutkimukseen. Hankkeessa ovat mukana Väestöliiton lisäksi Turun ja Helsingin yliopistot sekä Aalto yliopisto.

Tähän mennessä olemme jo selvittäneet muun muassa digitaalisen viestinnän suhdetta perinteiseen yhteydenpitoon sukulaisverkostoissa, sitä vaikuttaako varhaislapsuuden haitalliset kokemukset isovanhemmilta saatuun tukeen, ja onko lastenlasten hoitamisella vaikutuksia ikääntyvien omaan terveyteen ja hyvinvointiin.

Jos haluat tietää lisää NetResilience-tutkimuksesta, liity uutiskirjeen tilaajaksi niin saat tutkittua tietoa sosiaalisten verkostojen vaikutuksista syntyvyyteen ja ihmisten hyvinvointiin.

Tiina Helamaa
Tietoasiantuntija Väestöliitossa ja vuorovaikutusvastaava NetResilience-konsortiossa

Anna Rotkirch
Tutkimusjohtaja Väestöliitossa ja varajohtaja NetResilience-konsortiossa