Etäsuhde on tyypillisimmillään tilapäinen tilanne. Etäsuhde alkaa usein seurusteluna netissä, mutta useimpien haaveena on yhteinen elämä saman katon alla.  Kunnes sinne päästään, etäsuhde on yhtä tunteiden vuoristorataa. Kaverit kyselevät ”Miten sinä voit tyytyä etäsuhteeseen?” Mutta minkä ihastumiselle voi, vaikka toinen asuisi satojen kilometrien päässä? Sille ei voi mitään. Kun kaksi ihmistä ihastuu toisiinsa, välimatkalla ei ole väliä. Rakastavaiset elävät kahta erillistä elämää eri paikkakunnilla, mutta tunne liimaa heidät toisiinsa. Mitä syvempi tunne molemmilla on, sitä vähemmän etäisyys heihin vaikuttaa.

Etäsuhteeseen kuuluu paljon tunteellisia paineita ja haavoittuvuuksia, koska toinen on niin etäällä. Kysymyksiin ei saa vastausta heti, vaan vasta sitten, kun kumppani pystyy vastaamaan viestiin tai puheluun. Tunteet kiihtyvät nopeasti, jos ei saa toiseen yhteyttä. Kaipuu kasvaa ja poistuu vasta kun päästään juttelemaan. Tämä tunteiden vuoristorata vaatii sinnittelyä!

Etäseurustelijasta tuntuu, että suhde on yhtä hyvästelyä. ”Nähdään taas seuraavalla kerralla! ” Mutta kun tunteet ovat vahvat, odottaminen tuntuu luonnolliselta, vaikka ikävä kalvaa. Kukaan läheinen tai perheenjäsen ei korvaa tyttö – tai poikaystävää. Etäseurustelija kestää ikävää tunti kerrallaan, päivä kerrallaan.

Hyvä kommunikaatio on tärkeämpää kuin mikään muu silloin, kun et voi koskettaa ja aistia toisen kehoa. Ollaan sanojen ja ilmeiden varassa. Voi syntyä paljon väärää tulkintaa. Ilmankos tutkimukset kertovat, että etäsuhteessa elävät ovat parempia kommunikoijia kuin lähisuhteissa elävät parit. On ollut ihan pakko opetella!

Myös toivon ylläpitäminen on vaativampaa kuin lähisuhteessa. Toivo pysyy yllä silloin, kun molemmat tuntevat itsensä tärkeiksi toiselle. Kun kaksi ihmistä ovat toisilleen ne ainoat, jotka voivat toistensa kaipuuta helpottaa, heistä tulee toisilleen korvaamattomia. Toisilleen korvaamattomien yhteinen aika on intensiivistä ja lataavaa. Molemmilla vahvistuu usko ja luottamus, koska molemmat osaavat kertoa toisilleen, mitä toisissaan arvostavat ja ihailevat.  Ja tapaamisen jälkeen he taas jaksavat kahta erillistä elämäänsä eteenpäin, ikävissään mutta täynnä odotusta.

Olen huomannut psykoterapiatyössäni, että etäsuhdetta ei voi kiirehtiä. Kumpikin on erilainen ihminen. Kummallekin on ominaista erilaiset tavat tarvita paljon viestittelyä tai sitten hyvin vähän. Jos etäsuhdetta kiirehtii, toinen voi alkaa jarrutella. Hyvin usein jarrutteluun on syynä liika painostus. Painostus tapaamisiin, viestittelyyn, lupauksiin. Kun viestiä ei tullutkaan, eikä hyvän yön puhelua, kumppani hätääntyy, mutta ehkä turhaan?  Etäsuhteissa elävät tarvitsevat tilaa aivan kuin lähisuhteessa elävät. Heillä on yksilöllinen vauhti edetä suhteessa hitaasti tai hieman nopeammin.

Siispä neuvon sinua, etäsuhteessa elävä ja ihastunut:

• Osoita tunteitasi laajalti. Kuvaa, mitä ominaisuuksia seurustelukumppanissasi arvostat.
• Älä painosta toista omiin aikatauluihisi – hänellä on omansa
• Ymmärrä, että molemmat tuntevat yksinäisyyttä ja kaipuuta. Kumpikin vain reagoi niihin eri tavalla.
• Älä hukuta kumppaniasi viesteihin. Anna hänen joskus ikävöidä sinua itsekseen.
• Pidä yllä oman elämän suunta ja määränpää, ja pidä itsesi kiireisenä.  Toiselle on liian raskasta olla sinulle ”kaikki kaikessa”.
• Älä vaadi sitoutumista, vaan anna sitoutumiselle mahdollisuus
• Riitele oikein. Riidat eivät ole ongelma vaan se, miten ne sovitaan. Muista aina sopia ja hyvittää loukkaavat sanat.

Anna tunteiden vuoristoradan edetä varovasti ja pienin askelin kohti yhteistä, onnellista elämää.

Heli Vaaranen