”Tulkaa jo sisään ja mummun herkkukaapille!”

Suhtautuminen pikaruokaan, herkkuihin ja erilaisiin ruokavalioihin voi olla sukupolvien välisten riitojen aiheena. Saako isovanhempien luona herkutella, jos kotona herkkujen suhteen ollaan tarkkoja?

”Muuten meillä ei ole oltu kovin tarkkoja herkuista, ja vaari on saanut niitä lapsille ilomielin antaa, mutta silloin kun niitä on tuputettu juuri valmistuvaa ruokaa ennen, olen hieman murissut.”

Entä jos kotona käytetään paljon valmisruokia ja käydään usein pikaruokapaikoissa? Tai isovanhempi haluaa tarjota vain erittäin terveellistä ruokaa, jota lapsenlapset eivät haluakaan syödä? Missä kulkee kultainen keskitie ja miten eri osapuolet voivat tulla toisiaan vastaan omista poteroistaan? Hyvin mustavalkoinen ja ehdoton ajattelumalli ruoan suhteen ajaa helposti törmäyskurssille.

Ihan oma asiansa ovat ruokavaliot, joita on välttämätön noudattaa esimerkiksi lääketieteellisistä syistä. Keliakiaa sairastava nuori ei voi syödä tavallisista vehnäjauhoista valmistettua pullasiivua, ja vaikeasti pähkinäallerginen lapsi voi tarvita ensiapua haukattuaan palan hänelle sopimattomasta keksistä. Diabeetikkolapsilla on omat suosituksensa. Tämänkaltaiset tarkat rajoitukset eivät perustu nirsoiluun tai vouhottamiseen, vaan niiden noudattamiseen on tarkasti tutkitut perusteet.

Isovanhempien tulee kunnioittaa myös välisukupolven eli aikuisten lastensa arvoja ja valintoja esimerkiksi kasvisruokavalion noudattamisessa. Isovanhempi voi vaikka kysyä, mitä erityistä, perheen ruokaideologiaa noudattavaa hän voisi hankkia tarjottavaksi, jos hän haluaa joskus hemmotella lapsenlastaan.

Monen isovanhemman ja erityisesti isoisovanhemman omaksumissa aikakautensa lastenhoito-opeissa pyrittiin karaisemaan vauvoja ja vahvistamaan keuhkoja. Ruokailuvälejä seurattiin kellosta, eikä lapsentahtisesti niin kuin tänä päivänä.

Yksi vauvaruokintaan liittyvä kuuma peruna on imetys. Joillakin äideillä se sujuu vaivatta ja maidon määrä muodostuu lapselle sopivaksi hyvin helposti. Imetykseen voi liittyä myös monenlaisia pulmia. Monelle imetys on hyvin henkilökohtainen ja herkkä asia, johon ei kaivata neuvoja ja puuttumista ulkopuolisilta.

”Tiheästä rintaruokinnasta huolimatta kaikki vauvamme ovat ajoittain olleet ns. tissitakiaisia. Olen yrittänyt selittää logiikkaa, että vauva itse tilailee tehoimukausilla lisää maitoa, jotta tarjonta kohtaisi kysynnän. Tämä on jokaisella kolmella kerralla johtanut tiedusteluun siitä, keittäisikö mummu lehmänmaidosta ja sokerista vähän tuhdimman maidon.”

Ruokaan ja ruokailuun liittyvät asiat herättävät tunteita ylisukupolvisesti. Isovanhemmuutta onkin osuvasti verrattu loppuelämän jälkiruoaksi, aterian päätepisteeksi. Monenlaiset makuvivahteet makeasta happamaan ja karvaaseen ovat mahdollisia.

Lasten kasvattaminen ei ole helppoa. Isovanhemmilla on monissa kasvatukseen liittyvissä asioissa päivitettävää, mutta heillä on myös paljon kokemuksen tuomaa viisautta.

Isovanhemmat voivat olla korvaamaton apuvoima lapsiperheille. Samalla myös lapsenlapset tuovat valtavasti iloa isovanhempien elämään. Isovanhemmat ovat monen perheen arjen tärkeimpiä tukijoita. Niitä ihania, kannustavia, rakastavia ja opettavia aikuisia lasten elämässä.

Minna Oulasmaa
Perhesuhteiden asiantuntija

Väestöliiton ”Suukkoja ja säröjä sukupolvisuhteissa” -Kirja isovanhemmille julkaistaan 2020 vuoden lopussa. Sitä voi ilmestyttyään lainata maamme kirjastoista sekä lukea vapaasti Väestöliiton verkkosivuilta.