Vammaisuus ei saa olla este seksuaalioikeuksien toteutumiselle

Kuvassa vasemmalta: Samikshya Karki, Sanjiya Shrestha, Sangita Ghimire, Sunita Nepali ja Deepa Neupane. Samikshya ja Sanjiya toimivat vertaiskouluttajina ja Sangita, Sunita ja Deepa osallistuvat vertaisryhmiin.

Muistan yhden tapauksen, jossa kuuro nainen halusi saada abortin, mutta kommunikaatio-ongelmien vuoksi hänelle ei tehty aborttia vaan hän joutui synnyttämään lapsen.”  Sanjiya Shrestha, vertaiskouluttaja, Nepal

Vammaiset ihmiset joutuvat elämänsä aikana kohtaamaan syrjintää ja kielteisiä asenteita monella elämänalueella. Heitä ei usein nähdä seksuaalisina ihmisinä, jolloin heille ei tarjota seksuaalikasvatusta tai seksuaaliterveyspalveluja. Heitä ei myöskään aina pidetä toivottuina kumppaneina tai heidän ei uskota kykenevän vanhemmuuteen.

Seksuaalisuus on monessa maassa tabu, samoin kuin vammaisuus. Vammaiset ihmiset kokevat siis moninkertaisesti haasteita liittyen seksuaalisuuteensa. Seksuaalioikeudet kuuluvat kuitenkin meille jokaiselle. Silmiä avaavaa on oivaltaa, miten monta kompastuskiveä  vammaisella ihmisellä on silloin, kun hän tarvitsee seksuaaliterveyspalveluja.

Kompastuskivet

Ensin vammaisen ihmisen on itse tiedostettava ja uskottava, että hänelle kuuluu samanlaiset oikeudet terveyspalveluihin kuin muillekin.

Sen jälkeen perheen ja läheisten on tuettava vammaisen ihmisen omaa päätöstä hakeutua terveyspalvelujen pariin.

Kolmanneksi, haasteita voi myös olla tilojen esteellisyydessä. Mikäli terveyspalvelussa ei ole huomioitu esteettömyyttä eikä erilaisia vammoja, voi esimerkiksi näkövammaisen ihmisen olla hankala löytää oikeaan huoneeseen. Joku toinen asiakas ei ehkä saa oikeaa palvelua kommunikaatiohaasteiden takia.

Neljänneksi, myös hoitohenkilökunnan asenteet vammaisten ihmisten seksuaalisuutta kohtaan voivat olla kielteisiä, jolloin vammaisille ihmisille ei tarjota heille kuuluvia palveluja.

Edistämme vammaisten seksuaalioikeuksia Afganistanissa, Nepalissa ja Tadzhikistanissa

”Suurin muutos on se, että kohtelemme vammaisia asiakkaita tasavertaisesti. Emme osoita heitä kohtaan erityistä sympatiaa, vaan kohtelemme heitä kuten muitakin asiakkaita.” Laxmi Pal, sairaanhoitaja, FPAN klinikka, Nepal

Sairaanhoitaja Laxmi Pal osallistui viime vuonna terveysalan toimijoille järjestettyyn koulutukseen, joka käsitteli vammaisten ihmisten seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia. Koulutus on osa viime vuonna aloitettua kehitysyhteistyötämme, jossa edistämme vammaisten ihmisten seksuaalioikeuksia Afganistanissa, Nepalissa ja Tadzhikistanissa. Teemme työtä yhdessää Kynnys ry:n sekä paikallisten järjestökumppaneiden kanssa: Marie Stopes International (MSIA) Afganistanissa, Family Planning Association Nepal (FPAN) Nepalissa ja Ishtirok Tadzhikistanissa.

Me kerromme vammaisille ihmisille, päättäjille ja terveysalan toimijoille vammaisten ihmisten seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista. Kumppanijärjestöillämme on toisiaan tukevaa asiantuntemusta seksuaalioikeuksien ja vammaisuuden alalta. Ytimessä onkin parhaiden käytäntöjen jakaminen järjestöjen välillä. Tavoitteenamme on vammaisten ihmisten kohtaamien kompastuskivien vähentäminen.

Lähteet:

https://iwhc.org/2018/12/affirming-disability-rights-in-sexual-and-reproductive-health-care/

https://www.unfpa.org/sites/default/files/pub-pdf/Final_Global_Study_English_3_Oct.pdf

Kirjoita kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.