Miksi nainen karttaa seksiä?

Kaikki on muuten hyvin, mutta mitään paitsi päänsärkyä ei tapahdu makuukammarin puolella. Mistä on kyse?

Asiaa on tutkittu seksuaalisena toimintahäiriönä. Naisen haluttomuuteen on koetettu kehittää pilleri ja järjettömät määrät selittävää kirjallisuutta, mutta ongelma on ja pysyy. Nainen on mysteeri myös halunsa suhteen, eikä sitä voi selittää pois. Ei ole nappia mistä painaa, ei vipua, josta kääntää halu päälle ja hyrräämään. Maailmassa, jossa kaiken muun voi ostaa, päivittää ja tuunata, on kaksi asiaa joille et pärjää. Terveys, ja naisen halu.

Jos joku väittää että naisen halu on henkimaailman asioita, voit vain nyökytellä, ja silkasta kunnioituksesta tuntematonta kohtaan kuiskata vastauksen: niin on.

Seksuaalisuus on elämänvietti. Se saa ottamaan mielettömiä riskejä, jotta sen yhden huippuhetken verran voisi kokea olevansa ikuisuuden äärellä. Kokea pienen kuoleman rakkaansa käsivarsilla. Ja sitten herätä taas takaisin muuhun elämään.

Nainen kaipaa seikkailua ja turvaa. Siinäpä pulma. Hän hakee ensin turvaa lujasta ja vakaasta puolisosta, ja sitten turhautuu, kun vakaudesta jää uupumaan kiihtymys, elämykset ja suuret tunteet.  Yksitoikkoinen arki tappaa ilon, tuttuus halun,  ja tasaisena pötkylänä toisiaan seuraavat, muuttumattomat päivät intohimon. Nainen kokee olevansa Nainen vielä astuessaan liittoon, mutta monen kohdalle hiipii selittämätön kaipuu, kun huoleton ja sensuelli nainen muuttuu suorittajaksi; itsekriittiseksi ja turhautuneeksi.  Tätä me varmaan itkemme kaikissa häissä. Emme itke sitä mikä on, vaan sitä mikä on tulossa. Mikään ei niin kuvaa toiveikkaan morsiamen tunteita hänen synnytettyään rakkaat lapsensa kuin sana ”katkeransuloinen”. Yhtenä päivänä katkeraa ja toisena suloista.

Mitä hänelle tapahtuu naisena? Moni vaikeroi kadottaneensa itsensä. Vastuu tukahduttaa leikillisyyden. Vaimon ja äidin roolit vievät minuuden mennessään.  Toisista huolehtiminen syrjäyttää itsestä huolehtimisen, ja huolehtijan epäitsekkyys vaimentaa itsekkään halun nauttia seksistä. Muut ihmiset tulevat ensin, ja jos Jumala suo, sitten uni. Kun seksistä tulee jotakin mitä pitäisi tehdä , katoaa ilo siitä, mitä voisi tehdä. Seksiin ja siitä kieltäytymiseen liittyy myös paljon vallankäyttöä, etenkin, jos suhteessa on muitakin ongelmia. Kaikki eivät halua haluta, koska se järkyttää valtasuhteita.

Olisi yksinkertaista väittää että ”hän ei pidä seksistä”. Paljon monimutkaisemman tulkinnan on tehnyt tutkija ja terveyspsykologi Marta Meana: naisen seksuaalista halua olisi sähköistettävä paljon enemmän ja paljon mielikuvituksellisemmin kuin miehen. Eikä tulien sytyttely ole yksin miehen homma, vaan ihan ensisijaisesti itse naisen. Mies tietenkin ajaisi omaa etuaan pitämällä yllä omaa seksikkyyttään.

Mitähän siitä tulisi jos kaikki naiset ryhtyisivät yksissä tuumin sähköistämään mielihalujaan?  Homman idea piilee siinä, että kodin työt saa tehtyä ja perheen hoidettua ja sen lisäksi vielä mielensä ja kehonsa sähköistettyä, kun antaa seksuaalisuudelleen luvan, ja ehkä jopa hieman houkutusta. Naisen seksuaalisuudesta 80 prosenttia tapahtuu aivoissa, sanoi minulle kerran eräs lääkäri.

Eli kysymys kuuluu, miten paljon seksikkäitä ajatuksia sallit itsellesi? Kuinka monta pikkutuhmaa kirjaa olet lukenut kuluvan vuoden aikana, ja kuinka monta lapsilta kiellettyä, hengästyttävää elokuvaa katsellut suljettujen ovien takana miehesi kanssa? Sallitko itsellesi seksikkään mekon ja jumppatunnit? Kun suljet silmäsi, missä olet ja mitä teet ? Näetkö seksintäyteisiä unia ja nautitko niistä?

Psykoterapeutti Esther Perel kirjoittaa, että liian moni nainen alkaa vasta vieraassa vuoteessa osoittaa päättäväisyyttä. Hän päättää viedä huippuunsa oman nautintonsa, maksoi mitä maksoi.  Mutta se maksaa aika paljon vaivaa ja aiheuttaa suunnattoman riskin parisuhteelle. Perel tähdentää, että kotihommien turruttavuudelle ei tarvitse antautua, vaan väsyttävän jynssäämisen ja rentoutuneen hekuman ristiriitaa voisi oppia hallitsemaan. Niin ettei jäisi elämän hyvistä mausteista paitsi kotioloissakaan.

Kun asiat luonnistuvat oikein mallikkaasti, päättäväisyys ja huipulla käynti voisi tapahtua ihan omassa liitossa. Ja mielen seikkailut vain lisäävät mausteita kaikkeen, mitä teillä tapahtuu.

Heli Vaaranen, johtava asiantuntija, Väestöliitto

Lähteet:

  • Heli Vaarasen merkintöjä psykoterapiatyöstä Väestöliitossa 2008 – 2018
  • Esther Perel (2017): The State of Affairs. Harper Collins. New York.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.