Lapsettomuuslääkärin mietteitä
Tapasin Annan ensimmäisen kerran klinikkamme Mindfulness-ryhmässä. Siinä vaiheessa Valkoinen Norsu oli ennättänyt asua Annan ja Antin makuuhuoneessa jo pitkään.
Ryhmätapaamisten jälkeen juttelin Anna kanssa useamman kerran. Hän kertoi minulle, miten vasta nyt pystyy jäsentämään sitä, millaiselle elämä tuntui Valkoisen Norsun kanssa. Itseasiassa pahan olon nimeäminen Valkoiseksi Norsuksi auttoi löytämään ”langanpään” pahan mielen sotkuiseksi käyneestä vyyhdistä.
Aluksi Valkoinen Norsu oli suuresta koostaan huolimatta melko huomaamaton. Antti ei edes nähnyt sitä, vaikka se usein ryömi sänkyyn intiimimmällä hetkellä. Annaa sen läsnäolo vaivasi lähes päivittäin: työmatkoilla ja juoksulenkeillä Valkoinen Norsu töni vihjailevasti kylkeen, kun ohitettiin joku lastenvaunuja työntävä. Se oli aina paikalla, kun kuukautiset alkoivat ja kuiskaili Annan korvaan: ”Ei tästä mitään tule!”
Aluksi Anna jaksoi väittää vastaan: totta kai me onnistumme – tämä nyt vain kestää vähän pidempään. Eräänä iltana, kun Anna palasi kotiin työkaverinsa Baby Shower -juhlista ja huomasi kuukautisvuodon alkaneen, hän pyrskähti itkuun ja huusi Antille Norsun sanoin: ”Ei tästä mitään tule!” Antti pelästyi ja kysyi, mitä Anna oikein tarkoitti – onko hän tehnyt jotain väärin? Antin pää täyttyi huolista: Eikö Anna enää rakasta häntä? Onko joku toinen…
Tilanteen rauhoituttua Antille selvisi, että kyse oli raskauden viipymisestä: ”Tosiaan, onhan tässä aikaa kulunut. Mitä meidän pitäisi tehdä? Osaisiko gynekologisi auttaa asiassa?” Anna lupasi varata ajan tutulle lääkärille, mutta totesi ettei Antin tarvitse tulla mukaan. Annaa pelotti ajatus tutkimuksista: jos löytyykin jotain sellaista, mille ei voida tehdä mitään. Anttiakin huoletti – hän koki itsensä kovin ulkopuoliseksi ja voimattomaksi.
Alkututkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa: munasolun irtoaminen tapahtui ajallaan, kohdun ja munanjohdinten rakenteet olivat normaalit ja Antin siemennesteen laatu hyvä. Lääkäri kannusti heitä vielä rauhassa yrittämään: ”Olette nuoria ja parhaassa hedelmällisessä iässä!”
”Rauhassa yrittämään – mitäs se tarkoittaa?”, kysyi Antti, kun Anna kertoi kaiken olevan ihan OK. Tikutetaan, aikataulutettuja yhdyntöjä, kuukautiset, tikutusta, aikataulutettuja… Pian Anttikin tunsi Valkoisen Norsun läsnäolo.
Tietoa lapsettomuudesta ja lapsettomuushoitoja Väestöliiton klinikoilta.
Väestöliiton blogi 
Löysin tämän blogin vasta äsken, mutta tähän halusin sanoa oman ajatukseni tikutus-ajoitus-testi-pettymys-syklistä. Yhdessä turhautumisesta ja pettymyksestä kyyneleisessä ja räkäisessä puhelussa klinikan hoitajan kanssa nimesin loputtoman 29-päivän syklien laskemisen päivien tyranniaksi. Tuntui, että viiden vuoden ajan olisin tiennyt täydestä unesta herätettynä ja laskemattakin tasan, montako päivää seuraavaan ovulaatioon on. Se oli niin raastavaa, ettei päähän ja sieluun mahtunut mitään muuta kokonaista ajatusta. Yhä teknistyviin hoitoihin suostuminen oli aina kivulias prosessi. Vaikka motivaatio oli hurjan kova, tuntui silti jotenkin omaa koskemattomuutta rikkovalta joutua suostumaan aina uuteen askeleeseen hoidoissa. Ensin tutkittiin, sitten inseminaatioita, sitten hätäleikkaus kohdunulkoisen raskauden vuoksi ja entisestään heikentynyt ennuste. Sitten parille vuodelle jakautuneet kolme ivf-kierrosta. Jokaisesta tuoresiirto ja joitakin pakastetun alkion siirtoja, toivon varovaista viriämistä ja äkillistä romahdusta. Kunnes viimeisen hoidon viimeinen alkio halusi ryhtyä meille lapseksi. Hän on juuri alkanut potkia ja melskata mahassa niin, että isänsäkin voi sen tuntea. En tiedä ketä tai mitä kiittää. Tiedän vain, että tämä lapsi on autuas lahja.
TykkääTykkää