Raiskaus on rikos toisen perusoikeuksia vastaan.

Se on yhtä väärin, olipa tekijä nuori tai vanha, mies tai nainen, tummaihoinen tai pisamanaama, turvapaikanhakija tai toimitusjohtaja, kristitty, muslimi tai uskonnoton. Jokaisen raiskauksen taustalla on syynsä: syrjäytymistä, alkoholiongelmia, köyhyyttä, vihaa, mielenterveyden ongelmia, omia väkivaltakokemuksia, naisten halveksuntaa ja puhdasta pahuutta, erilaisissa sekoitussuhteissa.

Raiskaus kuohauttaa pintaan pelkoa ja kostonhimoa. Miten suojelemme lapsiamme, miten voimme enää liikkua vapaasti ja turvallisesti?

Tunnen monen lailla surua ja vihaa jokaisen raiskatun kohtaamasta vääryydestä ja kärsimyksestä. Tunnen surua myös siitä, että pelko alkaa hallita meitä. Alamme katsella erilaista ihmistä ensi sijassa uhkana eikä kanssaihmisenä.

Kolme neljästä poliisin tietoon tulleesta raiskauksesta on suomalaisten tekemiä. Vaikka Suomesta taiottaisiin kaikki ulkomaalaista syntyperää olevat ihmiset pois, joka päivä ainakin kaksi naista raiskattaisiin. Ihan syntyperäisten suomalaisten miesten – kavereiden, tuntemattomien, sukulaisten – toimesta. Valitettavasti. Uhria eivät kosketa tilastot vaan se teko, jonka kohteeksi hän on joutunut.

Ulkomaalaistaustaiset miehet syyllistyvät raiskauksiin suhteellisesti suomalaismiehiä yleisemmin. Erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin olevat raiskaavat huomattavasti muita useammin. Tämä tosiasia on tunnustettava ja raiskauksia ennalta ehkäistävä. Noin 2 tuhannesta ulkomaalaistaustaisesta miehestä on vuodessa syytteessä raiskauksesta. Sekin on kaksi liikaa.

Ihmisryhmien leimaaminen ja viha ei auta meitä estämään yhtään raiskausta. Päinvastoin: viha, torjunta ja eristäminen kasvattavat vähemmistön ulkopuolisuuden kokemusta. Mitä vieraampia Suomi ja suomalaiset ovat, sitä helpompi muukalaisen on tarttua väkivaltaan.

Rajoja ei voida lähteä sulkemaan turvaa hakevilta, perheen luo tai töihin tulevilta siksi, että maahan voi tulla mukana myös rikolliseen toimintaan syyllistyviä. Nykytilanteesta ei pääse pois millään hallinnollisella päätöksellä, vaikka rikollisuuden torjunta onkin tärkeää myös rajoilla.

Meidän pitää jatkaa valistamista, puhumista, vuorovaikutusta ja kotouttavaa työtä. Rikoksista on saatava rangaistus, psyykkisiin ongelmiin on saatava apua. On väännettävä vaikka rautalangasta, että toisen ruumiillista itsemääräämisoikeutta ei voi loukata. Ja että myös nainen on täysivaltainen ihminen.

Mitä vähemmän meillä on syrjäytyneitä ja vihasta voimansa imeviä ihmisiä, sitä vähemmän meillä on väkivaltaa. Kaikissa väestöryhmissä.