Missiona huutaminen ja epätoivo

”Joskus luulee olevansa epätäydellinen, mutta onkin vain nuori.” –Italo Calvino

Poika huutaa ja vittuilee pahaa oloaan puhelimessa. Vastaaja yrittää saada selville vihan alkuperää. Ei poika itsekään tiedä. On vain paha olla. Ja tulevaisuus näyttää mustalta. Paha olo ulkoistetaan erilaisuuteen, tässä tapauksessa homoihin ja maahanmuuttajiin. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että pojalla ei ole mitään perusteluita vihan kohteelleen. Ei luettua kirjaa, ei tilastoja, ei tutkittua tietoa kritiikille, ei elävää esimerkkiä elämästä. Emme löydä kaikesta keskitietä, mutta kun suurin vyöry on otettu vastaan, voimme toivotella päivänjatkoja.

Viimeisimmän nuorisobarometrin mukaan kyynisyys ja epäluottamus ovat nopeasti lisääntyneet nuorten keskuudessa. Luottamus on heikentynyt niin kanssaihmisiin, Suomen tulevaisuuteen asuinmaana kuin koko maailmankin tulevaisuuteen. Tämä kuuluu ja vaikuttaa jo liian monen pojan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Onneksi barometrissä oli myös positiivisia asioita kuten se, että osa nuorista on suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia kuin aiempi sukupolvi.

Suomi on jakaantumassa yhä enemmän niihin jotka pärjäävät ja niihin jotka eivät pärjää. Myös alueellinen eriarvoisuus on hälyttävää. Samaan aikaan poikien sivistystason tippuminen ja lukutaidottomuus kasvattaa alustan sekä rasismille että äärimmäiselle radikalisoitumiselle. Eriarvoisuuden lisääntymiselle ei kannatta antaa yhtään enempää jalansijaa. Se ei tulevaisuudessa vähennä väkivaltaa ja vihapuhetta tai tuo yhteiskuntaamme tasa-arvoisemmaksi.

Mitä aikaisemmin puhumme ja kannustamme poikia löytämään elämälleen jotain arvokasta tai jotain minkä vuoksi tehdä asioita, sen paremmin pojilla menee. Mitä enemmän pojille luetaan ääneen tai kuuntelutetaan äänikirjoja, sen vahvemmin he tulevaisuudessa tarttuvat kirjaan. Mitä moninaisemmin kannustamme poikia löytämään myös muita polkuja kuin ”perinteiset miesten työt” tai stereotyyppiset roolit, sen parempi mahdollisuus pojilla on löytää oma tiensä.

Myös terve kilvoittelu voi olla hyvä asia. Esimerkkinä tästä on Patrik Laine, joka laukoi kiekkoja takapihalla kun muut tuskailivat tylsyyttä lähikaupan pihalla. Olisi myös hienoa, jos pojat alkaisivat saamaan kannustusta ja kunnioitusta viiteryhmässään, kun he pärjäävät koulussa tai lukevat. Tämä vaati isoa muutosta ja petraamista meidän aikuisten keskuudessa.

Mikäli haluamme tehdä jotain, se kannattaa tehdä nyt. Vika ei ole pojissa tai nuorissa. Ongelma on meissä aikuisissa, jotka emme luo uskoa tulevaan, vaan puramme pahan olon vihapuheeseen sekä annamme eriarvoisuuden kasvaa.

Poikien Puhelimen missio on alusta asti perustunut poikien tulevaisuudenuskon ja itsetunnon nostamiseen moninaisessa yhteiskunnassa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että työtämme tarvitaan vielä kauan.

 

 

Valkoinen Norsu makuuhuoneessa

Lapsettomuuslääkärin mietteitä

shutterstock_157723973Tapasin Annan ensimmäisen kerran klinikkamme Mindfulness-ryhmässä. Siinä vaiheessa Valkoinen Norsu oli ennättänyt asua Annan ja Antin makuuhuoneessa jo pitkään.

Ryhmätapaamisten jälkeen juttelin Anna kanssa useamman kerran. Hän kertoi minulle, miten vasta nyt pystyy jäsentämään sitä, millaiselle elämä tuntui Valkoisen Norsun kanssa. Itseasiassa pahan olon nimeäminen Valkoiseksi Norsuksi auttoi löytämään ”langanpään” pahan mielen sotkuiseksi käyneestä vyyhdistä.

Aluksi Valkoinen Norsu oli suuresta koostaan huolimatta melko huomaamaton. Antti ei edes nähnyt sitä, vaikka se usein ryömi sänkyyn intiimimmällä hetkellä. Annaa sen läsnäolo vaivasi lähes päivittäin: työmatkoilla ja juoksulenkeillä Valkoinen Norsu töni vihjailevasti kylkeen, kun ohitettiin joku lastenvaunuja työntävä. Se oli aina paikalla, kun kuukautiset alkoivat ja kuiskaili Annan korvaan: ”Ei tästä mitään tule!”

Aluksi Anna jaksoi väittää vastaan: totta kai me onnistumme – tämä nyt vain kestää vähän pidempään. Eräänä iltana, kun Anna palasi kotiin työkaverinsa Baby Shower -juhlista ja huomasi kuukautisvuodon alkaneen, hän pyrskähti itkuun ja huusi Antille Norsun sanoin: ”Ei tästä mitään tule!” Antti pelästyi ja kysyi, mitä Anna oikein tarkoitti – onko hän tehnyt jotain väärin? Antin pää täyttyi huolista: Eikö Anna enää rakasta häntä? Onko joku toinen…

Tilanteen rauhoituttua Antille selvisi, että kyse oli raskauden viipymisestä: ”Tosiaan, onhan tässä aikaa kulunut. Mitä meidän pitäisi tehdä? Osaisiko gynekologisi auttaa asiassa?” Anna lupasi varata ajan tutulle lääkärille, mutta totesi ettei Antin tarvitse tulla mukaan. Annaa pelotti ajatus tutkimuksista: jos löytyykin jotain sellaista, mille ei voida tehdä mitään. Anttiakin huoletti – hän koki itsensä kovin ulkopuoliseksi ja voimattomaksi.

Alkututkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa: munasolun irtoaminen tapahtui ajallaan, kohdun ja munanjohdinten rakenteet olivat normaalit ja Antin siemennesteen laatu hyvä. Lääkäri kannusti heitä vielä rauhassa yrittämään: ”Olette nuoria ja parhaassa hedelmällisessä iässä!”

”Rauhassa yrittämään – mitäs se tarkoittaa?”, kysyi Antti, kun Anna kertoi kaiken olevan ihan OK.  Tikutetaan, aikataulutettuja yhdyntöjä, kuukautiset, tikutusta, aikataulutettuja… Pian Anttikin tunsi Valkoisen Norsun läsnäolo.

Tietoa lapsettomuudesta ja lapsettomuushoitoja Väestöliiton klinikoilta.