Syntyperän kautta, avioliiton kautta tai pelkästään omin voimin. Yksin ei kuitenkaan voi pärjätä, tukea ja kannustusta tarvitaan niin muilta naisilta kuin miehiltäkin.

Kuala Lumpurissa järjestettin  toukokuun lopulla Woman Deliver maailmankongressi, johon oli kokoontunut 4500 ihmistä 145 masta. Puhujina oli niin tutkimusmaailman, politiikan kuin käytännön työnkin edustajia. Oman, erikoisen värinsä päivien ohjelmaan toivat kuninkaaliset prinsessat, Norjan Mette-Marit ja  Tanskan Mary. Tasavaltalaisia ”prinsessoja”  edustivat  Chelsea Clinton ja Barbara (nuor.) Bush. Suomesta paikalla oli  grand old ladymme, presidentti Tarja Halonen. Toki prinsessatkin keräsivät nuoria ympärilleen, mutta ylivoimaisesti eniten kuvattu oli Halonen. Hän on selvästi roolimalli monille kehitysmaiden tytöille.

Mielenkiintoinen paneelikeskustelu koski naista päättäjänä. Siihen osallistui Halosen lisäksi Graca Machel YK:n vuosituhattavoitteiden High Level  Panelin jäsen ja Mosambikin ensimmäinen opetusministeri ja USA: n Planned Parendhood -järjestön johtaja Cecile Richards sekä Chelsea Clinton, joka työskentelee Clinton-säätiössä.

Mikä oli ollut itsekullekin kodin ja lapsuuden perheen merkitys uran kannalta?  Kaikille yhteistä oli se, että kotona oli ymmärretty koulutuksen merkitys. Se oli ehkä itsestään selvää Clintonien perheessä tai Teksasin kuvernöörin tyttärelle. Machel ja Halonen korostivat, että koulutus nähtiin heidän lapsuuden kodissaan investointina tulevaisuuteen ja ainoana pääomana, jota lapsille voitiin tarjota, kun aineellista perintöä ei ollut.

Yhteistä heille oli myös kokemus  olla ensimmäinen.  Ensimmäinen nainen ministerinä, ensimmäinen nainen ammattiyhdistysliikkeen juristina, ensimmäinen presidenttinä. Nyt tämä vaikuttaa itsestään selvyydeltä, mutta ei ollut sitä muutama vuosikymmen sitten. Vaikka kyseessä olivat naispäättäjät ja emansipoituneet veteraanit  he kuitenkin totesivat, että ilman kannustavia miehiä, olipa kyseessä isä, puoliso, ystävä tai oma poika, olisi aseman ja tavoitten saavuttaminen ollut vieläkin vaikeampaa. 50 prosenttia plus 50 prosenttia vasta on 100 prosenttia.

Pitääkö  naisella olla terävät kyynärpäät, jotta hän voi saavuttaa korkean aseman? Kannatta olla oma itsensä, muistutti presidentti Halonen. Stereotypiat ovat vaarallisia. Entä kärsivätkö lapset  uralla etevästä äidistä. Se riippuu sitä, miten kotona vastuu lapsista ja kodista on järjestetty. Halosen tyttäreltä oli kerran kysytty onko hän kärsinyt äitinsä urasta. Ei ole vertailukohtaa, hän oli vastannut, minulla on vain tämä yksi äiti.

Chelsey Clintonilla on ollut etuoikeus varttua kotona, jossa sekä isä että äiti ovat olleet johtavassa asemassa. Eroaako naisjohtaja miesjohtajasta? Chelsea Clinton kertoi keskustelleensa asiasta äitinsä kanssa. Hänen mukaansa naiset ovat avoimempia yhteistyöhön kuin miehet. Heillä on myös aidompi halu  kuunnella myös vastakkaisia mielipiteitä ja siten murtaa rajoja.

Chelsey Clintonin innostaja ja roolimalli oli ollut hänen isoäitinsä. Tämä oli köyhästä perheestä ja joutui jo 13-vuotiaana hankimaan oman elantonsa. Hän kuitenkin pääsi opiskelemaan sihteeriksi jonkun ystävällisen ihmisen avustamana. Hänen koko elämänsä kantavana tavoitteena oli luoda parempi elämä lapsilleen ja ennenkaikkea, antaa heille mahdollisuus opiskella. Häneltä Chelsey oli oppinut uskon ihmisten perimmäiseen hyvyyteen ja siihen, että nainen pystyy mihin vain.

Kaikki uskoivat, että jatkossa tytöillä on helpompaa. Lasikatto on jo murrettu.

Tekemistä kuitenkin riittää, vain 19  prosenttia maailman parlamentaarikoista on naisia. Suomessa politiikassa on naisten osuus kasvanut, mutta esim. Yhdysvalloissa se on jäänyt polkemaan paikolleen.

Helena Hiila-O’Brien (Väestöliiton toimitusjohtaja 2002-14)