”Julkaisuasi ei edistetty, koska se rikkoo Facebookin mainostussääntöjä mainostamalla aikuisille suunnattuja tuotteita tai palveluja, kuten leluja, videoita tai seksuaalista suorituskykyä lisääviä tuotteita.”

Anteeksi mitä, Facebook?

Nuoret ovat sosiaalisessa mediassa ja siksi siellä on oltava kasvattajienkin. Some on kuin luotu seksuaalikasvatukseen. Siellä voi haastaa pohtimaan asenteita, reagoida nopeasti päivän uutisiin ja tarjota täsmäiskuina tietoa. Ja tietysti leikkiä ja huvitella, sillä someen tullaan pääasiassa viihtymään ja viettämään aikaa kavereiden kanssa.

Some yhtä aikaa haastaa ja inspiroi ammattikasvattajaa. Miten tehdään innostavaa ja nuoret mukaan tempaavaa seksuaalikasvatusta lyhyin viestein ja kuvin? Epäonnistumisen palaute on suora ja välitön. Toisaalta myös onnistumista palkitaan heti.

Eniten ongelmia kuitenkin tuottaa somekanavien rajoitukset ja suoranainen sensuuri.

Blogin avausteksti on viesti Facebookilta. Yritimme yläkoululaisille suunnatussa kondomikampanjassamme saada parin euron markkinointibudjettia päivitykselle, jossa linkattiin lukemaan peniksen koosta tehty tutkimus. Facebook ei siis halunnut, että nuoruusikäiset lukevat peniksistä, vaikka se suomalaisten tutkimusten mukaan on  nuoruusikäisiä poikia eniten kiinnostava aihe.

Facebook torjui mainosrahamme videolle, jossa kondomeita asetettin tekopenisten päälle. Sama kielto tuli jälkiehkäisypillereiden reseptivapaudesta kertovalle päivitykselle. Silloin perusteena oli myös, ettei lääkkeitä sovi mainostaa.

Siis voidaanko kerrata vielä, Facebook?

Mitään seksuaalista sisältöä ei Facebookin mukaan saa markkinoida, vaikka asia liittyisi murrosiän kasvuun ja kehitykseen tai seksitautien /raskauden ehkäisyyn. Ei, vaikka kampanjan tarkoitus olisi välittää tietoa ja parantaa nuorten seksuaaliterveyttä. Ei, vaikka tarkoitus olisi suojata nuoria riskeiltä, eikä kannustaa ottamaan niitä.

Syynä tietenkin ovat amerikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin eroavaisuudet, erilaiset käsityksemme seksuaalisuudesta, toisistaan poikkeavat asenteet ja arvot eritoten nuoruusikäisten seksuaalisuutta kohtaan. Seksuaalikasvatuksesta, sen sisällöistä ja ajoituksesta ajattelemme kovin eri tavoin. Suomalaiselle yläkoulunuorelle ei tule yllätyksenä, että ihmisellä on sukupuolielimet ja että seksistä voi syntyä vauvoja tai tarttua tauti.

Sen sijaan suomalainenkaan nuori ei välttämättä huomaa normittavansa sukupuolielimien ulkonäköä mediasta tulevien mielikuvien perusteella tai tunne kaikkia seksuaalioikeuksiaan. Juuri näihin kohtiin ja moneen muuhun olisi sosiaalinen media mainio vaikuttamiskanava.

Aivan eittämättä Facebookin vaikutin on myös raha; Facebook tuskin haluaa menettää konservatiivisia ja maksukykyisiä asiakkaitaan, sikäli kun nämä pahastuisivat huomatessaan kanavalla mainostettavan nuorille ”aikuisille suunnattuja tuotteita ja palveluita”.

Facebook itse tekee pienille järjestöille Facebookista mahdottoman toimintakentän. Sen merkillinen algoritmi rajaa päivitysten näkyvyyttä mielivaltaisesti. Näkyvyyttä saa parannettua vain, jos päivitykseen satsaa markkinointirahaa ja tekee postauksestaan valitulle kohdeyleisölle mainoksen.

Facebook on siis rakentanut ansan: postaukset eivät näy ilman rahaa, mutta mainoksia hyllytetään niiden sisältöjen takia. Ei ihme, että maailmalta kantautuu uutisia, joiden mukaan kansalaisjärjestöt pakenevat Facebookista.

Twitter ei pyöri mainosrahalla, mutta sensuuria tapahtuu sielläkin. Pitkään alalla toimineet seksuaalikasvattajat kertovat, että tietyillä hästägeillä merkatut sinänsä täysin asialliset päivitykset mystisesti katoilevat.

Amerikkalainen kaksinaismoralistisuus, ’abstinence only’-ajattelu ja kaikelta seksuaalisuudelta nuorten suojaamishysteria on luikerrellut häiritsemään suomalaista seksuaalikasvatusta.

Kansalaisjärjestöjen markkinointibudjetit ovat vaatimattomia, eivätkä ne ikinä pärjää suurille, kaupallisille, tuottoa kyseenalaisinkin menetelmin tavoitteleville yrityksille. Somesensuurin tiukentuessa ollaan vaarassa menettää se viimeinen ilmainen tai ainakin pienikustannuksinen vaikuttamisväline. Kuka voittaa ja kuka häviää? Häviäjiä ovat ainakin kaikki maailman nuoret.

Voi Facebook, minkä teit.