Nuoriin kannattaa panostaa

shutterstock_102000970Kunnallisvaalit ovat keväällä ja nuorille tärkeitä teemoja on jokaisen puolueen puolueohjelmassa. Nuorten osallistuminen politiikkaan ja vaikuttaminen päätöksentekoon riippuu puolueitten painottamista asioista. Nuoret ovat kiinnostuneita koulutukseen liittyvistä asioista kuten korkeakoulutukseen liittyvistä muutoksista ja leikkauksista. Lisäksi nuoria kiinnostaa oman ikäisten terveydenhoidon vaihtoehdot, kuten se miten pääsee hoitoon ja mitä se maksaa opiskelustressin iskiessä.

Nuoria on turha odottaa tulevan vaalitilaisuuksiin tai tapahtumiin, jotka eivät nuoria koske. Nuoria saadaan osallistumaan yhteiskuntaan olemalla nuorten kanssa nuorten paikoissa kuten nuorisotiloissa, kauppakeskuksissa ja koulussa.

Nuoret ovat tärkeää saada osallistumaan päätöksentekoon, sillä nuoret ovat suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus, joihin kannattaa panostaa. Toki esimerkiksi koulutus ja siihen liittyvät oppilashuollon palvelut ovat vain yksi osa puolueiden painopisteitä, mutta jos yhteiskunta satsaa lapsiin ja nuoriin heistä kasvaa tasapainoisia nuoria voi yhteiskunta saada heihin satsaamansa rahat moninkertaisesti takaisin.

Kuntien on edistettävä nuorten vaikuttamista nuorisolain edellyttämällä tavalla. Nuorille on annettava tilaisuuksia, joissa he saavat vaikuttaa. Lisäksi kuntien on suunniteltava ja toteutettava strategia, jolla he toteuttavat nuorten osallistumisen päätöksentekoon. Nostaisin tärkeänä nuorten joukosta myös esille erityisryhmät (mm. vammaiset, maahanmuuttajat ja seksuaalivähemmistöt). He tarvitsevat eritystä tukea kaikenlaiseen osallistumiseen ja siihen, että uskaltavat ottaa kantaa asioihin.

Nuorten osallistumiseen vaikuttamiseen ei siis tarvita mitään ihmetekoja vain nuorten kuulemista nuorten paikoissa ja nuorille tärkeiden asioiden esille nostamista. Kunnilla on parempi tulevaisuus, jos he kuuntelevat nuoria.

Annamari Pulliainen
Väestöliiton nuorisotyöryhmän jäsen

Donald Trumpin valinta voi vaarantaa naisten oikeudet

whitehouse

kuva: dreamstime.com

Yhdysvallat on Obaman presidenttikaudella panostanut sekä naisten oikeuksiin että seksuaalioikeuksiin. Donald Trumpin tekemien virkanimitysten perusteella tässä voi tapahtua merkittävä suunnanmuutos pian virkaanastujaisten jälkeen.

Trumpin varapresidentti Mike Pence vastustaa kiivaasti aborttia ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia eikä usko ehkäisyn hyödyllisyyteen. Trumpin sisäpiiriin kuuluvat myös ultra-konservatiivinen Reince Priebus sekä rasistisen nettiuutissivuston päätoimittaja Steve Bannion.

Aikaisempien republikaanihallintojen – presidentti Reganin ja presidenttien Bush vanhemman sekä nuoremman – aikana suhtautuminen naisten oikeuksiin ja erityisesti seksuaaliterveyteen ja -oikeuksiin oli hyvin rajoittavaa ja kielteistä.

Näiden hallintokausien aikana:

  • Niin kutsuttu ”Global Gag Rule” otettiin käyttöön heti kunkin hallintokauden alkumetreillä. Ensimmäisen kerran sen teki presidentti Reagan vuonna 1984. Global Gag Rule kieltää kaiken yhdysvaltalaisen rahoituksen kohdentamisen millekään Yhdysvaltojen ulkopuoliselle järjestölle, joka on mitenkään tekemisissä abortin kanssa – vaikka toiminnot rajoittuisivat esimerkiksi pelkkään neuvontaan.
  • USA:n kehitysyhteistyömäärärahoja seksuaaliterveyden ja -oikeuksien edistämiseen leikattiin Kansainväliseltä Perhesuunnittelujärjestöjen Liitolta IPPF:ltä sekä YK:n väestörahasto UNFPA:lta.
  • Yhdysvallat kehitti aggressiivisen ja ennakoivan diplomaattisen strategian seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia sekä naisten oikeuksia vastaan. Tämä näkyi konkreettisesti esimerkiksi pyrkimyksissä sabotoida niihin liittyviä YK:n asiakirjatekstejä.
  • Yhdysvaltain aloittamat seksuaalioikeuksien vastaiset aloitteet lisääntyivät. George W. Bushin kaudella tämä toteutui muodossa, jossa ainoastaan pidättäytyminen sallittiin hivin ennaltaehkäisyyn tarkoitetussa valistuksessa. Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID rahoitti aloitetta avokätisesti uskonnollisten ryhmien kautta.
img_0720

Kuva (Malawi): Teija Kulmala

Riski on, että sama toistuu myös Donald Trumpin hallintokaudella. Mikäli näin käy, niin seuraukset ovat vakavat. Näiden toimenpiteiden johdosta monet kehitysmaissa toimivat perhesuunnittelujärjestöt joutuvat leikkaamaan palveluitaan, nostamaan hintoja tai lopettamaan toimintansa kokonaan. Kehitysmaiden köyhät naiset kantavat seuraukset usein omalla hengellään. Tiedon, palveluiden ja ehkäisymenetelmien puuttuessa ei-toivotut raskaudet ja turvattomat abortit lisääntyvät. Näistä seuraa inhimillistä kärsimystä, vammautumisia ja äitiyskuolemia.

Presidentti George W. Bushin hallintokaudella EU nousi täyttämään Yhdysvaltain jättämää rahoitusvajetta. Tänä päivänä tällainen toiminta EU:n puolelta on sangen epävarmaa, koska myös EU:ssa seksuaalikasvatuksen, abortin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastustaminen on vahvassa nousussa eikä EU:n edellyttämää päätöksenteon konsensusta saada aikaan. Yhdysvaltain republikaanihallinto myös rahoittaa mielellään seksuaalioikeuksien vastustamista Euroopassa.

Siksipä Pohjoismaiden ja muiden liberaalien, samanmielisten hallitusten, parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan onkin seurattava tarkasti, mitä Yhdysvaltain politiikassa tulee tapahtumaan ja pysyttävä kehitysmaiden naisten oikeuksien ja seksuaaliterveyden ja -oikeuksien vahvoina puolustajina.

”Jos haluat astiaston suomeksi, paina 1” – sote, äidinkieli ja perustuslaki

shutterstock_271845803Eduskunta hyväksyi 13.12. mallin, jossa Vaasan keskussairaala luopuu sote-uudistuksen yhteydessä laajasta päivystysvastuusta. Sen potilaat ohjataan tarvittaessa Seinäjoelle. Kaikki oppositiopuolueiden edustajat äänestivät ehdotusta vastaan. Eduskuntakäsittelyä edeltänyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan äänestys ratkesi äärimmäisen niukasti, äänillä 8-7. Useat eri tahojen laskelmat siitä, että Vaasan sairaalan nykyisen toimintatason säilyttäminen olisi ollut vähintään yhtä edullista kuin nykyinen malli, ohitettiin. Pohjanmaan poikkeuksellisen vilkkaan väestönkasvun seuraukset terveyspalveluille ohitettiin myös.

Perustuslakivaliokunta totesi sairaaloiden päivystyksestä, että Seinäjoella on turvattava terveydenhoito myös ruotsin kielellä. Hallitus ei ole kertonut, miten tämä käytännössä tapahtuisi. Epäilyt siitä, että perustuslakivaliokunnalle toimitetut mietinnöt ja potilaita koskevat luvut olivat olleet vaillinaisia ja suorastaan virheellisiä, ohitettiin. Lakioppineiden huoli siitä, että perustuslakivaliokuntaa käytetään poliittisesti tarkoituksenmukaisesti, ohitettiin myös. Arvatkaa, mitä tapahtui eduskunnassa ehdotukselle siitä, että Vaasan sairaalan toimintaa vielä käsiteltäisiin perustuslakivaliokunnassa?

En ole kuullut kenenkään ulkopuolisen asiantuntijan väittävän, että tässä olisi kyse sosiaali- ja terveydenhoidon laadusta tai tehokkuudesta. En ole kuullut kenenkään epäilevän, ettei kyse olisi pohjimmiltaan puolue- ja kielipolitiikasta.

Sosiaalitieteissä niin sanottu standpoint-teoria korostaa sitä, että eri väestöryhmillä on erilainen kokemus todellisuudesta. Naiset tietävät, miltä tuntuu olla näkymätön veljeilevien miesten keskuudessa, seksuaaliset vähemmistöt tietävät, miltä tuntuu katsoa rakkausleffoja, joita ei ole tehty heitä varten. Ja Suomessa asuva ruotsinkielinen tietää, miltä tuntuu kuin omaa äidinkieltä jatkuvasti latistetaan. Arki on täynnä pieniä, yhtä ärsyttäviä kuin käsittämättömiä puutteita. Helsingin kaupunki, Suomen Akatemia, Helsingin yliopisto, Korkeasaari: tässä sattumanvaraisesti ensiksi mieleen tulevia tahoja, joiden pitäisi toimia ruotsiksi mutta kuluneen vuoden aikana se ”unohtui”, näyttelystä, juhlapuheesta, kylteistä.

Kun soitat puhelinpalveluun, kysytään haluatko astiaston ruotsiksi? ”Vill du ha servis på svenska, tryck 2.” Service, eli palvelu, joka lausutaan eri lailla, ei tule silloin heti mieleen. Tästä ei kukaan ruotsia puhuva älähdä, tietenkään. Emme halua olla hankalia, ylimielisiä, vaivaksi. Jos myyjä, lääkäri tai virkailija puhuukin ruotsia, olet yllättynyt ja kiitollinen. Harvoin tulee edes mieleen vaatia ruotsinkielistä palvelua – ei edes silloin, kun se on perustuslaillinen oikeus.

Mutta en usko, että valtaväestö huomaa, saati ymmärtää, miltä tuntuu jatkuvasti arvailla mitä tarkoitetaan, niellä ärtymystä, olla kysymättä eikö virastoissa tosiaan löydy yhtään ihmistä joka hallitsee ruotsia ja voisi hoitaa käännökset? Miltä suomea puhuvilta tuntuisi, jos pulla olisi pula, auto olisi outo, ja hätä olisi heti – tai sanojen sijaan olisi vain aukko, jota kukaan ei huomaa, jos et siitä älähdä – joka päivä, mitä odottamattomimmissa ja, korostan, julkista palvelua tarjoavissa yhteyksissä.

Korostan myös, että häiritsevää tässä eivät ole eri murteet, korostukset tai pienet arkiset virheet. Teen niitä itse suomeksi koko ajan, eikä minua lainkaan vaivaa jos virkamies tai lääkäri, joka haluaa harjoittaa ruotsiaan, tekee samoin. Kaikki elävä, puhuttu ruotsi on osa ruotsin kieltä. Mutta typistetty, mukiloitu, paperista luettu anonyymi ”pakkoruotsi” on sen hauta.

Joskin hauska hauta: Facebook-sivusto Dåliga översättningar svenska-finska kokoaa parhaimmat helmet, kuten mainos: ”Fiksun ostamisen puolesta – Fittiga köp”. (Jos fiffiga-sanasta vaihtaa kaksi f-kirjainta t:ksi, sana fiksu muuttuu v-sanaksi.) Erheistä koottu kirja Tack för ditt förstånd! on myyntihitti ja hyvä joululahjavinkki.

Mutta vaikka kieli hautautuu, ihmiset eivät kuole ruotsinkieliseen astiastoon. Sairaaloissa sen sijaan kuollaan. Niissä myös kärsitään, pelätään ja tervehdytään. Kuumeisen, loukkaantuneen tai iäkkään ihmisen kielitaito heikkenee. Siksi myös aikuiselämänsä pitkälti suomeksi eläneillä ruotsinkielisillä on yleensä vahva tarve puhua lääkärin kanssa ruotsia. Silloin löytää itse sanoja ja ymmärtää, mitä lääkäri vastaa.

Isoäidilläni oli läheinen ystävä, joka 80-vuotiaana sairastui ihottumaan. Hän oli jo vanhainkodissa, ja lääkäri tuli käymään. Missä kutiaa, lääkäri kysyi suomeksi, kuten tavallista, koska ei halunnut, uskaltanut, osannut tai viitsinyt puhua ruotsia. Ystävä vaan ei millään muistanut oikeaa sanaa suomeksi. Kunnes se vihdoin tuli mieleen: hymyhuulet! Niissä sattuu. Vasta lääkärin lähdettyä hän tajusi virheensä. Piti sanoa häpyhuulet. Hän soitti valtavan nolona isoäidilleni, jolta tarina sitten lähti liikkeelle. Olen muistanut sen niin pitkään, koska se on paitsi surkuhupaisa myös niin kaunis. Iäkäs nainen, joka vahingossa muuntaa kieltä hieman aistillisempaan suuntaan.

Ruotsinkielisiä asuu Pohjanmaalla melkein 100 000. Miten Seinäjoella aiotaan heitä kuunnella ja heidän kanssaan kommunikoida? En ole ollut potilaana Seinäjoella, enkä siis tiedä, voihan olla että siellä, toisin kuin pääkaupunkiseudulla, saa hienosti palvelua molemmilla kotimaisilla kielillä. Ja vielä niillä Pohjanmaan murteilla, joita itse en millään ymmärrä. Ei, en kadehdi niitä seinäjokisia terveysalan ihmisiä, jotka saavat närpesiskaa puhuvan potilaan hoidettavakseen omalla kouluruotsilla!

Päätöksestä ei näytä vielä nousseen sen suurempaa mekkalaa suomenkielisten kesken. Ministerit puhuvat kauniisti perheiden moninaisuuden huomioimisesta, mutta ruotsin- ja kaksikielisten perheiden peruspalvelut eivät tunnu sisältyvän tähän ”moninaisuuteen”. Sen sijaan sellaisilla vaikuttajilla, kuten Osmo Soinivaara, on pokkaa väittää, että jos Seinäjoen kielivaatimuksen muodollisesti täyttävät lääkärit ja hoitajat eivät pohjanmaalaisille kelpaa, niin kannattaisi luopua koko ruotsin kielitaidon vaatimuksista.

Näin puhuu vain ihminen, jonka pulla ei ole pula, jolta lääkäri ei käännä katsetta pois ilmoittaakseen suuttuneesti seinälle: en sitten puhu äidinkieltäsi ja joka ei eläintarhassa joudu keksimään lapselle eläinten nimiä omasta päästään, koska perustuslaissa taattu käännös sattui taas kerran unohtumaan. Jolle ei tule mieleen, että voisihan sitä myös vaatia, että kielivaatimus ja perustuslaki täyttyisivät ihan oikeasti, eikä vain vastentahtoisen muodollisesti.

Vaasan sairaalan päivystysvastuun suhteen tarvitaan nyt laajakatseista, Suomen historiaa, väestörakennetta, ja tulevaisuutta ajattelevaa valtionpäämiestä. Tasavallan presidentillä olisi esimerkiksi mahdollisuus pyytää, että perustusvaliokunta perehtyy eduskunnan päätökseen tarkemmin.

Kuntien säästöt kohdistuvat lapsiin ja nuoriin

Kun aamulla kävelimme pojan kanssa kouluun, olimme niin iloisia, että lähikoulu on toimiva, tuttu ja turvallinen. Ainakin vielä tänään lapseni saa korkeatasoista opetusta  pienessä ryhmässä. Hän voi pitää kaikki koulussa saamansa sosiaaliset suhteet, jotka tukevat lapsen koulunkäyntiä ja -viihtyvyyttä. Ammatilliseen opetukseen siirtymisen rakennuspalikat luodaan jo peruskoulun alaluokilla.

Kaikki tämä on nyt uhattuna. Useat kunnat näyttävät säästävän taas lasten ja nuorten palveluista. Näin tekee myös Vantaan kaupunki, joka supistaa kouluverkkoaan. Säästöt ovat jo tänä vuonna kohdistuneet kouluihin, kun alakoululaisilta vähennettiin vuoden alussa yksi äidinkielentunti säästösyistä. Nyt syksyllä esimerkiksi oman poikani koulusta lakkautettiin toisen erityisopettajan ja resurssiopettajan toimi säästösyistä. Mutta erityisopetusta kipeästi tarvitsevat integroidut lapset ovat edelleen näillä luokilla.

Uudet säästöt kohdistuvat koulutiloihin, toisin sanoen, kouluja tullaan lakkauttamaan ja luokkia yhdistämään aina vaan isommiksi yksiköiksi. Saattaa kuulostaa siltä, että tilojen tiivistäminen ja koulujen suurentaminen ei ole mitenkään haitallista. Varsinkin, kun koulujen henkilöstöresursseihin ei kosketa ainakaan tällä kertaa. Mietin, että ovatko päättäjät tehneet riskianalyysiä siitä, miten koulukokojen suurennukset vaikuttavat lapsiin tai opetuksen laatuun – eli ihan oikeaan arkielämään kouluissa? Oppimistilat tulevat olemaan todella ahtaita, joten jakotunneille tai pienemmälle ryhmäopetukselle ei ole tilaa. Näin lapset jäävät ilman erityisopetuksesta. Pienemmissä ryhmissä opiskelu lisää oppimistuloksia ja edistää sosiaalisia suhteita.

Luokkiin ahtaaminen voi aiheuttaa vaaratilanteita ja olla uhkana niin oppilaiden kuin opettajienkin turvallisuudelle.  Esimerkiksi aistiyliherkät lapset tarvitsevat ihan fyysistä tilaa. Liika ahtaus voi aiheuttaa monenlaisia ahdistuksen tunteita ihan kaikissa oppilaissa, mikä voi pahimmillaan purkautua aggressiivisena käyttäytymisenä.  Tilanteesta kärsivät kaikki oppilaat, eivät vain erityistä tukea tarvitsevat.

Säästöt eivät kovin monta vuotta kasva korkoa, kun niitä joudutaan käyttämään korjaavaan työhön, esimerkiksi nuorten syrjäytymisestä aiheutuneiden haittojen korjaamiseen. Tiedämme hyvin sen, että syrjäytyminen voi alkaa jo päiväkodissa. Syrjäytymisriskiä lisää myös se, mikäli lapsi tippuu kärryiltä perusopetuksessa. Tiedämme myös hyvin sen, mitä 1990-luvun lama sai aikaan ja miten niitä seurauksia maksetaan edelleen.

Kun illalla istun poikani sängyn vieressä ja katselen suloista nukkuvaa lastani, mietin, kuinka hän on täysin syytön kaupunkimme heikkoon rahatilanteeseen ja joutuu vielä kantamaan niiden aiheuttamat seuraukset. Toivottavasti ei kalleinta mahdollisinta hintaa eli koulumotivaatiotansa ja unelmiensa tuhoutumista. Äitinä toivon, että hänen unelmansa toteutuisivat, jopa Vantaalla…

Rakkaus on kovaa kamaa. Silti poliitikot näkevät väestössä vain ikäihmisiä.

Kun poliitikot puhuvat väestöstä he puhuvat ikääntymisestä ja päinvastoin. On kuin väestötieteen johdantokurssista tuttu pyhä kolminaisuus – väestömuutos koostuu syntyvyyden, maahanmuuton ja kuolleisuuden muutoksista – olisi kutistunut siihen yhteen ja viimeiseen. Ehkä päättäjämme eivät koskaan eksyneet väestötieteen kursseille, se kun ei vielä 80- ja 90-luvulla ollut kovin seksikäs ala (ja keskittyi silloin Helsingin yliopistossa, kas kummaa, kuolleisuuteen). Tai ehkä päättäjät katsovat syntyvyyslukujen tasaisuutta Suomessa viime vuosikymmenten aikana ja ajattelevat ettei ole syytä huoleen. 1.8, 1.9 oletettua lasta keskimäärin naista kohti.

Mutta tuossa arviossa ei näy lapsiluvun vaihtelu. Syntyvyys on niinkin korkea siksi, että aika moni saa kolme tai neljä lasta. Meillä on kuitenkin myös erittäin paljon lapsettomuutta. Omasta sukupolvestani, 60-luvun puolivälissä syntyneistä, noin joka viides nainen ja joka neljäs mies on lapseton. Se on valtava määrä!

Lapsettomista suuri valtaosa haluaisi tulla vanhemmaksi. Tutkimustemme mukaan vain noin kymmenen prosenttia lapsettomista on tietoisesti toivonut lapsettomuutta. Koko väestöstä se on 4-5 prosentin luokkaa. Suomessa vallitsee Euroopan ennätys toivotun ja toteutetun lapsiluvun välillä.

Nyt lapsettomuus on lisääntymässä. Syntyvyys notkahtaa. Jos olisin poliitikko, ajattelisin väestöpolitiikkaa myös sen uusintamisen kannalta.

Hallitusohjelmassa mainitaan tosin, ohimennen, ettei syntyvyyden olisi hyvä pienentyä koska silloin talous kärsii. Herää kysymys kumpi palvelee toista. Ovatko ihmiset olemassa taloutta varten vai päinvastoin? En myöskään ole kuullut kenenkään päättäjän kommentoivan sitä, että syntyvyys nyt laskee. Tai sitä, että syntyvyystilastojen takana on muutakin kuin kansantaloudellinen huoli: Ihmisiä jotka eivät löydä kumppania. Töistä irtisanouttuja, jotka eivät uskalla hankkia ensimmäistä lasta elämäntilanteen epävarmuuden vuoksi. Työttömyyden aiheuttamia riitaisia parisuhteita ja eroja.  Raskaaksitulovaikeuksia, jonka hoitoon ei saa riittävästi tukea.

Rakkaus on kovaa kamaa. Rakastumisen ja lapsen kaipuun tunteista väestö syntyy. Talous kärsii väestöpohjan heikkenemisestä, mutta ennen kaikkea siitä kärsivät ihmiset.

Yhteiskunta-aiheiset artikkelit