
Koronaviruspandemiasta on tullut osa meidän jokaisen arkea nopeasti. Se on muuttanut tavallista elämäämme ja ympäröivää yhteiskuntaa vain muutamissa viikoissa. Tällä hetkellä pandemia on leviämässä kehittyviin maihin, ja sen mahdollisella leviämisellä, varsinkin humanitaaristen kriisien vaivaamille alueille, tulee olemaan valtava vaikutus kehitykselle. Kaikkein suurimmassa riskissä ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset. Sosiaaliset normit vaikuttavat siihen, että heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat, kuten vammaiset, LGBTQ+-ihmiset, ikäihmiset, naiset ja tytöt, eivät pääse hakeutumaan hoitoon. Tämä lisää epätasa-arvoa.
Etenkin turvallinen raskaus ja synnytys sekä mahdollisuus päättää omasta lapsiluvusta ovat uhattuina kriisien aikaan, kun terveydenhuollon resurssit siirretään vastaamaan taudin leviämisen ehkäisemistä. On erityisen tärkeää, että mahdollisuus perhesuunnittelupalveluihin, kuten suunnittelemattomien raskauksien ehkäisyyn, taataan myös kriisien aikana. Mahdollinen koulujen sulkeminen ja kotikaranteenit lisäävät muun muassa sukupuolistunutta ja seksuaalista väkivaltaa sekä suunnittelemattomia raskauksia ja heikentää nuorten oikeutta saada kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta.
Sosiaalinen eristäytyminen voi olla haastavaa monessa maassa ja vain harvan etuoikeus. Esimerkiksi pienyrittäjillä on harvoin mahdollisuutta eristäytyä kotiin ilman että sillä on kohtalokkaita talousvaikutuksia. Lisäksi naiset muodostavat globaalista terveydenhoitohenkilökunnasta 75%, mikä lisää heidän todennäköisyyttään koronatartunnan saamiseen. Samoin suuret perhekoot sekä naisten ja tyttöjen sosiaalinen hoitovastuu altistavat erityisesti heitä tartunnalle.
Pandemialla on myös suoria vaikutuksia ehkäisyvalmisteiden tuotantoon ja saatavuuteen. Suurin osa kondomeista ja ehkäisyvalmisteista tuotetaan Aasiassa. Pandemian seurauksena tehtaat ovat sulkeutuneet, mikä on johtanut tuotannon ja toimitusketjujen hidastumiseen. Tällä on suoria vaikutuksia naisten ja tyttöjen lisääntymisterveyteen ja mahdollisuuteen käyttää ehkäisyä. Jo nyt ainakin Myanmarissa ja Mosambikissa on raportoitu vakavasta ehkäisyvälineiden puutteesta. Tällä voikin olla suora vaikutus suunnittelemattomien raskauksien lisääntymiseen.
Toisaalta, tämä voidaan nähdä myös mahdollisuutena uusien ja innovatiivisten ratkaisujen käyttöönottoon. Esimerkiksi raskauden keskeyttäminen lääkkeiden avulla voisi vähentää terveydenhuollon resurssien ylikuormittumista. Se mahdollistaisi naisen päätösvallan ja oikeuden suhteessa omaan kehoonsa myös syrjäseuduilla kriisin aikana. Mikäli naiset voisivat toteuttaa abortin turvallisesti kotona, vähentäisi se tarvetta hakea abortteja jo ennestään ylikuormittuneista sairaaloista. Irlanti on jo ottanut tämän toimintamallin käyttöön ensimmäisenä maana maailmassa.
Meidän on erityisen tärkeä varmistaa, että seksuaalioikeudet toteutuvat. Muuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa. Jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta kehostaan, myös kriisien aikana.
Lähteet:
https://www.odi.org/blogs/16754-pandemics-poverty-implications-coronavirus-furthest-behind