Tag Archives: kestävä kehitys

Oikeus olla oma itsensä ei toteudu kaikkien kohdalla

Posted on by
Vastaus

On ihmisryhmiä, jotka piilottavat seksuaalisen suuntautumisensa, koska he pelkäävät, että yhteiskunta syrjii heitä. Miksi? Koska heidän seksuaalinen suuntautumisensa on eri kuin enemmistöllä. Kun nämä ihmiset pelkäävät syrjintää, he päätyvät piilottelemaan sen, mikä on totta heidän seksuaalisessa suuntautumisessaan. Näin kertoo nuori Mosambikista Väestöliiton haastattelussa.

Pidämme monesti itsestäänselvyytenä sitä, että me kaikki voisimme esimerkiksi pitää kumppanimme kädestä kiinni kadulla kulkiessamme, pukeutua tai ilmaista itseämme kuten haluamme. Mutta mitä jos joutuisit pelkäämään huutelua, kiusaamista tai jopa tuomiota siitä? Tällöin joutuisit pelon vuoksi piilottelemaan osan sinusta itsestäsi. Osan siitä, mikä tekee sinusta juuri omanlaisen itsesi.  Tämä on todellisuutta esimerkiksi 73 maassa, jossa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu.* Suomessa mekkoon pukeutuvan tai meikkaavan miehen miehisyys kyseenalaistetaan. Olemassa olevien ennakkoluulojen poistamiseksi meidän on opetettava avarakatseisuutta ja jokaisen hyväksyvää ajattelua seuraavalle sukupolvelle.

Emme voi siis pitää itsestäänselvyytenä, että jokainen saa olla oma itsensä. Seksuaalioikeudet eivät voi toteutua jos joutuu piilottelemaan omaa itseään: omaa seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan.  Meillä jokaisella on oikeus näkyä yhteiskunnassa juuri sellaisena kuin me olemme. Meillä on oikeus olla oma itsemme ja ilmaista itseämme haluamallamme tavalla. Tämä ei kuitenkaan toteudu meidän kaikkien kohdalla.

Seksuaalioikeuksien toteutumisella vaikutetaan ihmisten hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen

Nepalissa on paljon ihmisryhmiä, jotka ovat syrjittyjä ja marginalisoituja. Sen vuoksi heillä ei ole mahdollisuutta seksuaaliterveyteen tai –oikeuksiin. Haluaisin muuttaa sitä vaikuttamalla järjestöihin ja eri toimijoihin. Tällä hetkellä ei ole hyvin suunniteltua menettelytapaa liittyen seksuaalioikeuksien toteutumiseen. Haluaisin saada päättäjät ja muut toimijat mukaan edistämään seksuaalioikeuksia. Näin kertoo nuori Nepalista Väestöliiton haastattelussa.

Seksuaalioikeuksien toteutumisella on merkittävä vaikutus koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Emme voi hyvin yksilöinä tai yhteiskuntana, jollei jokainen yhteiskunnan jäsen saa olla juuri sellainen kuin on. On tärkeää murtaa ennakkoluuloja ja luoda turvallista tilaa jokaiselle. Tässä korostuu erityisesti tiedon merkitys. Kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus takaa sen, että jokaisella on tietoa seksuaalisuudesta ja sitä kautta voimme murtaa ennakkoluuloja.

Oikeus olla oma itsensä linkittyy vahvasti seksuaalioikeuksien kautta kestävään kehitykseen. Tasa-arvo ja sitä kautta kestävä kehitys ei voi toteutua ilman, että jokainen saa olla oma itsensä ja tuntea kuuluvansa tähän maailmaan. Meidän kaikkien tulee tehdä työtä ja vaikuttaa, jotta meistä jokainen saa olla oma itsensä ilman pelkoa. Emme voi, emmekä saa jättää ketään yhteiskunnan kehityksen ulkopuolelle. Jokainen on merkittävä ja arvokas omana itsenään.

Nuorten tarinat on kerätty osaksi Väestöliiton uutta podcast-sarjaa SexualRightsQ&A. Huhtikuussa julkaistava podcast-sarja käsittelee kestävää kehitystä ja seksuaalioikeuksia. Saat kuulla, mitä nuorilla on sanottavaa esimerkiksi yhdenvertaisuuteen liittyen. Väestöliiton podcastit puhuvat nuorille antaen samalla äänen nuorille itselleen. Jokainen podcast-jakso esittelee yhden seksuaalioikeuden. Tarinoiden lisäksi kuulet, miten seksuaalioikeudet toteutuvat maailmassa juuri nyt ja miten niiden toteutumisella muutetaan maailmaa.  Saat myös vinkkejä siihen, miten juuri SINÄ voit edistää kestävää kehitystä seksuaalioikeuksien kautta.

Podcast-sarjan SexualRightsQ&A löydät Spotifystä, Apple-podcasteista ja muista podcast-palveluista sekä Väestöliiton nettisivuilta ja Hyväkysymys-verkkopalvelualustalta.

Podcastit tuotetaan Frame, Voice, Report! –hankkeen tuella.

*Lähde: https://76crimes.com/76-countries-where-homosexuality-is-illegal/

Nuoret kestävän kehityksen keskiössä

Posted on by
Vastaus

Joukko nepalilaisia nuoria pohtimassa, miten vaikuttaa lähiyhteisössä. Joulukuu 2018, Väestöliitto.

Miltä sinusta tuntuisi jos et saisi mahdollisuutta vaikuttaa sinulle tärkeisiin asioihin? Turhauttaa? Ärsyttää? Suututtaa? Aivan varmasti turhauttaisi, sillä meillä jokaisella on oikeus vaikuttaa. Emme voi tehdä kestäviä päätöksiä jättämällä osan porukasta päätöksenteon ulkopuolelle. Tästä syystä nuorten osallistuminen yhteiskuntaan ja päätöksentekoon on ehdottoman tärkeää.

Maailmassa on tällä hetkellä 1,8 miljardia 10–24-vuotiasta nuorta. Nuorten sukupolvi on nyt suurin koko historiassa. Tässä porukassa on potentiaalia vaikka millä mitalla ja se kaikki potentiaali menee hukkaan, mikäli nuoria ei kuunnella ja oteta mukaan aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi. On annettava tilaa nuorille ja heidän ajatuksilleen. Emme voi tehdä päätöksiä, jotka koskettavat nuoria ja tulevia sukupolvia ilman heidän osallistumistaan.

Nuorilla on uutta näkemystä asioihin ja innokkuutta olla mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta maailmaan. Nuoret osaavat katsoa asioita boksin ulkopuolelta ja sen vuoksi heillä on uutta ja kaivattua näkemystä yhteiskunnallisista asioista. Monesti pelkäämme muutosta, mutta tässä kohtaa muutos on hyvästä. Pohditaan kriittisesti omia valintojamme ja otetaan vastaan uusia ideoita ja näkemyksiä. Tehdään yhdessä muutosta kestävämmän maailman puolesta.

Agenda2030 eli kestävän kehityksen tavoitteiden ytimessä on tavoite, että ketään ei jätetä tässä kehityksessä jälkeen (leave no-one behind). Tässä kiteytyy se tärkein pointti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kestävää kehitystä ei voi tapahtua, mikäli kaikki eivät ole tässä mukana. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että kuuntelemme nuorten ajatuksia kestävästä kehityksestä ja myös otamme nuoret mukaan tekemään päätöksiä.

Kestävän kehityksen tavoitteissa jokainen tavoite on yhtä tärkeä ja ne ovat vahvasti linkittyneitä toisiinsa. Emme siis voi saavuttaa yhtä tavoitetta ilman toista ja mukaan tarvitaan kaikkia. Ei siis riitä, että nuoret otetaan esimerkiksi mukaan päättämään vain koulutuksesta vaan nuorten osallistuminen tulee taata jokaisen kestävän kehityksen tavoitteen saralla.

Nuorten toimijuutta korostetaan eri sektoreilla ja tasoilla yhä enemmän ja se on juuri oikea suunta. YK lanseerasi viime vuoden syyskuussa Youth2030-nuorisostrategian. Sen tavoitteena on maailma, jossa jokaisen nuoren ihmisoikeudet toteutuvat. Tällä varmistetaan, että jokainen nuori voi saavuttaa täyden potentiaalinsa ja omalta osaltaan toimia kehityksen muutosagentteina. Nuorten osallistaminen ja voimaannuttaminen ovat läpileikkaavia teemoja myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa.

Kun nuorten ihmisoikeudet toteutuvat ja he saavat mahdollisuuksia sitä kautta saavuttaa täyden potentiaalinsa, he myös vaikuttavat osaltaan kestävän kehityksen toteutumiseen. Kestävä kehitys on vastavuoroista ja emme voi saavuttaa sitä, jos kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia. Ei jätetä ketään kehityksessä jälkeen vaan ollaan kaikki yhdessä mukana toteuttamassa kestävää kehitystä.

Pian sinulla on mahdollisuus kuulla, mitä nuorilla on sanottavaa seksuaalioikeuksista. Väestöliiton podcastit puhuvat nuorille antaen samalla äänen nuorille itselleen. Nuoret ympäri maailmaa vastaavat kysymyksiin elämästä, rakkaudesta ja seksistä. Jokainen podcast-jakso esittelee yhden seksuaalioikeuden. Tarinoiden lisäksi kuulet, miten seksuaalioikeudet toteutuvat maailmassa juuri nyt ja miten niiden toteutumisella muutetaan maailmaa. 

Podcast-sarja seksuaalioikeuksista julkaistaan keväällä 2019. Pysy kuulolla!

Podcastit tuotetaan Frame, Voice, Report! –hankkeen tuella.

 

 

 

 

 

 

Aika päivittää perhearvot 2020-luvulle

Posted on by
Vastaus

Suomalaiset odottavat nyt lapsi- ja perhepolitiikalta kolmea asiaa: joustavia tapoja yhdistää perhe ja työelämä, investoimista lasten koulukseen ja varhaiskasvatukseen sekä solidaarisuutta sosiaaliturvaan niin, että lapsiperheiden köyhyys ratkaistaan. Näin minulle ovat kiteytyneet Väestöliiton tämän vuotisen Perhebarometrin tulokset. Vastaajissa oli niin nuoria kuin varttuneita, lapsettomia ja lapsellisia.

Elämme arvojen ja asenteiden jyrkentymisen aikaa. Esimerkiksi naisten oikeuksista keskustellaan kiihkeämmin kuin pitkiin aikoihin. Suomessa keskustelu on pysynyt kohtuullisen maltillisena. Euroopassa kuulemme jo laajasti näkemyksiä, jotka ovat yllättäneet ainakin minut, esimerkiksi aborttioikeutta kiistävät ja eri tavoin kaventavat vaatimukset. Kun Saksan johtajasukupolvi on vaihtumassa ja jos Britannian EU-ero toteutuu, kasvaa huoli siitä, mihin suuntaan EU:n arvoperintö ja sen myötä unionin eri toimielinten linjaukset alkavat painottua. Tarvitaan jo vuosikymmeniä sitten hyväksymiemme ihmisoikeuksien jatkuvaa puolustamista.

’Perhearvot’ kalskahtaa sanana vähän vanhanaikaiselta tai konservatiiviselta. Melkein alan odottaa jo sen lausujalta vaatimusta, että naisten olisi jäätävä kotiin hoitamaan lapsia. Toisaalta tuore Perhebarometri viestii vahvasti sitä, että perheellä ON arvoa Suomessa vuonna 2018. Reilu enemmistö lapsiperheiden aikuista kokee, että perhe on erittäin tärkeä osa elämää. Perhe on meille tämän päivän ihmisille merkittävä, arvokas. Olemmeko siis vanhanaikaisia, nuoretkin?

Perhearvojen käsite pitää avata. Ehdotan, että otetaan ja uudistetaan perhearvot, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja kestävää kehitystä edistävän politiikan käyttöön. Määritellään tulevaisuuteen katsovat, 2020-luvun perhearvot.

Ehdotan seuraavaa listausta keskustelun pohjaksi.

1. Yhteiskunnan kaikki toimijat kantavat yhdessä vastuun siitä, että
yhteiskunnassa on tilaa lapsille ja tukea vanhemmuuteen nyt ja tulevaisuudessa.
2. Perheet ovat monimuotoisia ja jokainen perhe on arvokas.
3. Lapsitoive on henkilökohtainen ja jokaisella on oikeus valita myös itsellinen elämä ja lapsettomuus
4. Niitä, jotka toivovat lasta, tuetaan tähän toiveeseen pääsemisessä.
5. Vanhemmat ovat sukupuolesta riippumatta yhtä arvokkaita lasten hoivaajia ja kasvattajia.
6. Vanhempia rohkaistaan ja tuetaan rakentamaan hyvä kiintymyssuhde lapseen tämän varhaislapsuudessa.
7. Vanhempia ei jätetä yksin hoiva- ja kasvatusvastuun kantajiksi.
8. Työpaikat ja oppilaitokset ovat perheystävällisiä.
9. Lasten ja heidän huoltajiensa perustoimeentulo turvataan.
10. Yksin elävät kuuluvat yhteisöön eivätkä perheelliset jätä heitä sivuun.

Oman näköistä joulurauhaa rakentaessa tai uudenvuoden lupauksia miettiessä, voi testata arvoja käytännössä, vaikkapa kohtia 7 ja 10.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja rauhallista ja virkistävää joulun ja vuoden vaihteen aikaa!

Valinnat voivat muuttaa maailmaa

Posted on by
1

Kuva: UNFPA

Globaalit väestökysymykset ovat viimein trendikkäitä.

Erityisesti Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raportti herätti useat meistä pohtimaan ilmaston lämpenemistä sekä ympäristön kestävyyden ja väestömäärän yhteyttä. Miten väestönkasvu saataisiin pysymään maailman kantokyvyn kannalta järkevällä tasolla? Osa tutkijoista on provosoivasti jopa todennut, että on ilmastoteko tehdä vähemmän lapsia. Kuulostaa loogiselta: jos emme madalla elintasoamme, meitä ei voi olla näin paljon.

Toisaalta Suomessa keskustelu käy kuumana siitä, miksi meillä väestö ei enää kasva. Väki ikääntyy, mutta nuoret aikuiset hankkivat entistä vähemmän lapsia. Jotkut tahattomasti, toiset omasta valinnastaan. Varsinkin 30 vuoden rajapyykin ylittäneitä naisia vastuutetaan siitä, että lapsia olisi hankittava enemmän ja viimeistään nyt.

Keskustelu jättää ristiriitaiset tunteet: hanki vähemmän, mutta hanki enemmän. Kumpia asiantuntijoita tulisi totella?

Vai onko oikea kysymys sittenkin, tekevätkö ihmiset lastenhankintapäätöksiä lopulta kovinkaan usein vain asiantuntijoiden ohjeistusten perusteella? Väitän että eivät. Eikä heidän pidäkään.

Keskustelussa unohtuu usein se, että lisääntymisoikeudet ovat ihmisoikeuksia. Tämä tarkoittaa, että ihmisillä on oikeus tehdä omat valintansa lastenhankinnan suhteen –riippumatta asiantuntijoiden suosituksista. Jokaisella pitää olla valta päättää lapsiluvustaan.

Tutkimuksesta tiedämme, että lisääntymisoikeuksien kunnioittaminen on myös hyväksi ympäristölle.  Aina kun ihmisillä on ollut saatavilla tietoa sekä vaihtoehtoja syntyvyyden hallintaan, syntyvyys on laskenut. Maailmassa on yhä miljoonia ihmisiä, jotka saavat enemmän lapsia kuin he todella haluaisivat. Esimerkiksi 214 miljoonaa naista ja 20 miljoonaa nuorta haluaisi käyttää ehkäisyä, mutta heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Jos kaikkien seksuaali- ja lisääntymisoikeudet turvattaisiin, väestönkasvu todennäköisesti laantuisi.

Yksilöille ja pareille on annettava valta sekä keinot tehdä valintoja siitä, saavatko he lapsia, kuinka monta ja milloin. Nämä valinnat vaikuttavat yhteiskuntiin, niiden vaurastumiseen sekä kestävään kehitykseen –siihen säilyykö maapallomme jatkossakin elinkelpoisena. Siksi nämä valinnat todella muuttavat maailmaa. Ja siksi lisääntymisoikeuksia tulee edistää vahvasti poliittisessa päätöksenteossa.

YK:n väestörahasto UNFPA:n vuosiraportti 2018 ”Valintojen voima –lisääntymisoikeudet ja demografinen muutos” on juuri julkaistu. Lyhyt suomenkielinen käännös löytyy nettisivuiltamme.

Ehkäisy – konkreettinen väline ihmisoikeuksiin

Posted on by
Vastaus

Kuva: Killroy Productions/Shutterstock.com

Mikä tilanne?

Saanko jälleen kertoa teille tästä hämmentävän isosta luvusta: 214 miljoonaa naista haluaisi käyttää ehkäisyä, mutta ei voi. Syitä on monia: Ei ole rahaa ostaa, pillereitä ja kortsuja ei ole saatavilla missään, puoliso ei anna lupaa käyttää ehkäisyä, paikallisen kirkon mielestä ehkäisy on syntiä. Tai sitten ei ole tietoa, että ehkäisyn käyttö on ihan turvallista, virallista seksuaalikasvatusta ei ole annettu. Muutamia mainitakseni.

214 miljoonaa on yhtä paljon väkeä kuin kaikki suomalaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja italialaiset yhteensä. Mutta nämä 214 miljoonaa naista eivät asu Euroopassa, vaan lähinnä kehittyvissä maissa. Eli siellä missä muutenkin esiintyy elämänhaasteita ja näillä pienillä asioilla voisi olla suuri merkitys hyvinvoinnille.

No mitä sitten?

Kun täällä nuorelle tarjotaan kunnan puolesta maksuttomia ehkäisyvälineitä, kyse on itseään suuremmasta asiasta. Tuskinpa siinä tilanteessa osapuolet kortsuja vaihtaessa yhdessä riemuitsevat, että ”Haa tässäpä ihmisoikeudet etenee kohisten!” Mutta itse asiassa siitä siinä isossa kuvassa on kyse.

Ilman ehkäisyä suunnittelemattomien raskauksien määrä kasvaa. Oikeus päättää omasta kehostaan ei toteudu.

Ilman ehkäisyä äitiys- ja vastasyntyneiden kuolemat lisääntyvät. Oikeus suojella itseään ja läheisiään ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksitaudit kuten hiv ja klamydia leviävät. Oikeus seksuaaliterveyteen ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksuaalisuudesta ja kaikesta sen upeudesta on vaikea nauttia. Oikeus omaan seksuaalisuuteen ei toteudu.

Ja jos nyt kasvatetaan vielä tätä kuvaa, niin on vaikea nähdä miten kestävä kehitys voisi edetä ilman ehkäisyä. Kestävän kehityksen eteen tarvitaan kaikkia. Mutta jos nuori joutuu jättämään koulut kesken suunnittelemattomien raskauksien takia ja kaikki energia menee ruoan hankkimiseen, niin kestävä kehitys jää kakkoseksi.  Silloin ollaan valinnan edessä: ostaako perheelleen ruokaa vai itselleen ehkäisyvälineitä. Miten itse valitsisit?

Onko tilanne nyt sitten ihan toivoton?

No ei todellakaan! itse asiassa muutamat sellaiset maat, joilla on mahdollisuus auttaa kehittyviä maita, päättivät yhdessä panostaa ehkäisyn, tiedon ja palvelujen saatavuuden parantamiseen muutama vuosi takaperin. Ja tuloksia on syntynyt. Silloin ehkäisyä vaille oli 225 miljoonaa naista, joten jotain edistystä on tapahtunut. Mutta hommaa vielä riittää. Nämä maat ovat asettaneet tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä ehkäisyä ja palveluita olisi lisää 120 miljoonalle naiselle! Tätä tavoitetta on helppo kannattaa. Suomi voi osaltaan jyvittää kehitysyhteistyöstään rahoja perhesuunnittelulle.

Ja sinä voit vaatia Suomen rahakirstunpäälläistujia suuntamaan varat oikein!

Huomenna, 26.9. vietetään Maailman ehkäisypäivää.

Lähteitä:

Onko lapsen saaminen epäekologinen teko?

Posted on by
3

Yhä useammin törmään väitteeseen, ettei lapsia tulisi tehdä, sillä maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä.

Tänään, maailman väestöpäivänä 11.7.2018, on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mihin tämä väite perustuu.

 

Vauraiden maiden vauvakato

Viime vuosikymmenen aikana alunperinkin matala syntyvyys on laskenut entisestään Suomessa, mutta myös kaikissa muissa Pohjoismaissa (Kuvio). Suomen laskeva syntyvyys ei suinkaan ole kansallinen erityisilmiö, kuten kuuntelemalla nykykeskustelua helposti uskoisi. Syntyvyyden lasku on osa laajempaa Pohjoismaita, ja itse asiassa monia muitakin vauraita länsimaita, koskevaa trendiä.

Kuvio. Syntyvyys (kokonaishedelmällisyys) Pohjoismaissa 2006-2017.
Lähteet: http://www.norden.org ja kyseisten maiden tilastokeskukset.

Syntyvyyden lasku on yllättänyt tutkijat ja poliitikot, eikä sen syitä vielä varmasti tiedetä. Väestöliiton Perhebarometrissä 2017 pohdimme tarkemmin, miten taloudellinen epävarmuus ja kulttuurinen murros suosivat vanhemmuuden lykkäämistä ja lapsiluvun pienentymistä. Vauraassa Euroopassa kokonaishedelmällisyys on laskenut niin 2008 alkaneen talouskriisin aikana kuin sen jälkeen, kuten toisesta tuoreesta syntyvyyttä koskevasta julkaisustamme selviää.

Uhkaavatko vauvat kestävää kehitystä?

Joskus törmää väitteeseen, että nykyinen vauraiden maiden vauvakato ei ole ongelma, koska lapsia syntyy muutenkin liikaa. Sanotaan, että lapsen synnyttäminen on pahin ympäristöteko, jonka aikuinen voi tehdä.

Esimerkiksi 2009 ilmestynyt Murtaugh ja Schlaxin tutkimus arvioi, miten paljon syntyvä lapsi ja hänen jälkeläisensä rasittavat maapallon kestävyyttä. Jälkeläisten hiilijalanjälkeä arvioitiin eri skenaarioiden mukaan. Optimistisen skenaarion mukaan ihmiskunta sopeutuu kestävän kehityksen edellyttämiin muutoksiin, ja yksilön hiilijalanjälki on keskimäärin 0,5 tonnia vuodessa. Sen mukaan vauvoista ei olisi ympäristön kannalta juuri mitään haittaa ja ihmiskunta eläisi kestävästi. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti nykymaailmassa näytä kovin todennäköiseltä kehitykseltä.

Toinen skenaario on, että hiilijalanjälki pysyy entisellään. Mikäli muutoksia ei tapahdu, yhden lapsen synnyttäminen tuottaa Bangladeshissa yhteensä 56 tonnia ja Yhdysvalloissa 9441 tonnia hiilidoiksidia. Tähän valtavaan märään päästetään olettaen, että syntyvyys tasoittuu noin 1,85 lapseen naista kohti. Geneettinen jalanjälki yhdistetään tässä arviossa siis ekologiseen jalanjälkeen.

Heidän viestinsä on selvä: Jos länsimaalainen aikuinen kuluttaa tulevaisuudessa yhtä paljon kuin nyt, ja näitä aikuisia on entistä enemmän, maailman kantokyky ylittyy. Tutkijoiden suositus ihmisille on kuitenkin, että he voisivat lopettaa lastenhankinnan kahteen lapseen kolmen lapsen sijasta. Näin myös väestön koko pysyy suunnilleen tasaisena, ei kasva eikä pienene. He eivät siis esimerkiksi suosittele lapsettomuutta.

Vai uhkaako vauvakato kestävää kehitystä?

Vastaväite huomauttaa, että vaikka ihmisiä on ekologisen kestävyyden kannalta liikaa, vauvoista on jo pula. Useimmissa maissa lapsia syntyy vähemmän kuin kaksi naista kohti. Korkean syntyvyyden maita on enää lähinnä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Maapallon väestökasvu johtuu tällä hetkellä ennen kaikkea siitä, että ihmiset elävät yhä pidempään – ei siitä, että lapsia syntyisi paljon.

Siksi maapallo kohtaa ikääntyvän väestörakenteen ongelman: kuka hoitaa vanhenevia ihmisiä ja maksaa heidän eläkkeensä ja sairaanhoitokulunsa? Esimerkiksi maailman väkirikkaimmassa maassa, Kiinassa, syntyvyys on alhaisempi kuin Suomessa. Kiinan johto onkin kääntänyt kelkkansa; yhden lapsen politiikasta ollaan siirtymässä politiikkaan, jossa kannustetaan perheitä hankkimaan toinen lapsi. Voidaan siis sanoa, että hiilijalan lisäksi vastuullisen lastensaamisen tulisi huomioida myös väestön ikärakenne.

Silti ei ole lainkaan selvää, mikä syntyvyyden taso takaa toimivan huoltosuhteen. Digitalisaatio ja maahanmuutto voivat osittain korjata alhaisen syntyvyyden haasteita. Lee ja Masonin kiinnostava arvio esittää, että länsimainen yhteiskunta voisi hyvin sopeutua selvästi kahta alhaisempaan keskimääräiseen lapsilukuun. Mutta tässäkin arviossa ”siedettävä” alhainen kokonaishedelmällisyys on 1,6 lasta naista kohti. Suomessa luku on nyt 1,49, eli alhaisempi.

Tarvitaanko Suomeen lapsia?

Mitä tästä tulee ajatella, suomalaisena?

On totta, että Suomeen syntyvä vauva tuo mukanaan suuren hiilijalanjäljen, jota ilman vauvaa ei syntyisi – mikäli mikään muu ei muutu. Mutta tämän ”muun” on muututtava, joka tapauksessa. Vaikka kukaan meistä ei lisääntyisi, meidän tulee siirtyä kestävään kulutukseen. Kyse on niin jo olemassa olevien kuin syntyvienkin ihmisten hiilijalanjäljestä: jokaisen energiankulutuksesta, jätteiden kierrätyksestä, ruoantuotannosta, matkustamisesta ja kaikista muista lukuisista elämäntyylimme osatekijöistä.

On samalla totta, että ainakin tällä hetkellä Suomen syntyvyys on niin matala, että lapsia selvästi tarvitaan yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Noin 1,7-1,9 tason kokonaishedelmällisyys pienentäisi väestöä pitkällä tähtäimellä, ja siten myös kokonaispäästöjä, mutta ei uhkaisi huoltosuhdetta yhtä vahvasti.

Yllä arvioitiin yksilön geneettisen jalanjäljen vaikutusta ilmastopäästöihin. Samalla logiikalla voisi arvioida jälkeläisten panosta tuottavuuteen ja eläkemaksuihin. Niihinkin lapsen saamisella on valtava merkitys, joka ylittää yksilön oman elämänsa aikana tuottamat panokset.

Ehkä asian voi kiteyttää niin, että Pohjoismaiden väkiluku ei ole ongelma: haasteena on väestörakenteen ikääntyminen sekä yhteiskunnan hiilijalanjälki.

Itse olen myös taipuvainen uskomaan, että mielekkään ja kestävän kehityksen aikaansaamiseksi tarvitsemme Suomeen enemmän, ei vähemmän, nuoria ja luovia ihmisiä.

Lähteet

Lee, R., & Mason, A. (2014). Is low fertility really a problem? Population aging, dependency, and consumption. Science, 346(6206), 229–234.

Murtaugh, P. A., & Schlax, M. G. (2009). Reproduction and the carbon legacies of individuals. Global Environmental Change, 19(1), 14–20.

O’Neill, B., Liddle, B., Jiang, L., Smith, K., Pachauri, S., Dalton, M. & Fuchs, R. (2012) Demographic change and carbon dioxide emissions
The Lancet, 380(9837), 157–164,

Rotkirch, A., K. Tammisalo, A. Miettinen & V. Berg (2017). Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lastensaannista. Perhebarometri 2017. Väestöntutkimuslaitos E51. Helsinki: Väestöliitto.

Rotkirch, A., Berg, V. ja Finnäs, F. (2018) Suomenruotsalaisten hedelmällisyys. Onko kieliryhmien välillä eroja? Helsinki: Ajatuspaja Agenda.

Saat, mitä mittaat

Posted on by
Vastaus

Kuva: freephotos

Indikaattorit, mittarit, tulos, tuotos, vaikuttavuus.

Kuulostaa puuduttavalta. Ainakin jos vertaa kestävän kehityksen suurenmoisiin tavoitteisiin. Vai miltä kuulostavat köyhyyden poistaminen, tyttöjen syrjinnän lopettaminen ja modernin ehkäisyn takaaminen kaikille?

Ainakin sukujuhlissa tuon jälkimmäisen luettelon kerrottuaan saa kuulla, että tekee tärkeää työtä.

Valitettavasti myös alussa luettelemiani mittaamiseen liittyviä termejä tarvitaan, jotta kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan. Voisi jopa sanoa, että ne ovat onnistumisen – tai ainakin onnistumisen todentamisen – elinehto.

Kysymykset laadukkaasta mittaamisesta ovat kuitenkin valtavan suuria, teknisesti ja filosofisestikin. Miten mitata tyttöjen syrjintää? Pitääkö sen olla joku numeerinen mittari, jota voidaan vertailla eri maiden välillä? Miten arvioidaan, kuinka moni jää ilman tarvitsemaansa ehkäisyä? Kuka määrittelee, millaiset ehkäisyvälineet ovat moderneja?

Laajuudestaan huolimatta juuri näihin kysymyksiin pitää kuitenkin kyetä vastaamaan, jotta tiedämme, teemmekö kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi oikeita toimenpiteitä.

Saat, mitä mittaat, sanotaan. Ja jotta tehdään oikeita asioita, meidän pitää mitata oikeita asioita.

Esimerkiksi 90-luvun laman aikaan Suomessa säästettiin seksuaalikasvatuksesta, mikä näkyi suurena määränä teiniraskauksia. Kun 2000-luvulla seksuaalikasvatukseen alettiin taas panostaa, lähti teiniraskauksien määrä laskuun. Määrä on jo puolittunut vuosituhannen vaihteen tasosta. Ja nyt – kiitos mittaamisen – päättäjät uskovat, että seksuaalikasvatukseen kannattaa satsata.

Meillä jokaisella on oikeus ja tarve hyvään tilastointiin, jonka pohjalta voidaan tehdä parempaa politiikkaa. Minulla on, näin kansainvälisenä tyttöjen päivänä, pyyntö maailman tilastonikkareille: ottakaa tytöt ja heidän todellisuutensa huomioon tilastoja laatiessanne. Varsinkin hyvin nuorten, 10–14-vuotiaiden tyttöjen seksuaaliterveyteen liittyviä tarpeita ei tilastoida ja siksi ne jäävät näkymättömiin.

Tilastot on kuivia, ei siitä pääse mihinkään. Niiden kanssa vääntäminen voi olla tuskastuttavaa, kyllä. Mutta se on työtä, jota on tehtävä, jotta voimme suhtautua vakavasti perimmäisiin tavoitteisiimme: köyhyyden poistamiseen, tyttöjen syrjinnän lopettamiseen ja modernin ehkäisyn takaamiseen kaikille.

Mikä yhdistää seksuaalioikeuksia ja luonnonsuojelua?

Posted on by
Vastaus

Väestöliitto on tehnyt kehitysyhteystyötä Nepalin perhesuunnittelujärjestön kanssa jo vuodesta 2002. Vuodesta 2011 kehitysyhteistyö Nepalissa on toteutettu yhdessä WWF Suomen ja Nepalin kanssa Terain alueella.

Mutta miten seksuaalioikeudet ja luonnonsuojelu oikein sopivat yhteen?

Vastaus on, että erittäin hyvin. Aluksi se saattaa kuulostaa epäloogiselta yhdistelmältä, mutta lähemmin tarkasteltuna nehän ovat juuri sopiva yhdistelmä.  Kumpikaan ei millään tavalla sulje toisiaan pois vaan päinvastoin. Ne tukevat toisiaan ja yhdistämällä nämä kaksi ulottuvuutta voidaan auttaa yhteisöä laajemmin. Kuten Väestöliiton sivuilla kerrotaan ”tavoitteena on entistä laaja-alaisempi ja vaikuttavampi kehitysyhteistyö, jossa huomioidaan sekä ihmiset että luonto.”

Kestävän kehityksen näkökulmasta Väestöliiton ja WWF:n yhteistyö on juuri sitä mitä tarvitaan. Mahdollistamalla pääsy seksuaaliterveyspalveluihin vaikutetaan siihen, että naiset voivat itse päättää lastensa lukumäärästä. Yleensä se pienentää perhekokoja, jolla on taas positiivisia vaikutuksia naisten asemaan, perheen taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristön tilaan.  Väestönkasvun ja maapallon kantokyvyn kannalta seksuaaliterveyspalvelut ovat erityisen tärkeitä.

Nepalissa metsiä kaadetaan erityisesti polttopuiksi ruuanlaittoon. WWF puolestaan edistää tulisijojen korvaamista biokaasuliesillä. Tämä on tärkeää myös naisten ja lasten terveyden parantamisessa, sillä näin he eivät joudu altistumaan savulle laittaessaan ruokaa. Tytöille jää myös paremmin aikaa koulunkäyntiin, sillä heidän ei tarvitse enää tehdä pitkiä puunkeruumatkoja. Tämä myös lisää tyttöjen turvallisuutta, sillä he eivät joudu altistumaan matkoillaan seksuaaliselle häirinnälle ja väkivallalle.

Kestävät elinkeinot tuovat tuloja ja helpottavat arkea tuhoamatta luontoa. Edistämällä luonnonsuojelua ja naisten seksuaalioikeuksia parannetaan yhteisöjen hyvinvointia. Väestöliitto ja WWF tekevät tärkeää työtä Nepalissa edistääkseen niin yhteisöjen kuin luonnon hyvinvointia.

Voit tukea tekemäämme työtä lahjoituksellasi.

Et tarvitse joka syksy uusia farkkuja

Posted on by
Vastaus

Tekstiilialan työntekijä Medellinin kaupungissa, Kolumbiassa. Kuvaaja: Antti Sadinmaa

Helsinkiläisen vaatekaupan sovituskopissa on tarra, jossa pyydetään asiakkaan harkitsevan tarkoin ennen vaatteen ostamista. Se on kaupalta harvinainen toive, mutta erittäin ajankohtainen.

Tälle viikolle osuu kaksi kulutusteemaista päivää. Maanantaina 8.8. vietettiin maailman ylikulutuspäivää, eli laskennallista päivää, jolloin kulutuksemme on ylittänyt maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä kasvihuonepäästöjä. Nykyisellä kulutuksella tarvittaisiin 1,6 maapalloa kattamaan globaali luonnonvarojen tarve. Ylikulutuspäivä on aikaistunut vuosi vuodelta, viime vuonna sitä vietettiin viikkoa myöhemmin.

Nyt perjantaina 12.8. on YK:n kansainvälinen nuorten päivä. Päivän teemaksi on valittu osuvasti kestävä kulutus ja tuotanto. Maailman tämänhetkiset nuoret, 1.8 miljardia 10-24-vuotiasta, ovat avainasemassa sen suhteen, jatkuuko nykyinen luonnonvaroja ja energiaa säästämätön elämäntapa vai tapahtuuko siinä käänne kohti kestävää kehitystä.

Jos nykyiset väestön kasvuennusteet pitävät paikkaansa, on meitä kuluttajia vuonna 2050 jo lähes 10 miljardia, mikä nykyisellä kulutustahdilla tarkoittaisi, että tarvitsisimme 3.4 maapalloa kattamaan luonnonvarojen tarve.

Kestävän tuotannon ja kulutuksen tavoitteet haastavat kaikki yritysmaailmasta, poliitikoista ja tutkijoista mediaan. Se haastaa myös jokaisen lenkin hyödykkeen tuotantoketjussa raaka-aineen hankinnasta kuluttajan ostoskassiin asti.

Kestävän kulutus on kansanvälisen nuorten päivän teemaksi siis mitä perustelluin, mutta ei lainkaan yksioikoinen toteutettavaksi. Voidaakseen tehdä kestäviä kulutusvalintoja nuori tarvitsee tietoa ja koulutusta. Globaalilla tasolla se tarkoittaa mahdollisuutta koulun käyntiin sukupuolesta riippumatta. Nuorten tulee voida myös osallistua heitä koskevien päätösten tekoon. Kestävä kuluttaminen linkkautuu suoraan myös perhesuunnitteluun eli mahdollisuuteen saada ehkäisyneuvontaa ja ehkäisyvälineitä. Myöhentyvä perheellistyminen mahdollistaa pidemmän opiskelun ja varvemman toimeentulon, mikä puolestaan vähentää köyhyyttä ja tukee kestävää elämäntapaa. Pienempi perhe kuluttaa vähemmän.

Jos haluat toimia kuluttajana kestävästi, pyri vähentämään jätemäärää. Erityisesti ruokahävikin estämiseksi kannattaa tehdä töitä. Harkitse tarkoin, mitä ostat ja suosi kestävästi tuotettuja tuotteita. Esimerkiksi uusia vaatteita hankkiessa on hyvä muistaa tekstiiliteollisuuden olevan maailman toiseksi suurin vesistöjen saastuttaja ja alan työntekijöiden työolojen olevan usein ihmisoikeuksia polkevia.

Jos olet aikuinen, on sinun esimerkilläsi suuri vaikutus tuleviin kuluttajasukupolviin. Mieti millaiseen kulutuskäyttäytymiseen omaa tai tuttua lasta ohjaat.

Jos olet nuori, voit opettaa vanhemmillesi ympäristöystävällisempää elämäntapaa – irrota heidät yksityisautoilukoukusta ja kehoita ryhtymään kasvissyöjäksi.

Ja pohditaan vielä kaikki yhdessä, tarvitaanko joka syksy kassillinen uusia vaatteita vai pärjättäisiikö vanhoilla, jos ne vielä päälle mahtuvat.

Seksuaalioikeudet ovat avain parempaan tulevaisuuteen

Posted on by
Vastaus
Stephane Bidouze_Shutterstock.com (2)

Kuva: Stephane Bidouze/Shutterstock.com

Huomenna 11.7. vietetään Maailman Väestöpäivää, jolloin nostetaan esiin maailman väestöön liittyviä kysymyksiä.

Väestöliitto on huolestunut siitä, että nuoret on heikosti huomioitu vuoden alussa voimaan astuneessa YK:n kestävän kehityksen ohjelma Agenda 2030:ssa. Kestävän kehityksen 17 tavoitetta ja 169 alatavoitetta tähtäävät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen ihmisten hyvinvoinnin, ympäristön ja talouden näkökulmista. Laajuudestaan huolimatta tavoitteet eivät kuitenkaan ole kaikenkattavia. Ne ovat neuvotteluilla saavutettuja kompromisseja ja vaikenevat monista tärkeistä kokonaisuuksista – kuten seksuaalioikeuksista.

Millaista maailmaa sitten tavoittelemme ja kenen ehdoilla? ”Ketään ei jätetä jälkeen”, julistaa toimintaohjelma, mutta unohtaa kuitenkin nuorten roolin. Siitäkin huolimatta, että 10–24-vuotiaita on maailmassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin – joissakin maissa jopa kolmannes väestöstä. Voiko kestävää kehitystä ylipäätään saavuttaa ilman, että nuoret tunnustetaan aktiivisiksi toimijoiksi ja otetaan osallisiksi päätöksentekoon?

Nuorten hyvinvointiin panostaminen on oleellista koko maailman tulevaisuuden kannalta. Koulutus ja työmahdollisuudet ovat keskeisiä, mutta samalla nuoret tulee huomioida myös terveyttä ja tasa-arvoa koskevissa tavoitteissa. Laadukas seksuaalikasvatus ja tieto omaan seksuaalisuuteen liittyvistä oikeuksista auttavat nuoria tekemään itselle edullisia valintoja ja kunnioittamaan toisten valintoja. Perhesuunnittelun tavoitteena taas on, että jokaisella on mahdollisuus päättää lastensa lukumäärästä ja syntymien ajoituksesta. Todellisuudessa perhesuunnittelulla on myös paljon laajempia kehitysvaikutuksia mukaan lukien tasapainoinen väestönkehitys.

Maailmassa on edelleen yli 225 miljoonaa naista ja tyttöä, jotka haluaisivat käyttää laadukasta ja luotettavaa ehkäisyä, mutta heillä ei ole siitä tietoa tai päätäntäoikeutta. Ehkäisyn saatavuus voi olla heikkoa tai siihen ei ole varaa. Tämä tarkoittaa vuosittain 74 miljoonaa suunnittelematonta raskautta ja 22 miljoonaa turvatonta aborttia. Monissa maissa lapsiavioliitot lisäävät teiniraskauksien määrää. Vaikka lakien tulisi suojella alaikäisiä avioliitoilta, jopa 39 000 tyttöä naitetaan joka päivä. Nuoren tytön tullessa raskaaksi hänen elämänsä muuttuu. Muutos on harvoin käänne parempaan. Koulunkäynti voi keskeytyä, työmahdollisuudet hävitä ja alttius köyhyyteen, syrjäytymiseen ja riippuvuuteen lisääntyä.

Nuorten määrän kasvaessa maailmanlaajuisesti, seksuaalioikeuksien merkitys korostuu entisestään. Vastaamalla perhesuunnittelun tarpeisiin voisimme vähentää äitiyskuolleisuutta kolmanneksella, pelastaa satojentuhansien vastasyntyneiden hengen ja estää 75 % hiv-tartunnoista. Tähän tähtää myös vuonna 2012 solmittu Bill ja Melinda Gates -säätiön rahoittama perhesuunnittelun kumppanuusohjelma (FP2020). Ohjelman tavoitteena on, että yhä useammalla on mahdollisuus päättää lapsiluvustaan, ja vuoteen 2020 mennessä 120 miljoonaa naista ja tyttöä lisää voi halutessaan käyttää ehkäisyvälineitä. Suomi on sitoutunut globaaliin vastuunkantoon kestävän kehityksen ohjelmassa ja naisten ja tyttöjen oikeudet on asetettu Suomen kehityspolitiikan päätavoitteeksi. Nyt on varmistettava tavoitteiden toimeenpano.

Tavoitteet ovat universaaleja ja koskettavat kaikkia, eivät vain kehittyviä maita. Suomessa järjestöt ja yksittäiset kunnat ovat tehneet arvokasta työtä nuorten seksuaalioikeuksien edistämiseksi. Tästä ovat esimerkkinä Maksuton ehkäisy -kuntalaisaloitteet. Tahtotilaa siis on, mutta Suomen on myös kannettava vastuunsa nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä ja seksuaalioikeuksien toteutumisesta jotta edistämistyö ei jää hajanaiseksi ja alueellisesti eriarvoistavaksi.

Puheissa ja julistuksissa nuoret usein huomioidaan ja heidän muutosvoimansa tunnistetaan. Kestävään kehitykseen vaaditaan kuitenkin muutakin kuin korulauseita. Väestöliitto pitää tärkeänä, että Suomi aidosti osallistaa ja sitouttaa nuoret mukaan heitä itseään koskevaan päätöksentekoon.

Jos todella haluamme luoda kestävää kehitystä, nuorten on annettava vaikuttaa siihen, millaista maailmaa tavoittelemme.

Hilkka Vuorenmaa ja Sanni Isometsä
Kirjoittavat työskentelevät Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikössä

 

.