Ehkäisy – konkreettinen väline ihmisoikeuksiin

Kuva: Killroy Productions/Shutterstock.com

Mikä tilanne?

Saanko jälleen kertoa teille tästä hämmentävän isosta luvusta: 214 miljoonaa naista haluaisi käyttää ehkäisyä, mutta ei voi. Syitä on monia: Ei ole rahaa ostaa, pillereitä ja kortsuja ei ole saatavilla missään, puoliso ei anna lupaa käyttää ehkäisyä, paikallisen kirkon mielestä ehkäisy on syntiä. Tai sitten ei ole tietoa, että ehkäisyn käyttö on ihan turvallista, virallista seksuaalikasvatusta ei ole annettu. Muutamia mainitakseni.

214 miljoonaa on yhtä paljon väkeä kuin kaikki suomalaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja italialaiset yhteensä. Mutta nämä 214 miljoonaa naista eivät asu Euroopassa, vaan lähinnä kehittyvissä maissa. Eli siellä missä muutenkin esiintyy elämänhaasteita ja näillä pienillä asioilla voisi olla suuri merkitys hyvinvoinnille.

No mitä sitten?

Kun täällä nuorelle tarjotaan kunnan puolesta maksuttomia ehkäisyvälineitä, kyse on itseään suuremmasta asiasta. Tuskinpa siinä tilanteessa osapuolet kortsuja vaihtaessa yhdessä riemuitsevat, että ”Haa tässäpä ihmisoikeudet etenee kohisten!” Mutta itse asiassa siitä siinä isossa kuvassa on kyse.

Ilman ehkäisyä suunnittelemattomien raskauksien määrä kasvaa. Oikeus päättää omasta kehostaan ei toteudu.

Ilman ehkäisyä äitiys- ja vastasyntyneiden kuolemat lisääntyvät. Oikeus suojella itseään ja läheisiään ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksitaudit kuten hiv ja klamydia leviävät. Oikeus seksuaaliterveyteen ei toteudu.

Ilman ehkäisyä seksuaalisuudesta ja kaikesta sen upeudesta on vaikea nauttia. Oikeus omaan seksuaalisuuteen ei toteudu.

Ja jos nyt kasvatetaan vielä tätä kuvaa, niin on vaikea nähdä miten kestävä kehitys voisi edetä ilman ehkäisyä. Kestävän kehityksen eteen tarvitaan kaikkia. Mutta jos nuori joutuu jättämään koulut kesken suunnittelemattomien raskauksien takia ja kaikki energia menee ruoan hankkimiseen, niin kestävä kehitys jää kakkoseksi.  Silloin ollaan valinnan edessä: ostaako perheelleen ruokaa vai itselleen ehkäisyvälineitä. Miten itse valitsisit?

Onko tilanne nyt sitten ihan toivoton?

No ei todellakaan! itse asiassa muutamat sellaiset maat, joilla on mahdollisuus auttaa kehittyviä maita, päättivät yhdessä panostaa ehkäisyn, tiedon ja palvelujen saatavuuden parantamiseen muutama vuosi takaperin. Ja tuloksia on syntynyt. Silloin ehkäisyä vaille oli 225 miljoonaa naista, joten jotain edistystä on tapahtunut. Mutta hommaa vielä riittää. Nämä maat ovat asettaneet tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä ehkäisyä ja palveluita olisi lisää 120 miljoonalle naiselle! Tätä tavoitetta on helppo kannattaa. Suomi voi osaltaan jyvittää kehitysyhteistyöstään rahoja perhesuunnittelulle.

Ja sinä voit vaatia Suomen rahakirstunpäälläistujia suuntamaan varat oikein!

Huomenna, 26.9. vietetään Maailman ehkäisypäivää.

Lähteitä:

Onko lapsen saaminen epäekologinen teko?

Yhä useammin törmään väitteeseen, ettei lapsia tulisi tehdä, sillä maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä.

Tänään, maailman väestöpäivänä 11.7.2018, on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mihin tämä väite perustuu.

 

Vauraiden maiden vauvakato

Viime vuosikymmenen aikana alunperinkin matala syntyvyys on laskenut entisestään Suomessa, mutta myös kaikissa muissa Pohjoismaissa (Kuvio). Suomen laskeva syntyvyys ei suinkaan ole kansallinen erityisilmiö, kuten kuuntelemalla nykykeskustelua helposti uskoisi. Syntyvyyden lasku on osa laajempaa Pohjoismaita, ja itse asiassa monia muitakin vauraita länsimaita, koskevaa trendiä.

Kuvio. Syntyvyys (kokonaishedelmällisyys) Pohjoismaissa 2006-2017.
Lähteet: http://www.norden.org ja kyseisten maiden tilastokeskukset.

Syntyvyyden lasku on yllättänyt tutkijat ja poliitikot, eikä sen syitä vielä varmasti tiedetä. Väestöliiton Perhebarometrissä 2017 pohdimme tarkemmin, miten taloudellinen epävarmuus ja kulttuurinen murros suosivat vanhemmuuden lykkäämistä ja lapsiluvun pienentymistä. Vauraassa Euroopassa kokonaishedelmällisyys on laskenut niin 2008 alkaneen talouskriisin aikana kuin sen jälkeen, kuten toisesta tuoreesta syntyvyyttä koskevasta julkaisustamme selviää.

Uhkaavatko vauvat kestävää kehitystä?

Joskus törmää väitteeseen, että nykyinen vauraiden maiden vauvakato ei ole ongelma, koska lapsia syntyy muutenkin liikaa. Sanotaan, että lapsen synnyttäminen on pahin ympäristöteko, jonka aikuinen voi tehdä.

Esimerkiksi 2009 ilmestynyt Murtaugh ja Schlaxin tutkimus arvioi, miten paljon syntyvä lapsi ja hänen jälkeläisensä rasittavat maapallon kestävyyttä. Jälkeläisten hiilijalanjälkeä arvioitiin eri skenaarioiden mukaan. Optimistisen skenaarion mukaan ihmiskunta sopeutuu kestävän kehityksen edellyttämiin muutoksiin, ja yksilön hiilijalanjälki on keskimäärin 0,5 tonnia vuodessa. Sen mukaan vauvoista ei olisi ympäristön kannalta juuri mitään haittaa ja ihmiskunta eläisi kestävästi. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti nykymaailmassa näytä kovin todennäköiseltä kehitykseltä.

Toinen skenaario on, että hiilijalanjälki pysyy entisellään. Mikäli muutoksia ei tapahdu, yhden lapsen synnyttäminen tuottaa Bangladeshissa yhteensä 56 tonnia ja Yhdysvalloissa 9441 tonnia hiilidoiksidia. Tähän valtavaan märään päästetään olettaen, että syntyvyys tasoittuu noin 1,85 lapseen naista kohti. Geneettinen jalanjälki yhdistetään tässä arviossa siis ekologiseen jalanjälkeen.

Heidän viestinsä on selvä: Jos länsimaalainen aikuinen kuluttaa tulevaisuudessa yhtä paljon kuin nyt, ja näitä aikuisia on entistä enemmän, maailman kantokyky ylittyy. Tutkijoiden suositus ihmisille on kuitenkin, että he voisivat lopettaa lastenhankinnan kahteen lapseen kolmen lapsen sijasta. Näin myös väestön koko pysyy suunnilleen tasaisena, ei kasva eikä pienene. He eivät siis esimerkiksi suosittele lapsettomuutta.

Vai uhkaako vauvakato kestävää kehitystä?

Vastaväite huomauttaa, että vaikka ihmisiä on ekologisen kestävyyden kannalta liikaa, vauvoista on jo pula. Useimmissa maissa lapsia syntyy vähemmän kuin kaksi naista kohti. Korkean syntyvyyden maita on enää lähinnä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Maapallon väestökasvu johtuu tällä hetkellä ennen kaikkea siitä, että ihmiset elävät yhä pidempään – ei siitä, että lapsia syntyisi paljon.

Siksi maapallo kohtaa ikääntyvän väestörakenteen ongelman: kuka hoitaa vanhenevia ihmisiä ja maksaa heidän eläkkeensä ja sairaanhoitokulunsa? Esimerkiksi maailman väkirikkaimmassa maassa, Kiinassa, syntyvyys on alhaisempi kuin Suomessa. Kiinan johto onkin kääntänyt kelkkansa; yhden lapsen politiikasta ollaan siirtymässä politiikkaan, jossa kannustetaan perheitä hankkimaan toinen lapsi. Voidaan siis sanoa, että hiilijalan lisäksi vastuullisen lastensaamisen tulisi huomioida myös väestön ikärakenne.

Silti ei ole lainkaan selvää, mikä syntyvyyden taso takaa toimivan huoltosuhteen. Digitalisaatio ja maahanmuutto voivat osittain korjata alhaisen syntyvyyden haasteita. Lee ja Masonin kiinnostava arvio esittää, että länsimainen yhteiskunta voisi hyvin sopeutua selvästi kahta alhaisempaan keskimääräiseen lapsilukuun. Mutta tässäkin arviossa ”siedettävä” alhainen kokonaishedelmällisyys on 1,6 lasta naista kohti. Suomessa luku on nyt 1,49, eli alhaisempi.

Tarvitaanko Suomeen lapsia?

Mitä tästä tulee ajatella, suomalaisena?

On totta, että Suomeen syntyvä vauva tuo mukanaan suuren hiilijalanjäljen, jota ilman vauvaa ei syntyisi – mikäli mikään muu ei muutu. Mutta tämän ”muun” on muututtava, joka tapauksessa. Vaikka kukaan meistä ei lisääntyisi, meidän tulee siirtyä kestävään kulutukseen. Kyse on niin jo olemassa olevien kuin syntyvienkin ihmisten hiilijalanjäljestä: jokaisen energiankulutuksesta, jätteiden kierrätyksestä, ruoantuotannosta, matkustamisesta ja kaikista muista lukuisista elämäntyylimme osatekijöistä.

On samalla totta, että ainakin tällä hetkellä Suomen syntyvyys on niin matala, että lapsia selvästi tarvitaan yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Noin 1,7-1,9 tason kokonaishedelmällisyys pienentäisi väestöä pitkällä tähtäimellä, ja siten myös kokonaispäästöjä, mutta ei uhkaisi huoltosuhdetta yhtä vahvasti.

Yllä arvioitiin yksilön geneettisen jalanjäljen vaikutusta ilmastopäästöihin. Samalla logiikalla voisi arvioida jälkeläisten panosta tuottavuuteen ja eläkemaksuihin. Niihinkin lapsen saamisella on valtava merkitys, joka ylittää yksilön oman elämänsa aikana tuottamat panokset.

Ehkä asian voi kiteyttää niin, että Pohjoismaiden väkiluku ei ole ongelma: haasteena on väestörakenteen ikääntyminen sekä yhteiskunnan hiilijalanjälki.

Itse olen myös taipuvainen uskomaan, että mielekkään ja kestävän kehityksen aikaansaamiseksi tarvitsemme Suomeen enemmän, ei vähemmän, nuoria ja luovia ihmisiä.

Lähteet

Lee, R., & Mason, A. (2014). Is low fertility really a problem? Population aging, dependency, and consumption. Science, 346(6206), 229–234.

Murtaugh, P. A., & Schlax, M. G. (2009). Reproduction and the carbon legacies of individuals. Global Environmental Change, 19(1), 14–20.

O’Neill, B., Liddle, B., Jiang, L., Smith, K., Pachauri, S., Dalton, M. & Fuchs, R. (2012) Demographic change and carbon dioxide emissions
The Lancet, 380(9837), 157–164,

Rotkirch, A., K. Tammisalo, A. Miettinen & V. Berg (2017). Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lastensaannista. Perhebarometri 2017. Väestöntutkimuslaitos E51. Helsinki: Väestöliitto.

Rotkirch, A., Berg, V. ja Finnäs, F. (2018) Suomenruotsalaisten hedelmällisyys. Onko kieliryhmien välillä eroja? Helsinki: Ajatuspaja Agenda.

Saat, mitä mittaat

Kuva: freephotos

Indikaattorit, mittarit, tulos, tuotos, vaikuttavuus.

Kuulostaa puuduttavalta. Ainakin jos vertaa kestävän kehityksen suurenmoisiin tavoitteisiin. Vai miltä kuulostavat köyhyyden poistaminen, tyttöjen syrjinnän lopettaminen ja modernin ehkäisyn takaaminen kaikille?

Ainakin sukujuhlissa tuon jälkimmäisen luettelon kerrottuaan saa kuulla, että tekee tärkeää työtä.

Valitettavasti myös alussa luettelemiani mittaamiseen liittyviä termejä tarvitaan, jotta kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan. Voisi jopa sanoa, että ne ovat onnistumisen – tai ainakin onnistumisen todentamisen – elinehto.

Kysymykset laadukkaasta mittaamisesta ovat kuitenkin valtavan suuria, teknisesti ja filosofisestikin. Miten mitata tyttöjen syrjintää? Pitääkö sen olla joku numeerinen mittari, jota voidaan vertailla eri maiden välillä? Miten arvioidaan, kuinka moni jää ilman tarvitsemaansa ehkäisyä? Kuka määrittelee, millaiset ehkäisyvälineet ovat moderneja?

Laajuudestaan huolimatta juuri näihin kysymyksiin pitää kuitenkin kyetä vastaamaan, jotta tiedämme, teemmekö kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi oikeita toimenpiteitä.

Saat, mitä mittaat, sanotaan. Ja jotta tehdään oikeita asioita, meidän pitää mitata oikeita asioita.

Esimerkiksi 90-luvun laman aikaan Suomessa säästettiin seksuaalikasvatuksesta, mikä näkyi suurena määränä teiniraskauksia. Kun 2000-luvulla seksuaalikasvatukseen alettiin taas panostaa, lähti teiniraskauksien määrä laskuun. Määrä on jo puolittunut vuosituhannen vaihteen tasosta. Ja nyt – kiitos mittaamisen – päättäjät uskovat, että seksuaalikasvatukseen kannattaa satsata.

Meillä jokaisella on oikeus ja tarve hyvään tilastointiin, jonka pohjalta voidaan tehdä parempaa politiikkaa. Minulla on, näin kansainvälisenä tyttöjen päivänä, pyyntö maailman tilastonikkareille: ottakaa tytöt ja heidän todellisuutensa huomioon tilastoja laatiessanne. Varsinkin hyvin nuorten, 1014-vuotiaiden tyttöjen seksuaaliterveyteen liittyviä tarpeita ei tilastoida ja siksi ne jäävät näkymättömiin.

Tilastot on kuivia, ei siitä pääse mihinkään. Niiden kanssa vääntäminen voi olla tuskastuttavaa, kyllä. Mutta se on työtä, jota on tehtävä, jotta voimme suhtautua vakavasti perimmäisiin tavoitteisiimme: köyhyyden poistamiseen, tyttöjen syrjinnän lopettamiseen ja modernin ehkäisyn takaamiseen kaikille.

Mikä yhdistää seksuaalioikeuksia ja luonnonsuojelua?

Väestöliitto on tehnyt kehitysyhteystyötä Nepalin perhesuunnittelujärjestön kanssa jo vuodesta 2002. Vuodesta 2011 kehitysyhteistyö Nepalissa on toteutettu yhdessä WWF Suomen ja Nepalin kanssa Terain alueella.

Mutta miten seksuaalioikeudet ja luonnonsuojelu oikein sopivat yhteen?

Vastaus on, että erittäin hyvin. Aluksi se saattaa kuulostaa epäloogiselta yhdistelmältä, mutta lähemmin tarkasteltuna nehän ovat juuri sopiva yhdistelmä.  Kumpikaan ei millään tavalla sulje toisiaan pois vaan päinvastoin. Ne tukevat toisiaan ja yhdistämällä nämä kaksi ulottuvuutta voidaan auttaa yhteisöä laajemmin. Kuten Väestöliiton sivuilla kerrotaan ”tavoitteena on entistä laaja-alaisempi ja vaikuttavampi kehitysyhteistyö, jossa huomioidaan sekä ihmiset että luonto.”

Kestävän kehityksen näkökulmasta Väestöliiton ja WWF:n yhteistyö on juuri sitä mitä tarvitaan. Mahdollistamalla pääsy seksuaaliterveyspalveluihin vaikutetaan siihen, että naiset voivat itse päättää lastensa lukumäärästä. Yleensä se pienentää perhekokoja, jolla on taas positiivisia vaikutuksia naisten asemaan, perheen taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristön tilaan.  Väestönkasvun ja maapallon kantokyvyn kannalta seksuaaliterveyspalvelut ovat erityisen tärkeitä.

Nepalissa metsiä kaadetaan erityisesti polttopuiksi ruuanlaittoon. WWF puolestaan edistää tulisijojen korvaamista biokaasuliesillä. Tämä on tärkeää myös naisten ja lasten terveyden parantamisessa, sillä näin he eivät joudu altistumaan savulle laittaessaan ruokaa. Tytöille jää myös paremmin aikaa koulunkäyntiin, sillä heidän ei tarvitse enää tehdä pitkiä puunkeruumatkoja. Tämä myös lisää tyttöjen turvallisuutta, sillä he eivät joudu altistumaan matkoillaan seksuaaliselle häirinnälle ja väkivallalle.

Kestävät elinkeinot tuovat tuloja ja helpottavat arkea tuhoamatta luontoa. Edistämällä luonnonsuojelua ja naisten seksuaalioikeuksia parannetaan yhteisöjen hyvinvointia. Väestöliitto ja WWF tekevät tärkeää työtä Nepalissa edistääkseen niin yhteisöjen kuin luonnon hyvinvointia.

Voit tukea tekemäämme työtä lahjoituksellasi.

Et tarvitse joka syksy uusia farkkuja

Tekstiilialan työntekijä Medellinin kaupungissa, Kolumbiassa. Kuvaaja: Antti Sadinmaa

Helsinkiläisen vaatekaupan sovituskopissa on tarra, jossa pyydetään asiakkaan harkitsevan tarkoin ennen vaatteen ostamista. Se on kaupalta harvinainen toive, mutta erittäin ajankohtainen.

Tälle viikolle osuu kaksi kulutusteemaista päivää. Maanantaina 8.8. vietettiin maailman ylikulutuspäivää, eli laskennallista päivää, jolloin kulutuksemme on ylittänyt maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä kasvihuonepäästöjä. Nykyisellä kulutuksella tarvittaisiin 1,6 maapalloa kattamaan globaali luonnonvarojen tarve. Ylikulutuspäivä on aikaistunut vuosi vuodelta, viime vuonna sitä vietettiin viikkoa myöhemmin.

Nyt perjantaina 12.8. on YK:n kansainvälinen nuorten päivä. Päivän teemaksi on valittu osuvasti kestävä kulutus ja tuotanto. Maailman tämänhetkiset nuoret, 1.8 miljardia 10-24-vuotiasta, ovat avainasemassa sen suhteen, jatkuuko nykyinen luonnonvaroja ja energiaa säästämätön elämäntapa vai tapahtuuko siinä käänne kohti kestävää kehitystä.

Jos nykyiset väestön kasvuennusteet pitävät paikkaansa, on meitä kuluttajia vuonna 2050 jo lähes 10 miljardia, mikä nykyisellä kulutustahdilla tarkoittaisi, että tarvitsisimme 3.4 maapalloa kattamaan luonnonvarojen tarve.

Kestävän tuotannon ja kulutuksen tavoitteet haastavat kaikki yritysmaailmasta, poliitikoista ja tutkijoista mediaan. Se haastaa myös jokaisen lenkin hyödykkeen tuotantoketjussa raaka-aineen hankinnasta kuluttajan ostoskassiin asti.

Kestävän kulutus on kansanvälisen nuorten päivän teemaksi siis mitä perustelluin, mutta ei lainkaan yksioikoinen toteutettavaksi. Voidaakseen tehdä kestäviä kulutusvalintoja nuori tarvitsee tietoa ja koulutusta. Globaalilla tasolla se tarkoittaa mahdollisuutta koulun käyntiin sukupuolesta riippumatta. Nuorten tulee voida myös osallistua heitä koskevien päätösten tekoon. Kestävä kuluttaminen linkkautuu suoraan myös perhesuunnitteluun eli mahdollisuuteen saada ehkäisyneuvontaa ja ehkäisyvälineitä. Myöhentyvä perheellistyminen mahdollistaa pidemmän opiskelun ja varvemman toimeentulon, mikä puolestaan vähentää köyhyyttä ja tukee kestävää elämäntapaa. Pienempi perhe kuluttaa vähemmän.

Jos haluat toimia kuluttajana kestävästi, pyri vähentämään jätemäärää. Erityisesti ruokahävikin estämiseksi kannattaa tehdä töitä. Harkitse tarkoin, mitä ostat ja suosi kestävästi tuotettuja tuotteita. Esimerkiksi uusia vaatteita hankkiessa on hyvä muistaa tekstiiliteollisuuden olevan maailman toiseksi suurin vesistöjen saastuttaja ja alan työntekijöiden työolojen olevan usein ihmisoikeuksia polkevia.

Jos olet aikuinen, on sinun esimerkilläsi suuri vaikutus tuleviin kuluttajasukupolviin. Mieti millaiseen kulutuskäyttäytymiseen omaa tai tuttua lasta ohjaat.

Jos olet nuori, voit opettaa vanhemmillesi ympäristöystävällisempää elämäntapaa – irrota heidät yksityisautoilukoukusta ja kehoita ryhtymään kasvissyöjäksi.

Ja pohditaan vielä kaikki yhdessä, tarvitaanko joka syksy kassillinen uusia vaatteita vai pärjättäisiikö vanhoilla, jos ne vielä päälle mahtuvat.

Seksuaalioikeudet ovat avain parempaan tulevaisuuteen

Stephane Bidouze_Shutterstock.com (2)

Kuva: Stephane Bidouze/Shutterstock.com

Huomenna 11.7. vietetään Maailman Väestöpäivää, jolloin nostetaan esiin maailman väestöön liittyviä kysymyksiä.

Väestöliitto on huolestunut siitä, että nuoret on heikosti huomioitu vuoden alussa voimaan astuneessa YK:n kestävän kehityksen ohjelma Agenda 2030:ssa. Kestävän kehityksen 17 tavoitetta ja 169 alatavoitetta tähtäävät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen ihmisten hyvinvoinnin, ympäristön ja talouden näkökulmista. Laajuudestaan huolimatta tavoitteet eivät kuitenkaan ole kaikenkattavia. Ne ovat neuvotteluilla saavutettuja kompromisseja ja vaikenevat monista tärkeistä kokonaisuuksista – kuten seksuaalioikeuksista.

Millaista maailmaa sitten tavoittelemme ja kenen ehdoilla? ”Ketään ei jätetä jälkeen”, julistaa toimintaohjelma, mutta unohtaa kuitenkin nuorten roolin. Siitäkin huolimatta, että 10–24-vuotiaita on maailmassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin – joissakin maissa jopa kolmannes väestöstä. Voiko kestävää kehitystä ylipäätään saavuttaa ilman, että nuoret tunnustetaan aktiivisiksi toimijoiksi ja otetaan osallisiksi päätöksentekoon?

Nuorten hyvinvointiin panostaminen on oleellista koko maailman tulevaisuuden kannalta. Koulutus ja työmahdollisuudet ovat keskeisiä, mutta samalla nuoret tulee huomioida myös terveyttä ja tasa-arvoa koskevissa tavoitteissa. Laadukas seksuaalikasvatus ja tieto omaan seksuaalisuuteen liittyvistä oikeuksista auttavat nuoria tekemään itselle edullisia valintoja ja kunnioittamaan toisten valintoja. Perhesuunnittelun tavoitteena taas on, että jokaisella on mahdollisuus päättää lastensa lukumäärästä ja syntymien ajoituksesta. Todellisuudessa perhesuunnittelulla on myös paljon laajempia kehitysvaikutuksia mukaan lukien tasapainoinen väestönkehitys.

Maailmassa on edelleen yli 225 miljoonaa naista ja tyttöä, jotka haluaisivat käyttää laadukasta ja luotettavaa ehkäisyä, mutta heillä ei ole siitä tietoa tai päätäntäoikeutta. Ehkäisyn saatavuus voi olla heikkoa tai siihen ei ole varaa. Tämä tarkoittaa vuosittain 74 miljoonaa suunnittelematonta raskautta ja 22 miljoonaa turvatonta aborttia. Monissa maissa lapsiavioliitot lisäävät teiniraskauksien määrää. Vaikka lakien tulisi suojella alaikäisiä avioliitoilta, jopa 39 000 tyttöä naitetaan joka päivä. Nuoren tytön tullessa raskaaksi hänen elämänsä muuttuu. Muutos on harvoin käänne parempaan. Koulunkäynti voi keskeytyä, työmahdollisuudet hävitä ja alttius köyhyyteen, syrjäytymiseen ja riippuvuuteen lisääntyä.

Nuorten määrän kasvaessa maailmanlaajuisesti, seksuaalioikeuksien merkitys korostuu entisestään. Vastaamalla perhesuunnittelun tarpeisiin voisimme vähentää äitiyskuolleisuutta kolmanneksella, pelastaa satojentuhansien vastasyntyneiden hengen ja estää 75 % hiv-tartunnoista. Tähän tähtää myös vuonna 2012 solmittu Bill ja Melinda Gates -säätiön rahoittama perhesuunnittelun kumppanuusohjelma (FP2020). Ohjelman tavoitteena on, että yhä useammalla on mahdollisuus päättää lapsiluvustaan, ja vuoteen 2020 mennessä 120 miljoonaa naista ja tyttöä lisää voi halutessaan käyttää ehkäisyvälineitä. Suomi on sitoutunut globaaliin vastuunkantoon kestävän kehityksen ohjelmassa ja naisten ja tyttöjen oikeudet on asetettu Suomen kehityspolitiikan päätavoitteeksi. Nyt on varmistettava tavoitteiden toimeenpano.

Tavoitteet ovat universaaleja ja koskettavat kaikkia, eivät vain kehittyviä maita. Suomessa järjestöt ja yksittäiset kunnat ovat tehneet arvokasta työtä nuorten seksuaalioikeuksien edistämiseksi. Tästä ovat esimerkkinä Maksuton ehkäisy -kuntalaisaloitteet. Tahtotilaa siis on, mutta Suomen on myös kannettava vastuunsa nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä ja seksuaalioikeuksien toteutumisesta jotta edistämistyö ei jää hajanaiseksi ja alueellisesti eriarvoistavaksi.

Puheissa ja julistuksissa nuoret usein huomioidaan ja heidän muutosvoimansa tunnistetaan. Kestävään kehitykseen vaaditaan kuitenkin muutakin kuin korulauseita. Väestöliitto pitää tärkeänä, että Suomi aidosti osallistaa ja sitouttaa nuoret mukaan heitä itseään koskevaan päätöksentekoon.

Jos todella haluamme luoda kestävää kehitystä, nuorten on annettava vaikuttaa siihen, millaista maailmaa tavoittelemme.

Hilkka Vuorenmaa ja Sanni Isometsä
Kirjoittavat työskentelevät Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikössä

 

.

 

 

Kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen työhön

shutterstock_237625108Minulla, kohta maisteriksi valmistuvalla opiskelijalla, pyörivät tulevaisuus ja erilaiset työmahdollisuudet paljon mielessä. Saman ikäinen malawilainen nainen saattaa myös pohtia näitä asioita, mutta ongelmat ja lähtökohdat ovat aivan erilaisia.

25-vuotias malawilaisnainen on todennäköisesti naimisissa ja hänellä on lapsia, oli hän tahtonut niitä tai ei. Minä olen saanut päättää itse. Minulla on kohta korkeakoulututkinto, hänellä suoritettuna luultavasti peruskoulu, jos sitäkään. Minä kirjoitan hänestä, mutta hän ei välttämättä osaisi lukea tätä, sillä Malawin maaseudulla lukutaidottomuus on yhä yleistä.

Naiset jäävät työelämän ulkopuolelle

Tuntuu absurdilta verrata Suomen ja Malawin työllisyystilanteita ja ongelmia toisiinsa, sillä Malawi on yksi maailman köyhimmistä maista. Lähes puolet malawilaisista tytöistä on naimisissa ennen 18 vuoden ikää ja vain noin viidesosa malawilaisista jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. Suurin osa malawilaisista asuu maaseudulla ja maatalous työllistää 80 prosenttia maan väestöstä, joten etätyöpäivästä tai reiluista kahvitauoista puhuminen on keskiverto malawilaiselle vierasta.

Kuten monessa muussakin kehitysmaassa, myös Malawissa naisten työllisyystilanne on huomattavasti huonompi kuin miesten. Kodin ja lasten hoitaminen on Malawissa yleisesti ottaen naisten vastuulla, joten palkallisen työn tekemiseen jää naisilla aikaa vain vähän.

Suuri ongelma naisten työllistymisen takana on matala koulutustaso. Koulun keskeyttäminen väliaikaisesti tai pysyvästi ja luokkien käyminen uudestaan ei ole harvinaista. Noin neljäsosa tyttöjen koulun keskeyttämisistä johtuu raskaaksi tulemisesta. Kun ei ole mahdollisuutta käydä koulua, on vaikea saada tietoa omista oikeuksistaan ja myös kunnollisen työn saaminen on haastavaa.

Ratkaisuna perhesuunnittelu

Seksuaalioikeuksia edistämällä ja laadukkaita seksuaaliterveyspalveluita tarjoamalla voidaan suoraan parantaa naisten työllistymismahdollisuuksia ja samalla edistää tasa-arvoa ja kestävää kehitystä. Kun tytöillä ja naisilla on tietoa ehkäisystä, mahdollisuus perhesuunnitteluun ja sitä kautta mahdollisuus päättää lapsilukunsa, jää heille enemmän aikaa palkallisen työn tekemiselle. On myös tutkittu, että naiset käyttävät suuremman osan palkastaan lapsiensa kouluttamiseen kuin miehet. Naisten työllistymisen edistämiseen on koko yhteisön kannalta kannattavaa panostaa.

Jokaisella, niin suomalaisella kuin malawilaisella, on oikeus ihmisarvoiseen työhön. Toivon, että malawilaisella 25-vuotiaalla naisella on joku päivä samanlaiset lähtökohdat työn tekemiseen kuin minulla. Toivon myös, että tulevaisuudessa on päivä, jolloin myös malawilaisilla on mahdollisuus pohtia, pitävätkö he etätyöpäivän vai eivät. Tällä hetkellä mahdollisuutta ei ole.

************************

Tänään 7.10. vietetään Kunnon Työn päivää. Me Väestöliitossa haluamme nostaa tänään esille globaalin näkökulman ja antaa välähdyksen siihen, mitä työ merkitsee yhteistyömaassamme, Malawissa erityisesti naisille

Suomen pitää olla sanansa mittainen kehityspolitiikassa

pg9Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka puolustavat ihmisoikeuksia ja edistävät kestävää kehitystä. On tärkeää, että Suomi on sanansa mittainen myös tulevalla hallituskaudella.

Suomen kehityspolitiikka tunnustaa seksuaalioikeuksien tärkeyden. Seksuaalioikeuksilla tarkoitetaan kaikkien yksilöiden ja parien oikeuksia päättää tietoisesti ja vastuullisesti omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista. Näitä asioita ovat esimerkiksi oikeus päättää omasta seksuaalisuudesta, kumppanin valinta, lasten saaminen ja ajoitus. Seksuaalioikeuksien toteutuminen on oleellista kestävän kehityksen saavuttamisessa.

  • Maailmassa on ainakin 215 miljoonaa naista, jotka haluaisivat säädellä syntyvien lastensa määrää ja ajankohtaa, mutta heillä ei ole siihen mahdollisuutta.
  • Vain 57 prosentilla maailman lisääntymisikäisistä on mahdollisuus käyttää moderneja ehkäisymenetelmiä.
  • Lähes 80 maassa homoseksuaalisuus on rikos.

On tärkeää, että Suomi panostaa kehityspolitiikassaan nuoriin

Yli puolet maapallon väestöstä on alle 25-vuotiaita ja heistä suurin osa asuu kehitysmaissa. Ne valtiot, jotka pystyvät tyydyttämään nuorten koulutus-, terveys- ja työllisyystarpeet, saavat hyötyä heidän tuomastaan valtavasta potentiaalista.

Nuoret ovat usein vailla seksuaaliterveyspalveluja, koska ne suunnataan naimisissa oleville, ovat kalliita tai maantieteellisesti kaukana. Nuoret tarvitsevat helposti saatavilla olevia palveluja ja tietoa seksuaalisuuteensa liittyen voidakseen tehdä itselleen ja yhteiskunnalle edullisia päätöksiä.

Poliittinen sitoutuminen nuorten tarpeiden huomioimiseen on olennaista. Sijoittaminen nuoriin on kaikkein kustannustehokkaimpia ja vaikuttavimpia keinoja saavuttaa maailman kehitystavoitteet.

On tärkeää, että Suomi tukee jatkossakin kehityspolitiikassaan ihmisten yhdenvertaisuutta

Valtaosa maailman köyhimmistä ihmisistä on naisia ja tyttöjä. Joka vuosi kymmenet miljoonat tytöt kuolevat tai vammautuvat väkivallan ja laiminlyöntien seurauksena. Monissa kodeissa ja yhteisöissä naiset eivät voi itse päättää koulutuksestaan, työnteosta, liikkumisesta, terveydenhoidosta, rahankäytöstä ja lapsiluvusta. Tasa-arvoinen perhe on kuitenkin keskimääräistä pienempi, terveempi ja koulutetumpi. Sukupuolten välinen tasa-arvo vauhdittaa yhteiskunnallista kehitystä ja on tehokkain tapa vähentää köyhyyttä.

Miljoonia ihmisiä ympäri maailman syrjitään, vangitaan, pahoinpidellään ja jopa tapetaan seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin vuoksi. Homoseksuaalisuus on rikos lähes 80 maassa, vaikka tämä on ihmisoikeussopimusten ja YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman (17/19) vastaista. On tärkeää, että Suomi panostaa kehitysyhteistyössä LGTBI-ihmisten oikeuksien vahvistamiseen ja syrjinnän poistamiseen.

  • Joka vuosi lähes 14 miljoonaa alle 18-vuotiasta tyttöä naitetaan.
  • Jopa 40 prosenttia kaikesta seksuaalivähemmistönuorten kokemasta väkivallasta tapahtuu koulussa.
  • Vain joka viides kansanedustaja on nainen. Sitäkin harvemmin naiset näkyvät valtioiden tai edes yritysten johdossa.

Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin. Voit lukea niistä lisää Väestöliiton sivuilta.

Tutustu Väestöliiton eduskuntavaalitavoitteisiin!