Kenen seurassa vietät joulun?

Tuo viaton kysymys voi ilahduttaa…

”Lapsenlapseni perheineen tulevat aattona. Miniäni tuovat herkut mukanaan. He ovat varsinainen pitopalveluporukka. Pääsen niin helpolla, istun ja nautin passattavana!”

…tai sohaista häpeäarven auki.
Paljastuin. Välit lapsiini ovat poikki. Kukaan ei kutsu luokseen. Kukaan ei halua tulla luokseni. Pölyyn peittyy pukinparta, tarpeettomaksi jäänyt.

Lapsen ja vanhemman suhteessa voi tapahtua asioita, jotka kulminoituvat vasta seuraavan sukupolven aktivoimana: kun lapsesta tulee vanhempi ja vanhemmasta isovanhempi. Lapsi on kasvanut aikuiseksi. Yhtäkkiä hän ei enää luotakaan vanhempiinsa. Säröiset lapsuudenkokemukset pakottavat suojautumaan, vaikka isovanhemmat kuinka vakuuttaisivat kaiken olevan nyt toisin.

Tunnekuormat voivat seurata salakavalasti useidenkin sukupolvien takaa. Ne ovat kuin raskaita kivirekiä, sukusalaisuuksia, joiden syntyhistoria on hämäränpeitossa. Oireilu tänään, tässä ja nyt voi olla vahvaa. Perityt tunteet puskevat pintaan. Ne tuntuvat vierailta, mutta oudon tuoreilta kuin syntyhetkenään.

Tarve ottaa etäisyyttä voi johtua myös tuoreemmista tapahtumista. Astutaan toisen reviirille, puututaan asioihin, neuvotaan pyytämättä. Riitatilanteet, välttely, yhteydenpidon kieltäminen ovat kimurantteja toimimattoman vuoropuhelun ilmenemismuotoja. Ahdistavia ja kipeitä, kun osuvat omalle kohdalle. Solmuisissa tarinoissa on vähintään kaksi eri kokijaa, näkökulmaa ja erilaista todellisuutta, jotka voivat olla kaukana toisistaan.

Joskus ainoa oikea joulumalli kopioidaan omasta lapsuudenkodista. Toisen suvun tavat ja jäsenet voivat tuntua oudoilta.  Kyvyttömyys joustaa omista vaatimuksista voi ajaa riitaan tai siihen, että toinen osapuoli aina alistuu. Joskus toisen puolen isovanhemmista voi tulla kutsuttuja lempimummoja ja vaareja ja toisiin otetaan etäisyyttä ja liitetään tapaamisiin ehtoja.

Sukupolvien sisäiset ketjut ja liitännät toisiin sukuihin haastavat erilaiset joulunviettotoiveet. Joskus suvun johtohahmo käsikirjoittaa ainoan oikean joulunviettotavan. Mihin aikaan ja mitä syödään, käydäänkö kirkossa, tuleeko joulupukki ja ennen kaikkea:

Missä osoitteessa ja kenen kanssa aatto vietetään?

Joulu tarjoaa mahdollisuuden välirauhaan, jos pöydänputsaava sovinto tuntuu vielä liian kaukaiselta. Ehdotankin joka säädylle jouluateriaksi sovinnonsoppaa, johon annostellaan anteeksiantoa, kumotaan kupillinen kiitollisuutta ja lopuksi suurustetaan suvaitsevaisuudella.
Käyttäydytään hyvin, nautitaan hetki läheisten seurassa, kaikki ovat kutsuttuja. Tahdothan sinäkin maistaa?

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.