Mitro Repo

Talouden kriisien pyörteessä on lähes unohtunut, että Eurooppa kohtaa myös varsin inhimillinen haaste: väestörakenteen muutos.

Vuoteen 2030 mennessä jopa kolmannes eurooppalaisista on eläkeiässä. Meillä Suomessa työssäkäyvien osuus on painumassa alle puoleen väestöstä jo ensi vuosikymmenen aikana. Väestön ikääntyminen ei iske tasapuolisesti kaikkialle – Suomen pohjois- ja itäkolkissa ikärakenteen muutos tapahtuu nimittäin huomattavasti nopeammin. Esimerkiksi kolmannes pohjoiskarjalaisista ylittää eläkeiän kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä!

Kun nuoret ja työikäiset hakeutuvat maaseutualueilta töihin ja koulutukseen suurempiin keskuksiin ja kaupunkeihin, myös palvelut siirtyvät vaivihkaa kohti kasvukeskuksia. Perhe on helppo perustaa sinne, missä on työpaikka ja palvelut.

Euroopan lähitulevaisuuden haasteena on suurten ikäluokkien siirtymisen työelämästä ansaitulle eläkkeelle lisäksi syntyvyyden raju lasku. Alhaista syntyvyyttä ei oteta vakavasti – ei, vaikka valtiolla ja kunnilla olisi monia keinoja edesauttaa ja helpottaa perheiden perustamista ja lapsiperheiden arkea.

Euroopassa on herättävä ikääntymisen mukana tuomaan todellisuuteen: elämme pitempään kuin koskaan aiemmin, mutta työvuosien määrä ei ole muuttunut ja syntyvyys on rajussa laskussa. Yhtälön on mahdoton olla vaikuttamatta myös valtion ja kuntien sosiaalimenoihin ja lopulta talouden kasvuun.

On aika tunnustaa ikäpolitiikan eurooppalaiset haasteet niin Euroopan, valtion kuin kuntienkin tasolla.

Valitettavasti Suomessakin on yleistynyt näkemys, että ikäihmiset vaarantavat hoitokuluillaan nuorempien sukupolvien huomisen hyvinvoinnin. Olen jo vuosien ajan puhunut ikäihmisistä voimavarana. Myös työmarkkinoilla ikääntyneempien työntekijöiden tietotaito ja kansalaiskunto ansaitsisi enemmän huomiota osakseen.

Euroopan unionissa ollaan hitaasti heräämässä ikääntyvän Euroopan todellisuuteen: komissio on jopa muuttanut ajattelutapaansa. Enää ikääntymistä ei pidetä sosiaalipoliittisena taakkana vaan mahdollisuutena yhteiskunnalle.

Valmistauduttaessa väestörakenteen muutokseen, alhaisen syntyvyyden merkitystä ei silti ole otettu ikääntymiskysymyksen ohella kunnolla huomioon. Euroopan tasolla puhutaan paljon aktiivisesta ikääntymisestä – ja Suomessa vanhuspalveluista – mutta unohdetaan, että yhteiskunnan pyörittäminen on työssäkäyvän sukupolven harteilla myös muutoin, kuin pelkin verovaroin. Sanon sen suoraan: lapsia tarvitaan lisää.

Esitin asiasta kirjallisen kysymyksen työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta vastaavalle EU-komissaari László Andorille. Pyysin, että komissio harkitsisi ikääntymispolitiikkaa koskevan eurooppalaisen strategian laatimista ja puntaroisi alhaisen syntyvyyden seurauksia Euroopassa. Vaikka komissiossa myönnetäänkin ikääntyvän väestön olevan yksi Eurooppaa odottavista suurista haasteista, on syntyvyyteen hankalaa, jos ei mahdotonta, puuttua poliittisin keinoin. Onhan kyse hyvin intiimistä asiasta.

Euroopassa tikittää väestörakenteen muutoksen ja alhaisen syntyvyyden myötä demografinen aikapommi. Toimettomuus ongelman edessä on kohtalokasta ja anteeksiantamatonta lyhytnäköisyyttä. Ikähaaste on annettu. Peräänkuulutan asennemuutosta – on nähtävä ikääntyminen voimavarana, jonka ratkaisemiseen tarvitaan kaikkia yhteiskunnan jäseniä: ikääntyneitä ihmisiä, nuoria, maahanmuuttajia sekä työttömiä. Sukupolvien täytyy kohdata, voimavaroja ja vastuunkantoa on jaettava yhteiskunnassa nykyistä paremmin.

Mitro Repo on Euroopan parlamentin jäsen ja sosiaalidemokraattien eurovaaliehdokas