Outoa

Image

Helpointa olisi kirjoittaa fysiikasta, mutta oireita ei kauheesti ole, eikä niistä voi loputtomiin kirjoittaa, vaikka olisikin.

Yhteenveto: Alavatsassa tuntuu pieni paine ja rinnat ovat aavistuksen verran arat. Jatkuva vessahätä, mutta niin mulla on aina. Luulen että entistäkin tiuhempi frekvenssi johtuu alitajuisesta tarpeesta päästä tarkkailemaan vessapaperia.

Sanon tarkkailun tarvetta alitajuiseksi siksi, että tietoinen minäni on aika cool. Olosuhteet huomioon ottaen siis. Musta on ihan normaalia kertoa puolelle työpaikkaa, että on raskaana viikolla viisi, jos puoli työpaikkaa tietää hedelmöityshoidoista.

En osaa superiloita, mutten ole superhuolissanikaan. Tämä on varmaan sitä, että suojelen itseäni mahdolliselta keskenmenolta. Vaikka Susi tuntuu olevan enemmän huolissaan sen mahdollisuudesta kuin minä.

Äidin mielestä ääneni kuulostaa ”valoisammalta kuin vuosiin”, mutta en ole kokenut valtavaa mustan pilven väistymistä. Kun yritin joskus kuvitella, millaiselta tuntuu, jos tulee lopulta raskaaksi, ajattelin että siltä voisi tuntua.

Olen jo kerran saanut itseni kiinni itsesäälistä raskauteen liittyvän asian vuoksi: alahuuleni mutristui, kun liikunnan harrastaminen tuntui tukalalta ja näin silmissäni, miten lapsettomuusitsesäälissä isoiksi kasvaneet allini alkavat viistää maata, kun lihon lisää raskauden takia, ja miten en koskaan pääse niistä eroon, koska mulla ei enää koskaan ole aikaa harrastaa liikuntaa.

Liikunnan tukaluus johtuu luultavasti yhä ivf-hoitoon kuuluneesta munasolupunktiosta, ei raskaudesta. Eli tarkkaan otettuna en ole vielä säälinyt itseäni raskauden takia. Mutta silti. Minähän olen se, joka ei enää koskaan pyydä mitään, jos vain voi saada lapsen.

5 thoughts on “Outoa

  1. Sekavat tunteet kuuluu varmaan niin tuohon ajankohtaan!! Ollakko onnellinen ja hihkua onnesta vai varuillaan ja pelätä pahinta…jokainen uusi päivä on kuitenkin aina uusi onnistunut päivä, päivä kerrallaan. Voi hyvin!!!!! 🙂

    Tykkää

    • Kiitos HP. Just tuolta tuntuu.

      Käsittämättömintä tässä on se sama mikä aikaisemminkin: tuntuu, että kyse on sattumasta. En pysty ymmärtämään, miten näin iso asia voi yhtäkkiä ollakin kunnossa (jos siis on) kun tilanne voisi yhtä hyvin olla täysin päinvastainen. Ja että omalla yrittämisellä, tekemisellä tai tekemättä jättämisellä ei ole mitään vaikutusta siihen, tuleeko raskaaksi vai ei (sillä edellytyksellä, että jaksaa käydä hoidoissa).

      Vaikea hyväksyä, että on näin isoja asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Elämässä tapahtuu niin paljon sellaista, mikä opettaa uskomaan, että kun tekee hyvin / oikein / ahkerasti / paljon, niin lopussa kiitos seisoo.

      En halua väheksyä sitä, että mulle näyttäisi ainakin tässä vaiheessa käyneen hyvin, tai millään tavalla ruikuttaa. Mutta samalla olo on jotenkin loukkaantunut (maailmankaikkeudelle tms.). Kuvittelen että samantapainen olo voisi olla, jos elämän tärkein ihminen olisi lavastanut oman kuolemansa vitsinä, ja olisin juuri saanut selville että se onkin elossa. Helpottunut ja vihainen samaan aikaan.

      Vihainen, koska…? Tähän tarvitsisin kokeneempaa kyökkipsykologia. Saan tunteestani melkein kiinni, mutta en ihan kuitenkaan.

      Sorke pitkällinen itsetutkiskelu vastauksena. Mua on vaivannut nyt päiviä tämä, etten oikein saa kiinni tunteistani.

      Hei, onko sun blogin lukijaksi mahdollista saada kutsu? hilkka.susinen@gmail.com

      Tykkää

      • Voi, jaan tämän täysin. Vieläkin mietityttää, että miksi ihmeessä yhtäkkiä kaikki toimii, kun aiemmin ei toiminut mikään. Mistä ihmeestä voi tietää kauanko pitää vain odottaa ja koska ei voi (enää) odottaa?? Itsellä on monesti ollut fiilis että ai NYTKÖ se sitten onnistui? Ja sitten ollut huono omatunto ”kiittämättömyydestä”.

        Tykkää

  2. Hei! Lupasin tulla kertomaan, miten meidän hoidossamme käy. Tänään veresta otettu raskaustesti oli positiivinen! Olin jo tunnistanut itsessäni liudan raskausoireita (kipeät rinnat, itkuherkkyys, oudot alavatsakivut jne) mutta olin laittanut kaikki progesteronin piikkiin, jotta en liikaa toivoisi. Nyt voin hyvillä mielin kuulostella oireita, ja mitä enemmän niitä on, sitä todemmalta tämä tuntuu 🙂 Täytyy minun silti ehkä hakea aptiikista pari pissatestiä, että näen ihan omin silmin, että raskaana ollaan. Vielä on tietenkin monta huolta ja pelkoa edessä (esim. se keskenmeno tai tuulimuna), mutta olen luottavaisin mielin. Jos kerran on näin pitkälle päästy, niin varmasti kaikki menee hyvin loppuun asti.

    Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s