Seksuaalikasvatus, joka pohjautuu häpeällä kasvattamiseen, on huonoa kasvatusta. Se ylläpitää tabua ja kieltoa puhua ihmisyyteen kuuluvasta asiasta. Seksuaalisuudesta ja seksistä voi ja pitääkin puhua. Toisaalta on myös olemassa hyvää häpeää, joka auttaa meitä kontrolloimaan sitä, mitä ja missä esimerkiksi puhumme seksistä. Huonoa ”seksikielikäytöstä” kuten loukkauksia, syyttelyä ja halventavaa puhetapaa ei pidä hyväksyä.

Ihmisen kehityksessä kasvuajan kokemukset muovaavat sisäistä seksuaalisuutta, jota aikuisena toteutamme omassa elämässämme ja parisuhteessamme. Häpeä aiheuttaa kontrollia ja kontrolli seksin aikana estää usein esimerkiksi vapaan nautinnon. Halusta, kiihottumisesta ja nautinnosta voi syntyä häpeän tunne. Omaa itseään tai jotakin ominaisuuttaan voi hävetä. Tämä aiheuttaa ansaitsematonta kärsimystä, yksijäämistä ja epätoivoa häpeästä johtuen.

Häpeä on myös ovela piiloutuja ja voimallinen tuhoaja. Se voi olla läheisriippuvuuden tai mustasukkaisuuden takana. Häpeä saapuu paikalle sammuttaen ilon, onnellisuuden ja nautinnon kokemuksen.

Häpeän tunne liittyy usein arvottomuuden kokemukseen sekä hylätyksi tulemisen tunteeseen, ikään kuin jäämme häpeämme kanssa yksin. Häpeän piilottaminen ei poista sitä, vaan salailu pikemminkin vahvistaa häpeän tunnetta. Häpeäsalailu peittää aidon seksuaalisen läheisyyden. Toiminta voi tuntua aluksia toimivalta, mutta surauksena on seksin suorittamista. Pahimmillaan tilanne johtaa masennukseen.

Häpeä on tunne tunteiden joukossa, sitä ei kannata torjua tai kieltää. Se ei ole pysyvä ja jos ajattelemme sen olevan ajatus tai uskomus, voimme myös työstää sitä. Häpeä, joka liittyy seksuaalisuuteen tai seksiin on käsiteltävissä. Häpeää kannattaa pysähtyä kuuntelemaan, sillä sen pyrkimys on myös suojata meitä. Se on osa ihmisyyttä.

Avoimuus ja turvallisuuden tunne ovat parasta vastalääkettä häpeälle. Lapset ja nuoret, joille seksuaalisuudesta ja seksistä on puhuttu, saavat mallin puhua näistä asioista myös aikuisissa suhteissa ilman häpeän tunnetta. Toisaalta aikuisena voi myös oppia puhumaan tunteistaan, haluistaan ja toiveistaan ilman häpeän tunnetta.