Koska loma on loppu, on syksy. Ja syksyllä alkaa uusi elämä.
Mulla on pitkä historia tässä ajattelussa. Olen niitä nörttejä, joiden mielestä loppukesä on aina ollut liian pitkä.
Uuden elämän käytännön toteutuksessa on kuitenkin vielä hiomista. Yleensä olen unohtanut koko asian lokakuun alkuun mennessä.
Tänä vuonna ei saa käydä niin.
”Ei niin. Koska jos oot kauheen stressaantunut, on vaikee tulla raskaaksi.”
Susikin brutukseni. Jotkut jutut ei sen päästä lähde kerran sinne päädyttyään. Lähinnä: 1) Tiskirätti on hyvä alusta kahvilusikan lepuuttamiselle. 2) Stressaava nainen ei tule raskaaksi.
Nostan nykyään karvat pystyyn melkein aina, kun joku sanoo jonkin seuraavista sanoista: stressi, rentoutua, asenne. Joo, stressin aiheuttama henkinen kuormittuminen voi heikentää hedelmällisyyttä, mutta kuulkaa:
- Lapsettomuudesta kärsivä nainen osaa olla huolissaan stressistä ilman, että siitä muistutetaan. Ainakin mulla kaikista suurin stressi tulee stressin pelosta.
- Ei myöskään ole – käsittääkseni – osoitettu miten suuri vaikutus stressillä on hedelmällisyyden tilapäiseen heikkenemiseen. Ja koskeeko se kaikkia.
- Jos pielessä on jokin muu kuin se stressaaminen, raskaaksi ei tule sillä että rentoutuu.
Kun uhkuu pyhää vihaa stressivaroittelijoita kohtaan, on helppo unohtaa yksi juttu: Omasta hyvinvoinnista huolen pitäminen ei ehkä auta tulemaan raskaaksi, mutta se tekee raskautumisen odottelusta huomattavasti helpomman kestää.
Se ainakin mun pitäis muistaa tänä syksynä ja talvena.
Väestöliiton blogi 
Joo, mä en kans jaksa noita stressistä varoittelijoita. Tekee mieli niille sanoa, että miten on sitten mahdollista, että raiskauksun uhri voi tulla raskaaksi tai ihmiset sotatilan aikana tai vankeudessa elävät kidutetut ja raiskatut. Totuushan on, että näissä kamalissa oloissakin ja äärimmäisen stressin alla, ihmiset tulevat silti raskaaksi eli ei tämä hokema stressin vaikutuksesta nyt ihan pitävä ole.
Se on ennen kaikkea jotenkin alentuvaa, että ihmiset, joilla ei itsellään ole mitään kokemusta lapsettomuudesta, ovat tietävinään sen salaisen hoppaskonstin, jolla kaikki ratkeaa. ”Kun vaan lakkaatte yrittämästä, niin sitten se onnistuu” on toinen raivostuttava hokema, jota en enää jaksaisi kuunnella. Ja sitten nämä kaikki muut kikkakolmoset, joita tarjoillaan. Viimeisin tuli omalta äidiltäni, joka pian keskenmenoni jälkeen kertoi jutelleensa meidän kohtalostamme (ilman meidän lupaamme tietenkin) sukulaisten kanssa ja siellä viimeisillään raskaana oleva serkun vaimo oli kertonut, kuinka hän tuli raskaaksi ihan huomaamatta, kun oli ruvennut harrastamaan juoksemista. Ja äitini vihjaisi, että mitä jos minäkin nyt juoksemaan rupeaisin, niin eiköhän se lapsilykky sitten vaan koittaisi. Voi tsiisös! Juoksemaanko tässä nyt pitäisi ruveta, kaikkea sitä kuuleekin. Huomautin äidilleni, että tämähän on sama nainen, joka pari vuotta aiemmin raskauduttuaan ensimmäisen kerran kehui, että hånellä on sellaiset perintötekijät, että ei tarvitse kuin miehen vähän vilkaista, niin on jo hips vaan raskaana. Niin että ehkä hänen elämäntapavinkeistään ei ole nyt aihetta ottaa mitenkään erityisesti opiksi. Että tällaista empatiaa minun vanhemmiltani sataa.
Mitä enemmän näitä sammakoita satelee, sitä enemmän ymmärrän, että ihmiset eivät kerro lapsettimuudesta juuri kenellekään.
TykkääTykkää
Mutta Miriam, etkös oo kuullut, että juostessa saattaa kohdata lentäviä supersiittiöitä, joilla on taito ujuttautua vyötärökuminauhan alta pikkareihin ja hedelmöittää vaikeinkin munasolu. Niitä tosin kohtaa vain, jos on juostessaan tosi rentoutunut.
TykkääTykkää
Word. Stressittömyys on hyvä homma siksi että stressaamien on ahdistavaa. Mutta lapsettomuuden hoitostrategiana stressaamattomuudesta siitä ei munkaan mielestä kannata stressata. 🙂 Muistaakseni jonkun newyorkilaisen lapsettomuusasiantuntijan netistä lukemani kommentti on myös jäänyt mieleen: ”Jos stressi vaikuttaisi raskauden alkamiseen merkittävästi, kukaan New Yorkissa ei tulisi raskaaksi.”
TykkääTykkää
Nimenomaan! Stressaaminen on ahdistavaa. Mulla sen välttämiseen auttaa, että teen kaikenlaisia itsekeskeisiä juttuja. Mut sitten aina välillä unohdan, että niitä kaikenlaisia juttuja pitäis tehdä. Unohdan, koska ajattelen että eihän tässä urheilussa / joogassa / romaaninlukemisessa / hieronnassa / kauneudenhoidossa oo mitään mieltä, kun en tuu tästä raskaaksi.
TykkääTykkää
Pakko linkata tänne yhden seuraamani blogin päivitys samaisesta aiheesta: http://kauankaivattu.blogspot.fi/2013/07/ala-stressaa.html
Minäkin olen aloittanut juoksemisen jo pari vuotta sitten, mutta vissiin on liian tiukat juoksupöksyt kun eivät supersiittiöt pääsetkään uimaan lahkeesta sisään 😉
TykkääTykkää
Joo, superhyvä ja superlohduttava tuo Ainun kirjoitus – kiitos linkkauksesta Epa!
TykkääTykkää
Juu, ja tällaisessa elämänvaiheessa itse kukin tarvitsee ehkäpä enemmän kuin muulloin positiivisia, rentouttavia asioita elämäänsä (kuitenkin niin, ettei pakkosuorita ja stressaa). Kannatan ja koitan muistaa myös! Uskon, että ne tekevät matkan mukavammaksi.
TykkääTykkää