Ja sitten?

Alkukesästä kerroin pian bloggaavani aiheesta ”Miksi kannattaa koittaa inseminaatioita ennen koeputkihedelmöitystä”. Mitäköhän silloin ajattelin? Joku elämää suurempi oivallus siinä oli taustalla, mutten muista mikä.

Soitin äsken klinikalle ja mietin kaksi sekuntia, pitäisikö varata aika keskustelua varten mahdollisimman vähän ajan päähän, vai sillä tavalla aikataulutettu aika, että se sopisi toiseen hormoniavusteiseen inseminaatioon. Päädyin jälkimmäiseen.

Toivottavasti tää oli nyt sellanen hyvä päätös?

Ainakin lääkärini sanoi ennen ensimmäistä hoitoa, että hänen mielestään meidän kannattaisi kokeilla ainakin kaksi inseminaatiota. Ei kai tässä nyt ole tapahtunut mitään, mikä olisi muuttanut asiaa? Puhelimeen vastannut hoitaja ei ainakaan laittanut kapuloita rattaisiin, kun valitsin tämän vaihtoehdon.

Nyt pitää kiitää. Karkaan kesken hiljaisen työpäivän joogaan ja jään vastaavasti iltapäivästä vähän pidempään. Uusi elämä nääs. Että om vaan kaikille!

4 thoughts on “Ja sitten?

  1. Tulin pitkästä aikaa lukemaan blogiasi. Lomalla tullut irtauduttua lähes kaikesta elektroniikasta.

    Olen niin pahoillani, että teillä ei tärpännyt. Voimia seuraavaan yritykseen. Pidän peukkuja ja lähetän positiivisia energioita.

    Kävimme mieheni kanssa aamulla naistenpolilla jälkitarkastuksessa aiemmin mainitsemani komplisoituneen keskenmenon takia. Kohtu oli toipunut lääkärin mielestä hyvin kahdesta kaavinnasta. Saimme lähetteen yliopistolliseen, koska tavan sairaalassa ei ole antaa apuja selittämättömään lapsettomuuteen. Nyt sitten vaihteeksi odotellaan. Onko kellään vinkkiä mistä voisi käydä lukemassa Oysissa asioineiden kokemuksista? Toivotaan, että ei ole kovin pitkät jonot, kun minullakin on ikää jo 35. Lääkäri arveli, että koeputkihedelmöitykseen on jonkin verran odottelua ja koska meillä on tuo yksi luomu takana, niin odotellessa tehtäisiin muutama inseminaatio.

    Loman ja tämän päivän lääkärin käynnin ansioista on vaihteeksi harvinaisen hyvä mieli. Lääkäri oli todella selkokielinen ja ystävällinen. Tuli tunne, että kyllä tämä kaikki kestetään.

    p.s. Aiemmassa postauksessa oli puhetta siitä miten tämän kaiken jaksaa kantaa. Minulla pysyy onneksi järki ja arkirutiinit harrastuksenkin takia kohtuullisesti ruodussa. Onneksi eläimet on hankittu ennen tätä raskautumishaavetta, niin ei tarvitse ajatella, että ne korvaisivat puuttuvan lapsen! Minä saan eläimistäni paljon lohtua ja voimaa sen lisäksi, että pitävät minut vapaa-ajalla kiireisenä. Ja mieheni on kyllä aivan ihana. Tuntuu, että keskenmenon jälkeen olemme lähentyneet todella paljon. Ehkäpä siinä tuli oivallus molemmille myös meidän itsemme kuolevaisuudesta.

    p.p.s Olen Hilkka kateellinen sinulle vanhemmistasi. Oman äitini myötäeläminen näissä lapsettomuus ja keskenmeno surussani on ollut minimaalista. Välimme eivät ole koskaan olleet mitenkään valtavan läheiset. Nyt tuntuu, että olemme vain entisestään etääntyneet, koska hän ei pysty kanssani näistäkään asioista puhumaan.

    Tykkää

    • Moi Birdie, tervetuloa takaisin kesälaitumilta!

      Toivottavasti se jono ei ole hirmu pitkä. Ainakin täällä Helsingissä sain sellaisen kuvan, että IVF-jono oli puoli vuotta, eikä se silloinkaan – silloisesta erityishätähousuisuudestani huolimatta – tuntunut ollenkaan mahdottomalta. Ja nyt kun tiedän, että inseminaatioihinkin saa kulutettua aika paljon aikaa, puoli vuotta tuntuu vielä lyhyemmältä.

      Totta, että mulla on käynyt hyvä mäihä universumin vanhempienjakoprosessissa. Toisaalta ehkä meillä asiat on menneet näin just sen takia, että on ollut noita oivalluksia kuolevaisuudesta ja siitä, miten paljon toisia tarvitsee.

      Kuolevaisuus on musta hyvä asia päästää mieleen aina välillä. Ja ylipäänsä kaikki jutut, jotka auttaa muistamaan, miten tärkeää on pitää huolta parisuhteesta. Ja osata arvostaa suhdetta sellaisenakin, mitä suhteet nyt yleensä tuppaa olemaan – arjesta vaillinaisia.

      Nyt lopetan ennen kuin alan kuulostaa juhlapuheautomaatilta…

      Mahtavaa, että toipuminen on sujunut hyvin. Seuraavaksi niitä odotteluinseminaatioita kehiin ja onnea matkaan niihin!

      Tykkää

  2. Hei!

    Löysin blogiisi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen blogilistauksen kautta. Vaikka lapsettomuus alkaa vähitellen jo olla takana oleva asia, niin kuvaamasi tunteet ja ajatukset ovat niin kovin tuttuja. Meillä yritys kesti aika tarkkaan pari vuotta, niihin mahtui neljä inseminaatiota ilman tuloksia ja tammikuussa sitten IVF, josta olen nyt raskaana rv 30.

    Lapsettomuus on hirveän repivä ja surullinen asia, minulta jälkimmäinen yritysvuosi meni melko sumussa. Kirjoitat ihanan rehellisesti ja älykkäästi tästä vaikeasta aiheesta. Toivon sydämestäni, että teillä kohta tärppäisi.

    Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s