Eettinen ristiriita on kuin purukumi, jonka voi yrittää sylkeä pois, jos maku menee. Tai sen voi jättää kokonaan syömättä, muiden jauhettavaksi. Tai on jatkettava jauhamista itse. 

Vastasin nuorena opiskelijana 1990-luvun alussa kansainväliseen arvoja ja asenteita koskevaan kyselyyn. Ympäristönsuojelusta ei kysytty silloin juuri mitään. Edelläkävijöiden lisäksi harva silloin kyseenalaisti tekemisiään ympäristön kuormittamisessa. Lähimpänä ympäristöön liittyivät kohdat ’Ykseys luonnon kanssa, sopeutuminen luontoon’ ja ’Kauneuden maailma: luonnon, taiteen kanssa’.

Omat valinnat tehdään paikallisesti mutta globaalissa tilanteessa, jossa vaihtoehdot ja ratkaisut ovat monisyisiä. Arkiset jätteet voi Suomessa helposti lajitella, mutta monissa maissa tilanne on toinen. Silti osalla suomalaisistakin olisi kierrättämisessä parantamisen varaa. Moni miettii, onko omilla valinnoilla merkitystä teollisuuden päästöjen ja globaalin jätekuorman keskellä. On niillä.

Sosiaali- ja terveyssektorilla ympäristönäkökulma on tärkeä, vaikka helposti ajatellaan, ettei suoraa yhteyttä löydy. Sosiaalinen ja ekologinen kestävyys kytkeytyvät toisiinsa hyvin monin eri tavoin. Sotejärjestöjen rooli ympäristötekojen edistäjinä, toimijoina ja asennevaikuttajina on keskeinen. 

Olen yrittänyt viime aikoina elää ekologisemmin ja säästävämmin kuin ennen, säätää omaa kulutustani. Asioiden vastustaminen on vaativaa, koska monesti esimerkiksi mediassa positiivisella tavalla huomiota saavat lentokoneella paikasta toiseen kiiruhtavat kosmopoliitit sekä mainokset, joissa markkinoidaan täysin tarpeettomia tuotteita. Sosiaalisessa mediassa kerrotaan kauneusvinkkejä, jotka liittyvät pikemminkin kosmetiikkateollisuuteen kuin luonnon kauneuteen. Monet ihmiset reissaavat jatkuvasti lentäen, perustellen että ”koneet lentävät joka tapauksessa, joten minäkin voin lentää”. Kuluttajakansalaisuutta pönkitetään eri tavoin. Oma vastuu ympäristöstä ja vihreästä siirtymästä on helppo ulkoistaa muiden harteille. 

Kun huomasin arkistojeni valokuvista, että monet samat puserot ja housut toistuivat päälläni, alkoi sekä naurattaa että hävettää yhtä aikaa. Tai häpeä ei varsinaisesti ollut päällisin tunne, ehkä ripaus ilkikurista tyytyväisyyttä ja voitonriemuakin. Olen pystynyt vaatevalinnoillani vastustamaan turhaa tekstiilienkulutusta edes hieman. Kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen vaati omien teini-ikäisten nuorten mallin. Muuten olisin ruokavaliossani vieläkin kauempana ihanteesta kuin nyt. Silti myönnän olevani toistaiseksi osa-aikavegaani.

Monet työt ja tehtävät maailmassa liittyvät edelleen ympäristöä liikaa kuluttavaan toimintaan ja materian tuottamiseen, vaikka luontoa säästävät ratkaisut olisivat ihmisille ja koko maapallolle ehdottoman välttämättömiä. Ympäristöä kuormittaville ja tuhoaville aloille silti houkutellaan tekijöitä. Onneksi vastuullisuutta alkaa myös olla yhä enemmän mukana niin tuotannossa kuin jätteiden kierrätyksessä. Toivottavasti uusissa tekijöissä on myös toivo muutoksesta.

Nyt 2020-luvun puolivälissä voimme kysyä: Parempaanko emme pysty? On äärettömän tärkeää, että jätämme maapallon tuleville sukupolville paljon paremmassa kunnossa kuin mihin suuntaan se on viime vuosikymmeninä kehittynyt. Silti huomaan, että nuorissakin on monin eri tavoin asiaa lähestyviä, eri lailla ympäristökysymyksen merkityksellisyyden kokevia. Osa nuorista, kuten osa varttuneemmistakin ihmisistä, jatkaa samalla totutulla radalla kuin ennenkin. Osa taas näkee, että saman jatkaminen on mahdottomuus. Muutos ei ole yksin nuorten, eikä yksin keski-ikäisten tai iäkkäiden vastuulla.  

Ympäristökysymykset ovat perustavanlaatuisesti eettisiä mutta myös organisaatioiden strategisia ja käytännön toiminnan kysymyksiä. Missä viipyvät selkeät linjaukset, rajoitukset ja kannustimet, jotka tekisivät valinnoista ja luopumisesta kaikille helpompaa ja elämisestä samalla selkeämpää ja yksinkertaisempaa?

Kestävän tulevaisuuden rakentamisessa jokaisen meistä pitäisi olla toisinajattelijoita ja toisin tekijöitä. Ilmastonsuojelun ja maailman elinkelpoisena säilymisen kysymykset ovat ihmisoikeuskysymys ja valtava globaali kohtalonkysymys.

***** 

5. kesäkuuta on maailman ympäristöpäivä, jota on vietetty jo vuodesta 1972. Teemapäivä nostaa esiin ympäristön merkityksen, tarpeen suojella luontoa sekä välttämättömyyden säilyttää elinympäristömme elinkelpoisena ja lajistoltaan moninaisena, jotta sekä nykyiset että tulevat sukupolvet voivat siitä nauttia.

9.6.2024 EU-vaaleissa valitaan Euroopan parlamenttiin uudet edustajat. Heillä pitäisi olla vastuuta viedä Eurooppaa suuntaan, jolla on merkitystä ilmastokriisin torjunnassa, pikamuodin ja muun turhan kulutuksen vähentämisessä sekä kokonaisuudessaan ekologisen vastuullisuuden lisääntymisessä.

#vastuullisuus #kestäväkehitys #ympäristö #ympäristönsuojelu #sotejärjestöt #ympäristöteot