Perhepulma-puhelimen toisessa päässä on hetken hiljaista. Vanhempi epäröi, oliko sittenkään hyvä ajatus soittaa.

”Onkohan tämä nyt sellainen juttu, mistä voisi teiltä kysyä….”

”No mutta kysy vaan, mietitään yhdessä.”

Kaksi kolmasosaa Perhepulma-palveluihimme yhteyttä ottavista vanhemmista ei ole ilmaissut tuen tarvettaan aiemmin muualla. Olemme siis monille se ensimmäinen paikka, jossa sanotaan ääneen se, että nyt ei omat keinot tai jaksaminen riitä.

Tuen tarpeen ilmaisematta jättämiselle voi olla montakin syytä. Voi olla, ettei voimavaroja kerta kaikkiaan ole aiemmin ollut edes apua pyytämään. Voi olla, että pelkona on ollut epätietoisuus siitä, mihin huolensa ääneen sanominen johtaa. Esteenä voi olla myös yksi hankalimmin siedettävistä tunteista – häpeä. Apua pyytämällä tulen paljastaneeksi haavoittuvuuteni ja epätäydellisyyteni – sen etten pärjännytkään omin neuvoin. Näkyyköhän se jo päälle päin, vai vieläköhän kulissit kiiltää? 

Jokaista soittajaa voimme kiittää siitä viisaasta päätöksestä, että otti luurin käteensä ja soitti. Vaatipa se sitten niskalenkkiä pelosta, häpeästä, väsymyksestä tai jostain muusta esteestä, niin ensimmäinen erä on jo voitettu. Tukea on pyydetty!

THL:n FinnLapset -tutkimuksen mukaan esimerkiksi 4-vuotiaiden vanhemmista lähes yhdeksällä kymmenestä vanhemmasta on tarve saada ammattilaiselta tukea. Tuen tarve voi liittyä lapsen kasvuun, kehitykseen ja käyttäytymiseen, tai vanhemman jaksamiseen, parisuhteeseen tai vanhemmuuteen liittyvään huoleen. Eli mistään tavattomasta asiasta ei ole kyse, jos omat keinot ja voimat eivät aina riitä. Eivät ne kuulkaa aina riitä meillä auttajillakaan! Ja silloin mekin pyydämme apua joltain toiselta.

Jännä tulos on THL:n tutkimuksessa myös se, että lapseen liittyvistä huolista useimmiten tohditaan esimerkiksi neuvolassa puhua ja kysyä. Mutta silloin, kun tuen tarve liittyykin vanhempaan itseensä, moni vanhempi vetäytyy kuoreensa ja jättää avun tarpeen sanomatta. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi omaan vanhemmuuteensa tukea kaivanneista tuen tarpeen jätti ilmaisematta lähes viidennes, jaksamiseensa liittyen yli kolmannes ja parisuhteeseen tukea kaivanneista yli puolet! Tuen tarpeen jätti useimmin ilmaisematta vanhemmat, jotka olivat psyykkisesti kuormittuneita ja huolissaan omasta jaksamisestaan.

Vähemmistössä taitavat olla ne vanhemmat, joille mikään perheellistymisessä ei tule yllätyksenä, eikä kuorma välillä paina selkää kumaraan. Meille muille vanhemmuus tarjoilee aikamoisen kavalkadin uusia, pelottaviakin tunteita, hallinnan tunteen menetystä, omien rajojen hämärtymistä, ajautumista liian kauaksi omista tarpeista ja jäätävän väsymyksen ja riittämättömyyden tunteen. Ja tietenkin myös vastapainona ennenkokematonta onnea, merkityksellisyyttä, toiveikkuutta ja uudenlaista rakkautta, jota voi olla vaikea sanoiksi pukea. Vanhemmuuteen kuuluu tämä kaikki. Vanhemmuuteen kuuluu myös oman rajallisuuden kohtaaminen. Siitä ei kuulukaan selvitä yksin.

Joten jos yhtään tuntuu siltä, että nyt ei vaan lähde, oli kyse parisuhteen haasteista, lapsen kasvatuksesta tai vanhempana jaksamisesta, ota puhelin käteen ja soita Perhepulma-puhelimeen tai varaa Perhepulma-chat-aika! Et todellakaan ole ainoa, joka puuskuttaa, eikä mikään tilanne ole sellainen, josta ei toisten tuella yli päästäisi.

Väestöliiton Perhepulma-palvelu tarjoaa maksutonta keskustelutukea lapsiperheiden vanhemmille huolissa ja kuormittavassa elämäntilanteessa matalalla kynnyksellä. Asioida voi halutessaan nimimerkin turvin.

Keräämme parhaillaan varoja Perhepulma-palvelun ylläpitämiseksi ja laajentamiseksi tukemaan myös kouluikäisten ja nuorten vanhempia. Jokainen lahjoitus tukee Väestöliiton työtä perheiden hyväksi. Lue helpoista tavoista lahjoittaa osoitteessa: kaikkionperheestä.fi

Heidi Schrooten
Palvelupäällikkö, Väestöliiton Kannustavan vanhemmuuden hanke