Monisyinen yksinäisyys

Yksinäinen poika istuu ajatuksissaan ja katselee eteenpäin.

”Ku mul ei oo yhtää kaveria, ni mistä niitä vois saada?” on Poikien Puhelimessa raastavan usein toistuva kysymys. Ja kuinka usein olen toivonut voivani antaa siihen yksinkertaisen vastauksen, jonka avulla lapsi tai nuori löytäisi ystävän, jonka kanssa jakaa ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan. Mutta sellaista en ole vielä keksinyt. Sen sijaan olen ymmärtänyt, että sitä tärkeämpää on myötätunto sekä uskon ja toivon valaminen.

Yksinäisyyttä voi kokea monella eri tavalla, mutta se ei koskaan ole positiivinen tai toivottu kokemus. Tarve kuulua porukkaan itselleen merkityksellisten ihmisten kanssa on perustarve. Pitkittyessään yksinäisyys nakertaa terveyttä ja onnellisuutta. Toisaalta lyhytkestoinen yksinäisyys kuuluu elämään. Se kuinka sitä siedämme, on yksilöllistä. Toiset tulevat nopeasti ähkyyn ihmiskontakteista, kun taas toiset eivät saa niistä tarpeekseen. Ihmiskontaktien määrä ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen yksinäisyyden kokemukseen. Laajan kaveripiirin omaava voi yhtä lailla kokea itsensä yksinäiseksi, mikäli ei koe yhteenkuuluvuutta.

Tutkimusten mukaan joka viides lapsi tai nuori kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Yksinäisyys tuntui nostavan päätään poikkeusoloissa, jolloin opetus järjestettiin etänä ja harrastustoiminta oli tauolla. Ainoastaan pandemian asettamat rajoitukset eivät vaikeuta ystävien hankkimista ja oman kaveriporukan löytämistä. Kiusaamisen ja ulossulkemisen kokemukset voivat saada välttelemään sosiaalisia tilanteita, joissa pelkää haavoittuvansa uudelleen. Jos yrittämisestä huolimatta tulee torjutuksi, saattaa päätyä ajattelemaan, ettei kelpaa kenenkään kaveriksi. Kun muiden juttuja ei tunnu ymmärtävän tai näiden vitsit naurata, voi kokea ulkopuolisuutta, jonka kuvittelee johtuvan itsestä. Yksinäisyys on monisyistä.

Vaikka meillä aikuisilla ei olisikaan yksinkertaista ratkaisua siihen, kuinka lapsi tai nuori voi löytää itselleen ystävän, voimme kiittää tärkeän kysymyksen esittämisestä ja ottaa lapsen tuskan vastaan. Voimme kertoa, että me kaikki koemme välillä yksinäisyyttä, mutta se ei ole kenenkään syy ja sitä voi lievittää. Vaikka hänellä ei juuri nyt ystävää olisikaan, se ei tarkoita sitä, ettei joku haluaisi olla sellainen. Voimme auttaa häntä näkemään hyvät piirteensä ja muistuttaa häntä katsomaan ympärilleen ja huomaamaan häneen kohdistuvat katseet ja hymyt, joita yksinäisyyden silmälaput saattavat estää näkemästä.

Tommi Huhtaniemi
Kirjoittaja on Nuorten asiantuntija Väestöliitossa

 

HelsinkiMission yksinäisyystyön päällikkö Maria Lähteenmäki vieraili Poikien Puhelimen Poikast-podcastissa. Jakso löytyy Poikien Puhelimen YouTube-kanavalta.

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.