Perheen hyljeksimät mustat lampaat

shutterstock_133489463Ihminen on laumaeläin, jolla on voimakas tarve kuulua joukkoon. Yksilön tunne yhteenkuuluvuudesta muodostuu läheisessä yhteydessä toisiin ihmisiin. Tavallisimmin yhteydenpito lapsuudenperheeseen tuottaa myönteisiä kokemuksia, ja perhe muodostaa ihmisen yhteenkuuluvuuden perustan. Samankaltaisena on hyvä olla laumassa. Mutta entä kun olet hiukan erilainen?

Tuore tutkimus selvitti, miten mielipiteiden tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi hyljeksityt perheenjäsenet selviytyivät laumansa ulkopuolisuudesta.  Torjunnasta seurasi psyykkisiä ja psykosomaattisia seurauksia hylätyille perheenjäsenille. He kokivat masennusta, ahdistusta ja yksinäisyyttä.

Hylätyille on olemassa nimikin: heitä kutsutaan mustiksi lampaiksi. He ovat erilaisia kuin muut perheenjäsenet, ja tästä syystä he joutuvat perheen ulkopuolelle. Perheen mustat lampaat kuuluvat perheeseen, mutta hyljeksittyinä.  Perheen sisäiset puhelut, viestit ja tapaamiset vahvistavat hylkäämistä kerta toisensa jälkeen.

Moni tutkituista mustista lampaista rakensi itselleen uuden perheen samankaltaisista ystävistä ja tuttavista.  Yhtälailla moni piti etäisyyttä hylkääjiinsä. Eräs keino suojautua oli rajoittaa tietoa, jota lähtöperhe sai torjumastaan jäsenestä. Tämä tapahtui välttelemällä riitaa aiheuttavia puheenaiheita. Monet hylätyistä vähättelivät tarvettaan hyväksyvään lähtöperheeseen. Toiset taas vähensivät perheensä vaikutusvaltaa elämässään. Oman näköinen elämä oli torjutuille tärkeää ja monet kieltäytyivät näkemästä itseään uhreina. Tutkimuksen mustat lampaat selviytyivät, mutta eivät vaurioitta. Ulkopuolisuus sattui kipeästi, vaikka moni yritti pysyä urheana. Oma elämäntapa oli mustille lampaille ylläpitämisen arvoinen, vaikka sen hinta oli perheen läheisyyden ja tuen menettäminen.

Perheenjäseniä vieroksutaan, tuomitaan ja hylätään erilaisuuden vuoksi yhä vieläkin. Tämän suurempaa petosta lauman jäsenelle ei voi olla. ’Jos poikkeat kaavasta, et kuulu joukkoon’. ’Jos tuotat meille häpeää, häivy’. ’ Ellet täytä vaatimuksiamme, emme halua olla missään tekemisissä’. ‘Et kelpaa meille. Tuossa on ovi’.  Tänäkin päivänä perusturvallisuuden kotipesä, perhe, voi olla vastuussa ihmisen yksilöllisyyden ja oikeuksien polkemisesta.

Entä kun asiat menevät toisinpäin. Entä kun erilainen perheenjäsen on hyväksytty, kuuluu joukkoon ja hänen valintansa ovat yhtä arvokkaita kuin toisten? En ole törmännyt tutkimukseen aiheesta, mutta kokemukseni terapeuttina kertoo, että hyväksynnästä seuraa ihmisen itsetunnolle pelkkää hyvää. Tulee mieleen muuan taiteilija Andy Warhol, joka pienenä leikkasi paperinukkeja ja pukeutui tytöksi. Hän oli äidin poika lapsesta aikuisuuteen, paperinukkeineen kaikkineen, ja maailmansuuruinen itsetunto seurasi häntä hänen kuolemaansa saakka.

Lähde: Hall, Elizabeth Dorrance: The communicative process of resilience for marginalized family members.  Journal of Social and Personal Relationships Dec 22,2016

 

 

 

 

Perhe on paras

shutterstock_208024033Sanotaan, että ystävänsä voi valita, mutta ei sukulaisiaan. Perheenjäsenet tulevat meille annettuina. Heidän kanssaan meillä on yleensä pisin yhteinen historia.  Vanhemmat ja sisarukset kuuluvat tavalla tai toisella elämäämme. Suhteet perheenjäseniin muodostuvat jokaisessa perheessä eri tavoin. Toiset ovat tiiviisti tekemisissä keskenään ja tukevat toinen toisiaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Monena aamuna kanssani samaan bussiin on tullut perhe, vanhemmat ja kaksi lasta. Lapset ovat ehkä alakouluikäisiä. Bussimatkan aikana he aina keskustelevat vilkkaasti. Kun he jäävät pois bussista, vanhemmat tarttuvat lapsia kädestä ja he jatkavat matkaansa iloisesti jutellen. Vaikuttaa siltä, että perheessä puhutaan useita kieliä.  On ollut ilo seurata, miten tuon perheen jäsenet näyttävät olevan kovin läheisiä toisilleen. Heistä säteilee ulospäin se, että he viihtyvät keskenään ja ovat toisilleen merkityksellisiä.

Fyysinen ja henkinen läheisyys eivät kuitenkaan aina toteudu samanaikaisesti. Joillekin oma perhe saattaa olla kovin etäinen. Perheen historiaan kuuluu ehkä rasitteita, jotka välittyvät sukupolvelta toiselle, ellei niistä tietoisesti luovu. Silloin perheen voivat korvata ystävät, joilta tietää voivansa hädän hetkellä pyytää apua ja joita itse on valmis auttamaan ja tukemaan.

Perheen merkitys näyttäytyy usein surun ja kriisin keskellä. Viime kesänä vietimme pitkästä aikaa serkkutapaamista. Meitä oli iso joukko koolla vaihtamassa kuulumisia ja nauttimassa kauniista kesäillasta, kun sain veljeni kanssa viestin äidin kuolemasta.  Kaikki serkkumme puolisoineen osoittivat tuossa hetkessä meille vilpitöntä ja lämmintä tukea. Tuo kokemus surun jakamisesta kantoi pitkälle seuraavien raskaiden viikkojen aikana ja antoi vahvan yhteenkuuluvuuden kokemuksen. Perhe laajeni silloin koko suvuksi.

Hyvää kansainvälistä perheiden päivää!

Suomalaisten tärkeät parisuhdetaidot

shutterstock_229453000Suomalaisten parisuhteilla menee hyvin. Vähän yli kolmasosa sekä naisista että miehistä pitää tuoreiden FINSEX-kyselytietojen perusteella parisuhdettaan hyvin onnellisena ja reilut 80 prosenttia kokee suhteensa melko onnelliseksi. Onnellisuus on lisäksi kehittymässä entistä suotuisampaan suuntaan. Useimmat parit kertovat olevansa valmiita tekemään jopa kaikkensa, jotta heidän parisuhteensa kestäisi, ja lisäksi he kokevat oman suhteensa olevan parempi verrattuna muiden parisuhteisiin. Tämä voi kuulostaa yllättävältä mediaympäristössä, jossa korostuvat tarinat parisuhdeongelmista ja uutiset avioeroista.

Erityisen onnellisia ovat suhteet, joissa koetaan, että on kumppanin silmissä aidosti hyväksytty ja arvostettu ja joissa kumppaniin voi luottaa vahvasti kaikissa asioissa. Kun näihin ominaisuuksiin yhdistyy kokemus siitä, että elämälle voidaan asettaa päämääriä yhdessä, ja että kaikista asioista voidaan keskustella avoimesti yhdessä, niin tuloksena on yhteenkuuluvuuden tunne. Yhteenkuuluvuuteen sisältyy hyvin tärkeä tunne siitä, että kumppanilta voi saada henkistä tukea aina sitä kaivatessaan. Tällainen parisuhde on erinomainen puskuri ulkoa tulevia paineita ja ongelmia vastaan.

Nykypäivän parisuhteiden iso haaste on riittävän yhteisen ajan löytäminen. Naiset toivovat yhteistä aikaa vielä merkittävästi miehiä enemmän. Haasteita kohdistuu myös siihen, miten turvata riittävän aktiivinen ja tyydyttävä intiimielämä puolison kanssa. Miehet toivovat lisää tätä aktiivisuutta naisia useammin. Näitä asioita arvioitaessa ja aikataulutettaessa on hyvä pysähtyä miettimään, mikä omassa elämässä lopulta on tärkeää ja pysyvää ja mikä tuottaa itselle kaikkein suurinta ja palkitsevinta nautintoa. Hyvin monet jakavat nämä parhaat asiat ja tunteet puolisonsa kanssa. Me ihannoimme rakkautta, mutta muistammeko oikeasti pysähtyä rakastamaan ja pitämään toista hyvänä?

Ristiriitojen sopiminen on parisuhteiden erityinen taitolaji. Suomalaiset ovat siinä aika hyviä. Tätä todistaa se, että kolme neljästä sekä naisesta että miehestä kokee, että molemmat antavat parisuhteessa yhtä usein toisilleen periksi riitatilanteissa. Tämä tuottaa tunteen suhteen oikeudenmukaisuudesta ja rohkaisee tuomaan jatkossakin esille omaa mieltä kaihertavia asioita.

Kaikissa suhteissa ei kuitenkaan toteudu Happy End. Kaltevalle pinnalle joudutaan silloin kun ristiriitoja ei onnistuta sopimaan tai itselle jää tunne, että joutuu joustamaan toiselle liian usein. Ihminen tuntee vetävänsä kivirekeä, jossa toinen on jarrumiehenä.

Eroa parisuhteesta ei mietitä siksi, että toinen ei tee tarpeeksi kotitöitä tai siksi, että hän ei huolehdi omasta mielestä riittävästi yhteisistä lapsista. Eron kannalta vakavampaa on se, jos toinen ei ole paikalla silloin kun häntä erityisesti kaipaisi tai jos hänen kanssaan ei voi jakaa itselle kaikkein tärkeimpiä asioista. Näihin asioihin kuuluu tärkeänä intiimielämä ja päivittäinen fyysinen kosketus. Jos rakastelu loppuu, loppuu usein myös tunne aidosta yhteenkuuluvuudesta. Avoin syli on puolestaan viesti siitä, että halu yhteisen elämän jatkamiseen on tallella.